Bumblebee
Elokuvat: Sota Cybertronilla raivoaa, ja autobotit ovat häviämässä. Bumblebee (Dylan O'Brien) lähetetään tehtävällä turvata autoboteille turvapaikka maa-planeetalta. Hän kuitenkin menettää taistelussa muistinsa, ja maassa hän tapaa Charlien (Hailee Stanfieldin), nuoren naisen joka haluaa oman auton sekä ystävän joka ymmärtää häntä. Mutta sota ei pysy Cybertronilla, vaan seuraa Bumblebeeta maahan....
Travis Knight on ohjaaja jonka käsiin oli hyvä antaa kuolonkoreissa oleva Transformers- franchise. Knightilla on takana joukko hyviä lastenleffoja (kuten vuoden 2016 paras leffa Kubo and the Two Strings) ja hän ei todellakaan pettänyt. Bumblebee on ensimmäinen elokuvasarjan leffoista joka oli hauska ja viihdyttävä alusta loppuun asti, jonka hahmot olivat lähes poikkeuksetta tykättäviä ja josta tuntui rakkaus alkuperäismateriaalia kohtaan, ei aktiivinen ylenkatsonta. Se ei ole mikään loistoleffa, vaan hyvin toimivaa viihdettä joka sisältää sekä tykättäviä hahmoja, kunnon toimintaa ja siinä on jonkinlaista hahmopsykologiaa sekä sanottavaa. Perushommia, mutta viiden Transformers- elokuvan jälkeen tämä tuntuu suorastaan vallankumouksellista!
Hailee Stanfield on ollut sitten True Gritin näyttelijä jonka suurta paluuta olen odottanut, ja Bumblebeessa hän hoitaa päähahmon tontin hienosti. Charlie on aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori, joka on yhä edesmennyttä isäänsä sureva erakko, jota ei jätä rauhaan niin eteenpäin liikkunut perhe kuin vittuilevat ikätoverit. Bumblebee nostaa hienosti esiin mielestäni sen miten Charlien perhe on mennyt eteenpäin, mutta Charlie ei voi; hän elää isänsä muistojen ympäröimänä ja kaikki eivät voi liikkua eteenpäin yhtä hyvin traumaattisen kokemuksen jälkeen. Bumblebee puolestaan on hieman Iron Giantin nimikkohahmoa muistuttava koirapentu, joka ei muista uraansa sotasankarina- hän pelkää isoa osaa asioista, reagoiden tavoilla joita hän ei itsekkään ymmärrä. Bumblebee on enemmän hahmojensa kuin toiminnan tai setpiecejen eteenpäin vetämä elokuva. Iso käsi käsikirjoittaja Christina Hodsonille, joka vältti hienosti pahimmat kliseet ja ainoa romanssi elokuvassa on oikeastaan Charlien ja Bumblebeen välillä.
John Cenan rooli pakollisena ihmis- pahiksena on ihsan mainio ja hänen komedian tajunsa on toimiva, joskin en tiedä vieläkään onko Blockersin lisäksi juuri kukaan osannut käyttää John Cenaa oikein. Pidin tosin siitä, että päinvastoin kuin koko muussa franchisessa, Bumblebeessa ei sotilaat ole sankareita jotka ovat aina oikeassa. Burns on omien pelkojensa ja ennakkoluulojensa ohjailema tylppä instrumentti. Varsinaista pahiksen roolia täyttävät decepticonit Shatter (Angel Basset) ja Dropkick (Justin Theroux), jotka ovat etsimässä Bumblebeeta. Erityisesti Basset antaa Shatterille paljon persoonaa, mutta he ovat elokuvan hieman yksiulotteiset pääkonnat; kuten useimmat decepticonit aina, heilläkään ei ole juuri mitään sisäistä ajajaa kuin oma pahuutensa tai muuta elämää kuin tehtävänsä.
Bumblebeessa käytetään autoboteista usein heidän itsensä toimesta termiä pakolainen (refugee). Tätä subtekstiä onkin vaikea olla huomioimatta välillä. Bumblebee ei pysty kommunikoimaan tapaamiensa ihmisten kanssa, suurin pelko hänestä kuvastuu sodasta joka voisi seurata hänen perässään ja vihollisen toimien takia häntäkin pelätään, ilman oikeaa syytä. Charlie opettaa 'Beetä sopeutumaan ja sulautumaan, sekä lopulta myös puhumaan, eli kommunikoimaan kunnolla. Kieli on ensimmäinen tapa toiseuttaa muukalainen, ja hänen kyvyttömyytensä puhua puolestaan johtaa moniin väärinymmärryksiin ja estää häntä varoittamasta ihmisiä decepticoineista. Tämä on hieman erilainen mutta erittäin toimiva tapa luoda jonkinlaista syvyyttä elokuvaan, vaikkei se kauhean syvällinen tai mainostettu osa tarinaa olekkaan.
 |
| "Thank you for giving me voice." |
Voi kuinka nautittava Transformers- franchisesta tulikaan, kun toiminnasta saa selvää ja hahmodesignit on tehty selkeämmiksi ja uniikeimmiksi. Nopeasti pystyin bongaamaan monta tuttua hahmoa (erityisesti Soundwaven klassinen kasettisoitin- look miellytti minua) ja toiminta sekä Cybertronilla decepticonien ja autobottien välillä että maassa ihmisten ja Bumblebeen välillä on helppoa seurata ja hyvin suunniteltua. Siinä on muutama kohtaus jossa Travis Knight venytti tällaisen elokuvan väkivaltaisuutta robottien räjähdellessä tuhannen kappaleiksi ja ihmisten muuttuessa nesteeksi, jonka odotan vetoavan nuorempiin katsojiin erinomaisesti. Jopa takaa-ajo poliisin ja Bumblebeen välillä on täynnä hauskoja muutoksia ja oivaa tilannekomiikkaa, todistaen Knightin kyvyn toiminnan parissa. Travis Knightin tausta on lähinnä animaatiossa, ja ehkä hän kanavoi niissä opittuja taitoja autobottien ja decepticonien liikeradoissa.
Bumblebee on hieno esimerkki siitä, kun kaikki tekevät työnsä hyvin, välittävät siitä mitä tekevät ja haluavat tehdä lopputuotteesta parhaan mahdollisen. Siinä ei olla laiskoteltu, se ei aktiivisesti tee pilkkaa omasta perinnöstään eikä yritä olla "aikuinen" tai "edgy". Bumblebee on hyvää perustason puurtamista, jonka kaltaisia nuorten toimintaleffoja haluaisin nähdä enemmänkin. Se muistuttaa hieman viime vuoden Jumanjia; wholesome family fun josta ei vauhtia eikä vaarallisia tilanteita puutu. Bumblebee on hyvä alku leffavuodelle, ja toivonkin että tulevat toimintaleffat ovat yhtä viihdyttäviä ja hyvin tehtyjä kuin tämä. Se onnistui nimittäin tekemään jotain ihmeellistä, jota en uskaltanut edes toivoa; se sai minut odottamaan lisää Transformers- elokuvia.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti