Jälkikäteen, on Knightfallia pidetty parodisena katsauksena 90-luvun sarjakuvien zeitgeistista; Rob Liefeldin ja kumppanien design- estetiikkaan kuului vanhojen pukujen ja tyylin radikalisointi; trikoot korvattiin panssareilla, kalsarit menivät takaisin housujen alle ja vyötaskujen määrä kasvoi eksponentiaalisesti. Samalla supersankarit alkoivat hylkäämään nyt vakiintuineita moraalisia pitimiään, ja aseiden käyttäminen ja tappaminen alkoivat yleistyä. Knightfallissa Batman on kaikkea tätä, ja koska kynäilijät tarinan takana olivat pitkäaikaisia Batman- legendoja kuten Denny O'Neil ja Jim Aparo, ei ole vaikea ajatella kyseessä olevan Batman- kirjoittajien temppu antaa lukijoille sitä mitä he luulivat haluavansa, eli 90-luku estetiikan määrittelemän, haarniskoidun, piikkejä ja teriä ja aseita täynnä olevan murhaaja-Batmanin.
Ja nyt te ehkä mietitte, mikä tämän kaiken pointti on. Miksi aloitin infodumppauksella jostain oudosta Batman- tarinasta 90-luvulla?
Puhutaanpa hieman Superior Spider-Manista.
1. Dan Slott ja "miten tähän päädyttiin"
Hämähäkkimies koki aikamoisen muutoksen, kun Joe Quesadan (joka muuten toimi yllämainitun Batmanin visuaalisena suunnittelijana) ja J. Michael Straczynskin kynäilemä tarinakokonaisuus One More Day julkaistiin. Tarina itsessään ei saanut hyvää vastaanottoa, mutta sen tuomat muutokset hahmon status quoon ovat enemmän tai vähemmän otettu vastaan positiivisesti. Tämä muutos toi mukanaan uusia kynäilijöitä, joista nimekkäimmäksi nousi Dan Slott, Marvelin pitkäaikainen kirjoittaja. Iso kritiikki One More Day:n jälkeiseen muutokseen oli muutoksen tietty puute; sen sijaan että Peter Parker kasvaisi ihmisenä, hänen avioliittonsa poistettiin ja hän palasi lähemmäs hahmon juuria poikamiehenä. Samoin vanhoja, nyt kuolleita hahmoja palautettiin samassa hengessä. Kun Slott pääsi kynäilemään Parkerin tarinoita, hän alkoi innolla luomaan uutta sisältöä maailmaan; Peterin ystävä-ja perhepiiri sai uusia jäseniä May-tädin mennessä uusiin naimisiin Jamesonin isän kanssa, uusia pahiksia kuten Herra Negatiivinen ja Overdrive ja Peter sai töitä jotka vastasivat tämän taitoja innovatiivisesta Horizon- laboratiosta. Vanha ja uusi kohtasivat Slottin kirjoituksissa, ja samalla hän viljeli merkkejä isommasta muutoksesta, joka oli edessäpäin.
Katsokaas, Tohtori Mustekala teki kuolemaa. Otto Octavius ei ikinä ollut mikään hyväkuntoisin superkonna, ja hän aloitti tämän pelin vanhana miehenä. Vuosikymmenen kestänyt taistelu Hämähäkkimiehen kanssa oli tehnyt työnsä, ja hän oli kuoleman kielissä. Tohtori Mustekala alkoi suunnittelemaan Sitä Yhtä Suurta Keikkaa, jolla jättäisi jälkensä ihmiskunnan historiaan. Yhdessä uuden Kuuden Koplan kanssa Octavius koitti kiristää maailmaa, mutta Hämähäkkimies tietysti pysäytti tämän, tajuten samalla että Octavius halusi oikeasti tuhota maailman joka ei ikinä arvostanut tämän älyä. Octavius saatiin kiinni, ja vankilassa hän joutuisi odottamaan vääjäämätöntä loppuaan.
Kunnes eräänä aamuna, Peter Parker heräsi Octaviuksen raunioituneesta kehosta. Tohtori Mustekalan viimeinen juoni; hän käytti pientä robottia siirtääksene oman tietoisuutensa Peterin kehoon, ja Peterin puolestaan hänen ruumiiseensa, vain muutamaa tuntia ennen tämän kuolemaa. Peter taisteli parhaansa mukaan, ja kohtasi Octaviuksen Hämähäkkimiehen kehossa, vain hävitäkseen brutaalisti. Peterin ruumiissa oleva Octavius koki kuitenkin oudon kokemuksen, nähden ruumin alkuperäisen omistajan muistot, ymmärtäen vihdoinkin Hämähäkkimiestä ajavan vision ja tunsi samalla häpeää omista teoistaan. Octavius vannoi, että kunnioittaisi vastustajansa perintöä, jatkaen Hämähäkkimiehenä....mutta olisi vielä parempi, tehokkaampi, nopeampi, vahvempi- hän olisi Ylivertainen Hämähäkkimies!
 |
| "...The Title of The Comic!" |
Ja niin alkoi Superior Spider-Man, 31- osainen tarinakokonaisuus jonka Dan Slott kirjoitti alusta loppuun asti. Sukelletaanpas syvemmälle...spoilereita tiedossa, muuten.
2. Konna sankarin housuissa
Okei, eli sankarin pahin vastustaja ottaa tämän paikan, mutta ei käytä sitä pahaan vaan todistaakseen olevansa parempi sankarina. Tässä on paljon mitä käyttää, varsinkin kun kyseessä oleva pahis on niin erilainen sankariin verrattuna. Miten Octavius toimii sankarina, miten hän kohtelee Hämiksen tunnettua konnien galleriaa, joista suurin osa on tämän vanhoja taistelutovereita, ketkä Peterin lähipiirissä huomaavat eron vai huomaako kukaan ja niin edelleen. Superior Spider-Man käyttää näitä kysymyksiä hyvin, ja onnistuu luomaan oikeasti erilaisen Hämähäkkimies- tarinan. Peter-Octavius on ylimielinen, aggressiivinen, töykeä ja itsepäinen, mutta myös kunniallinen, itsevarma, epäitsekäs ja luova. Tuo epäitsekkyys varsinkin nousi mielenkiintoiseksi teemaksi sekä sarjan alussa että lopussa. Peter Parkeria on luonnehdittu usein hyvin itsekkääksi sankariksi, joka ei pysty päästämään irti mistään elämässään, eikä hän ota vastuuta ongelmistaan; se on aina superrikollisen, Jamesonin tai jonkun muun vika ettei hän voi tehdä mitä hän haluaa. Kun Peterin tietoisuuden jämä Octaviuksen mielessä koittaa häiritä Octaviusta tämän pelastaessa ihmishenkiä, hän osoittaa tätä jatkuvaa itsekkyyttä; hän koki oman elämänsä tärkeämmäksi kuin muiden.
Suuri voima tuo suuren vastuun. Tämä on aina ollut Hämähäkkimiehen perustenetti; hän oppi sen kantapään kautta ensimmäisessä tarinassaan, kun hän päästi varkaan menemään joka myöhemmin tappoi hänen Ben-setänsä. Ylivertainen Hämähäkkimies ei unohda tätä oppia, ja sen sijaan vie sen äärimmäiseen loppuunsa. Koska Hämähäkkimies on niin vahva, älykäs ja vastuun raskaan painon kuormittama, täytyy hänen tehdä kaikkensa suojellakseen New Yorkia. Hän perustaa oman yksitysarmeijan, täyttää kaupungin drooneilla joidenka avulla hän pitää silmällä rikollisia, kehittää Hämähäkkimiehen teknologiaa yhä tappavampaan suuntaan, kuten integroiden vanhan Iron Spider -puvun metallijalat takaisin sekä laittaen kynnet pukunsa sormenpäihin. Jopa hänen pukunsa on synkempi, suosien mustaa trikoissa ja lisäten toiset linssit silmiin, luoden pelottavan mielikuvan komposiittisilmistä. Kaikki tämä suuren voiman ja suuren vastuun nimissä. Hänellä on äly ja teknologinen kyky tehdä tämä, joten eikö hänellä ole myös velvollisuus, dare I say, vastuu tehdä näin? Tätähän lukijat ovat aina halunneet, että Peter käyttäisi älliään enemmän ja tekisi parempia, kestävämpiä ratkaisuja moniin ongelmiinsa.
 |
| This is what you wanted. |
Vaikka Octavius-Peter otti sankarin viitan ylleen, ei hän kykene tekemään täydellistä käännöstä. Ylimielisyys ja herkkänahkaisuus johtavat alussa muutamaan ylilyöntiin. Hämähäkkimies pieksee suhteellisen matalan uhan pahis Bumerangin pataluhaksi tämän antauduttua, ja vain poliisi saa hänet lopettamaan ajoissa. Kun pilailevat rikolliset Narri ja Oddball tekevät hänet naurun alaiseksi, ei koko ikänsä pilkkaa kestänyt Octavius-Peter kestä sitä, ja on lähes tappaa harmittomat kujeilijat. Lopulta Ylivertainen Hämähäkkimies ylittää sen yhden rajan, jota Peter ei halunnut ikinä itse tehdä; superkonna Massacren alkaessa taas ampumaan siviilejä, ei Hämähäkkimieheltä löydy hänelle armoa, vaan hän ampuu päihitetyn Massacren, saaden julkiset kehut verenhimoisilta kansalaisilta ja poliisin vaietessa tästä uskomattomasta vallan väärinkäytöstä. Mutta hei, näinhän uhat voitetaan. Nyt Massacre ei voi enään tappaa ketään. Kuka on seuraavana jonossa? Hämähäkintappaja. Jos Octavius-Peteriä ei olisi estetty, Mörkä, Kingpin, Bumerangi, Blackout, Korppikotka olisivat liittyneet joukkoon. Kaikki tehty suuren voiman ja suuren vastuun nimissä. Usein sanotaan, että sankarit reagoivat, kun taas pahikset toimivat. Tämä tarkoittaa usein perinteistä tarinan rakennetta; pahis tekee jotain johon sankari reagoi. Octavius-Peter toimii, ei reagoi.
 |
| "Miksei supersankarit tapa pahiksia?" |
3. Sankarin matka
Millainen on Octavius-Peterin ura Hämähäkkimiehenä? Millaisen tarinan Dan Slott punoo tämän uuden "sankarin" ympärille? Aika perinteisen. Hämähäkkimies kohtaa superrikollisia erilaisissa tilanteissa, ja päihittää heidät omalla tavallaan. Korppikotka piestään lähes hengiltä. Uusi Kuuden Kopla kaatuu hetkessä nerokkuuden ja suunnittelun avulla. Massacre voitetaan ampumalla häntä päähän. Hämähäkintappajan kuolemantuomio katsotaan loppuun, vaikka oman käden kautta. Sitten alkaa radikalisoituminen. Hämähäkkirobotteja, yksityisarmeija, käytännössä suora maasota Kingpinia vastaan. Jokainen Hämähäkkimiehen tärkeä vihollinen käydään läpi omalla tavallaan, ja Octavius-Peter päihittää heidät joko älyllä tai brutaaliudella. Ja joka kerta, hän oikeuttaa tämän itselleen jotenkin. Tämän vuoksi hän alkaa valumaan pois sankaruudesta kohti totalitaarista, visionääristä pahista. Lopulta kysymys voi olla jopa siviilielämän ongelmista, sillä kun luulee olevansa aina moraalisesti oikeassa, kaiken voi aina oikeuttaa itselleen. Peter-Octaviukselle tämä tarkoittaa sitä, että koska hän on älykkäin ja kyvykkäin, on hän aina oikeassa. A on yhtä kuin A.
 |
| Suosikkihetkiäni koko tarinassa. |
Siinä missä Peter Parkerin arki oli yhtä kärsimystä ja ahdinkoa, on Octavius-Peter menestyjä. Oma firma, uusi tyttöystävä Anna Marconi jota hän jumaloi, parannettu suhde Jamesoniin ja tuhottu ystävyys lähes kaikkien Peterin vanhojen ystävien kanssa. Hänen arkensa keskittyy Hämähäkkimiehen täydellistämiseen ja oman maineen luomiseen. Peter Parker ei varsinaisesti siviilinä ollut saavuttanut mitään, sillä hän käytti voimavaransa muiden auttamiseen pyyteettömästi. Octavius-Peter luo rahaa samalla kun hän taistelee rikollisuutta vastaan. Miksi partioida kaduilla, kun hämähäkki-droonit hoitavat sen? Anna Marconin silmissä Peter on menestyjä ja kiltti, lämmin ihminen. Muille hän on varjo entisestä, kaikkien ihmetellessä mitä Peterille on oikein tapahtunut. Tämä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten erilainen kuva ihmisillä voi olla toisistaan, käytöksen erotessa perhe- ja työympäristössä täysin. Koska Octavius-Peter on aina oikeassa omassa mielessään, oikeuttaa hän käytöksensä suurella älykkyydellään. Tottakai yliopiston professorit ovat väärässä, onhan hän älykkäämpi kuin he. A on yhtä kuin A.
Tämä ei ole ikinä ollut Hämähäkkimiehen teema. Peter Parker ei ehkä aina tehnyt oikeita valintoja, mutta hän yritti aina parhaansa, alati myös epäillen itseään ja tuntien huonoa omatuntoa omista vahingoistaan. Octavius-Peter ei ikinä tunne huonoa omatuntoa. Hän pakkaa kaikki epäonnistumisensa syvälle sisimpäänsä. Syy on harvoin hänen; on kyse joko "virhelaskelmoinneista" tai muista teknologisista selityksistä, jotka on helppo sivuuttaa mielessä. Venom-symbiootin ottaessa vallan hänestä, alkaa kuitenkin säröt näkymään. Voiko hän olla väärässä? Tekeekö hän jotain väärin, mitä Parker teki että hän pysyi tilanteen hallinassa? Octavius-Peterin heikkoudet, ylpeys ja ylimielisyys, auttavat Hämähäkkimiehen suurimman vihollisen pääsemään vallan huipulle. Vihreä Menninkäinen, jonka Slott on vienyt lähemmäs hahmon juuria varjoista toimivana vallananastajana ja juonittelijana, on onnistunut pysymään piilossa koska Octavius-Peterin mielessä Hämähäkkimiehen suurin vastustaja on Tohtori Mustekala itse, ja hän ei ilmeisen syyn vuoksi ole enään uhka.
Vihreä Menninkäinen vie Octavius-Peteriltä kaiken. Oman yhtiön, armeijan, robotit, vigilante Cardiacin kanssa rakennetun katusairaalan sekä menneisyyden linkit kuten lapsuuden kodin ja tehtaan, jossa hän työskenteli nuorena. Ja vaikka mitä Octavius-Peter yrittää, ei hän kykene pysäyttämään Vihreää Menninkäistä. Kun hädän hetkellä Octavius-Peter on epäröidä, palaa Peterin tietoisuuden muru hänen päähänsä, valmistautuen ottamaan vallan kehostaan takaisin. Otto Octavius on valmis tähän kohtaamiseen....tuhoamalla kaikki jäänteet itsestään Peterin kehossa.
Otto Octavius vannoi ryhtyvänsä Ylivertaiseksi Hämähäkkimieheksi, todistaen olevansa parempi sankari kuin Peter Parker. Hän oletti, että koska hän on älykkäämpi, viisaampi ja armottomampi, hänen uransa sankarina jättäisi edemenneen Parkerin perinnön kalpenemaan häpeästä. Octavius kuitenkin myöntää, että syvällä sisimmässään, hän ei usko olevansa tämän voiman arvoinen, vaan yhtä viallinen ja tavallinen kuin muutkin. Joten hän ylikompensoi tätä raakuudella ja ylilyönneillä. Otto Octaviuksen matka Hämähäkkimiehenä on tie, jolla hän oppii arvostamaan oikeasti vanha vihollisensa taitoja ja tietä jonka tämä on kulkenut, ymmärtää vastustajansa omat heikkoudet mutta näkee niistä kumpuavan voiman, ja tajuaa että hänen metodinsa on vain puutteiden paikkailua. Superior Spider-Man kulminoituu kohtaamiseen Vihreän Menninkäisen ja Peter Parkerin välillä, joka on ehdottomasti yksi Hämähäkkimiehen pitkän historian muistettavimpia:
4. What is the point of this thing
Tässä kohtaa joku on varmasti nähnyt yhtäläisyyden tämän blogiteksti alussa olleen Batman- tarinan kanssa. Molemmissa vanhan sankarin roolin täyttää toinen, joka hiljalleen radikalisoituu ja alkaa käyttämään tappavia metodeja pysäyttääkseen rikolliset, uskoen olevansa parempi kuin edeltäjänsä koska voi saada aikaan "oikeaa muutosta". Sekä Batmanin kirjoittajat että Slott piirtäjien Humberto Ramos ja Giuseppe Camuncoli kanssa yhdistivät moraalisen myopian koneistumisen välillä, Batmanin ja Hämähäkkimiehen alkaessa varustautumaan teknisillä apukeinoilla, peittäen ihmisyytensä teknologian alle. Lopulta vanha sankari palaa takaisin, ja kamppailun ja nopean itsetutkiskelun jälkeen korvaaja antaa paikan takaisin sankarille, todistaen että alkuperäinen sankari on parempi.
Tätä kutsutaan niin sanotusti hahmodekonstruktioksi, jossa hahmoa aletaan purkamaan osiin siinä kohtaa, kun halutaan katsoa mikä tekee tästä hahmosta...tämän hahmon. Knightfall oli 90-luvun antisankarin mallilla rakennettu Batman- tarina, jossa Azraelin Batman todettiin täysin epäkelvoksi ja sopimattomaksi Batmanin maailmaan ja tyyliin. Superior Spider-Man on dekonstruktio Hämähäkkimiehestä joka painottaa tämän älyä ja voimia, venyttäen suuren voiman ja vastuun rajoja hajoamispisteeseen asti, todistaen Hämähäkkimiehen, kuten kaikkien muidenkin supersankarien oikeastaan, olevan enemmän kuin voimiensa summa. Että tätä sankarin manttelia ei voida läpsäistä vain kenelle tahansa, ja kuvitella että pelkkä voima ja puku riittävät tekemään sankarin. Superior Spider-Man on 30-osainen argumentti Peter Parkerin hahmon elinvoimaisuuden puolesta.
Twitter tarjoili minulle mainion loppukaneetin:
Tämä on hauskan vitsin muotoon laitettu mediakriittinen lausahdus; taide ei aina mainosta tai tue sitä mitä se esittää. Knightfall ja Superior Spider-Man eivät ole argumentteja synkemmän supersankariuden puolesta. Ne eivät sano että "hei, eikös coolia kun Batman tappaa vihollisensa ja pukeutuu piikikkääseen haarniskaan? Hämähäkkimiehen olisi aina pitänyt toimia näin!" Ei, ne ovat molemmat mediakriittisiä teoksia, jotka esittävät negatiivisen version sankarista, miten tämä toimisi ja vaikuttaisi omaan maailmaansa, vain lopussa todistaakseen kuinka väärässä tämä oli. Joskus tuntuu, että uudet ideat kumotaan liian nopeasti. Kuinka moni on sanonut jonkun idean olevan typerä ennen kuin kukaan on ehtinyt tutustua siihen millään tasolla? On todella helppoa pistää kaikki vain markkinoinnin ja ahneuden piikkiin tällaisten uudistusten kohdalla. Tottakai siitäkin on kyse; Superior Spider-Man alkoi Amazing Spider-Man #700 vanavedessä, ja idean radikaalius oli varma tapa kerätä lukijoita, ja se päättyi juuri ennen Amazing Spider-Man 2- elokuvan ensi-iltaa, jotta oikea Peter olisi puikoissa leffan sidosmateriaalina. Sama pätee Doomsday Clock- tarinaan DC:llä nyt ja Marvelin viimevuotiseen Hydra-Kapu tarinaan. Se ei silti poista sitä mahdollisuutta, että näiden takan olisi idea ja taiteellinen näkemys kohteesta. Minä pidän paljon Superior Spider-Manista, sillä kuten Dan Slott on seitsemän vuoden aikana antanut ymmärtää, hän todellakin tajuaa mikä on olennaista Hämähäkkimiehessä. Mutta kuinka moni on sivuuttanut tarinan vain sen ulkoisten tekijöiden takia?
En kuitenkaan voi lopettaa tätä mittavaa keskustelua Hämähäkkimiehestä ilman puhumatta norsusta huoneessa. Steve Ditko, Hämähäkkimiehen toinen luoja ja alkuperäinen kuvittaja, löydettiin kuolleena asunnostaan 7.7.2018. 90-vuotias Ditko oli Marvelin suurimpia luovia voimia yhdessä Jack Kirbyn kanssa, ja hänen luomuksensa puhuvat puolestaan. Alkuperäiset Ditkon kynäilemät tarinat Hämähäkkimiehelle ovat loputtoman luovia; Ditkon kynästä syntyi Vihreä Menninkäinen, Tohtori Mustekala, Korppikotka, Kraven, Hiekkamies, Mysterio, J Jonah Jameson ja kymmeniä muita hahmoja. Hän kirjoitti merkittävimpien tarinoiden joukkoon kuuluvan Amazing Spider-Man #33:en, jossa Peter suorittaa yhden suurimman sankaruuden hetkensä kamppaillessaan suurten raunioiden alta pakoon. Ilman Ditkoa, Hämähäkkimiestä ei ehkä olisi, tai ainakaan hahmo ei välttämättä olisi ollut puoliksikaan yhtä pitkäikäinen. Ditkon vaikutukset näkyvät myös Superior Spider-Manissa, joka ottaa paljon irti niin Ditkon estetiikasta kuin hahmotuksesta. Erakko ja vannoutunut objektivisti, Ditko oli niin aikanaankin kuin myöhemminkin, omanlaisensa ja järkähtämätön lahjakkuus. Hämähäkkimies on minun suosikki supersankarini. Popkulttuuri on hänelle velkaa paljosta. Minä olen velkaa hänelle paljosta.
Lepää rauhassa, Steve Ditko (1927-2018).
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti