Aasa Arvostaa: The Trial of the Chicago 7

 Tiedättekö te sen tunteen, kun katsoo elokuva joka on varsin mainio, hyvin kirjoitettu, näyttelijät tekevät työnsä erinomaiselta ja elokuva myös näyttää hyvältä, mutta jokin silti mättää? Elokuvasta puuttuu jotain. Ehkä se on visio, ehkä se on kunnianhimo, mutta syy on joka tapauksessa ohjauksen puolella. Koko ajan sitä pohtii "hitsit, tämä olisi ihan törkeän hyvä leffa jos tämän olisi ohjannut parempi ohjaaja." Se on turhauttava tunne. 

And now, in completely unrelated topic, a movie review:

The Trial of the Chicago 7

Tarina: Vuosien 1969 ja 1970 aikana, kahdeksan miestä on syytettynä Vietnamin sodan vastustamiseen liittyvien mellakoiden ja rauhattomuuksien aiheuttamisesta Chicagossa vuoden 1968 Demokraattipuolueen puoluekokouksen aikana. Voiko oikeus tapahtua maassa joka on jakautunut totaalisesti? 

The Trial of the Chicago 7 perustuu Chicagon seitsikon tositarinaan, jossa joukko sodanvastustajia ja ihmisoikeusaktivisteja tuomittiin hyvin yksipuolisen tuomioistuimen edessä, ja on kieltämättä tarinana herkullinen ja nykypäivän Yhdysvaltoja katsoessa hyvin ajankohtainen aihe. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Aaron Sorkin ei nouse haasteeseen tavalla millä olisin toivonut, mutta tämä ei tarkoita sitä että The Trial of the Chicago 7 ei olisi viihdyttävä ja hyvä elokuva. Se on ehkä hieman turhauttava, joka olisi paremman ohjaajan (Paul Greengrass oli ehdolla ohjaajaksi yhdessä vaiheessa) ollut eheämpi ja iskevämpi. Sorkinin käsikirjoitus toimii, ja siitä puuttuu jonkin verran Sorkinin perinteistä energiaa ja supernopeaa dialogia, mikä oli hyvä ratkaisu, mutta ohjaajana Sorkin on yhä hieman, noh, tylsä mutta tehokas. Hän on paahtoleipää margariinilla ja kahdella juustosiivulla; nälkä lähtee, mutta ei se juuri makuelämäys ole.

Ehdottomasti paras asia The Trial of Chicago 7:issa on sen todella hyvä näyttelijäkaarti. Eddie Redmayne ja Sacha Baron Cohen loistavat Tom Haydenin ja Abbie Hoffmanin rooleissa, pelaten toisiaan vastaan täydellisesti. Hayden ja Hoffman ovat samalla puolella ja osallistuivat samaan mielenosoitukseen, mutta heidän näkemyksensä ja metodinsa- Hayden uskoo demokraattiseen systeemiin Hoffmanin ollessa radikaalimpi  -pistävät heidät usein vastakkain, ja Cohen ja Redmayne hoitavat tämän erinomaisesti. Olen aina ollut sitä mieltä että Sacha Baron Cohen on hyvä draamanäyttelijä, ja toivon että hänelle annetaan tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksia todistaa tämä. Jeremy Strong, John Carrol Lynch, Yahua Abdul-Mateen II, Michael Keaton ja Frank Langella täydentävät hyvää kokonaisuutta, mutta kuten joka kerta, Mark Rylance on elokuvan ehdoton tähti puolustusasianajaja William Kunstlerin roolissa. Rylance pelaa aina upeasti hänen piilotettua voimakkuuttaan, ja Kunstlerilla on elokuvan parhaimpia hetkiä juuri Rylancen voimakkaan ja anteeksipyytelemättömän roolisuorituksen vuoksi, ja en ihmettelisi ollenkaan jos hän keräisi toisen Oscarinsa tästä elokuvasta.

Mikä elokuvassa mättää on vaihteleva tyyli. Aluksi elokuvaa kehystetään seitsikkoa kohtaan sympaattisen syyttäjä Richard Schultzin (Joseph Gordon-Lewitt) ympärille, joka oli rohkea ja mielenkiintoinen kehys katsella tätä tapahtumaa, mutta se tiputetaan hyvin nopeasti elokuvasta, siirtyen Kunstleriin, sitten Haydeniin ja Hoffmaniin. Tämä ensemble- elokuva, jossa ei ole yhtä päähenkilöä, mutta fokus, kehystys ja narratiivi poukkoilee pahasti tehden elokuvan visiosta hieman epätasaisen. Bobby Sealen (Yahua Abdul-Mateen II) katoaminen elokuvasta on selitetty hänen syytteidensä raukeamisella, mutta samaa ei voi sanoa Lee Weinerista (Noah Robbins) ja John Froinesista (Daniel Flaherty) jotka vain siirtyvät pois syytettyjen aitiosta elokuvan loppupuolella. Monet näkökulmat ja tavat kertoa tarinaa ovat usein mielenkiintoisia, ja The Trial of Chicago 7 ei heitä kaikkea hukkaan sekoittaessa nykyhetkeä, menneisyyttä ja Abbie Hoffmanin puhetilaisuuksia puhuessaan samasta asiasta mutta eri näkökulmista. Tämä tyylivalinta olisi kuitenkin vaatinut ohjaajan joka tietää mitä on tekemässä ja omaa kuria pitää narratiivinsa eheänä kaikkien näiden näkökulmien keskellä.  

 

Ja tämä eheys olisi ollut äärimmäisen tärkeää elokuvan käsitellessä hyvin vakavaa, tärkeää ja ajankohtaista aihetta. Sorkinin poliittisissa tuotannoissa (The Newsroom ja West Wing) näkyy vahvasti binäärinen käsitys politiikasta, jossa ihmiset jotka eivät ole selkeästi oikealla tai vasemmalla ovat joko tyhmiä tai hän pakottaa heidät muottiin johon he eivät sovi. Chicagon pormestarin valinta aseistaa poliisi mellakoita varten saa alussa vain sivuhuomion, ja Abbie Hoffmanin anarkismia ollaan pehmennetty amerikkalaiseksi vasemmistolaisuudeksi. Sorkin kuitenkin nostaa kuvan jukstaposition myötä välillä esiin vuoden 1968 tapahtumien rinnakkaisuuden vuoden 2020 mielenosoituksiin, mutta kun koko ajan tiedät että esimerkiksi Spike Lee tekisi tämän niin paljon paremmin ja myös vaaditulla rohkeudella, ei nämä kohtaukset ikinä nouse täyteen potentiaaliinsa. Mutta se on sanottava, että Sorkin ei pehmentele laisinkaan Chicagon poliisin metodeja ja väkivallan määrää mitä mielenosoituksen osallistujat saivat kokea heidän käsissään. Samoin elokuvan loppu, kaikessa siirappisessa Hollywood-hengessäänkin, on tehokas muistutus siitä minkä ja kenenkä puolesta Chicagon seitsikko osoitti mieltään ja istui tuomioistuimella.

The Trial of Chicago 7 saattaa kuulostaa tämän perusteella keskinkertaiselta tai jopa huonolta elokuvalta, mutta sitä se ei ole. Aaron Sorkin on selkeästi kotonaan oikeussalidraaman puolella kirjoittajana (Kunnian Miehiä on tästä hyvä esimerkki), ja hän onnistuu dramatisoimaan ajan kulun, oikeudenkäynnin historiallisesti erikoiset yksityiskohdat ja erityisesti Kunstlerin ja tuomari Hoffmanin (Frank Langella) verbaaliset kaksintaistelut, ja kahden riitaisan ystävän suhteen kuvaamisessa juuri kukaan ei ole Sorkinia parempi. Isot kehut myös kuvaaja Phedon Papamichaelille, joka tekee erinomaista työstä niin salissa kuin sen ulkopuolella, ja kiitos hänen työnsä tuntuvat mellakat juuri niin kaoottisilta kuin ne varmasti oikeasti olivat. The Trial of the Chicago 7 on hyvä elokuva, viihdyttävä ja erittäin hyvin näytelty, mutta se olisi voinut olla niin paljon enemmän- ei, sen olisi pitänyt olla tänä aikana niin paljon enemmän, ja juuri se tekee siitä niin turhauttavan minulle. Voin kuitenkin suositella sitä kaikille kiinnostuneille, mutta ennakko-odotukset kannattaa pitää normaalissa asemissa. The Trial of Chicago 7 on nyt Netflixissä.

Aasa T