lauantai 18. helmikuuta 2017

Atte Arvostaa: Vaiana

Kyllä, tiedän. Elokuvan nimi on Moana. Sitä markkinoidaan maailmalla Moanana ja sen alkuperäin nimi on Moana. Mutta nimimuutos on ymmärrettävä, eikä ole todellakaan ensimmäinen kerta kun elokuvien nimiä muutetaan ulkomaisille markkinoille. Aluksi se kyllä hieman häiritsi minuakin, mutta kun elokuva alkoi ja kävi ilmi että jopa alkuperäisessä versiossa päähenkilön nimi on Vaiana. Kyse ei ole vain dubbauksesta, vaan alkuperäisestä ääniraidasta. Tämä on omistautuneisuutta jonka takana voin seistä. Noh, asiaan!

Vaiana

 

Elokuva: Vuosia sitten puolijumala Maui (Dwayne "The Rock" Johnson) varasti luojajumalatarren sydämen. Hän kuitenkin hukkasi sen ja taiallisen koukkunsa, ja sydämen kadottua on maailma alkanut vajota kohti pimeyttä. Vaianan (Auli'i Cravalho) tehtävä on löytää Maui, viedä hänet veneellään Te Fitin saarelle ja palauttaa sydän takaisin jumalattarelle.


Kuten ehkä tuosta voi päätellä, Vaiana ei ole varsinaisesti tarinaltaan kovin vallankumouksellinen. Tarina on koottu Disney-renesanssi parhaimmiston osista ja ei vaadi paljoa katsojalta tajuta mihinkä tarina menee. Elokuvan ohjanneet Ron Clements ja John Musker ovat tehneet Disney-elokuvia jo 80-luvulta lähtien ja tässä kohtaa he tekevät tätä jo unissaan. Mutta kaikki tämä unohtuu, sillä Vaianan tarina on tehty todella hyvin ja elokuva on uskomattoman kaunis. Polynesialainen kulttuuri on vuosia ollut marginalisoitu ja sivuutettu popkulttuurissa (Ainoa merkittävä esimerkki on Olimme sotureita, joka on ahdistava ja synkkä) ja sen kontribuutioita ihmiskunnan kehitykselle ylenkatsottu. Vaiana on ensimmäisestä hetkestä lähtien täynnä polynesialaista mytologiaa, taidetta, musiikkia ja tunnelmaa. Tämä antaa elokuvalle todella uniikin ulkonäön ja erottaa sen muusta Disney-tuotannosta.



Disney teki aikoinaan ison numeron siitä kuinka Vaianan rooliin valittiin natiivi näyttelijätär. Auli'i on todella vakuuttava niin näyttelijänä kuin laulajana, varsinkin kun ottaa huomioon että on kyseessä hänen debyyttiroolinsa elokuvissa. Vaiana on hyvä päähenkilö, aloitteellinen ja rohkea mutta epäröivä ja tämän itseluottamus on alati vaakalaudalla. The Rock on myöskin hyvässä vedossa, ja yllätyin suuresti siitä kuinka hyvä laulaja hän on. The Rockilla on kunnia laulaa vielä kenties koko elokuvan paras laulu. Myös sivuhahmot jäävät hyvin muistiin, kuten Vaianan hieman hullu isoäiti Tala (Rachel House) ja ahne erakkorapuhirviö Tamatoa (Jemaine Clement), jotka varastavat tullessaan shown lähes kokonaan. Myös modernien Disney-elokuvien vakioääni Alan Tudyk on mukana toiminnassa, roolinaan kana Heihei, kenties koko Disney-kaanonin tyhmin olento.



Vaianan suurimpia vahvuuksia on sen upeat musiikit, jossa kuuluu samaan aikaan vuosein saatossa kehitetty Disney-musikaalien perinne, polynesialaisen musiikin traditiot ja modernit ideat. Avain tähän on laulutekijät Lin-Manuel Miranda ja Opetaia Foa'i, joidenka laulut ovat todella uniikkeja. Aloituslaulu "Were you are" muuttuu laulun aikana moneen otteeseen niin sanoiltaan, viestiltään ja tyyliltäänkin. Inspiroiva "We know the way" yhdistää samoankielistä laulua ja Mirandan omaa uniikkia tulkintaa upeaksi lopputulokseksi. Ja kuten sanoin, Vaianan ehkä paras laulu "You're Welcome" on huikean hauska ja svengaava biisi ja The Rock laulaa kunnon tunteella. Perinteinen pahislaulu ei yllä sanoituksen nokkeluudessa aikaisempien vuosien tasolle*, mutta Clementin käsittelyssä se kuulostaa todella erikoiselta ja hauskalta.


Tangled-elokuva aloitti ns. post-modernin Disneyn aikakauden. Tänä aikana olemme saaneet nauttia todella hyvistä elokuvista kuten Tangled, Frozen ja Zootropolis. Mutta vaikka nämä elokuvat ovat todella hyviä, kärsivät ne kaikki hieman heikosta kolmannesta näytöksestä. Kubo and the Two Strings-arvostelussani sanoin että Disney-elokuvat eivät uskalla olla yhtä innovatiivisia loppunsa kanssa kuin Kubo oli. Vaiana todisti minut vääräksi, sillä sen viimeinen kolmannes on todella, todella vahva ja tapa jolla se tehdään on yllättävä. Tarina ei ehkä ole mikään tuorein mahdollinen mutta tapa jolla se kerrotaan, mitä sillä haetaan takaa ja mitä katsoja näkee sen aikana tekee Vaianasta kokonaisuuden joka vain toimii. Animaatio ei Disneylla ole ongelma ulkonäkönsä puolesta, ja tälläkin saralla Vaiana loistaa kauneudellaan ja kekseliäisyydellään. Vaiana ei ole post-modernin Disney-ajan paras elokuva  mutta se on todella lähellä sitä. Vaiana on myöskin ensimmäinen Disney- elokuva pitkään aikaan jonka loppuessa halusin välittömästi nähdä jatkoa, ja sen avoin loppu antaa sille hyvän ponnahduslaudan modernimpaan, erilaiseen jatko-osaan. Vaiana on hauska, kekseliäs ja visuaalisesti erittäin vaikuttava seikkailu jonka katsoo mielellään uudestaankin.

Atte T

* Yksi asia joka EI ole parantunut modernissa Disneyssä on ikoniset pahislaulut. Eivät ne huonoja ole, mutta viimeinen merkittävä pahislaulu on ollut Prinsessa ja Sammakon "I've got Friends on the Other Side". Uusilla Diney-elokuvilla on vielä näytettävä että onnistuvat tekemään vanhojen klassikkojen tasoisen pahislaulun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti