Kyberpunk- kun teknologia kohtaa kapinan
Kyberpunk on suhteellisen tuore tieteiskirjallisuuden alalaji, jonka juuria kaivellessa voi kuitenkin hetkessä löytää itsensä koko tieteisfiktion alkuhämäristä. Kyberpunkin termin loi kirjailija Bruce Bethke teoksessaan... Cyberpunk (1980), yhdistellen sanoja jotka kuvasivat teknologiaa ja "sosiaalisesti syrjäytyneitä nuoria". Cyberpunk kertoi nuorista tietokone-experteistä (ei vielä kuitenkaan hakkereista, palataan tähän pian) jotka aiheuttavat hankaluuksia. Vaikka Cyberpunk loi termin, oli kuitenkin William Gibsonin teos Neurovelho (Neuromancer, 1984) se mikä kodifoi kyperpunkin monista päällimmäisistä ideoista; kyberavaruus (termi jonka Gibson itse loi), hakkerit, kybernetiikka, yhteiskunnan raju kahtiajakautuminen ja erinnäiset alakulttuurit ovat esillä Neurovelhossa, kuten myös teemat eriarvoisuudesta, kybertekniikan vaaroista ja kapitalismin kritiikki- sekä tietysti Japanin käyttäminen synkän ja sieluttoman tulevaisuudenkuvan luomisessa koska teknologiatuotannoltaan rikas Japani oli 1980-1990-lukujen vaihteessa suosittu välikäsi kuvaamaan synkkää tulevaisuutta koska se uhkasi Yhdysvaltojen teknologiamarkkinoita ja tätä käytetään yhä mikä on hieman kyseenalaista ja häiritsevää.
Joka tapauksessa kyberpunk kuitenkin otti tästä tulta alleen kunnolla ja pian kokonainen alagenre alkoi kukoistamaan, luoden kuvia tulevaisuudesta jossa kyberteknologia, virtuaalimaailmat, korporaatiot ja hakkerit ovat arkipäivää. Nämä visiot ovat myös lähes poikkeuksetta synkkiä dystopioita, heijastaen aikakauden pelkoja tulevaisuudesta jonka teknologian kehitys ja suuryhtiöiden nousu loivat. Pian myös teokset jotka syntyivät ennen genren virallista kodifoitumista alkoivat saamaan kyberpunk- näkyvyyttä; parhaimmat esimerkit lienevät Philip K. Dickin Palkkionmetsästäjä (1968) ja Katsuhiro Otomon Akira (1982), ja näiden elokuva-adaptaatiot auttoivat luomaan visuaalista kuvaa kyberpunkin maailmoista. Suunnattomat kaupungit, jotka ovat tuhon reunalla, eläen totalitaristisessa maailmassa jossa kasvottomat korporaatiot ja yhteiskuntaelimet nielaisevat ihmisiä sisäänsä. Elokuvat jotka joko käyttävät kyberpunkin tropeja ja estetiikkaa tai ovat suoraan kyberpunkkia genreltään ovat moninaisia; Tron, RoboCop, Total Recall, Hackers, Johnny Mnemonic, Dark City, Matrix- trilogia, Elysium, Chappie, Ghost in the Shell ja monia muita. Myös televisiossa on kyberpunk päässyt valloilleen viime vuosina Mr. Robotin ja Altered Carbonin kaltaisten ohjelmien kautta.
Olennaista kyberpunkille teknologian lisäksi on yhteiskunnalliset teemat. Kapina yhteiskuntaa vastaan näkyy yhä vahvasti klassisessa estetiikassa, joka imee vaikutteita punk-liikkeiden muodista ja tyylistä, ja kuinka hakkerit, shadowrunnerit ja muut päähenkilöt kyberpunkissa toimivat usein lakia ja järjestystä vastaan. Elokuvat kuten Blade Runner esittävät mainosten pervasiivisuuden kaupunkikuvassa, kuinka kapitalismi on vallannut koko yhteiskunnan ja on kaikkialla. Multikansalliset, kasvottomat korporaatiot hallitsevat kaikkea ja usein heidän toimintansa on ihmisarvoja polkevaa ja tuhoisaa ympäristölle kaikin tavoin. Korruptio, vallan ja valuutan tiukka jakautuminen ja "alempien" yhteiskuntaluokkien kapina tätä kaikkea vastaan on kyberpunkin vakiokamaa, jossa teknologia on usein tapa päästä tasoihin sinua varakkaampien ja parempiosaisten kanssa.
Viime vuosina tulleet kyberpunkin tuotokset ovat tuntuneet hieman käytetyn oloisilta. Kun Ghost in the Shell lopulta sai live-action adaptaationsa vuosi takaperin, tuntui se vanhalta ja turvalliselta, sillä alkuperäisen Ghost in the Shellin estetiikka on aikoja sitten otettu ja uudelleenkäytetty uudestaan ja uudestaan. Sama kokee muita uudempia kyberpunkin tuotteita; Altered Carbonin suoraan Blade Runnerista kopioitu kaupunkikuva ei tunnu ahdistavalta vaan tutulta ja odotetulta. Sama tulee mieleen katsoessa Alitan traileria tai tulevaa Cyberpunk 2077- peliä, jotka tuntuvat jämähtäneen 1980-luvun estetiikkaan. Tämä ei ole enään ahdistavaa tai ajatuksia herättävää, vaan tuttua ja turvallista. Lause tyyli ennen tarkoitusta, asenne ennen kaikkea joka koristi Cyberpunk- roolipeliä tuntuu uhkaukselta; tyyli ilman substanssia on vain onttoa estetiikkaa. Mutta onneksi on kyberpunkin edustajia jotka ovat tuoneet jotain erilaista näille markkinoille; vaikka Blade Runner 2049 käyttääkin yhä Los Angelesin tuttua pilvenpiirtäjä- labyrinttia pohjanaan, on mukana paljon modernimpia ahdistuspisteitä tämän lisäksi. Logan yhdisti kyberpunkkiin supersankaritarinan elementtejä sekä hyvin moderneja teemoja pakolaisuudesta.
 |
| Mitä noissa torneissa on? Ketkä asuvat kaukana katujen väkivallasta? |
Viime vuosina tulleet kyberpunkin tuotokset ovat tuntuneet hieman käytetyn oloisilta. Kun Ghost in the Shell lopulta sai live-action adaptaationsa vuosi takaperin, tuntui se vanhalta ja turvalliselta, sillä alkuperäisen Ghost in the Shellin estetiikka on aikoja sitten otettu ja uudelleenkäytetty uudestaan ja uudestaan. Sama kokee muita uudempia kyberpunkin tuotteita; Altered Carbonin suoraan Blade Runnerista kopioitu kaupunkikuva ei tunnu ahdistavalta vaan tutulta ja odotetulta. Sama tulee mieleen katsoessa Alitan traileria tai tulevaa Cyberpunk 2077- peliä, jotka tuntuvat jämähtäneen 1980-luvun estetiikkaan. Tämä ei ole enään ahdistavaa tai ajatuksia herättävää, vaan tuttua ja turvallista. Lause tyyli ennen tarkoitusta, asenne ennen kaikkea joka koristi Cyberpunk- roolipeliä tuntuu uhkaukselta; tyyli ilman substanssia on vain onttoa estetiikkaa. Mutta onneksi on kyberpunkin edustajia jotka ovat tuoneet jotain erilaista näille markkinoille; vaikka Blade Runner 2049 käyttääkin yhä Los Angelesin tuttua pilvenpiirtäjä- labyrinttia pohjanaan, on mukana paljon modernimpia ahdistuspisteitä tämän lisäksi. Logan yhdisti kyberpunkkiin supersankaritarinan elementtejä sekä hyvin moderneja teemoja pakolaisuudesta.
Ja Upgrade käyttää teknologiapelkoa kuvaamaan hyvin toistuvaa teemaa viime vuoden spefi-elokuvissa.
Upgrade- kun teknologia kohtaa kivun
Upgrade on 2018 ilmestynyt elokuva jonka on ohjannut ja kirjoittanut Leigh Whannel, Saw- ja Insidious- elokuvasarjojen pitkäaikainen kirjoittaja. Upgrade kertoo Greysta (Logan Marshall-Green), joka elää tulevaisuuden Amerikassa. Hän korjaa vanhoja autoja työkseen, vaimonsa Ashan (Melanie Vallejo) työskennellessä robotiikka-firmassa. Greyn elämä kuitenkin muuttuu lopullisesti kun kotimatkalla Asha ammuttaan ja Grey halvaantuu kaulasta alaspäin. Neliraajahalvaantunut Grey saa kuitenkin uuden mahdollisuuden; kybernetiikkanero Eron Keen (Harrison Gilbertson) tarjoaa Greylle mahdollisuuden kävellä ja olla normaali, asentamalla tähän uusimman keksintönsä, STEM- sirun. STEM (äänenään Simon Maiden) toimii, ja antaa Greylle mahdollisuuden etsiä käsiinsä vaimonsa tappajat. STEMin vahvistamana alkaa verimylly läpi synkkien katujen kohti oikeutta.
Upgrade on erittäin tyylikäs esimerkki oman genrensä- tai tässä tapauksessa ehkä genrejensä elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta. Upgrade on kyberpunkkia, kauhua, toimintaa ja välillä jopa komediaa samassa paketissa, yhdistellen näitä sulavasti yhteen. On paljon mitä voisin sanoa tästä elokuvasta ja sen hyvistä puolista. Logan Marshall-Green antaa huikean roolisuorituksen, eritoten fyysisen suorituksen puolessa jossa hän esittää todella hyvin oman ruuminsa hallinan olevan jossain muualla, käyttäen tätä niin komediseen kuin kauhistuttavaan lopputulokseen. Tätä tukee vahva kameratyö, joka vahvistaa Greyn konemaista liikehdintää ja esittää Upgraden teknologian täytteisen maailman kolkkoutta. Jed Palmerin konemusiikki heijastaa niin genrensä klassikoiden kuten Blade Runnerin äänimaailmaa, luoden varsinkin Greyn hädän hetkillä ahdistavan tunnelman. Elokuva tehtiin suhteellisen pienellä budjetilla, 3-5 miljoonaa, ja tämä ei näy kertaakaan elokuvassa negatiivisesti. Upgraden maailma on lähellä kyberpunkin estetiikkaa; korkeita torneja jukstapositiossa köyhien kortteleihin, mutta maailma tuntuu modernimmalta kuin useimmat kyberpunkin maailmat; sen sijaan että se emuloisi 1980-luvun estetiikka ja Blade Runnerin tyyliä, Upgrade tuntuu kehittyneen tästä ajasta ja sen muodista ja tyylistä.
Leffan pääteema on kuitenkin kyberpunkin klassinen teema; kybernetiikka ja ihmisyys, ja miten teknologia voi syödä sielun, niinsanotusti. Tämä koneistumisen kuvaaminen sieluttomuutena ja tunteettomuutena on vanha kikka tieteisfiktiossa. Jos joku halutaan esittää epäinhimillisenä tai vaarallisena, sitä enemmän häneen on lisätty teknologiaa. Jos koko hahmon ihmisyys halutaan pistää vaakalaudalle, on hän usein androidi tai robotti. Teknologia on usein näissä tarinoissa lähtökohtaisesti epäinhimillistä, teknofobian ollessa vahva osa maailmaa. Upgrade esittää lukuisia ihmisiä jotka ovat vahvistaneet itseään teknologialla- kamerasilmiä, haulikoita käsien sisällä, nanobakteereita ja vahvistettuja kudoksia. Mutta tämä teknologia ei sinänsä ole se mikä syö käyttäjänsä sielun. Kyse on enemmän syystä miksi heidät on vahvistettu teknologialla, ja minkä kuvaamiseen elokuva käyttää tätä.
HUOMIO: tässä osiossa juonipaljastuksia- mukaan lukien elokuvan lopusta.
Grey, kuten hänen jahtaamansa rikolliset, ovat ihmisiä jotka ovat kärsineet ja menettäneet jotain. Grey ilmaisee olevansa kotoisin tietystä korttelista, jonka elokuva näyttää olevan kokoelma telttaleirejä ja hiljalleen homehtuvia parakkeja, joissa huumeet ja väkivalta rehottaa. Grey on kotoisin näistä oloista, ja hänen epäluulonsa teknologiaa kohtaan nousee näistä oloista. Poliisin harjoittama tarkkailu on alituisesti mukana näillä alueilla, lennokkien vahtiessa alati. Greyn halvaannuttua kehottaa hänen äitinsä ja ystävänsä häntä elämään uudestaan, kuten Asha olisi toivonut. Mutta hänet houkutellaan palaamaan takaisin, ja STEMin avulla Grey aloittaa kostotehtävänsä. STEM ohjailee häntä nyrkkitappeluissa ja takaa-ajoissa, pistäen porukkaa lihoiksi, usein jopa vastoin Greyn tahtoa tai tämän katsoessa toisaalle. Hetki hetkeltä STEM saa enemmän valtaa Greyn kehosta, kunnes lopulta hän ei enään hallitse itseään, STEMin pakottaessa hänet liikkelle. Greysta on tullut oman vihansa ja kostonhimonsa vanki, kykenemätön elämään mitenkään itsenäisesti näiden ulkopuolella. Hän tappaa, kiduttaa, pilkkaa kuolleiden muistoja ja ei anna armoa. Kybertekniikka ei ole kuin metafora koston ja vihan tuomalla tyhjyydelle.
Greyn viedessä STEMin paikallisen hakkerin luokse, näyttää elokuva ihmisiä virtuaalitodellisuudessa, kyberpunkin vanhassa vakionimessä. Greyn kysyessä miksi ihmiset viettävät aikaa päivien, jopa viikkojen ajan valhemaailmassa. Hakkeri Jamie (Kai Bradley) vastaa sanomalla, kuinka todellisuus voi olla välillä pelkkää tuskaa. Tämä, yhdistettynä Greyn itsemurhayritykseen, muodostaa teeman symbolisesta itsetuhosta jonka tuska ja traumat aiheuttavat. Kuten viime vuoden parhaimmassa scifi-elokuvassa Annihilation, tämä symbolinen itsetuho jättää jälkeensä vanhan minän, antaen uuden, tuntemattoman minän matkata kohti tulevaisuutta. Hetki hetkeltä Grey uppoaa myös haavemaailmaan, maailman jossa Asha elää, jossa hänen ei tarvitse elää rakastamansa ihmisen poissaolon aiheuttaman kivun kanssa. Ja lopulta STEM antaa sen hänelle. STEM kuormittaa Greyn mielen kuvilla onnellisesta maailmasta, ottaen täysin vallan tämän kehosta, tapettuaan aluksi kaikki jotka olivat vastuussa Greyn elämän tuhoamisesta, jatkaen matkaansa kohti ihmisyyttä.
Mietin Upgradea katsoessani sitä koska viimeksi teknologia ja kybernetiikka on ollut näin olennainen osa elokuvan teemaa ja sisäistä viestiä. Upgrade on kyberpunkkia joka ei pelkää käyttää genrensä estetiikkaa, ideoita ja kliseitä mielenkiintoisen, tunteellisesti vahvan ja lopulta hyvin subjektiivisesti kammottavan tai iloisen lopun luomiseen. En tiedä millä kannalla olen. STEM lukitsi Greyn vangiksi omaan ruumiiseensa, palauttaen hänet omaan alkutilanteeseensa ennen STEMiä, tarjoten hänelle fantasian jossa hänen ei tarvitse kärsiä. Onko tämä onnellinen loppu jossa Grey saa rauhan, vai kauhuelokuvan loppu jossa moraaliton, kylmä entiteetti joka on kuiskaillut alati sankarin korvaan, hallitsee Greyn kehoa vastoin tämän tahtoa. En tiedä. Tämä loppu on vahvan monitulkintainen, se herättää filosofisia kysymyksiä kuten hyvän scifin kuuluukin ja muistuttaa myös tärkeästä ajatuksesta kivun, vihan ja kostonhimon edessä;
Älä anna sen syödä sinua.
Atte T
Leffan pääteema on kuitenkin kyberpunkin klassinen teema; kybernetiikka ja ihmisyys, ja miten teknologia voi syödä sielun, niinsanotusti. Tämä koneistumisen kuvaaminen sieluttomuutena ja tunteettomuutena on vanha kikka tieteisfiktiossa. Jos joku halutaan esittää epäinhimillisenä tai vaarallisena, sitä enemmän häneen on lisätty teknologiaa. Jos koko hahmon ihmisyys halutaan pistää vaakalaudalle, on hän usein androidi tai robotti. Teknologia on usein näissä tarinoissa lähtökohtaisesti epäinhimillistä, teknofobian ollessa vahva osa maailmaa. Upgrade esittää lukuisia ihmisiä jotka ovat vahvistaneet itseään teknologialla- kamerasilmiä, haulikoita käsien sisällä, nanobakteereita ja vahvistettuja kudoksia. Mutta tämä teknologia ei sinänsä ole se mikä syö käyttäjänsä sielun. Kyse on enemmän syystä miksi heidät on vahvistettu teknologialla, ja minkä kuvaamiseen elokuva käyttää tätä.
HUOMIO: tässä osiossa juonipaljastuksia- mukaan lukien elokuvan lopusta.
Grey, kuten hänen jahtaamansa rikolliset, ovat ihmisiä jotka ovat kärsineet ja menettäneet jotain. Grey ilmaisee olevansa kotoisin tietystä korttelista, jonka elokuva näyttää olevan kokoelma telttaleirejä ja hiljalleen homehtuvia parakkeja, joissa huumeet ja väkivalta rehottaa. Grey on kotoisin näistä oloista, ja hänen epäluulonsa teknologiaa kohtaan nousee näistä oloista. Poliisin harjoittama tarkkailu on alituisesti mukana näillä alueilla, lennokkien vahtiessa alati. Greyn halvaannuttua kehottaa hänen äitinsä ja ystävänsä häntä elämään uudestaan, kuten Asha olisi toivonut. Mutta hänet houkutellaan palaamaan takaisin, ja STEMin avulla Grey aloittaa kostotehtävänsä. STEM ohjailee häntä nyrkkitappeluissa ja takaa-ajoissa, pistäen porukkaa lihoiksi, usein jopa vastoin Greyn tahtoa tai tämän katsoessa toisaalle. Hetki hetkeltä STEM saa enemmän valtaa Greyn kehosta, kunnes lopulta hän ei enään hallitse itseään, STEMin pakottaessa hänet liikkelle. Greysta on tullut oman vihansa ja kostonhimonsa vanki, kykenemätön elämään mitenkään itsenäisesti näiden ulkopuolella. Hän tappaa, kiduttaa, pilkkaa kuolleiden muistoja ja ei anna armoa. Kybertekniikka ei ole kuin metafora koston ja vihan tuomalla tyhjyydelle.
Greyn viedessä STEMin paikallisen hakkerin luokse, näyttää elokuva ihmisiä virtuaalitodellisuudessa, kyberpunkin vanhassa vakionimessä. Greyn kysyessä miksi ihmiset viettävät aikaa päivien, jopa viikkojen ajan valhemaailmassa. Hakkeri Jamie (Kai Bradley) vastaa sanomalla, kuinka todellisuus voi olla välillä pelkkää tuskaa. Tämä, yhdistettynä Greyn itsemurhayritykseen, muodostaa teeman symbolisesta itsetuhosta jonka tuska ja traumat aiheuttavat. Kuten viime vuoden parhaimmassa scifi-elokuvassa Annihilation, tämä symbolinen itsetuho jättää jälkeensä vanhan minän, antaen uuden, tuntemattoman minän matkata kohti tulevaisuutta. Hetki hetkeltä Grey uppoaa myös haavemaailmaan, maailman jossa Asha elää, jossa hänen ei tarvitse elää rakastamansa ihmisen poissaolon aiheuttaman kivun kanssa. Ja lopulta STEM antaa sen hänelle. STEM kuormittaa Greyn mielen kuvilla onnellisesta maailmasta, ottaen täysin vallan tämän kehosta, tapettuaan aluksi kaikki jotka olivat vastuussa Greyn elämän tuhoamisesta, jatkaen matkaansa kohti ihmisyyttä.
 |
| literally getting that taste of human blood |
Mietin Upgradea katsoessani sitä koska viimeksi teknologia ja kybernetiikka on ollut näin olennainen osa elokuvan teemaa ja sisäistä viestiä. Upgrade on kyberpunkkia joka ei pelkää käyttää genrensä estetiikkaa, ideoita ja kliseitä mielenkiintoisen, tunteellisesti vahvan ja lopulta hyvin subjektiivisesti kammottavan tai iloisen lopun luomiseen. En tiedä millä kannalla olen. STEM lukitsi Greyn vangiksi omaan ruumiiseensa, palauttaen hänet omaan alkutilanteeseensa ennen STEMiä, tarjoten hänelle fantasian jossa hänen ei tarvitse kärsiä. Onko tämä onnellinen loppu jossa Grey saa rauhan, vai kauhuelokuvan loppu jossa moraaliton, kylmä entiteetti joka on kuiskaillut alati sankarin korvaan, hallitsee Greyn kehoa vastoin tämän tahtoa. En tiedä. Tämä loppu on vahvan monitulkintainen, se herättää filosofisia kysymyksiä kuten hyvän scifin kuuluukin ja muistuttaa myös tärkeästä ajatuksesta kivun, vihan ja kostonhimon edessä;
Älä anna sen syödä sinua.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti