Atte Arvostaa: The Founder

Mikään ei ole tehnyt minua niin iloiseksi näyttelijä-comebackien puolella, kuin Michael Keatonin nousu takaisin Hollywoodin ykkösnimien joukkoon. Mielipiteitä jakanut mutta yleistä arvostusta kerännyt Birdman asetti Keatonin lähes synnynnäiseen rooliin ex-supersankarinäyttelijänä ja se poiki hänelle lukuisia palkintoja ja Oscar-ehdokkuuden. Viime vuonna hän todisti että tämä ei ollut mikään yksittäinen nosto hänen urallaan, kun hän keräsi taas kunnioitusta ja kehuja Spotlightista Walter "Robby" Robertsonin roolissa. Ja nyt kesällä hän siirtyy takaisin supersankarien maailmaan esittäessään Korppikotkaa Spider-Man: Homecoming-leffassa. Mutta ennen sitä hän ehti tehdä vielä yhden elokuvan:

The Founder

 

Elokuva: Ray Croc (Michael Keaton) on kulahtanut pirtelökonekauppias joka törmää elämänsä tilaisuuteen: uudenlainen ravintolabisnes joka nojaa perhearvoihin, nopeaan toimintaan ja laatuun. Ray houkuttele ravintolan perustajat Dickin (Nick Offerman) ja Macin (John Carrol Lynch) mukaansa laajentamaan tätä bisnestä ja ottamaan osaa Amerikkalaiseen unelmaan. Tämän ravintolan nimi oli McDonald's.

The Founder ei ole genreltään tai tyyliltään kovinkaan uniikki elokuva. Leffoja amerikkalaisista bisneslegendoista ja huijareista on tehty vuosien ajan vaihtelevilla lopputuloksilla. Yleensä ne menevät kuitenkin samaan lopputulokseen, joko liialliseen romantisoimiseen tai surkutteluun. Onneksi The Founderin on ohjannut John Lee Hancock, mies kenties parhaimman elämänkerta-elokuvan Saving Mr. Banks takaa. Hänen ohjauksessaan ja Robert D. Siegelin kirjoituksen kautta The Founder nousee tavallisten biopiccien yläpuolelle ja toimii kuin häkä. Se ei kaunistele eikä kritisoi liikaa Ray Crocin tekoja tai niiden merkitystä McDonaldsin veljeksille tai amerikkalaiselle ruokateollisuudelle. Tarina toimii ilman suurta draamaa tai kriisiä koska tapahtumat itsessään ovat niin erikoisia.

Ei liene kenellekkään yllätys että Michael Keaton loistaa karismaattisen, mutta hieman niljakkaan kauppamiehen roolissa. Hän omaksuu täysin 50-luvun amerikkalaisen bisnesmiesasenteen ja yrittäjähengen ja hänen kauppamies-karismansa on se millä elokuva myy ideansa katsojalle. Ray on nopealla katsauksella vain ahneen ja häikäilemättömän oloinen, mutta juuri Keatonin häiritsevän miellyttävä roolisuoritus saa katsojan yllättävän helposti Rayn puolelle. Tätä tukee hyvin vielä hänen vastanäyttelijänsä. Nick Offerman on jättänyt teräksisen selkärankansa ja kylmän viileytensä Puisto-osastoon ja John Carrol Lynch (Jackien Presidentti Johnsonia ei näe enään laisinkaan!) vaikuttaa huomattavasta koostaan huolimatta heikolta ja vaarattomalta pienen Rayn rinnalla. Eritysmaininta pitää antaa myös Linda Cardellinille joka hurmaa Rayn ja katsojan jaloiltaan pelkällä hymyllä.

The Founderilla on monta asetta arsenaalissaan, mutta mielestäni merkittävin on sen kanta koko tapahtumasarjaan mikä johti pikkuravintolan muuttumisesta globaaliksi bisnesimperiumiksi. Monet Rayn teoista näyttävät hyvin häikäilemättömiltä. Hän valehtelee, hän käyttää porsaanreikiä hyväkseen ja rikkoo lopussa sopimustaan veljien kanssa armotta. Mutta samaan aikaan veljesten haluttomuus laajentaa tai muuttaa mitään heidän tiukoistan vaatimuksistaan vaikuttaa jääräpäiseltä ja kunnianhimottomalta. Ja siitä tämä elokuva kertoo- kunnianhimosta ja kuinka se ei ole luonnostaan hyvää tai pahaa. Rayn kunnianhimo loi hänelle tulevaisuuden, franchising-mahdollisuuksia yrittäjille ja tuhansia ja taas tuhansia työpaikkoja ja muutti lopullisesti länsimaista ravintolakulttuuria. Se alkaa mainoksena ja McDonald's-ravintoloiden historiikkina ja muuttuu melkein antimainokseksi lopussa. Se on hyvin kaksiselitteinen elokuva ja lopussa Rayn takellellessa puhetta harjoitellessaan hetken katsoja voi luulla Rayn katuvan jotain. Mutta elokuva ei esitä sitä suoraan ja antaa ohjat tässä kohtaa katsojan käsiin. The Founder on erikoinen nautinto. Se on hyvin tehty, hauska ja visuaalisesti viihdyttävä elokuva joka ei anna suoria vastauksia siihen onko Ray pelkkä roisto ja ahne ideavaras vai älykäs ja karismaattinen ideaseppä. Se kertoo bisneksestä, ja joskus bisnes on vain bisnestä.

Atte T