Atte Arvostaa: The Post

Steven Spielberg. Steven "Tein Schindlerin Listan ja Jurassic Parkin samana vuonna" Spielberg. Keskustelu siitä, onko Steven Spielberg kenties elävistä elokuvaohjaajista paras on ollut käynnissä jo pitkään, ja jokaisella elokuvallaan Spielberg antaa yhä uudestaan tukea tälle väitteelle. Ja nyt, tämän vuoden kahdesta Spielberg- elokuvasta ensimmäinen on saapunut elokuvateatterihin.

The Post

Elokuva: Vietnamin sota on jatkunut kauan, ja nyt totuus on paljastumassa. 1971 New Work Timesin julkaisema paljastus sodasta ajaa Washington Postin päätoimittaja Ben Bradleen (Tom Hanks) etsimään samoja tietoja. Kun he saavat lopulta tietonsa kasaan, on Valkoinen Talo määrännyt aiheen kielletyksi. Lehden omistaja Katharine Grahamin (Meryl Streep) on nyt tehtävä päätös: julkaistaanko juttu, ja samalla vaarannetaan lehden tulevaisuus ja työpaikat, vai jättää julkaisematta ja vaarantaa sananvapaus?

Spielbergilla on ollut todella vahva putki menossa elokuvien suhteen; Lincoln ja Bridge of Spies olivat molemmat taidolla tehtyjä historiallisia elokuvia, joissa oli takana myös nykypäivään asti kaikuva teema. The Post jatkaa tätä sarjaa tyylillä ja taidolla, ja on erittäin hyvä elokuva. Spielberg ja tämän vakiokuvaaja Janusz Kaminski tekevät taas jälleen taikaa yhdessä, ja oli kyse sitten intensiivisestä toimituksen kokouksesta tai vain lehden lukemisesta. Kokonaisuutta hallitsee myös paljolti John Williamsin musiikit, jotka vaihtelevat taustan hiljaisesta leitmotifeista isoihin, bombastisiin orkesteriosuuksiin, jotka muistuttavat etäisesti Star Warsin musiikkeja. Ei ole syytä miksei painokone-montaasi voisi kuulostaa samalta kuin avaruusooppera!

Tom Hanks ja Meryl Streep ovat, kuten odotettua, molemmat loistavia päärooleissa. Hanks ja Streep pelavat hyvin yhteen, Bradleen ollessa äänekäs ja helposti tunteisiin menevä luontainen johtaja ja Grahamin ollessa rauhallinen, diplomaattinen ja hieman omaa asemaansa arkaileva. Hanks on aina hauskeimmillaan mitä aggressivisempi ja suorempi hän on, ja Bradleeta kelpaa seurata koko elokuvan ajan. Meryl Streepin Grahamin epävarmuus ja sovinnainen luonne tekee hänestä nopeasti samaistuttavan ja ymmärrettävän hahmon, ja tämän kamppailu seksistisessä työympärstössä ja kulttuurissa antaa tälle myöskin selkeän hahmokasvun kaaren. Bob Odenkirk tekee hienon roolisuorituksen toimittaja Ben Bagdikianina, ja Bruce Greenwood vakuutti ex-puolustusministeri Robert McNamarana. 

Spielberg tykkää käyttää aitoja historiallisia tapahtumia reflektiona nykyajasta. Munchen on tarina Munchenin terroristi-iskuja seuranneesta Mossadin erikoisryhmän salamurhaoperaatioista, mutta myös post-9/11  mentaliteetista, jossa kostosta ja väkivaltaisesta vastauksesta ei synny mitään hyvää. Lincoln kertoo  Yhdysvaltain perustuslain 13. lisäyksen läpiajosta ja Lincolnin roolista siinä, kehoittaen yhä enemmän yhteistyöhön ja samalla näyttäen kuinka politiikka on aina ollut täynnä lobbausta, lahjontaa ja valheita. Ja The Post ei eroa tästä tavasta lainkaan, muistuttaen kaikkia tässä poliittisessa ilmastossa siitä, kuinka tärkeä kulmakivi vapaa lehdistö on toimivalle, demokraattiselle yhteiskunnalle. Nixonin (Richard Nixon,  tai ainakin hänen aito äänensä!) hyvin suorat hyökkäykset Washington Postia kohtaan varsinkin tuntuvat jotenkin tutuilta viime vuotta ajatellen. The Post on historiallinen draamaelokuva demokratiasta, joka on myöskin vahvan Trump-vastainen politiikaltaan, muistuttaen kaikkia siitä, että lehdistö ei palvele hallitsijoita, vaan hallitsettavia. Tämä jatkaa Spielbergin vahvaa suoraa, ja on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Atte T

Puh-huh. Nyt jos Ready Player One on muutakin kuin sekavaa höttöä, on varmaan parempi alkaa veistelemään Spielbergille ansaittua valtaistuinta Hollywoodiin.