Miksi Venom

Minä en tajua Venomia. Okei, tajuan kyllä, mutta toisaalta en. Tiedän miksi hän suosittu ja paperilla hänen suosionsa tekee paljon järkeä. Henkilökohtaisesti en vain ole ikinä onnistunut luomaan minkälaista merkittävää suhdetta eittämättä yhteen Marvelin kaikkein suosituimmasta hahmosta ja Hämähäkkimiehen, joka on yhä minun suosikki-supersankarini, yhteen vaikutuksellisimmista pahiksista. Joten tänään käymme läpi Venomin historiaa hahmona, mistä hän sai alkunsa erittäin hyvästä ja aikoinaan uniikista ideasta, miksi eräs vuosikymmen tuhosi kaiken tämän hyvän ja miten Venomin titteli ja symbiootti on vaihtanut kantajaa viimeisen 20 vuoden aikana yrityksenä nostaa hahmon alkuperäinen suosio takaisin sen haudasta. Jos pidät Venomista, niin tämä ei ehkä ole sinulle. Tai on, jos tätä ajattelee interventiona.

Varoitus: Ihan käsittämätöntä nörtteilyä ja typerryttävää sarjakuvasekavuutta.

1. Synninpäästäjästä symbioottiin

Venom on hahmon sidottu sitä edeltävään kahteen vaihtelevan merkittävään tarinakokonaisuuteen; alkuperäiseen vuoden 1984 Salattuihin Sotiin sekä hieman vähemmän tunnettuun vuosien 1985-1986 minitarinaan Death of Jean DeWolff. Salattujen Sotien aikana Peter Parker sai käsiinsä oudon "avaruspuvun"; mustasta aineesta koostuva puku takasi hänelle seittiainetta lähes loputtomiin ja sen kyky muutta muotoa teki siitä helpomman piilottaa. "Musta Hämispuku" oli vakio usean vuoden ajan Hämähäkkimies- sarjakuvissa, ollen suhteellisen pitkäaikainen muutos tunnetun hahmon hyvin ikonisessa ulkoasussa. Myöhemmin kuitenkin Peter alkoi huomata, että puku ei ollut "vain" älykäs, vaan syvästi empaattinen, symbioottinen elävä olento; Peterin nukkuessa puku otti vallan Peterin kehosta, reagoiden itsestään uhkiin voimakkaammin ja pukien itsensä Peterin päälle tämän levätessä. Lopulta Peter saa selville että hetki hetkeltä puku on sulautumassa häneen kiinni, ottaen enemmän valtaa hänestä, ja käyttäen symbiootin ääniheikkoutta avukseen ja vapautuu symbiootista. Ennen tätä Peter oli kuitenkin puolivahingossa luonut uuden vihollisen, jonka luokse symbiootti valui samana iltana.

Salatut Sodat

Death of Jean DeWolff on Peter Davidin neliosainen tarinakokonaisuus, joka aikoinaan oli hyvin kääntentekevä ja uudenlainen Hämähäkkimies-tarina. Hämähäkkimiehen ystävä, poliisipäällikkö Jean DeWolff, löydetään kotoaan ammuttuna sänkyynsä, hänen poliisimerkkinsä varastettuna. Pian tekijä paljastaa itsensä murhatessaan tuomarin kesken oikeudenkäynnin- huppupäinen mies, joka kutsui itseään Synninpäästäjäksi. Hämähäkkimies metsästi Synninpäästäjää ympäri New Yorkia ja tämän melkein ammuttua hänen toisen ystävänsä Betty Brantin, on Hämähäkkimies piestä hänet hengiltä. Death of Jean DeWolff on monisyinen, raskas ja fiksusti tehty tarina oikeussysteemin heikkouksista ja supersankaritarinoiden eriävistä käsityksistä sen toteutumisen suhteen, ja Synninpäästäjän ollessa vain suhteellisen tavallinen asemies maagisen superkonnan sijaan tekee siitä realistisemman tuntuisen. Myöhemmin, toimittaja nimeltä Eddie Brock kirjoitti exposeen Synninpäästäjästä jossa hän nimesi Emil Gregg- nimisen miehen syylliseksi murhiin. Peter tiesi oikean tekijän olevan ex-poliisi Stan Carter, ja Hämähäkkimiehenä paljasti Brockin jutun olevan potaskaa. Brockin maine meni, hänen vaimonsa jätti hänet ja menetysten paino ajoi hänet masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Brock meni kirkkoon rukoilemaan anteeksiantoa, mutta hänen rukoukseensa vastasi vain symbiootti.

Death of Jean DeWolff

Yhdessä heistä tuli Venom (nimi juontaa juurensa Brockin uuteen uraan roskalehtien toimittajana "since it's all I spout these days"), ja symbiootin tietäessä Hämähäkkimiehen olevan Peter Parker, alkoi Venom terrorisoida häntä puvun tarjoaman suojan kautta (Hämisvaisto ei hälyytä Venomin hyökkäyksistä); hän tönää Peterin melkein metron alle, hän on tiputtaa Peterin katolta ja lopulta etsii Mary Janen käsiinsä ja uhkailee tätä (subteksti kyseisessä tarinassa on hieman seksuaaliseen väkivaltaan viittava myöskin), jolloin Venom ensimmäisen kerran esitellään lukijoille; Hämähäkkimiehen musta puku, vääristynyt hymy ja lihaksikas rakenne, kuin painajaismainen versio tutusta ja turvallisesta verkkoveijarista. Lopulta he ottavan yhteen, Brockin paljastaessa naamansa ja syyttäen Peteriä hänen elämänsä pilaamisesta. Lopulta Peter päihittää Venomin, ja painajainen on ohitse, ainakin hetkeksi. Tämä alkuperäinen Venom-tarina on yhä paras kategoriassaan; Venomin koko juttu on olla synkkä peilikuva Hämähäkkimiehestä; väkivaltainen ja pelottava hirviö. Brock on Peterin tekojen uhri, mutta samaan tapaan Brock ei ota vastuuta omista teoistaan, varsinkaan saatuaan symbiootin voimat itselleen. Hämähäkkimies ja Venom ovat hahmoina sidottuja toisiinsa, ja hyvä sankari-pahissuhde oli alkamassa.

Ja sitten alkoi yksi ihmiskunnan taiteellisen luovuuden kannalta sieluttomimmista aikakausista.

 2. 1990-luku on perseestä ja niin myös Venom

 Supersankarisarjakuvien fanien keskuudessa ei ole kovinkaan montaa konsensusta, mutta jos jostain enemmistö on samaa mieltä, on se tämä: 1990- luku oli supersankaritarinoiden suhteen karmaisevaa aikaa. Toki poikkeuksia on; molemmat DC ja Marvel ovat julkaisseet loistavia lyhytsarjoja kuten Kingdom Come ja Marvels tänä aikana, mutta varsinkin Kingdom Comen tapauksessa nämä olivat usein vastauksia aikakauden kuvastoon ja supersankaritarinoiden muuttuneeseen luonteeseen. Kingdom Come on käytännössä dekonstruktio koko tästä kulttuurimuutoksesta ja keskustelusta. Mitä sitten tapahtui 1990-luvulla supersankareille? Paha sanoa ilman että kuluttaisin pitkää aikaa tähän, mutta siihen liittyy monta asiaa; Watchmen ja Dark Knight Returnsin popularisoima synkkyys näissä tarinoissa, muuttuneet bisnestrategiat kustantamoissa ja nuorempien kirjoittajausukupolvien kasvaminen erilaisena aikakautena, jossa erilaiset arvot vallitsevat. Lopputuloksena supersankarit muuttuivat; he alkoivat käyttää aseita, he saattoivat tappaa vihollisensa, heitä ei kiinnostanut sankaruus vaan maine ja imago, yhteyksiä julkisuuteen ja tosi-tv:seen tehtiin muun muassa Rob Liefeldin Youngblood- sarjassa. Sarjakuvakirjoittajat kiirehtivät tekemään pesäeroa aikaisempaan; hahmot toitottivat sitä kuinka "he eivät ole mitään sarjakuvien supersankareita", mikä lauseena on ihanan itseäänalentava. Sankarin ja konnan raja hälveni, mutta vain toisesta suunnasta; konnat pysyivät konnina, mutta heitä ei enään vastustanut sankari vaan anti-sankari. Supersankareista tuli väkivaltaisia, vihaisia ja taistelut, yliampuvat juonet kloonauksista, uusista mysteerisistä hahmoista ja murhanhimosta olivat uusi normi. Kuten 1970-80-luvuilla ennen tätä, supersankari vastasivat muuttuvaan aikakauteen, sen konflikteihin ja arvoihin. Ja 1990-lukua hallinnut individualismi, ennui, vaihtoehtokulttuurien nousu ja kylmän sodan jälkeinen neoliberaalinen talouskasvu loivat uniikin ilmapiirin jossa klassisten sankarien arvot ja tehtävät eivät tuntuneet enään ajankohtaisilta. Mitä tarkoittaa Totuus, Oikeus ja Amerikkalainen Elämäntapa tällaisena aikana?

joku päivä vielä kirjoitan kloonisaagasta pitkän kaavan mukaisesti

Tähän maailmankuvaan Venom sopi täydellisesti. Venom oli Hämähäkkimies, joka sai tappaa. Hämähäkkimies, joka oli rajumpi ja erittäin suosittu. Aluksi Venomista tehtiin kannibaali, joka oli joka käänteessä syömässä ihmisiä, eritysesti heidän aivojaan. Samalla syntyi yksi Hämähäkkimiehen hahmohistorian turhimmista hahmoista; Carnage. Carnage on Venom, mutta rajumpi. Carnage on yritys luoda oma Jokeri Hämähäkkimiehelle; kikattava, ongelmallinen "mielisairas rikollinen" Kletus Casady joka on tylsän yksipuolinen sarjamurhaaja ilman merkittävää sielunelämää. Carnage aiheutti kuitenkin muutoksen Venomissa; hänestä tehtiin antisankari, ja hän sai oman lehtensä. Hän tappoi rikollisia ja otti satunnaisesti yhteen Hämiksen kanssa samasta syystä, ja Synninpäästäjästä tehtiin jonkinlainen antagonisti hänelle koska selkeästi tämä oli tärkeää. Kaikki hyvä karma mitä Venom oli hahmona ansainnut alkuperäisen tarinansa kautta katosi hetkessä; painajaismaisen peilikuvan sijaan Venom oli vain 90-luvun antisankariversio Hämähäkkimiehestä, ja samalla alunperin yksinkertaista symbiootti-konseptia monimutkaistettiin typerän paljon. Pian he olivat Alien- elokuvien kaltaisia valloittajia, Venomin pärställä varustettuja konnia ja antisankareita oli joka nurkan takana ja pian koko planeetallinen symbiootteja tuotiin mukaan rientoihin. Toxin, Scream, Riot, Carnage, Hybrid, Lasher, Agony, Phage- Venom oli kaikkialla, ja kuten Batmanin ja monen muun ylikäytetyn hahmon kanssa, juuri mitään uutta hänestä ei saatu irti.

what is going on

 Ja kun kaikki ideat on käytetty, on aika vaihtaa hahmoa symbiootin alla ja heittää kaikki seinään mikä kiinni pysyy.

3. You get a symbiote, and you get a symbiote, and YOU g-

Jo ennen 2000-lukua, oli symbiootti synnyttänyt pienen armeijan muita kopio-Venomeja, kuten aiemmin mainitut Carnagen, Screamin ja Eddie Brockin ex-vaimo Ann Weyingin SHE-VENOMIN. Kuitenkin, Brockista oli kaasu loppu ja niinpä symbiootti pistettiin eteenpäin. Mark Millarin Marvel Knights Spider-Manissa tekojaan ja elämäänsä katuva Brock myy superrikollisten huutokaupassa symbiootin eteenpäin, ja puku päätyy gangsteri Angelo Fortunatolle. Angelo kuolee seuraavassa lehdessä, ja Brock yrittää itsemurhaa katumustyönä, hänen kohtalonsa jäädessä hämärän peittoon. Symbiootti etsii käsiinsä Mac Garganin, joka tunnetaan myös superrikollinen Skorpionina, ja sulautui tämän kanssa. Gargan oli Venomina viisi vuotta, 2005-2010, kunnes puku revittiin hänestä irti ja Gargan palasi takaisin Skorpionin rooliin. Gargan-Venom oli symbioottipukuunsa addiktoitunut hermoheikko kannibaali, joka oli lähinnä Norman Osbornin pelinappula ja aivoton lihas. Mitään Venomista hahmona ei ollut jäljellä, paitsi hänen ulkoasunsa, joka sekin vedettiin äärimilleen Thunderbolts- sarjakuvassa.

2011 Venomin mantteli siirtyi takaisin sankarin harteille, kun Peter Parkerin vanha koulukiusaaja ja jalka-amputaation kanssa elävä sotaveteraani Flash Thompson sai symbioottipuvun kautta jalat ja hänet palautettiin sotakentälle. Agent Venom oli tarinana hyvin erilainen kuin mitkään aiemmat Venom-tarinat; Flashista tuli käytännössä supersankari, ja hän tasapainotteli Venomin hänelle antavan vapauden ja liikuntakyvyn euforiaa symbiootin verenhimoisten taipumusten kanssa. Monet eivät ole tämän tarinakokonaisuuden faneja, mikä on ymmärrettävää, mutta tarinat joita itse luin omasivat mielestäni hyvää hahmodynamiikkaa Thompsonin osalta. Iso pääidea Agent Venomissa hahmona oli keskustelu symbiootin tarjoamien uhkien ja mahdollisuuksien välillä. Myöhemmin Thompson sai oman apurinsa, symbiootin klooni-puvun kanssa heiluva Andi Benton, alias Mania. Hetken aikaa Thompson oli Venom Space Knight, avaruussankari joka taisteli Guardians of the Galaxyn riveissä, ja yhdessä kohtaa Superior Spider-Man tarinan aikana Dock Ock-hämis saa symbiootin haltuunsa ja on "Superior Venom". Thompson oli Venom ainakin 7 vuoden ajan, kunnes hänestä tuli Agent Anti-Venom, jonka jälkeen hän kuoli. Venomin tittelin kanssa leikki Lee Price- niminen hahmo josta en osaa sanoa mitään merkittävää jonka jälkeen Eddie Brock otti omansa takaisin.

people shit on Agent Venom but he was kinda cool

Mitä? Brock ei kuollutkaan Marvel Knights Spider-Manissa? Ei tietenkään. Brock näkyili satunnaisesti erinnäisissä tarinoissa, kunnes lopulta Brock kohtaa Garganin Venomin ja yhdistettynä johonkin väkinäiseen syyhyn, osa Garganin symbiootista palaa Brockiin ja hänestä tulee Anti-Venom, antisankari-versio Venomista käänteisellä värityksellä. Anti-Venomin koko juttu on olla vastalääke symbiooteille, ja hän alkaa myöhemmin taas tappamaan väkeä. Myöhemmin Spider-Island- arcin aikana, kun Jackal muuttaa 99% New Yorkilaisista hämähäkki-ihmisiksi, Anti-Venomin symbioottia käytetään parantamaan nämä raukkaparat ja pian hänen symbioottinsa kuolee tämän uhrauksen voimasta. Kestää noin viikko, Brock tappaa vanhat symbiootinkantajat Screamin ja Hybridin ja sitten rikollisnero Crime Master kaappaa hänet ja yhdistää hänet Toxin- nimiseen symbioottiin ja hän taistelee Agent Venomin kanssa kunnes lopulta 2017 alkuperäinen symbiootti yhdistyy Eddien kanssa, ja hän on taas alkuperäinen Venom. Samalla paljastetaan että symbiootteja oli tullut maahan ennen kuin Peter Parker osallistui Salattuihin Sotiin, ja USA käytti symbiootteja vietnamissa sotilaina ja aäääääärägghhhh

4. What is the point of this thing

Alussa puhuin Venomin suosiosta hahmona, ja miten ymmärrän sitä ja samaan aikaan en ymmärrä. Venom näyttää siistiltä samaan tapaan kuin monet edgyt sarjakuvahahmot; hän on kuin sankari, mutta extremempi. Venomissa on hieman Jokeria ja enemmän kuin hieman xenomorphia. Hänen henkilökohtaisuutensa ja läheisyytensä Peter Parkeriin on aina ollut Venomin mielenkiintoisin puoli (jota käytettiin loistavasti Spectacular Spider-Man animaatiosarjassa), mutta hahmon siirtyessä kauemmaksi Parkerista, aluksi antisankariuden ja sitten symbiootin kantajan vaihtuessa, on tämä elementti jäänyt pois hahmosta. Tämän ilmiön lopullinen muoto oli vuoden 2018 Venom- elokuva, jossa Eddie Brockin ja Venomin tarinasta on leikattu Hämähäkkimies pois kokonaan. Brock löytää symbiootin sen jälkeen kun hän kyseli liikaa kysymyksiä pahalta teollisuusjohtaja Carlton Drakelta, myöhemmin Brock saa symbiootin vahingossa ja symbiootin nimi on jo valmiiksi Venom koska syyt, Venom haluaa auttaa Brockia suojelemaan maata muilta symbiooteilta ja he alkavat murhaamaan rikollisia, Kletus Casady on tulossa jatko-osassa jonka tämä elokuva on saamassa koska jostain syystä ihmiset kävivät katsomassa elokuva 856 MILJOONAN dollarin edestä. Venom on Venom-fanius vietynä äärimilleen; mitään alkuperäisestä hahmoyhteydestä ja merkityksestä ei ole jäljellä, vain ainoastaan edgy Hämähäkkimies joka tappaa. Miten hän eroaa paitsi ulkonäöltään Tuomarista tai muista anti-sankari/anti-villain-hahmoista tässä kohtaa?

We are redundant

Iso tekijä monen hahmon suosiossa on heidän motivaationsa, varsinkin jos sen voi kiteyttää yksinkertaiseen haluun; Doctor Doom haluaa hallita maailmaa, Lex Luthor haluaa tappaa Teräsmiehen, Jokeri haluaa todistaa Batmanille oman maailmankatsomuksensa, Killmonger haluaa kostaa maailmalle, Loki haluaa todistaa olevansa parempi kuin Thor ja niin pois päin. Luova ja pikkutarkka taustatarina ei auta, jos hahmon motivaatio on epäselvä, ja selkeä motivaatio auttaa empatisoimaan antagonististenkin hahmojen kanssa. Mikä on siis Venomin motivaatio? Alunperin tämä oli selkeä; kostaa Peter Parkerille vääryys jonka Brock mielestään koki tämän käsissä. Selkeä motivaatio jolla oli hyvät perusteet. Mutta kun Venom muutettiin antisankariksi, tämä alkuperäinen vahva motivaatio on poissa. Hän haluaa suojella viattomia ja tappaa rikollisia, koska hänkin oli kerran viaton uhri, mitä hän ei ollut? Myöhempien Venomien motivaatiot ovat myös heikkoja; Gargan ei yhdistynyt symbioottiin vapaasta tahdostaan ja hän ei oikeastaan halua muuta kuin syödä ihmisiä, ja minulla ei ole mitään käryä mitä Brock nykyään haluaa Venomina. Pohjusta hyvälle hahmolle on sidottu heidän tarpeisiinsa, haluihinsa ja niiden konflikteihin, ja Venom on vaikea sijoittaa tällä kartalla. 

Ja tämä on siitä hyvästä tarinasta

Kun mietin omia suosikkejani Hämähäkkimiehen vastustajien joukossa, mietin näitä usein tarinakohtaisesti. Tärisyttäjä ei omaa puoltakaan Venomin maineesta, mutta häntä on käytetty hyvin monissa pienissä tarinoissa, ja esimerkiksi Nick Spencerin Superior Foes Of Spider-Manissa hänen päänsä sisään päästään hienosti. Mörön alkuperäinen esiintyminen oli kasa mysteerejä hänen identiteettinsä ympärillä, ja hänen tapansa manipuloida ihmisiä ympärillään teki hänestä uhkaavan- vielä vuosia myöhemminkin Mörön palatessa 2010- luvulla Dan Slottin sarjakuvissa oli tämä manipulointi ja mysteeri hahmon ympärillä yhä jäljellä. Jopa hahmoja joiden omat tarinat sarjakuvissa eivät ole olleet kovinkaan syvällisiä, kuten Tohtori Mustekalan kanssa, saavat toisissa mediamuodoissa uudenlaista energiaa, kuten Spider-Man 2 ja Alfred Molina meille näyttivät. Mutta kun koitan miettiä hyviä Venom- tarinoita, joissa Peterin ja Brockin peilikuvallisuutta käytettiin oikein, en saa mieleeni muita kuin sen alkuperäisen tarinan jossa Venom esiteltiin. Minulla on teoria Venomin suosion suhteen, jonka idean ymmärrän itse hyvin ja teen sitä itsekin; monet pitävät Venomin konseptista enemmän kuin yhdestäkään tarinasta jossa hän ollut. Venom on konseptina toimiva, ideana paperilla mielenkiintoinen, hupparina ja kännykän taustakuvana cool, ihan varteenotettava hahmo. Samaan tapaan mielestäni Batmanin vihollinen Filmifriikki ja Kalenterimies ovat paperilla hienoja ideoita ja pidän hahmoista, mutta olen aika varma että joskus pidän omasta ideastani hahmon suhteen enemmän. En osaa nimetä yhtäkään Filmifriikki-tarinaa, mutta palan halusta nähdä hänet Batman-elokuvassa.

there has not been this good Spider-Man villain since

Me luomme vahvoja tunnesidoksia asioihin joista pidämme, ja niiden kritisointi voi tuntua joskus henkilökohtaiselta, kritiikiltä itseään kohtaan. Venom on tykättävien hahmojen listalla harvinaisen ongelmaton esimerkki, ja tämän tekstin tarkoitus ei ole missään tapauksessa ole saada sinua "tajuamaan virheesi". Tämä oli minun yritykseni ymmärtää, miten Venomin kaltainen hahmo on voinut olla näin elinvoimainen näin kauan suhteellisen nuoreksi hahmoksi. Venomin lähin vertauskohde on Batmanin vihollinen Bane, joka on myös visuaalinen referenssi Venomiin hahmona. Molemmat ovat noin 30 vuotta vanhoja hahmoja (sarjakuvakonnien mittapuulla siis nuoria miehiä), jotka nopeasti kokivat suuren suosion ja siten siirtyivät omien sankariensa vastustajien a-ryhmään. Kummallakaan ei ole hirveän merkittävää sisäistä elämää tai sen yhden tarinansa (Banen tapauksessa Knightfall) lisäksi merkittäviä tarinakokonaisuuksia. Molemmat myös syntyivät juuri oikeaan aikaan sarjakuvien historiassa, jossa heidän kaltaisensa hahmot saivat elää, nousta suurempaan suosioon kuin koskaan aiemmin ja näin luoda illuusion, jossa he ovat hyviä ja syvällisiä hahmoja. He ovat 1990- luvun muokkaamia hahmoja, jotka nykypäivänä vaativat paljon työtä ollakseen muuta kuin geneerisiä reunaruhtinaita, jotka tappavat ja ovat siksi siistejä.

Kutsun tätä Spawn- efektiksi.

Atte T