Toinen Blogi?
Mitäs sielä?
Ok, eipä mitään, takaisin päiväjärjestykseen.
Eurovision Song Contest: Story of Fire Saga
Tarina: Lapsesta lähtien Lars Ericssongin (Will Ferrell) unelma on ollut voittaa Euroviisut. Nyt keski-ikäinen Lars ja hänen muusikko-partnerinsa Sigrit (Rachel McAdams) saa ainutlaatuisen mahdollisuuden edustaa maataan kisoissa, mutta kestääkö Fire Saga sen, mitä euroviisuihin osallistuminen heiltä vaatii, ja tekevätkö he vain maansa naurunalaiseksi?
Ensiksi kaksi asiaa; minun suhteeni Euroviisuihin on...neutraali. En katso kisoja joka vuosi, tiedän esiintyjistä hyvin vähän ja oikeastaan ainoat mieleenpainuvat esiintymiset tai kappaleet ovat minulle sielä överi- osastolla. Minun suosikkikappaleeni kisabiiseistä on joko Hard Rock Hallelujah tai Dancing Lasha Tumbai, päivästä riippuen. Toisekseen, minun mielestäni Will Ferrel on ollut hyvä elokuvissa ja nautin monista Will Ferrell- komedoista; Step Brothers, Casa De Mi Padre, Anchorman, jopa Talladega Nights menee minulle. Näiden valossa voin siis todeta, että Eurovision Song Contest: Story of Fire Saga (jonka täsät lähtien lyhennän vain Fire Sagaksi) on.....hyvin tasapaksu jenkkikomedia. Kaavamainen, ennalta-arvattava ja huumorin puolella ei tarjota juuri mitään uutta. Sitä koittaa kannatella pinnalla kaksi näyttelijää ja omistautuminen Euroviisu- estetiikalle, joka sekin voi tuntua paatuneemmalla alan fanille pinnalliselta ja kliseiseltä, mutta josta itse nautin aina kun elokuva jaksoi panostaa siihen, mikä ei ollut usein.
Kahdesta näyttelijästä toinen ei valitettavasti ole Will Ferrell. Lars on samasta puusta veistetty kuin lähes kaikki 2000-luvun komediaelokuvien mieshahmot; narsistinen pelle joka jostain syystä* vetoaa kauniisiin naisiin ja saa kaiken anteeksi teki mitä tahansa, eikä Ferrell saa tuotua tähän juuri itse mitään mielenkiintoista; hänellä ei ole Ron Burgundyn komedisen monumentaalista egoa tai Brennan Huffin lapsellisuutta. Rooli olisi joko vaatinut toisenlaisen näyttelijän tai hänestä olisi pitänyt tehdä hauskempi muutoin kuin tyylitajultaan. Toisaalta, Rachel McAdams on erittäin hauska. McAdams on viimeistään Game Nightin myötä todistanut olevansa oman sukupolvensa erikoisimpia näyttelijöitä komedian suhteen, ja McAdams pitää hauskaa Sigritin roolissa. McAdams pystyy myymään naurettavimmankin lauseen ja idean omalla kehonkielellään ja hänen komediantajunsa on terävä, ja Sigritin vaivaantuminen niin euroviisujen yliampuvista lavakoreografioista on hieno esimerkki tästä. Story of Fire Sagan sisällä olisi ollut mahdollisuus rikkoa typeriä kliseitä ja ehkä Sigrit ja Lars olisivat voineet pysyä vain ystävinä, mutta turha toivo.
Ei, se toinen näyttelijä joka nostaa Story of Fire Sagaa ylöspäin on Dan Stevens. Stevens esittää venäjän euroviisuedustaja Alexander Lemtovia, kisojen ennakkosuosikkia ja seksikkyyden perikuvaa. Stevens on huikea; Lemtov valtaa aina jokaisen tilan missä hän on uskomattomalal karismallaan ja Stevensin jäänsinisillä silmillä, hänen kappaleensa Lion of Love on kaksimielisyyden ja diskoviisu- biisien mittapuulla aivan järkyttävä ja huikea. Lemtov olisi myös voinut olla helposti tämän elokuvan antagonisti; venäläinen kisaaja, joka koittaisi tuhota Fire Sagan mahdollisuudet. Lemtov sen sijaan näkee kuinka Lars pidättelee Sigritin mahdollisuuksia ja on paikalla tukemassa häntä moneen otteeseen. Hänen motiivinsa eivät ehkä ole täysin altruistinen, mutta Lemtov on ehkä ainoa hahmo koko elokuvassa joka ei ole kävelevä klisee. Stevensin lisäksi mieleen jäi, hieman yllättäen, Mikael Persbrandtin esittämä islannin pankin johtaja Viktor jonka suurin pelko maailmassa on euroviisut Islannissa, sillä tämä tuhoaisi maan talouden.
Story of Fire Sagalla on vakava tunnelma-ongelma. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta Ferrellin komedioille, mutta useimmat niistä on ohjannut Adam McKay, jonka koko juttu ohjaajana on piiskaniskumaiset muutokset tunnelmassa ja mustan huumorin käyttö sekä antiklimaattiset lopetukset. Story of Fire Sagan on ohjannut David Dobkin, jonka elokuvat kärsivät samasta ongelmasta kuin niin monet keskinkertaiset komediat; ennemin tai myöhemmin elokuva vakavoituu, ja huumori unohtuu. Fire Saga tekee tätä alinomaan, mutta koittaa samalla pitää myös mustan komedian hattunsa; kyseenalaista ja vanhanaikaista huumoria, joka tuntuu olevan peräisin juurikin Kuokkavieraiden ohjaajan repertuaarista. Story of Fire Saga koittaa olla draama Sigridtn ja Larsin erilaisista toiveista euroviisujen suhteen ja niiden konfliktista, mutta koska sen pitää olla suurin osa ajasta hauska, niin mikään ei lopussa tunnu oikein miltään. Olen nähnyt suurimman osan näistä vitseistä muualla tehtynä paljon paremmin, ja oikeat euroviisu-osuudet tuntuvat päälleliimatuilta ja aivan liian lyhyiltä.
 |
| obligatory Lordi reference. |
Story of Fire Sagassa on tasan yksi kohtau joka on mistään kotoisin; Lemtovin kotona järjestettävät juhlat ja sielä tuleva Euroviisu- cameotykitys. Muuten jokainen kohtaus ja setpiece olisi tarvinnut joko toiset tekijät tai erilaisen tyylin. Enemmän Popstars: Never Stop Stopping ja Walk Hard, vähemmän Kuokkavieraat ja The Incredible Burt Wonderstone. Sen suurin synti on (vanhanaikaisen ja mauttoman huumorin lisäksi) haluttomuus sitoutua siihen mistä komediaa oltiin tekemässä. Tämä olisi voinut olla mikä tahansa laulukilpailu- elokuva, he nyt sattuivat saamaan Euroviisulta luvat ja mukavan määrän vanhoja viisutähtiä tekemään hetken cameot elokuvassa. Ferrelin mukaan hän on altistunut euroviisuille ruotsalaisen vaimonsa kautta, mutta selkeästi tämä ei ollut tarpeeksi. Eurovision Song Contest: Story of Fire Saga on sieluton ja ontto komedia, joka ei uskaltanut omistautua itselleen tarpeeksi. Mutta ainakin se antoi meille Dan Stevensin puhumalla venäläisellä aksentilla paita nivusiin asti auki, joten edes jotain hyvää siitä syntyi.
Atte T
*= Sanoinko jo että Will Ferrel myös käsikirjoitti ja tuotti elokuvan? Hassu maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti