Kuten monille teistäkin, minulla on iso kasa TV- sarjoja listattuna ylös kategoriassa "täytyy katsoa joskus". Joskus kun oikein innostun, saatan jopa ottaa tältä listalta jonkun sarjan katsoa sitä jonkin verran. Usein nämä projektit jäävät kesken; The Americans on sarja josta pidän, mutta se ei innosta bingettämään ja sitten unohdan mitä sarjassa tapahtui. Minulla on myös muuta tekemistä, ja 6 tuotantokautta 50 minuutin jaksoja syö aikaani mahdottoman paljon. Nyt kuitenkin otin tältä listalta sarjan, ja katsoin sen muutamassa viikossa alusta loppuun, joskus istuen jopa 6 tuntia vahdaten jaksoja putkeen. Ja nyt haluan puhua teille tästä sarjasta, joka nousi nopeasti yhdeksi parhaimmista TV-sarjoista jonka olen ikinä nähnyt. Tänään aiheenamme on Steven Universe, ja miten se pilasi lapsuuteni.
Tiedän, tiedän: "____ ruined my childhood" ei ole oikea juttu, en tarkoita sitä kirjaimellisesti tai samassa mielessä miten luulet- lue nyt vaan tämä postaus niin tajuat mitä haen takaa. Okei? Okei.
Tiedän, tiedän: "____ ruined my childhood" ei ole oikea juttu, en tarkoita sitä kirjaimellisesti tai samassa mielessä miten luulet- lue nyt vaan tämä postaus niin tajuat mitä haen takaa. Okei? Okei.
Steven Universe on 2013 alkanut Yhdysvaltalainen animaatiosarja, jonka on luonut Rebecca Sugar. Sitä voi helposti kuvailla eräänlaisena versiona klassisesta taikatyttö-supersankari-animesta kuten Sailor Moonista tai Revolutionary Girl Utenasta; suurin osa sarjan hahmoista on joko naisia, muunsukupuolisia tai feminiinisia hahmoja, ja arkinen draama ja komedia yhdistyy fantastiseen seikkailuun ja paikoitelleen murskaaviin tunteellisiin käänteisiin. Sarjan päähenkilö on Steven Universe (Zach Callison), 13- vuotias poika joka elää Beach Cityn pikkukaupungissa avaruusolentojen nimeltä Crystal Gems kanssa, ollessa itse puoliksi samanlainen avaruusolento. Crystal Gemit ovat käytännössä jalokiviä, jotka voivat ottaa humanoidimaisen muodon itselleen; Pikkutarkka ja neuroottinen Pearl (Deedee Magno), raisu ja villi Amethyst (Michaela Dietz) ja viileän tyylikäs johtaja Garnet (Estelle) yhdessä Stevenin kanssa suojelevat maata muilta Gemeiltä ja erilaisilta hirviöiltä. Laajemmassa juonessa paljastuu, että Crystal Gemit ovat itseasiassa jäänne vallankumouksellisista, joita johti Stevenin edesmennyt äiti Rose Quartz (Susan Egan), ja heidän kotiplaneettansa gemit ovat sodanhimoisia valloittajia, joista osa kantaa veristä kaunaa Rose Quartzia kohtaan- jonka jalokivi on nyt osa Stevenia.
 |
| Peridot, Lapis, Amethyst, Steven, Garnet, Pearl & Bismuth |
Tässä sarjassa on paljon juonta, draamaa, käänteitä, hahmoja ja nyanssia, eikä tämän tekstin tarkoitus ole olla mikään 100% täydellinen selvitys tai arvio tästä sarjasta. Lasten TV- sarjaksi Steven Universen laajemmassa tarinassa on huomattavan paljon monimutkaisuuksia ja paikka paikoin vaikeita teemoja (Rose Quartz on sarjan alussa enkelimäinen pyhimys ja muuttuu hiljalleen mahdolliseksi sotarikolliseksi Stevenin oppiessa enemmän äidistään). En myöskään puhu sarjan animaatiosta tai toiminnasta (molemmat ensiluokkaa) tai sen tavasta käyttää musiikkia (ehkä vähän kuitenkin puhun). Mahdollisesti palaan näihin tarkemmin joskus, mutta tänään käsittelen kolmea hyvin spesifiä asiaa, jotka jäivät sarjasta mieleeni parhaiten. Huomio! Obst! Tämä sisältää juonipaljastuksia ainakin kausilta 1-5.
1. Stevenin loistava maskuliinisuus
Yksi tekijä joka aikoinaan piti minua poissa Steven Universesta oli Steven itsessään; olin niin tottunut siihen, että kuten jokaisessa 1980-90 luvun lasten seikkailuelokuvassa ja suurimmassa osassa shonen- animeja, on päähenkilö tylsän geneerinen poika, ja kaikki mielenkiintoisemmat hahmot seisovat vieressä. Tämä on usein tehty sen takia, että on uskottu olevan katsojana helpompaa tarrata päähahmoon kiinni, jos hänellä ei ole mitään poikkeuksellisia luonteenpiirteitä tai maneereja. Osaltaan tämä on varmaan ollut ihan ymmärrettävää päättelyä; tyhjä taulu on jotain johon katsoja voi projisoida omia ideoitaan, mutta loppujen lopuksi se on vain tyhjä taulu; hajuton ja mauton. Toki heillä voi olla joitain oikukkaita luonteenpiirteitä; kapinallisuus on aina suosittua, samoin huolimaton hälläväliä asenne ongelmiin, sekä suuri tavoite jonka he haluavat saavuuttaa. Mutta Steven Universe on kaikkea muuta kuin hajuton ja mauton.
Steven on empaattinen, tunteikas, optimistinen, tunteikas, rauhaa rakastava tunteikas esiintyjä. Hän on kulahtaneen rock-tähti isänsä Greg Universen (Tom Scharpling) tapaan hieman ikuinen taivaanrannan maalari, joka nauttii musiikista ja rentoutumisesta, ja Roselta hän on omaksunut palavan rakkauden läheisiään ja koko maailmaa kohtaan. Stevenin empaattisuutta ja rakkauta muita kohtaan kuvastaa hyvin hänen asevalintansa; jokainen gem pystyy luomaan jalokivestään aseita (Pearl suosii keihästä, Amethyst ruoskaa ja Garnet nyrkkirautoja), ja Stevenin ase on kilpi, jotain jolla suojella muita. Tämä ei tee Stevenistä täydellistä, vaikka hänessä onkin paljon samaa kuin monissa paragon- sankareissa. Steven pelkää paljon ystäviensä puolesta, ja on usein tekemässä asioita omin päin suojellakseen heitä, ja hänen altruisminsa ja halunsa auttaa on joskus lyhytnäköistä. Steven ei halua päihittää vihamielisiä gemejä, vaan pyytää heitä jättämään heidät rauhaan tai liittymään heihin, vaihtelevalla menestyksellä.
Stevenia voi helposti kuvailla feminiiniseksi hahmoksi, mutta se tuntuu binaariselta ja rajoittavalta. Steven on sekä feminiininen että maskuliinen hahmo samaan aikaan (tästä lisää myöhemmin), jossa yhdistyy terveellisen maskuliinisuuden parhaimmat puolet: väkivallatomuus, empatia, avoin tunteellisuus, rehellisyys ja toisten kunnioittaminen. Steven ei haaveile päivästä kun hän voittaa suuren vihollisen kun hän on tarpeeksi vahva: Steven treenaa, jotta hän voisi suojella muita jos uhka tulee heidän luoksensa. Steven kuuntelee muita. Steven koittaa auttaa muita ratkaisemaan tunteellisia ongelmiaan. Jopa sarjan alussa perinteiseltä kiusaaja-hahmolta vaikuttava Lars (Matthew Moy) on hänen kaverinsa, koska Stevenin on aivan liian kiltti jotta kukaan voisi oikeasti inhota häntä. Hän myös pelaa paljon videopelejä, harrastaa showpainia ja hänen lempisarjansa on angstinen ninja-anime. Kuten aiemmin sanoin, sarja ei tee hänestä täydellistä; vaikka Steven on avoin tunteidensa kanssa, on hänellä paha tapa välillä jäädä vatvomaan pahimpien ajatustensa kanssa ja toimia itsekkäästi, mutta hän yrittää parhaansa. Steven Universen molemmat ensijaiset mieshahmot, Steven ja Greg, kuvastavat tervettä maskuliinisuutta, joka on luonnollisesti vastakohta toksiselle maskuliinisuudelle. Steven on hieno roolimalli lapsikatsojille, sillä hänestä on helppo pitää (Steven on kirjoitetu erittäin hyvin ja hauskasti) ja hän antaa erilaisen mallin siitä, millainen mies- tai tässä tapauksessa varhaisteini- protagonisti voi olla.
Sanoinko jo että Steven itkee, paljon? Se on minulle tärkeää, sillä niin minäkin.
2. Fuse with me- harmoniaa ja ymmärtämistä
Yksi Steven Universen uniikeimmista ja suosituimmista fantasia- ideoista on fuusion käyttö. Koska gemien fyysiset muodot ovat käytännössä vain heidän mielensä projektioita, voivat gemit yhdistyä toisiinsa fuusion kautta ja siten saada suuremman muodon ja sen mukana paljon lisää voimaa. Sinänsä tämä ei ole mitään uutta; "this is not even my final form" on meemi syystä, mutta Steven Universe yhdistää tämän fuusio/muodonmuutoksen hahmojen tunnemaailmaan, sekä tekee siitä myös osittain transgressiivisen elementin sarjassa. Kaksi merkittävää paljastusta sarjan 1. kauden puolella koskee juurikin fuusiota; Garnet on oikeasti kahden gemin, Rubyn (Charlyne Yi) ja Sapphiren (Erica Luttrell), fuusio, ja kotimaailmassaan tällaista kahden erilaisen gemin fuusiota pidetään harhaoppina ja kuvottavuutena. Fuusiot eivät myöskään ole vain muodonmuutoksia, vaan uusia persoonia; kun Pearl ja Amethyst yhdistyvät, on heidän fuusionsa Opal täysin oma hahmonsa. Fuusiot ovat joko vakaita, kuten Garnet, tai hyvin epävakaita konfliktoivien persoonallisuuksien takia, kuten Pearlin, Amethystin ja Garnetin yhteinen fuusio Alexandrite, joka usein hajoaa osiin nopeasti. Myös ihminen ja gem voi tehdä fuusion- Steven ja hänen paras ystävänsä/elämänsä rakkaus Connie (Grace Ralek) muodostavat yhdessä fuusion nimeltä Stevonnie (Amanda Joy Michalka).
Mutta merkittävin elementti on se, miten tätä fuusiota käytetään hahmojen pään sisäisten asioiden käsittelemiseen. Fuusio kuvastaa kahden gemin- tai kahden elävän olennon, kuten Stevonnie todistaa - henkistä harmoniaa ja yhteisymmärrystä. Tätä käytetään hienosti minun suosikkijaksossani Mindful Education (Kausi 4, jakso 4). Stevonnie harjoittelee taistelua fuusiomuodossaan, mutta Connieta vaivaa jokin, jota hän ei saa sanotuksi, ja he eivät saa pidettyä itseään kasassa. Garnet, joka elää fuusiossa jatkuvasti, tietää mistä on kyse; jokin hiertaa heidän välillään. Connie kertoo Stevenille, että hän pelkää omia aistejaan, hyökätessään vahingossa toisen lapsen päälle koulussa, ja hän ei halua satuttaa ketään enään. Ajatukset ja ongelmat joita ei käsitellä, jäävät parveilemaan mieleen, ja niihin on helppo eksyä, ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Samalla Garnet näyttää, miten Ruby ja Sapphire kärsivät välillä samasta ongelmasta. Connie ja Steven uskovat voivansa jatkaa, mutta kesken harjoitusten Steven romahtaa; häneen kohdistuva paine, äitinsä perintö ja väkivalta johon hänet on ajettu syö häntä sisältä, mutta hänen asemastaan johtuen hän ei ole uskaltanut avautua kenellekkään. Mindful Education käsittelee huolia, ahdistusta, traumoja, itseinhoa ja toisiin luottamista sulavasti fuusion tarjoaman välikäden kautta siten, että nämä vaikeat ja monille lapsille yleiset konseptit voi tuoda esiin sujuvasti- ja se teki tämän kaiken alle kymmenessä minuuttissa.
Jep, jokainen Steven Universen jakso on noin kymmenen minuuttia pitkä. Steven Universea on kehuttu sen hahmodesignista, huumorista, loren laajuudesta ja inklusiivisuudesta, mutta mielestäni sarjan tehokkain työkalu on täydellinen, lähes virheetön kyky rytmittää ja tahdittaa jaksonsa. Jaksoissa ei ole B- juonia, tylsäkään jakso ei tunnu kestävän liian kauaa, halpa draama ollaan kitketty pois ja sarja käyttää musiikkia, fuusiota ja visuaalista tarinankerrontaa kiteyttääkseen tarpeellista ekspositiota ja kertoakseen hahmojen tunteista. Musiikki ja laulut ovat myös ehdottoman tärkeitä tässä; Mindful Educationin paras osuus (sydäntä raastavan lopputwistin ohella) on Garnetin ja Stevonnien laulama laulu Here Comes A Thought, joka käyttää laulun ja musiikin potentiaalia selittämään miltä ahdistus ja muut mieltä vaivaat asiat tuntuvat. Se antaa nuorille katsojille käytännössä sanastoa ja mahdollisuuden ymmärtää omia ongelmiaan, ja opettaa myös pukemaan niitä sanoiksi. Tämä jos jokin on ehkä Steven Universen tarjoamista lahjoista arvokkain.
Takaisin fuusioon. Fuusio ei ole vain yhteisymmärrystä, vaan tarvittaessa myös vielä syvempia tunteita kuvaava työkalu. Ruby ja Sapphire eivät ole yhdessä vain ollakseen Garnet, vaan Garnet on heidän välisen rakkauden ruumillistuma. Ruby ja Sapphire ovat syvästi rakastuneita toisiinsa, ja sarja ei piilottele tätä mitenkään, ja lasten tv-animaation puolella Ruby ja Sapphire lienevät ensimmäisiä avoimesti lesboja hahmoja, jotka menevät vielä naimisiinkin 5. kaudella! Fuusion on kuitenkin oltava harmoniassa jotta se voi toimia ja olla hyväksi molemmille osapuolille; Kun vihamielinen gem Jasper (Kimberly Brooks) yhdistyy häntä pelkäävän Lapis Lazulin (Jennifer Paz) kanssa, on heidän lopputuloksensa väkivaltainen ja rauhaton. Myöhemmin Jasper haluaa fuusioitua Lapisin kanssa uudestaan, mutta Lapis vain kärsi tässä suhteessa, eikä halua olla enään tekemisissä Jasperin kanssa, luoden selvän vertauskuvan väkivaltaisesta ja hyväksikäyttävästä suhteesta. Fuusio voisi olla vain tapa saada voimia taisteluita varten, mutta sen sijaan Steven Universe käyttää sitä tutkimaan hahmojensa henkisiä ulottuvuuksia ja selittämään auki vaikeita konsepteja.
Mutta merkittävin elementti on se, miten tätä fuusiota käytetään hahmojen pään sisäisten asioiden käsittelemiseen. Fuusio kuvastaa kahden gemin- tai kahden elävän olennon, kuten Stevonnie todistaa - henkistä harmoniaa ja yhteisymmärrystä. Tätä käytetään hienosti minun suosikkijaksossani Mindful Education (Kausi 4, jakso 4). Stevonnie harjoittelee taistelua fuusiomuodossaan, mutta Connieta vaivaa jokin, jota hän ei saa sanotuksi, ja he eivät saa pidettyä itseään kasassa. Garnet, joka elää fuusiossa jatkuvasti, tietää mistä on kyse; jokin hiertaa heidän välillään. Connie kertoo Stevenille, että hän pelkää omia aistejaan, hyökätessään vahingossa toisen lapsen päälle koulussa, ja hän ei halua satuttaa ketään enään. Ajatukset ja ongelmat joita ei käsitellä, jäävät parveilemaan mieleen, ja niihin on helppo eksyä, ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Samalla Garnet näyttää, miten Ruby ja Sapphire kärsivät välillä samasta ongelmasta. Connie ja Steven uskovat voivansa jatkaa, mutta kesken harjoitusten Steven romahtaa; häneen kohdistuva paine, äitinsä perintö ja väkivalta johon hänet on ajettu syö häntä sisältä, mutta hänen asemastaan johtuen hän ei ole uskaltanut avautua kenellekkään. Mindful Education käsittelee huolia, ahdistusta, traumoja, itseinhoa ja toisiin luottamista sulavasti fuusion tarjoaman välikäden kautta siten, että nämä vaikeat ja monille lapsille yleiset konseptit voi tuoda esiin sujuvasti- ja se teki tämän kaiken alle kymmenessä minuuttissa.
 |
| I've got nothing to fear I'm here I'm here |
Jep, jokainen Steven Universen jakso on noin kymmenen minuuttia pitkä. Steven Universea on kehuttu sen hahmodesignista, huumorista, loren laajuudesta ja inklusiivisuudesta, mutta mielestäni sarjan tehokkain työkalu on täydellinen, lähes virheetön kyky rytmittää ja tahdittaa jaksonsa. Jaksoissa ei ole B- juonia, tylsäkään jakso ei tunnu kestävän liian kauaa, halpa draama ollaan kitketty pois ja sarja käyttää musiikkia, fuusiota ja visuaalista tarinankerrontaa kiteyttääkseen tarpeellista ekspositiota ja kertoakseen hahmojen tunteista. Musiikki ja laulut ovat myös ehdottoman tärkeitä tässä; Mindful Educationin paras osuus (sydäntä raastavan lopputwistin ohella) on Garnetin ja Stevonnien laulama laulu Here Comes A Thought, joka käyttää laulun ja musiikin potentiaalia selittämään miltä ahdistus ja muut mieltä vaivaat asiat tuntuvat. Se antaa nuorille katsojille käytännössä sanastoa ja mahdollisuuden ymmärtää omia ongelmiaan, ja opettaa myös pukemaan niitä sanoiksi. Tämä jos jokin on ehkä Steven Universen tarjoamista lahjoista arvokkain.
Takaisin fuusioon. Fuusio ei ole vain yhteisymmärrystä, vaan tarvittaessa myös vielä syvempia tunteita kuvaava työkalu. Ruby ja Sapphire eivät ole yhdessä vain ollakseen Garnet, vaan Garnet on heidän välisen rakkauden ruumillistuma. Ruby ja Sapphire ovat syvästi rakastuneita toisiinsa, ja sarja ei piilottele tätä mitenkään, ja lasten tv-animaation puolella Ruby ja Sapphire lienevät ensimmäisiä avoimesti lesboja hahmoja, jotka menevät vielä naimisiinkin 5. kaudella! Fuusion on kuitenkin oltava harmoniassa jotta se voi toimia ja olla hyväksi molemmille osapuolille; Kun vihamielinen gem Jasper (Kimberly Brooks) yhdistyy häntä pelkäävän Lapis Lazulin (Jennifer Paz) kanssa, on heidän lopputuloksensa väkivaltainen ja rauhaton. Myöhemmin Jasper haluaa fuusioitua Lapisin kanssa uudestaan, mutta Lapis vain kärsi tässä suhteessa, eikä halua olla enään tekemisissä Jasperin kanssa, luoden selvän vertauskuvan väkivaltaisesta ja hyväksikäyttävästä suhteesta. Fuusio voisi olla vain tapa saada voimia taisteluita varten, mutta sen sijaan Steven Universe käyttää sitä tutkimaan hahmojensa henkisiä ulottuvuuksia ja selittämään auki vaikeita konsepteja.
 |
| Tahtoisin nyt mä sen nähdä muutoksen tuon jättinaisen ~~ |
3. Pearl, Disaster Lesbian - representaatiota kulmien kera
Kuten aiemmassa kappaleessa viittasin, Steven Universessa on LGBTQ+ - representaatiota huomattavasti enemmän kuin missään muussa lasten TV- sarjassa. Rubyn ja Sapphiren häät olivat 5. kaudella oikeastaan vain kulminaatio kaikelle sille mitä sarjassa aiemmin oli. Garnet on yksi esimerkki jo varhaisessa vaiheessa, mutta myös tapa jolla fuusiota esitetään sisältää koodattua seksuaalisuutta, Pearlin koittaessa sulkea Stevenin silmiä Garnetin ja Amethystin fuusiossa. Samoin tapa miten kotimaan Gemit suhtautuvat Garnetiin omaa homofobiaan liittyvää alatekstia. Stevenin fuusiot muiden kanssa ovat usein myös kaukana heteronormatiivisuudesta; Stevonnie sekä Stevenin ja Amethystin fuusio Smoky Quartz ovat muunsukupuolisia, ja heistä käytetään they/them-pronomineja. Jokainen gem sarjassa on koodattu/sukupuolitettu joko naiseksi tai muunsukupuoliseksi, joten väistämättä kaikki suhteet heidän välillään putoavat johonkin LGBTQ- spektrumilla. Yksi sulavimpia hetkiä tämän suhteen oli 5. kauden loppupuolella, kun uhmakkaat Garnet sekä Opal esittelevät fuusioitaan Diamondien edessä, ja yhtäkkiä taustalla yleisössä kaksi täysin nimetöntä ja tuntematonta gemiä fuusioituvat ja huutavat "Tiesin sen! Tiesin että en voi olla ainoa!". Se on pieni hetki, mutta siihen on ladattu niin paljon tunnetta ja merkityksiä, että minulta meni hetkeksi pasmat sekaisin.
