Black Panther
Elokuva: Isänsä kuoltua nuori T'Challa (Chadwick Boseman) nousee afrikkalaisen Wakandan valtion kuninkaaksi, vastaten nyt kansansa tulevaisuudesta. Kun kostoretki vanhaa vihollista Ulysses Klaue (Andy Serkis) vastaan tuo esiin uuden vihollisen menneisyydestä, on T'Challan tehtävä päättää onko Wakandan parempi pitäytyä traditioissa, vai muuttua ennen kuin Wakanda tuhoaa itsensä.
Monet Marvelin uusia sankareita esittelevistä leffoista muistuttavat hieman rakenteeltaan ensimmäistä Iron Man- elokuvaa, jossa seurataan päähahmon polkua sankariksi. Black Panther ei kuulu tähän kastiin, vaan muistuttaa enemmmän Taru Sormusten Herraa tai Star Warsia, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Ryan Coogler ei tyydy luomaan vain hyvää supersankaritarinaa, vaan kulttuuria, politiikkaa ja historiaa käsittelevän pienen eeppoksen. Black Panther on todella, todella hyvä lisäys Marvelin jo valmiiksi vakuuttavaan rosteriin, ja kilpailee helposti kärkipaikasta elokuvasarjan parhaimmistossa. Tämä on Cooglerin kolmas elokuva (Fruitvale Station ja Creed ovat myöskin loistavia) ja samalla kolmas kunnari. Antakaa tälle miehelle mitä tahansa, ja hän tekee siitä modernin, samaistuttavan ja aidon tuntuisen, oli elokuvan päähenkilö kissapuvussa tai ei.
Chadwick Boseman jatkaa hyvää työtä T'Challan roolissa. Hän on Civil Warin tapahtumat huomioon ottaen miellyttävän rento kaveri, ja varsinkin tämän dorkat takeltelut exänsä edessä tekevät hänestä hyvin tykättävän ja samaistuttavan. Lupita Nyon'go on aina hyvä valinta oli rooli mikä tahansa, ja Nakia on sankarina siisteimmästä päästä; supersankari-salainen agentti, joka tuntuu hahmolta oman elokuvan tarpeessa- sama pätee myös Dora Milajen johtaja Okoyeen (Danai Gurira). Daniel Kaluuya, Angela Basset, Martin Freeman ja Forest Whitaker tekevät kaikki hyvää työtä, mutta läpimurto sankarien puolella oli Letitia Wright T'Challan siskona Shurina. Shuri on hauska, älykäs ja innokas prinsessa sekä Wakandan tiede-ekspertti ja keksijä, ja luultavasti MCU:n älykkäin ihminen.
Coogler on lyönyt kolme kunnaria, ja kaikissa näissä on ollut mukana Michael B. Jordan, joka nyt pääsee pahiksen paikalle ensimmäisen kerran. Erik "Killmonger" on helposti MCU:n parhaiten näytelty ja toteutettu pahis. Hän on uhkaava ja karismaattinen, tämän suunnitelma perustuu vahvasti elämänkokemuksiin ja sitoutuu myöskin elokuvan teemaan vahvasti ja hänen motiivinsa ovat ymmärrettävät. Hänet on veistetty samasta puusta kuin Magneto- tiedät että hän tekee pahaa, mutta ymmärrät miksi hän tekee sen. Andy Serkis näyttelee ihanan yliampuvasti Klauea ja on pahiskaksikosta se, jolle on annettu enemmän komedisia osia kannettavaksi. Mieleeni jäi silti parhaiten Winston Duke elämää isompana M'Bakuna, vuoristoklaani Jabarin johtajana, ja T'Challan kilpakumppanina. Tämä olisi helposti voinut olla vain yksi pikkupahis muiden joukossa, mutta käsikirjoitus ja Duken roolisuoritus tekevät M'Bakusta elävän osan tarinaa.
Wakanda on luotu jokaista yksityiskohtaa myöten täydellisesti, ja kaikki elokuvan toteutuksessa tukee tätä. Puvustus kerää vaikutteita ympäri Afrikkaa, luoden kirjavan kokonaisuuden josta on helppo erottaa eri ryhmittymiä ja kulttuuripohjia. Kaupunkien arkkitehtuuri perustuu afrikan muinaisiin kaupunkeihin, oli kyseessä sitten Timbuktun mauselomit tai Etiopian linnoitukset. Musiikissa kuuluu Senegalin ja Etelä-Afrikan traditionaalisen musiikin otteita, joita soundtrackista vastannut Ludwig Göransson kävi nauhoittamassa paikan päällä. Wakandalaiset puhuvat xhosaa, paitsi vuorilla asuvat jabarit jotka puhuvat igboa. Black Pantherin Wakanda ei ole yksi kaupunki keskellä Afrikkaa, vaan kokonainen valtio ja samalla afrikkalaisen kulttuurin sulatusuuni, luoden kuvan Afrikasta sellaisena jona se voisi olla, jos kolonialismi ei olisi sitä repinyt riekaleiksi.
Ja tästä ei voi olla puhumatta. Black Panther on afrofuturismia, visioiden tieteisfiktion keinoin kuvan Afrikasta ilman ulkopuolisten vaikutusta. Ja siitä tämä elokuva aikalailla kertookin; mitä tällaisen valtion olemassaolo tarkottaisi Afrikalle, maailmalle ja niille jotka eivät saa nauttia sen antimista? Tämä ei ole turvallinen tie, ja Wakandan monien alatekstissä kulkevien ongelmien esiintuominen pahiksen kautta oli rohkea veto joka toimi; kaikkien idioottien huutelusta huolimatta Black Panther on niin liberaali politiikaltaan kun olla ja voi, ja lopputekstien aikana tämä poliittisuus tuodaan esille suoraan. Black Panther on taas jälleen lähes kympin suoritus Marvelilta, ja on elokuvakulttuurin kannalta iso tekijä, joka muuttaa taas pelisääntöjä supersankarielokuvien suhteen. Black Panther on muodostumassa supersankarielokuvienkin mittapuulla jättimenestykseksi, ja ei kestä kauaa kun tämän esimerkki alkaa muuttamaan Hollywoodin tapaa tehdä elokuvia. Black Panther on hauska uusilla tavoilla, tuo uudenlaista toimintaa supersankareihin ja esittää maailmansa täysin erilaisena kaikesta sitä ennen tulleesta. Black Panther toimii jokaisella tasolla, ja suosittelen sitä lämpimästi.
Atte T
PS. Sääli Klauea, tosin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti