Atte Arvostaa: Jackie

Uudenvuoden lupaukseni täksi vuodeksi oli käydä vähintään kolmasti kuussa elokuvissa ja tehdä sitten arvostelut jokaisesta. Näin vuoden loppuun mennessä olisin nähnyt tarpeeksi elokuvia kunnon top 10-listojen tekemiseen ja en enään löytäisi kuluneen vuoden parasta elokuva dvd:ltä joulukuussa. Tämä tarkoittaa tietysti sitä että Suomi-Rivendell-Asgard siirtyy uuteen aikaan, sillä tämä tarkoittaa paljon enemmän ei-nörttileffoja. Joka viikko ei tule uutta scifieepposta tai supersankarileffaa, joten valmistautukaa hyvin laajaan kattaukseen erilaisia elokuvia. Sopivasti vuoden ensimmäinen teatterissa nähty elokuva onkin draamaleffa yhdestä Yhdysvaltain historian synkimmistä hetkistä:

Jackie

Elokuva: Marraskuun 26 päivä 1963 salamurhaaja ampui Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn. Kahden vuoden ajan ennen sitä Jackie Kennedy (Natalie Portman) oli ensimmäinen nainen. Nyt hänen täytyy haudata miehensä, poistua Valkoisesta Talosta ja tottua todellisuuteen synkässä, julmassa ja hullussa maailmassa.

Jotkut elokuvat näyttävät paperilla juuri sellaiselta että ne on luotu voittamaan palkintoja. Usein nämä elokuvat kertovat filmiteollisuudesta, vähemmistöjen oikeuksista ja kuuluisista Amerikkalaisista. Jackie on yhä sellainen, mutta se on samalla myös todella, todella hyvä ja vilpitön elokuva USA:n rakastetuimmasta ensimmäisestä naisesta tämän elämän synkimpänä hetkenä. Chileläinen ohjaaja Pablo Larrain ja kuvaaja Stephane Fontaine tekevät huimaa työtä perinteisillä elementeillä; kuvaustapa on hyvin perinteistä ja suorastaan vanhaikaista mutta se sopii täydellisesti elokuvan nostalgiseen ja pirullisen yksityiskohtaiseen kuvaan Kennedyn hautajaisista ja Jackien elämästä niinä päivinä. On vaikea olla imeytymättä mukaan Valkoisen Talon hiljaisuuteen Jackien vaeltaessa sen nyt kolkoilla käytävillä tai Dallaksen autotien karmivaan loputtomuuteen sinä kohtalokkaana päivänä. Ja Mica Levin enteilevä ja melankolinen jousisoittimiin perustuva soundtrack on osuva tähän tyyliin.

Olen ihaillut Natalie Portmania aina siitä lähtien kuin näin hänet ensimmäisen kerran Pimeässä Uhassa, ja viime vuosina hän on päässyt kunnolla oikeuksiinsa loistavana näyttelijänä. Julkkisrooleissa on aina vaarana että näyttelijä sortuu vain imitaatioon ja uskottavuus horjuu. Portman kuitenkin katoaa täysin Jackien hahmoon. Hän osaa imitoida hyvin Jackien aksenttia ja puhetapaa eri tilanteissa, oli kyseessä sitten paniikissa oleva Jackie tai Valkoista Taloa kameroilla esittelevä tv-Jackie. Hän osaa esittää jokaista Jackien vaihetta ilman että se kertaakaan tuntuu väkinäiseltä, ja Portmanin kyky hallita tilaa pienestä koostaan huolimatta on iso tekijä tämän toteutuksessa. Peter Sarsgaard ottaa kaiken irti ilmeekkyydestään ja rauhallisesta ulkomuodostaan Bobbie Kennedyn roolissa ja hän on rauhallinen ja murtunut enemmän hysteerisen ja avoimen Jackien rinnalla ja luo hienoa tasapainoa. Billy Crydup näyttelee toimittaja Theodore H. Whitea jonka haastattelu toimii taustarakenteena koko elokuvalle ja hän on samalla katsojan näkökulma elokuvan hiljalleen paljastessaan korttinsa.

Jackie ei ole elämänkerta, sillä sen tapahtumaika on suhteellisen lyhyt ja tiivis. Life-lehden haastattelun aikana esitellään Dallaksen tapahtumat, paluu Valkoiseen Taloon, hautajaisten suunnittelun monet ja nopeasti vaihtuvat vaiheet ja hautajaiset itse. Tämän seassa on Jackien keskustelua Isä Richard Sorleyn (John Hurt) kanssa jossa hän koittaa takoa jotain järkeä tapahtuneeseen. Sitä elokuva on eniten; tilanteen tajuamista. Tapahtumat liikkuvat nopeasti eteenpäin Jackien elämässä ja tilanteen järjettömyys ja kauheus näkyy jokaisesta hetkestä. Hänen aviomiehensä ja USA:n presidentti ei ole ollut kuolleena vielä tuntejakaan kun hän seuraa varapresidentti Lyndon B. Johnsonin (John Carrol Lynch) virkaanastumista Air Forcce Onessa. Mitä hän tekee nyt? Hän ei voi asua enään Valkoisessa Talossa kauaa, missä hänen perheensä nyt asuu? Jackie viettää pitkiä öitä Valkoisessa Talossa koreissa vaatteissa ja koruissa, kuunnellen levyjä, juoden viiniä ja kulkien läpi salien jotka hän itse oli sisustanut tulevien vuosien varalle. Häneltä riistettiin tulevaisuus rakastamansa miehen kanssa ja se minkä piti olla onnellinen tulevaisuus on nyt onnellinen menneisyys.

Levy jota Jackie kuuntelee on Camelot-musikaali, ja kappale Camelot (Reprise). Siinä lauletaan "Don't let it forgot/ that once there was spot/ for one brief, shining moment/ there was Camelot." Tämä osa musikaalia oli John F Kennedyn itsensä suosikki ja sitemmin on tullut osaksi Kennedyn hallinnon muistelua. Ja se on myöskin täydellinen summaus Jackiesta ja syy miksi tämä elokuva on niin osuva nyt tässä hetkessä. Vaikka elokuva keskittyykin Kennedyjen elämän raadollisimpaan aikaan (Jackie näyttää Kennedyn salamurhan hyvin graafisesti) ja Bobby lopulta murtuessaan valittaa isoon ääneen kuinka kaikki heidän tavoitteensa (avaruusohjelma, kansalaisoikeudet...) jäivät kesken tai vähäisempien miesten käsiin, loppuu se positiiviseen nuottiin onnellisesta ja rakkaasta muistosta Johnin kanssa. Voin kuvitella että vanhempi yleisö liikuttuu Jackien yksityiskohtaisesta Kennedy-nostalgiasta mutta nuorempi yleisö liikuttuu sen tahattomasta kontekstista. Maailma on kaoottinen ja täynnä asioita ja tapahtumia jotka eivät tee järkeä, ja positiiviset asiat eivät voi jatkua ikuisesti. Mutta niiden muistaminen on tärkeää ja historia opettaa meille että pahaa tapahtuu, mutta parempia aikoja on myös edessäpäin. Loppuvuoden tapahtumat varsinkin ovat antaneet Jackielle aivan uuden, vahingossa syntyneen metatason joka voi tehdä siitä vielä vaikuttavamman elokuvan. Se että Jackie lopettaa nostalgisen positiiviseen tunteeseen on aikamoinen temppu kun ottaa huomioon että kyseessä on teknisesti kaksituntinen elokuva kuolemasta ja hautajaisista. Jackie on synkkä, surullinen ja haikea elokuva mutta se myöskin rohkaisee muistelemaan hyviä hetkiä elämässä. Se on kunnianosoitus Jackie Kennedylle ja tämän uniikille asemalle ensimmäisten naisten joukossa, ja vaikka et ehkä itse olekkaan elänyt Kennedyjen aikakautena, saa se katsojan haikailemaan parempien aikojen perään.

Atte T