Atte Arvostaa: La La Land

Viimeksi mainitsin tekstissäni "Oscar-syötti" elokuvan tyypit. Yksi näistä oli elokuva joka keskittyy hollywoodiin, Losiin tai näyttelijäbisnekseen jotenkin. Näistä esimerkkejä on The Artist, Hail, Caesar! ja ulkopuolisen näkjökulmasta tehty Birdman. Tämän vuoden Oscarien suuri ennakkosuosikki täyttää myöskin tämän kriteerin, mutta se unohtuu nopeasti sitä katsellessa ja kuunnellessa;

La La Land

Elokuva: Los Angeles, unelmien kaupunki. Mia Dolan (Emma Stone) on unelmoiva näyttelijätär joka etsii tilaisuutta toteuttaa unelmansa. Sebastian (Ryan Gosling) on jazzpianisti joka haluaa jatkaa jazzin perinteitä ja nostaa vanhan jazzklubin uuteen loisteeseen. Ovatko nämä unelmat mahdollisia?

Full disclosure: minä rakastan musikaaleja. Olen nähnyt huonoja musikaaleja, hyviä musikaaleja ja kaikkea siltä väliltä. Ja La La Land on todella hyvä musikaali ja erittäin viihdyttävä elokuva. Ohjaaja Damien Chazelle on ohjannut aiemminkin muusikoita ja kohtauksia joissa musiikki on pääosassa, mikä saa yksinkertaisenkin jammailusession näyttämään ja kuulostamaan uskottavalta. La La Land on tyyliltään hyvin vanhanaikainen ja jotkut kohtaukset ovat kuin suoraan Gene Kellyn tai Marilyn Monroen musikaaleista, mutta kaikesta hohtaa myös moderni ote joka antaa La La Landille ajattoman imagon.

Jotkut sanovat että La La Land vetoaa ihmisiin sen vanhaikaisen musikaalitradition kautta. Itse uskon että sen todellinen vetovoima on sen näyttelijöissä. Emma Stone ja Ryan Gosling ovat erittäin tykättäviä ja heidän hymynsä sulattaa jäävuoria. Vaikka Mia ja Sebastian ovat hyvin kliseisiä hahmoja (Mia on barista joka unelmoi olevansa näyttelijätähti ja Sebastian ylimielinen jazz-hipsteri) mutta tämä unohtuu aika pian sillä heidän karismansa ja lavakemiansa toimii tappavalla tehokkuudella. Ja La La Land onnistuu heidän kauttaan kaikkein tärkeimmässä; se saa katsojan uskomaan heidän unelmiinsa. Kun Sebastian kertoo rakkaudestaan jazziin on innolla ja intohimolla, on vaikea olla innostumatta itsekkin.

La La Landin musiikeista vastasi Justin Hurwitz, suhteellisen kokematon musiikintekijä elokuva-alalla, La La Landin ollessa vasta kolmas elokuva hänelle. La La Land on musikaalina mielenkiintoinen paristakin syystä. Siitä ei näy suoraan onko sen laulut oikeita vai fantasiaa kuvakulmien ja näkökulmien vaihtuessa. Laulut eivät myöskään kerro hahmoijen tunteista (yhtä lukuunottamatta) vaan tilanteista heidän elämässään ja elämästä Losissa. Koko elokuva alkaa kappaleella Another Day in the Sun joka iskostaa katsojan oikeaan mielentilaan ison tanssi-ja laulunumeron alkaessa keskellä moottoritietä. Se on iso, iloinen, värikäs ja monimuotoinen ja kaunis esitys joka antaa hyvän kuvan siitä mitä elokuvassa on luvassa. Musiikissa on toistuvia teemoja ja todella kaunis City of Stars-kappale kuullaan useampaankin kertaan. Mutta La La Landin musiikkeja on vaikea muistaa jälkeenpäin paria kohtaa lukuunottamatta. Varsinkin laulujen sanat ovat sellaisia että ne eivät jää mieleen kunnolla mikä on eittämättä heikkous. Kuulemisen hetkessä kappaleet olivat hyviä ja toimivat jokaisessa kohtauksessa, mutta jälkikäteen en muista enään mitenkä ne menivät.

La La Landin huippukohtaus on sen loppu, jota en spoilaa keneltäkään ikinä. Jos olet epäileväinen La La Landin suhteen, kannattaa se käydä katsomassa pelkästään sen lopun takia joka on uniikki, hieno ja musikaalin henkeen sopiva joka pistää tarinan uuteen valoon. Mutta itse löysin lopunkin lisäksi paljon mistä pitää elokuvassa. La La Land on elokuva unelmoinnista, haaveista ja epäonnistumisesta. Siinä on mukavia muutoksia moniin samantapaisiin elokuviin sanoman puolella mutta kuten sanoin, en ole spoilaamassa loppua. La La Land on hauska, romattinen elokuva jonka musiikit toimivat kohtauksissa kuin mikä ja saa jalan vispaamaan ja hymyn nousemaan huulille. Sen tarkoitus on saada katsoja hymyilemään ja iloitsemaan elämästä ja siinä se onnistuu hyvin. Jos modernit elokuvamusikaalit eivät ole vakuuttaneet sinua tähän mennessä, La La Land voi muuttaa tämän ja tarjota elokuvataikaa koko rahalla.

Atte T