Mission Impossible- Fallout
Elokuva: Ethan Hunt (Tom Cruise) on salaperäisten Apostolien perässä, joidenka tarkoitus on tuoda maailmanrauha suuren katastrofin kautta. Ethan kokoaa tiiminsä- teknikot Luther Stickell (Ving Rhames) ja Benji Dunn (Simon Pegg) sekä mukaan sysätty CIA- tarkkailija Walker (Henry Cavill). Vanhat viholliset ja ystävät kohtaavat, aika on loppua ja panokset kasvavat. Voiko kaiken- ja tarkoitan todellakin kaiken- pelastaa tämän tehtävän aikana?
Mission Impossible- elokuvat rakentuvat usein jonkun enemmän tai vähemmän tuhlattavan juonen ja monen henkeäsalpaavan toimintasekvenssin varaan. Fallout ei ole sinänsä poikkeus, mutta se potkaisee hieman uutta eloa moottoriin; Falloutin juoni on huomattavasti tavallista IM- leffaa monimutkaisempi, ja tätä tasapainotetaan 2010-luvun parhaimmilla toimintakohtauksilla. Tämä ei ole liioittelua- Fallout on ehkä paras toimintaelokuva jonka olen nähnyt sitten Mad Max: Fury Roadin, ja te jotka tunnette minut tiedätte, etten sano tätä kevyesti. Christopher McQuarrie on ensimmäinen IM- ohjaaja joka palaa tekemään toisen elokuvan, ja hän todellakin ansaitsi paluunsa. Varsinkin loppupuolella oli elokuvateatterin penkeistä käytössä vain reunat.
Olen rehellinen Tom Cruise- fani, ja hän ei jätä kylmäksi tälläkään kertaa. Hahmona Ethan Hunt on aina ollut pienoinen mysteeri; miksi hän tekee näin, mistä tämä intensiivinen palo tulee ja onko hän oikeasti sekaisin? Nyt saimme oppia jotain uutta; Ethan Hunt ei näe merkittävää eroa miljoonan ihmisen ja yhden ihmisen pelastamisessa. Kun Walker tai muut agentit näkevät ja ajattelevat vain suurta kuvaa asioista, Hunt näkee aina myös pienen; yhden henki ei saa olla maksu tuhannen hengestä, ellei se ole Huntin itsensä henki. Tämä on hyvä piirre sankarissa, ja se tekee Cruisen puolijumalaisesta Huntista hieman lähestyttävämmän- vaikka elokuva tosin tuhlaakin välillä liikaakin aikaa Huntin (eli Cruisen) selän taputteluun.
Tukijatiimi tekee vaihtelevan suorituksen; Ving Rhames, ainoa näyttelijä Cruisen lisäksi joka esiintyy jokaisessa elokuvassa, pääsee nyt parrasvaloihin ja mukaan toimintaan paremmin kuin koskaan ennen. Rhamesin lavakarisma on aina ollut huomattava tämän koon ja äänen mataluuden ansiosta, ja muutama kohtaus Falloutissa jotka haluavat olla hieman lämpimämpiä toimivat juuri Rhamesin ulosannin vuoksi. Simon Pegg joutuu sivulinjoille, mutta hänen ja Rhamesin komiikka toimii ja oli raadollista nähdä Pegg mukana yhdessä elokuvasarjan karuimmista taistelukohtauksista. Rebecca Ferguson varasti Rogue Nationin enigmaattisena Ilsa Faustina, ja vaikka olin todella iloinen että hän oli mukana taas, ei hänkään saa aivan yhtä hyvää tilaa itselleen kuin edellisessä. Siltikin, Ferguson ehdottomasti toimintatähti oman elokuvasarjansa kaipuussa.
Rogue Nationista myös palaa pahis Solomon Lane (Sean Harris), joka taasen parantaa roolisuoritustaan edellisestä osasta. Harris oli Rogue Nationissa aika geneerinen yrmy, mutta nyt Harris ottaa erilaisen vaihteen sisään; raivon ja siitä nousevan apatian. Lane ei halua muuta kuin tuhotua Huntin, oli lopputulos, hinta tai sivullisten määrä mikä tahansa, ja Harris saa tämän toimimaan hienosti. Mutta koko elokuvan suurin yllätys oli, uskokaa tai älkää, HENRY CAVILL. Cavill todistaa kertaheitolla että DCEU on todellakin alikäyttänyt miehen taitoja näyttelijänä, ja Walker on aikamoinen ilmestys alusta alkaen. Ehkä joskus opimme, että geneerisen komeat miehet eivät kaikki sovi sankarin rooliin. Cavill käyttää luontaista kylmyyttään hienosti salaperäisen CIA- agentin roolissa, ja hän pistää Cruisen kamppailemaan tilasta hänen kanssaan, mikä ei ole helppo tehtävä kenellekkään näyttelijälle.
Mission Impossible- elokuvat ovat kehittyneet ja muuttuneet aina ohjaajansa mukana. Brian De Palma, John Woo, JJ Abrams, Brad Bird ja nyt McQuarrie ovat kaikki tuoneet oman kosketuksensa elokuvan tyyliin ja sisältöön, pitäen elokuvasarjan elossa evoluution kautta. Nyt McQuarrie on kuitenkin jatkanut ohjaajana, ja myös muuttanut hieman omaa tyyliään. Visuaalisesti ja tekniseltä toteutukseltaan Fallout on ehdottomasti sarjan kärkikastia ( vihdoinkin joku haastoi Ghost Protocolin Burj Khalifa- kohtauksen), mutta mietin silti mihin suuntaan franchise menee tästä? Mikä on seuraavan mahdottoman tehtävän tulevaisuus, kun elokuvasarjan voimalähde on ollut ohjaajien uusiutuminen? McQuarrie tekee hienoa työtä, mutta toivon todellakin että hänellä riittää ideoita pitääkseen itse elokuvasarjan freesinä. Mission Impossible- Fallout on toimintaleffa vailla vertaa. Jokainen toimintakohtaus on rakennettu yksityiskohtaisesti ja selkeästi ja ne liikkuvat eteenpäin soljuvasti, uusia mutkia ja esteitä tulee eteen oikeissa kohtaa, ryhmän jakautuessakin on rytmi tykittävä ja aina tahdissa ja kyllä, Tom Cruise juoksee Ultimate Cruise- juoksun. Tällä hetkellä ei teattereissa pyöri parempaa, tykittävämpää ja jännittävämpää viihdettä, joten suosittelen tarttumaan tilaisuuteen.
Atte T
PS. Inhoan sitä, että Mission Impossible- elokuvat eivät kuulemma ole sellaisia joista voisi nauttia nimellisarvollaan. Että pitää joko aina myöntää että se on huono muuten paitsi toiminta toimii, koska jos oikeasti nauttii elokuvasta niin sitten on oltava lahopää. Voin nauttia Hitchcockin elokuvista niiden omien meriittien mukaan, ja silti pitää vaikka yhtä paljon Tom Cruisesta juoksemassa hiekkamyrskyä karkuun.
PPS. Henry Cavill on huono Teräsmies, mutta hän on erinomainen konna. Voisin helposti nähdä Cavillin näyttelemässä Harvey Dentia!
PPPS: 1. Mad Max: Fury Road, 2. MI: Fallout 3. John Wick 4. The Raid ja 5. Dredd. Do not @ me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti