tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rick and Morty ja menestyksen salaisuus

Hear ye, hear ye! Olemme varmaan kaikki nyt nähneet Star Wars Episode VIII: The Last Jedin trailerin, ja se oli erittäin lupaavan oloinen. Tätä katsellesani tajusin, että kuinka hyviä scifi-leffoja, pelejä ja tv-sarjoja on viime vuosina tullut. Tämän- ja uuden trailerin- kunniaksi nimitän huhtikuun kaksi viimeistä viikkoa Scifi-Viikoiksi! Kahden viikon ajan keskityn erilaisiin scifi-aiheisiin kuten katsauksiin, arvioihin (välissä on myös ei-scifi arvosteluja koska aikataulut) ja kaiken hienon scifihomman juhlistamiseen!

Aloitamme viikon puhumalla tv-sarjasta, joka on viime vuosien aikana vallannut alaa kulovalkean tavoin ja noussut arvostetuimpien scifi-sarjojen joukkoon. On aika puhua Rick and Mortysta.




Rick and Morty on yhdysvaltalainen tv-animaatiosarja joka kertoo Mortysta, hermoheikosta nuoresta pojasta ja tämän kotona asuvasta isoisästä Rickistä, joka on nerokas keksijä mutta myös rapajuoppo. Rick raahaa Mortyn mukaansa moniin seikkailuihin ympäri galaksia, tuo ongelmia mukanaan kotiympäristöön ja tasaiseen tahtiin kyseenalaistaa Mortyn maailmankatsomuksen, moraalisen kasvatuksen ja valinnat. Rick and Mortyn loivat Dan Harmon (Community) ja Justin Roiland (päähahmojen ääninäyttelijä), ja sen alkuperää parodiana Paluu Tulevaisuuteen-elokuvista ei ole vaikea nähdä. Rick and Morty ei kuitenkaan pidättäydy yhdessä aiheessa, ei todellakaan. Sen maailma on täynnä viittauksia uuteen, vanhaan, tunnettuun ja tuntemattomaan popkulttuuriin, mutta on samaan aikaan uskomattoman luova, omaperäinen ja visuaalisesti monimuotoinen. Jokainen planeetta, kansa, kulttuuri ja kohtaaminen galaksin monituisilla ja omituisilla planeetoilla on erilainen, erikoinen ja vaihtelee ihailtavan nerokkaasta ällöttävän inhorealistiseen.



Rick and Mortyn jokainen jakso toimii. Siinä ei ole vielä tähän mennessä ollut jaksoa joka ei olisi toiminut lainkaan tai olisi ollut alusta loppuun asti tylsä tai huono. Tämä on erityisen mielenkiintoista suhteessa siihen, että Rick and Morty on käytännössä vailla juonta, tavoitetta tai metajuonta. Rickilla ei ole suurempaa tavoitetta, Morty ei oikeastaan myöskään tavoittele mitään. Ei ole isoa ja monimutkaista tarinakaarta joka kulminoituu kauden päätökseen. Asiat käsitellään aina jakson sisällä, ainoastaan kauden päätösjaksot jättävät asioita cliffhanger-tilaan. Tämän ei pitäisi toimia, ei oikeastaan. Jopa pinnallisimmilla sitcom-sarjoilla on hahmotavoitteita ja alla kulkevia tarinakaaria. Rick and Mortyn 2. kauden viimeinen jakso loi ensimmäisen kerran kuvaa jonkinlaisesta suuremmasta tarinasta....jonka 3. kauden ensimmäinen jakso tuhosi täysin. Tämä on hyvin lähellä Matt Groeningin sarjoja kuten Simpsoneita ja Futuramaa, ja Rick and Mortyn voikin nähdä jonkinlaisena näiden kahden yhdistelmänä, mutta paljon väkivaltaisempana ja se ylittää tasaisin väliajoin hyvä maun rajat sen huumorissa.



Mutta sarja on tästä huolimatta- tai kenties tämän vuoksi- täynnä hienoja tarinoita. Jokainen jakso on (aikaisemmin mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta) yhtenäisiä tarinakokonaisuuksia jossa alussa annetaan jonkin ongelma, tilanne tai tapahtuma jonka päälle rakentuu yksi tai kaksi tarinaa. Nämä saattavat liittyä toisiinsa joko alun perin tai yhdistyä sattuman kautta myöhemmin. Ja Rick and Mortyn tarinat ovat scifiä parhaimmillaan. Ne perustuvat usein ideoihin ja teemoihin joita on käsitelty aikaisemminkin tässä genressä. Jakso "Lawnmower Dog" on yhdistelmä Ruohonleikkaajaa, Inceptionia ja Painajaista Elm Streetillä, ja nämä kaikki toimivat yhdessä toisiinsa nähden todella hyvin. "Total Rickall" on erikoinen yhdistelmä Total Recallia ja Adult Swimin lyhytleffa Too Many Cooksia, tehden samalla pilkkaa Family Guyn "cutaway gag" komediasta luomalla lähes loputtoman määrän potentiaalisia sivuhahmoja sarjalle valheellisten muistojen muodossa. Mutta kuka tahansa voi tehdä vitsejä popkulttuurilähteistä oman sarjansa kontekstissa. Rick and Mortyssa viittauksista on otettu niiden perusideat jonka päälle on lisätty huima läjä omaa ja kekseliästä materiaalia. Parasiittimaiset alienit luovat vääriä muistoja päästäkseen leviämään planeetalle kuulostaa hyvältä kauhuscifiltä, mutta koko idea käsitellään komedian kautta ja se toimii todella hyvin. Rick and Mortyn tarinat ovat scifiä päästä päähän- vaihtoehtotodellisuuksia, kloonausta, alien-invaasioita- ja näiden esittäminen komedian kautta on todella hauskaa ja tarjoaa erilaisia näkökulmia vanhoihinkin ideoihin.

Aikavääristymän aiheuttama paranoia omasta kohtalosta ja
oman olemassaolon merkityksestä...on hauskaa.

Rick and Morty on todella hauska, ja sen överiys ja piittaamattomuus rajoista tukee tätä hauskuutta. Mutta syy miksi Rick and Morty on niin monien mieleen ja ihmiset jaksavat panostaa siihen on sen draamassa ja vakavuudessa. Kaiken komedian lisäksi on paljon asioita ja teemoja joihin Rick and Morty ottaa myös kantaa; perhe, hylätyksi tulemisen pelko, menetyksen pelko, läheisyys, muistot ja niiden merkitys sekä hyväksikäyttö ja loukkaaminen perheen sisällä. Isoimmat teemat sarjassa kuitenkin perustuvat kahteen filosofiseen ajatukseen- nihilismiin ja eksistentialismiin. Rickin käytöstä määrittää juurikin nihilismi. Häntä ei tunnu sitovan minkäänlaiset moraaliset tai eettiset lait tieteen kohdalla, hän ei epäröi pahoinpidellä, ryöstää tai tappaa. Hän on aikoinaan jättänyt perheensä taakseen työnsä vuoksi, ja nyt palattuaankin hän lähinnä kiusaa vävyään Jerryä. Mutta hänestä näkyy myös positiivisempia elementtejä. Hän välittää Mortysta, tyttärestään Bethistä ja toisesta lapsenlapsestaan Summerista. Hänellä on kosolti ystäviä, kuten legendaarinen Bird Person, joista hän välittää, vaikka hän voikin väittää toista. Rickin hahmoa dominoi hidas itsetuhoisuus. Rick juo alati, bilettää kovaa, ei kaihda huumeita ja tätä ei esitetä pahemmin positiivisessa kontekstissa. Ja pariinkin otteeseen on Rick osoittanut suorempaa itsetuhoisuutta. Mikään jakso ei esitä Rickin hahmon monipuolisuutta niin hyvin kuin "Auto-Erotic Assimiliation". Sarja on tarjonnut tähän joukon syitä, mukaanlukien syyllisyydentunto perheensä hylkäämisestä, aikaisemman elämän ja tekojensa tuoma väsymys elämään sekä tietysti galaksin mittakaavan ja ihmiselämän merkityksen tajuaminen siinä.



Tämä varsinkin on näkyvä teema sarjassa. Mortyn kautta sarja esittelee universumin loputonta laajuutta kaikilla tavoilla. Rick and Mortyssa galaksi on vailla rajaa, uusia planeettoja löytyy joka jaksosta ja jokainen on erilainen. Mutta tämän lisäksi Rickin teknologian avulla multiversumin ovet ovat auki, ja vaihtoehtotodellisuudet ja rinnakaisulottuvuudet lisäävät Rick and Mortyn maailman laajuutta. Rick on kaikesta kovin tietoinen, mutta Mortylle (ja Summerille myöhemmin) on pikkuhiljaa maailman laajuus paljastunut. Morty pian tajuaakin kuinka merkityksetön kosmisessa mittakaavassa hänen ja maan olemassaolo on. Jaksot kuten "Rick Potion #9" ja "Rixty Minutes"  käsittelevät tätä eksistentialistista kriisiä hyvin. Se asettaa koko maailman olemassaolon vakauden ja merkityksen vaakalaudalle, mutta myös vakuuttaa että vaikka ihmiselämä on loppujen lopuksi satunnaista ja suuressa kaavassa merkityksetöntä on siinä märehtiminen täysin turhaa ja elämästä pitää nauttia. Siihen myös sisältyy paljon kauneutta ja vakioita, jotka antavat lohtua maailman kaoottisuudessa ja sekavuudessa. Mortyn osa on toimia eräänlaisena järjen äänenä, ankkurina normaaliuteen ja selviämiseen. Morty on paniikissa, hän hermoilee ja hän nostaa esiin asioiden hulluutta. Hän kokee eksistentialismistista ahdistusta ja pelkää muuttuvansa ennemin tai myöhemmin Rickin kaltaiseksi, ja koittaa usein tuoda omaa humanistista mutta naiivia moraaliaan tilanteisiin vain nähdäkseen, että maailmankaikkeudessa kaikki ei toimi samalla tavalla.

GOODBYE MOON MEN

Kaikki tämä voi kuulostaa todella raskaalta, mutta Rick and Morty on kaiken tämän suhteen todella sulava ja osuva tavalla, joka tekee raskaammistakin aiheista todella helposti ymmärrettäviä ja mielekkäitä seurata. Toki Rick and Morty voi olla myös ahdistavaa tai epämiellyttävää seurattavaa, sillä vaikka vertasinkin sitä Simpsoneihin ja Futuramaan, on se huomattavasti näitä rankempi ja menee aikoinaan todella synkille asioille. Veri lentää, väkivalta on graafista ja rankkaa sekä fyysistä että psyykkistä. Nämä synkät aiheet voivat olla joillekin katsojille liikaa, ja en ole ihan itsekkään varma onko jokainen synkälle alueelle tehty matka välttämätön. Sarja on tehnyt maailmastaan sellaisen, että väkivalta tuntuu yhtä aikaa uhkaavalta että koomiselta. Tämä voi osittain heikentää tiettyjen dramaattisten kohtausten painoarvoa, mutta sarjalla on mielestäni myös yksi isompi ongelma, ja tämä on Jerry Smith, Mortyn ja Summerin isä ja Rickin vävy. Jerry on selkärangaton, valittava pelkuri ja raukka jota Rick kiusaa armotta ja tämän perhe vähättelee. Hän vähättelee puolihuolimattomasti perheenjäseniään, erityisesti vaimoaan Bethiä tämän uravalinnan suhteen. Jerry menestyy ainoastaan ympäristössä jossa väkivalta on ratkaisu tai missä hän voi hallita muita. En tiedä pitäisikö katsojan nauttia Jerryn saamasta henkisestä väkivallasta vai pitäisikö tätä sääliä, mutta itse en kykene luomaan juurikaan minkäänlaista tunnetta paitsi inhoa tätä kohtaan. Hänellä tosin on ainoana hahmoista pitkä, kahden kauden mittainen hahmotarina oman maskuliniisuutensa menetyksestä, joka kulminoituu absurdeissa mittasuhteissa jaksossa "Interdimensional Cable 2: Tempting Fate". Tässä hän kirjaimellisesti saa valita jatkaako hän munattomana perusjätkänä vai sanooko hän kerrankin vastaan kunnolla, mikä Jerryn tapaan päättyy siihen kuinka kaikki taas inhoavat häntä. 3. kauden alku on antanut ymmärtää että muutosta tähän on tulossa, mutta en usko että Jerry Smith on poistumassa sarjasta mihinkään ja tämän tulevaisuus huolettaa minua.



Kun Rick and Mortyn kolmas kausi alkoi yllättäen aprillipäivänä (dick move, Dan), olin jakson jälkeen hyvin hämmentynyt. Jakso oli ollut hyvä, todella hyvä. Yllättävä, surullinen, rankka, hauska ja täynnä scifi-hienouksia. Rick and Mortyn taso on yhtenäinen, ja ei ole montaa sarjaa joka on pitänyt yhtä korkeaa tasoa ja hyvää menoa päällä. Mikä on Rick and Mortyn salaisuus? Mitenkä se on niin hyvä, niin hauska ja koukuttava? Sen animaatio ei hahmodesignin lisäksi ole kovinkaan eläväistä tai erikoista, ääninäyttely on perusvahvaa tasoa joskin pariin otteeseen sama ääni kuuluu usealta eri hahmolta ja siinä ei ole pitempää tarinaa joka pakottaisi seuraamaan kuten monissa muissa sarjoissa. Rick and Mortyn vahvuus on sen inhimillisyydessä. Sen hahmot ovat uskottavia ihmisiä, ei karikatyyrejä. He ovat virheellisiä ja epätasapainoisia, mutta heidän elämässään on jotain mistä he välittävät. Morty kokee ja näkee kauheita asioita ja traumat näistä tapahtumista eivät katoa jaksojen välissä. Summer näyttää päällisin puolin kliseiseltä teinitytöltä mutta on myös monikerroksinen hahmo, Beth on tavoitteensa hyljännyt ja masentunut perheenäiti ja jopa Jerry koittaa pitää kiinni paikastaan perheen päänä. Ja Rick on hirveä ihminen joka tekee kamalia tekoja, mutta kaipaa perhettä ympärilleen. Jokainen  jakso on hauska ja täynnä vitsejä, mutta siihen kuuluu myös draamaa, oikeaa sellaista. Komedia on usein tapa käsitellä synkkiä teemoja ja kivuliaita asioita. Rick and Morty on täydellisessä tasapainossa sen komedian ja draaman kanssa, ja joka kerta kun tuntuu että jakso on pelkkää vitsiä, tiputtaa se jonkinlaisen pommin joka muistuttaa katsojaa hahmojen inhimillisyydestä. Scifi on täydellinen alusta kertomaan vahvan humanistisia tarinoita,ja Rick and Morty yhdistää tähän hyvän kirjoituksen, hulvattoman komedian ja filosofisen pohjan joka tekee siitä yhden parhaimmista moderneista tv-sarjoista joita on tehty.

Wubba lubba dub dub!

Atte T

PS.  Top 5-parhaat jaksot järjestyksessä:

5. Rick Potion #9 / Rixty Minutes
4. Close Rick-Counters of the Rick Kind
3. Auto-Erotic Assimilation
2. Total Rickall
1. Lawnmover Dog













2 kommenttia:

  1. Oletko katsellut Bojack Horsemania? Mitä mieltä siitä olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bojack Horseman on katselulistallani, mutta en ole päässyt vielä siihen asti. Kuulemani mukaan kyseessä on myöskin suhteellisen nerokas sarja. Kun pääsen katsomaan sitä, mitä luultavammin palaan aiheeseen!

      Poista