/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_asset/file/11663957/Screen_Shot_2018_07_09_at_1.32.09_PM.png)
Kuitenkin kaikkein parasta tässä on se, että Steven Universe antaa näiden hahmojen olla aivan yhtä sotkuisia kuin heteroparit muissa sarjoissa. Ruby ja Sapphire riitelevät ja sanovat asioita toisilleen joita pitää myöhemmin pyytää anteeksi, Peridot (Shelby Rabara) ei osaa vokalisoida tunteitaan määräilevää Lapista kohtaan ja aiemmin mainitsinkin Jasperin ja Lapisin myrkyllisestä suhteesta. Mutta yksi parhaimmista esimerkeistä on oman suosikkihahmoni Pearlin kohdalla. Pearl on, kuten eräs jakso häntä nimitti, repressoitunut nörtti. Hän on omistanut elämänsä Stevenin koulutukselle, ja tämä juontaa juurensa hänen suhteeseensa Stevenin äidin Rosen kanssa. Rose tarjosi Pearlille vapauden olla, noh, vapaa: Pearlit ovat perinteisesti kotimaassa Diamondien tahdottomia orjia. Rose vapautti Pearlin ja tarjosi hänelle paikan rinnallaan, ja Pearl rakastui syvästi Roseen, jumaloiden häntä ja uskoen paikkansa olevan ikuisesti hänen kanssaan, heti kun sota olisi ohitse. Mutta Rose rakasti myös Stevenin isää Gregiä, ja lopulta antoi elämänsä luodakseen Stevenin. Pearl taisteli hirvittävässä sodassa Rosen puolesta, ja hän on niin eksyksissä että hän jopa ikävöi näitä aikoja. Pearl omisti sitten elämänsä Stevenille, suojellen Rosen perintöä, viettäen aikansa ikuisen muiston kanssa rakkaasta, joka valitsi toisen. Vasta paljon myöhemmin Pearl hyväksyy sen, että Rose valitsi Gregin eikä häntä, vaikka eteenpäin kulkeminen on silti hänelle melkein mahdotonta. Pearl myöskin tekee virheitä, jotka juontavat hänen tarpeeseensa tuntea läheisyyttä. Pearlin tarina on todella sydäntäsärkevä, kompleksi ja Rosen osuus tässä tarinassa on myös monimutkaisempi ja tämä sarja on niin hyvin kirjoitettu aarghhh
Tässä kohtaa nostan myös esiin sarjan mielenkiintoisen twistin fantasia-scifi-sarjojen tematiikalle, joka on osittain sidottu myös näihin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskeviin teemoihin. Normaalisti tämän kaltaisten scifi- sarjojen perusrakenne on se, että tavallisista lähtökohdista kotosiin olevat protagonistit halajavat seikkailua tähdissä, paeten kotinsa ja arkensa yksitoikkoisuutta. Steven Universen hahmot eivät halua muuta kuin elää rauhallista, jopa tylsää elämää. Rebecca Sugar kutsui tätä käänteiseksi eskapismiksi, jossa fantastiset hahmot haluavat asua normaalia elämää ilman suuria seikkailuja. Ehkä juuri tämä tekee Stevenin ja Crystal Gemien tavoitteista niin tärkeitä; suurin osa ihmisistä haluaa elää turvassa ja rauhassa perheen ja lähimmäistensä kanssa, tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja vain olla...oma itsensä, ryppyineen ja naarmuineen. Tämän takia sarjan allakulkeva "maa on tuhoutumassa" juoni ei tunnu tylsältä tai geneeriseltä, koska myös me haluamme että Steven, Connie, Garnet, Pearl, Amethyst ja muut saavat olla rauhassa, että he voivat vain istua Beach Cityn hiekkarannalla syöden donitseja, ja heidän kamppailunsa on kaikkien niiden puolesta jotka haluavat tehdä samoin. Jotenkin näinä aikoina tuo idea tuntuu yhä voimakkaammalta ja samaistuttavammalta.
Kuitenkin kaikkein parasta tässä on se, että Steven Universe antaa näiden hahmojen olla aivan yhtä sotkuisia kuin heteroparit muissa sarjoissa. Ruby ja Sapphire riitelevät ja sanovat asioita toisilleen joita pitää myöhemmin pyytää anteeksi, Peridot (Shelby Rabara) ei osaa vokalisoida tunteitaan määräilevää Lapista kohtaan ja aiemmin mainitsinkin Jasperin ja Lapisin myrkyllisestä suhteesta. Mutta yksi parhaimmista esimerkeistä on oman suosikkihahmoni Pearlin kohdalla. Pearl on, kuten eräs jakso häntä nimitti, repressoitunut nörtti. Hän on omistanut elämänsä Stevenin koulutukselle, ja tämä juontaa juurensa hänen suhteeseensa Stevenin äidin Rosen kanssa. Rose tarjosi Pearlille vapauden olla, noh, vapaa: Pearlit ovat perinteisesti kotimaassa Diamondien tahdottomia orjia. Rose vapautti Pearlin ja tarjosi hänelle paikan rinnallaan, ja Pearl rakastui syvästi Roseen, jumaloiden häntä ja uskoen paikkansa olevan ikuisesti hänen kanssaan, heti kun sota olisi ohitse. Mutta Rose rakasti myös Stevenin isää Gregiä, ja lopulta antoi elämänsä luodakseen Stevenin. Pearl taisteli hirvittävässä sodassa Rosen puolesta, ja hän on niin eksyksissä että hän jopa ikävöi näitä aikoja. Pearl omisti sitten elämänsä Stevenille, suojellen Rosen perintöä, viettäen aikansa ikuisen muiston kanssa rakkaasta, joka valitsi toisen. Vasta paljon myöhemmin Pearl hyväksyy sen, että Rose valitsi Gregin eikä häntä, vaikka eteenpäin kulkeminen on silti hänelle melkein mahdotonta. Pearl myöskin tekee virheitä, jotka juontavat hänen tarpeeseensa tuntea läheisyyttä. Pearlin tarina on todella sydäntäsärkevä, kompleksi ja Rosen osuus tässä tarinassa on myös monimutkaisempi ja tämä sarja on niin hyvin kirjoitettu aarghhh
Tässä kohtaa nostan myös esiin sarjan mielenkiintoisen twistin fantasia-scifi-sarjojen tematiikalle, joka on osittain sidottu myös näihin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskeviin teemoihin. Normaalisti tämän kaltaisten scifi- sarjojen perusrakenne on se, että tavallisista lähtökohdista kotosiin olevat protagonistit halajavat seikkailua tähdissä, paeten kotinsa ja arkensa yksitoikkoisuutta. Steven Universen hahmot eivät halua muuta kuin elää rauhallista, jopa tylsää elämää. Rebecca Sugar kutsui tätä käänteiseksi eskapismiksi, jossa fantastiset hahmot haluavat asua normaalia elämää ilman suuria seikkailuja. Ehkä juuri tämä tekee Stevenin ja Crystal Gemien tavoitteista niin tärkeitä; suurin osa ihmisistä haluaa elää turvassa ja rauhassa perheen ja lähimmäistensä kanssa, tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja vain olla...oma itsensä, ryppyineen ja naarmuineen. Tämän takia sarjan allakulkeva "maa on tuhoutumassa" juoni ei tunnu tylsältä tai geneeriseltä, koska myös me haluamme että Steven, Connie, Garnet, Pearl, Amethyst ja muut saavat olla rauhassa, että he voivat vain istua Beach Cityn hiekkarannalla syöden donitseja, ja heidän kamppailunsa on kaikkien niiden puolesta jotka haluavat tehdä samoin. Jotenkin näinä aikoina tuo idea tuntuu yhä voimakkaammalta ja samaistuttavammalta.
Lopuksi: Sitä Parempaa Lastenohjelmaa
Steven Universe omaa mielenkiintoisen paikan lastenohjelmien kaanonissa, ja on kiistellysti ehkä ensimmäinen esimerkki 2010-luvun moderneista lasten animaatiosarjoista, tehden tietä monille sarjoille jotka ovat myös omanneet vastaavanlaista representaatiota ja tunteiden käsittelyä. Mutta kukaan ei ole juurikaan pystynyt samaan kuin Steven Universe. Se ei perustu mihinkään nostalgiasarjaan kuten uudet Ankronikka- ja She-Ra- sarjat (molemmat ovat hyviä sarjoja) tai olemassaolevaan franchiseen (Kaikki Turtles- sarjat ja supersankarishow't). Se on oma juttunsa, uniikki tarina joka omaa ainutlaatuisen tunnelman ja identiteetin. Vaikka se referoi silloin tällöin joitan aikaisempia sarjoja, ovat ne joko niin nopeita tai hämäriä että vain hyvin spesifien sarjojen fanit voivat tajuta ne (Utena ja Neon Genesis Evangelion, näin esimerkiksi). Steven Universe on juoneltaan kompleksi ja täynnä käänteitä, mutta kun viestittelin ystäväni kanssa sarjasta, hän mainitsi että jotkut twisteistä olivat fanifoorumeilla keksitty jo aika päiviä sitten. Minä en lue mitään fanikeskusteluja, ja onneksi päätin hypätä sarjaan sokkona sisään, mutta jotkut katsojat ovat herkempiä pohtimaan käänteitä ja potentiaalisia paljastuksia etukäteen. Mikä minulle toimii kuitenkin jokaista käännettä - oli se kuinka arvattava tahansa - paremmin, on sarjan tunneälykkyys. Steven Universe on sarja tunteista ja mielen ongelmista; surusta, ilosta, pettymyksestä, pelosta, rakkaudesta, traumoista, PTSD:stä, masennuksesta, ahdistuksesta, toivosta ja kaiken tämän käsittelemisestä ystävien ja perheen avulla.
Ja juuri kaiken tämän takia, Steven Universe tekee minut surulliseksi. Aina kun katson jaksoa, oli kyse sitten jostain "pienestä" kuten Pearlin, Stevenin ja Amethystin yritksestä päästä rock-keikalle tai jostain suuresta kuten Rosen Stevenille jättämästä mahdottoman suuresta ja epäreilusta perinnöstä, hymyilin korvasta korvaan ja tunsin kaikkia tunteita....mutta tämä sarja ei ole tehty minulle, enkä sitä toivokkaan. Toivon vain, että olisin saanut lapsena nähdä ja kuulla samat asiat. Minun lapsuuteni sarjat eivät omanneet puoltakaan tämän sarjan tunneälykkyydestä, empatiasta ja positiivista roolimalleista, puhumattakaan sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatiota. Nykyään näkee harva se viikko miten joku repii verkossa pelihousunsa (iso yllätys) milloin minkä syyn takia ("calarts", "epäkunnioittava adaptaatio", "forced wokeness") nykyisten lasten animaatioiden kohdalla, muistellen omia lapsuuden sarjojaan parempina. En sano että he ovat väärässä, kukin tuntee mitä tuntee, mutta omalla kohdallani olen jakso jakson jälkeen Steven Universea huomannut, että lapsuuteni sarjat kalpenevat tämän sarjan luovuuden, rohkeuden ja tunneälykkyyden rinnalla.
Steven Universe pilasi lapsuuteni, ja olen erittäin kiitollinen tästä.
Atte T
Ja nyt, listoja:
PARHAAT LAULUT: Here Comes A Thought, Stronger Than You, It's Over, Isn't it? Drift Away ja Other Friends.
PARHAAT HAHMOT: Pearl (disaster lesbian), Peridot (ihana sweat goblin) Garnet (I am their fury, I am their patience, I am their conversation), Steven (my sweet boi) ja Connie (StevenxConnie OTP)
PARHAAT JAKSOT: Mindful Education (my emotions), Jail Break (point of no return minulle), Bismuth (sota on helvettiä), The Answer (mestarin taidonnäyte hyvässä ekspositiossa) ja Mr. Greg (Pearlin hahmokasvun huippukohta).
I will fight for the place where I'm free!
To live together and exist as me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti