Atte Arvostaa: BlacKkKlansman

Uskon että aika moni menee katsomaan Spike Leen uusimman elokuvan BlacKkKlansman osittain siitä syystä, että ulkomailla uraansa hiljalleen läpilyövä Jasper Pääkkönen on yhdessä leffan avainrooleista. Se ei ehkä ole kenellekkään ainoa syy, mutta se voi olla sysäys katsoa elokuva joka ei ehkä muuten olisi katselulistalla. Kadehdin heitä, sillä millaista olisi kävellä BlacKkKlansmaniin odottamatta siltä mitään, ja sen jälkeen saada täysi kaksituntinen puhdasta, filtteröimätöntä Spike Leeta? Tiesin mitä odottaa, ja se löi silti minulta kengät jalasta.

BlacKkKlansman

Elokuva: 1979, Colorado Springs. Ron Stallworth (John David Washington) on kaupungin ensimmäinen musta poliisi. Hän ottaa heti alkuun ison tehtävän harteilleen- soluttaudu Ku Klux Klaniin yhdessä etsivä Flip Zimmermanin (Adam Driver) kanssa, ja selvitä mitä Klaani suunnittelee Colorado Springsissa. 

BlacKkKlansman on niitä elokuvia, jotka omaavat niin villin premissin että se ei voi olla muuta kuin tositarina. Ron Stallworthin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva on yhtä hauska kuin perusasetelma antaa ymmärtää, mutta tarjoilee samalla aitoa draamaa ja hemmetinmoisen lopetuksen, joka jää kummittelemaan helposti mieleen. BlacKkKlansman on loistava elokuva, ehdottomasti vuoden parhaimmistoa ja se kuvastaa lähes hävyttömän tarkasti nykypäivänäkin olemassaolevia kipupisteitä. Lee ja hänen käsikirjoittajatiiminsä ovat tehneet elokuvan joka sai yleisön nauramaan ja haukkomaan henkeään elokuvan suoruudelle ja armottomuudelle. Se on samaan aikaan armoton yleisöviihdyttäjä että poliittinen kannanotto sekä, mielenkiintoisesti, elokuvahistoriallinen esssee.

Ron Stallworth ja Flip Zimmerman ovat oiva parivaljakko johtamaan tätä elokuvaa, sillä molempien omat ongelmat tämän suhteellisen yksinkertaisen buddy cop- rakenteen sisällä osittain peilaavat toisiaan. Stallworth uskoo voivansa tehdä hyvää poliisin roolissa, vaikka muiden mustien mielipiteet poliisin toiminnasta Colorade Springsissa ja muualla on lähinnä negatiivinen, ja hyvästä syystä. Stallworth tekee kaikkensa selvittääkseen KKK:n suunnitelmat, ja samalla ajautuu konfliktiin mielitiettynsä Patricen (Laura Harrier, Spider-Man: Homecoming) kanssa poliisityön merkityksestä. Patricen kanta on silminnähden helpoo ymmärtää poliisien toiminnan kautta, eikä tilanteesen ole yksinkertaisesti vastausta. Zimmerman taasen aloittaa välinpitämättömänä; hän lähestyy soluttautumista vain työnä, kunnes klaanin ("JÄRJESTÖN!") vihan kanssa eläminen pistää hänet kohtaamaan oman perintönsä. Zimmerman on juutalainen, mutta ei ole elänyt juutalaista elämää eikä ole siis varsinaisesti kokenut olevansa muuta kuin valkoinen. Driver tekee erinomaista työtä esittäessään miestä, joka pahuuden edessä alkaa tutkimaan omaa sieluaan, ja Washington esittää Stallworthin samanlaisen sisäisen piinan hienosti.

Ja kyllä, Jasper Pääkkönen on mukana elokuvassa. Pääkkösen esittämä KKK-fanaatikko Felix on yksi osa kierosta triumvirista, jotka esittävät hyvin tämänkaltaisen vihan eri asteita ja rasismin eri ilmentymismuotoja. Felix on sosiopaatti sekopää, joka on valmis vaikka avoimeen sotaan kaikkia ei- valkoisia vastaan, Ivanhoe (Paul Walter Hauser, I, Tonyan surkuhupaisa turvamies) on surkea luuseri ja totaalinen idiootti ja Walter (Ryan Eggold) on maltillinen vain metodeissaan, ei vihassaan. Topher Grace (Y'know, Venom Spider-Man 3:sta ) tekee aikamoisen muodonmuutoksen KKK:n suurvisiiri David Dukeksi, ja onkin kommentoinut roolin olevan uransa haastavin ja raskain. Grace ei tee karikatyyria Dukesta, kukaan ei oikeastaan tee, hän ja muut esittävät vain suoraa näiden miesten totaalisen typeryyden, vähentämättä lainkaan heidän uhkaansa. 

BlacKkKlansmanin huumori perustuukin pitkälti näiden miesten typeryyteen sekä Stallworthin ja Zimmermanin häpeilemättömään rohkeuteen juonen aikana. Elokuva on perusjuonensa suhteen aika konventionaalinen käänteiden ja biittien suhteen: jännitettä peiteoperaation paljastumisesta, panosten kasvaminen, tikittävä pommi ja parisuhde mahtuvat mukaan hyvin, ja nämä tekevät BlacKkKlansmanista helpon niellä, mutta Lee upottaa tarinan sekään tunteellisesti ja poliittisesti merkittäviä puhumispisteitä; poliisiväkivalta, antisemitismi, vihaliikkeiden normalisointi, hiljaisuuden sininen muuri ja muut saavat oman osuutensa tarinan aikana. Lee antaa puhujien puhua, antaen elokuvan tehdä näistä puheista elokuvallisesti mielenkiintoisia ja tilanteeseen sopvia; Harry Belafonten näyttelemän Jerome Turnerin puhe lynkkauksesta jonka hän todisti nuorena esitetään limittäin klaanin elokuva-illan kanssa, jossa he katsovat Birth of a Nationia innosta puhkuen. BlacKkKlansman on elokuva tositapahtumista sekä myös erilaisten kulttuurituotteiden suhteesta politiikkaan.

This. Effin'. Shot.

En halua mitenkään pilata elokuvan loppua keneltäkään, enkä aio puhua siitä suoraan, mutta se on tämän suhteellisen helposti alasmenevän viihdepommin salainen ase, viimeinen nyrkinisku vatsaan täydellisen antikliimaksin muodossa joka jatkuu ja jatkuu ilman että siltä saisi rauhaa. Se on eittämättä 2010-luvun merkittävimpiä ja suorimpia poliittisia kannanottoja elokuvan muodossa, ja tämä tulee varmasti tekemään ihmisistä vihaisia. Tämä ei ole Quentin Tarantinon purkkafantasia- politiikkaa, vaan kutsu vastarintaan ilmiselvää pahuutta vastaan. BlacKkKlansman on vuoden parhaimpia elokuvia. Täydellinen sekään ei ole, alussa sekä varsinkin juuri ennen loppua on hieman tahditusongelmaa, mutta se on pieni kosmeettinen virhe upeassa teoksessa. Se viihdyttää, jännittää ja lopulta muistuttaa katsojaa siitä, että kyllä, elokuva perustuu tositapahtumiin, nämä ihmiset ovat oikeasti olemassa ja tämä viha on olemassa. BlacKkKlansman on koukuttavan katsottava, mestarillisen elokuvaohjaajan huumorin täyttämä viihde-elokuva, jonka lopullinen lausunto on piinaava sen aitoudessa. Tämä on essentiaalista katsottavaa, joten tehkää itsellenne palvelus ja ostakaa liput jo nyt.

Atte T