Immortal Hulk - Hirviö vai pelastaja?

 Halloween on ovella, mikä tarkoittaa perinteistä Suomi-Rivendell-Asgardin halloween-tekstiä! Viime vuonna käsittelimme elokuva- ja televisiopuolta, joka on aina varma valinta kauhutarinoita etsiessä. Keskiverrosta suoratoistopalvelusta löytyy aina vähintäänkin yksi todella hyvä kauhupätkä ja vähintään 20 erittäin huono mutta myös erittäin katsottavaa roskaleffaa. Tänä vuonna palaamme kuitenkin taas sarjakuvien pariin, sillä aiheenamme on kauhusarjakuva, joka on tällä hetkellä yksi markkinoiden parhaimmista. En vieläkään ihan tiedä, mitä tekijöiden piti tehdä että Marvel/Disney suostui julkaisemaan näin groteskia, synkkää ja tietyllä tavalla anti-supersankari/anti-massamedia sarjakuvaa yhdestä heidän tunnetuimmasta hahmostaan. 

Tämä sarjakuva on Immortal Hulk.

SV: Graafista väkivaltaa/kehokauhua

1. Hulk- Marvelin alkuperäinen kauhusankari

Hulk- kauhusarjakuva ei ole kovinkaan kaukaa haettu idea sinänsä. Hänen juurensa ovat kauhu- ja tieteisfiktion kirjallisuuden klassikoissa. Stan Lee on sanonut, että hän huomasi ihmisten usein suosivan sankareita jotka olivat jotenkin ulkopuolisia ja erilaisia, nostaen esiin Möykyn suosikkihahmon statuksen Ihmenelosten riveissä. Kaikki muistavat ja sympatisoivat Quasimodon kanssa Notre Damen Kellonsoittajasta, mutta kuka muistaa kiiltävää sankaria tuosta tarinasta? Hulkin kaksi suurinta vaikuttajaa olivat Frankensteinin Hirviö- erityisesti Boris Karloffin elokuvaversio hahmosta -sekä Tohtori Jekyll ja Herra Hyde, jolta Stan poimi kahden persoonan idean. Hulk on tuntemattoman, uuden tieteen luomus, jota ihmiskunta ei kykene ymmärtämään. Kuten Karloffin Hirviö, Hulk ei ymmärrä maailmaa ympärillään joka vihaa ja pelkää häntä, reagoiden lapsen tavoin raivolla ja pelolla takaisin. Jekyll ja Hyde ovat saman ihmisen kaksi kääntöpuolta, ja Hulkin raivo nousee myös Bannerin omasta tukahdetusta raivosta ja traumoista; Bannerina hän ei kykene tai saa olla vihainen, ja Hulk on hänen kanavansa purkaaa näitä tunteita.

Immortal Hulk on Al Ewingin käsikirjoittama ja Joe Bennetin kuvittama uusin jakso Bannerin elämässä, joka käyttää koko hahmohistoriaa hyväksene ilman, että lukija tuntisi itseään eksyneeksi. Tosin Bannerin "elämässä" on hieman huono ilmaisu. Banner kuolee heti ensimmäisessä tarinassa. Hän on kuollut aikaisemminkin- Civil War II- tarinassa Haukansilmä ampui häntä adamantiumnuolella päähän, ja hän kuoli. Mutta hän ei tappanut Hulkkia. Hulk on, kuten sarjakuvan nimikin asian jo ilmaisee, kuolematon. Hulk ei myöskään ole ainoa Hulk. Vuosien aikana eri kirjoittajat ovat laajentaneet Bannerin pään sisäistä hahmogalleriaa erilaisilla Hulkeilla. On kaikkien tuntema Hulk, niin sanottu "villi Hulk" tai "Iso Tyyppi", on Las Vegas- gangsterina tunnettu Joe Fixit eli Harmaa Hulk, joka on nyt jumissa Bannerin kehossa, Sakaar- planeetalla uudelleensyntynyt Maailmantuhoaja-Hulk,  Bannerin älyn ja empatian omaava Professori Hulk sekä vallanhimoinen Maestro. Kaikki heistä ei ole juuri nyt paikalla, sillä Hulkin ohjaimissa on nyt "Devil Hulk". Devil Hulk ei ehkä ole paha, mutta hän ei todellakaan ole hyvä. Sadistinen Devil Hulk halajaa vain kahta asiaa- suojella heikkoa Banneria maailmalta- sekä tuhota ihmisten maailman. 

Mutta sitä ennen:

2. Kehollinen kauhu- Joe Bennetin kuvitus

Hulk on tieyllä tapaa supersankaritaiteen lihaksikkaiden sankarien pohjateksti, fyysinen mahti vietynä äärimmilleen. Hulkin muodomuutokset Bannerista lihaskimpuksi ja takaisin ovat kuitenkin harvoin saaneet suurempaa tarkastelua, ja gammasäteillä luodut hirviöt ovat usein vain erilaisia mallinuksia tästä; vihreä lihaskimppu, punainen lihaskimppu, naisbodari/pinup- malli ja niin pois päin. Mutta jo Hulkin hahmon esikuvissa esillä ollut kehollinen kauhu on usein loistanut tarinoissa poissaolollaan. Kehollinen kauhu/biologinen kauhu on kauhun alagenre, jossa näytetään tieten tahtoen graafisia tai häiritseviä ihmiskehon muutoksia ja runteluita. Vaikka tämän tyyppilajin suosio on sidottu amerikkilaisene kauhuelokuvaan, on sen juuret Frankensteinin Hirviössä, jossa juuri Hirviön kehon elementit ovat kauhun elementtejä, perversioita normaaliuteen. Immortal Hulk ottaa kehollisesta kauhusta kopin hienosti, ja Joe Bennetin kuvitus luo itsessään jatkuvaa epämukavuuden ja kauhun ilmapiiriä sarjakuvaan. Bannerin muodonmuutos Hulkiksi on fyysistesti rankka, ihmiskehon runtelu toiseksi joka näytetään lähes poikkeuksetta joka kerta, usein myös hieman eri lailla. 

Keholliseen kauhuun liitetään usein muodonmuutoksen elementit vahvasti. Tämä on ollut iso tekijä kehokauhun mestari David Cronebergin tuotannossa, kuten esimerkiksi hänen Fly- remakessaan. Psykologinen muutos on osa fyysistä muutosta, usein jonkinlaisen degeneraation tai todellisen minä paljastumisen kautta. Immortal Hulkissa groteskia muodonmuutosta on tarjolla muillekin kuin Bannerille, ja samalla heidän minyyttään ja asemaansa tutkitaan. Betty Banner, Brucen vaimo, on kokenut seksismiä, aliarviointia ja henkistä väkivaltaa miehiltä elämässään. Hänen isänsä Thaddeus Ross, perheen "ystävä" Kenraali Fortean ja jossain määrin Banner itse ovat pidätelleet hänen raivoaan, aliarvioineet hänen vihaansa. Bettyn muodonmuutos uudeksi Punaiseksi Hulktariksi on vapaus tästä kaikesta, ja hänen ulkomuotonsa reflektoi sitä upealla tavalla. Hän on perhonen, joka repii tiensä vapaaksi instituutionalisen sorron verkosta, ja hän on ehkä hirviö, mutta hirviö jonka muut loivat. 

Yksi Immortal Hulkin vahvuuksista on Joe Bennetin yhtäläinen ja kokonaisuutta sitova kuvitus, jonka katkaisee vain muutaman kerran vieraileva taiteilija, antaen työtteliäälle Bennetille mahdollisuuden tehdä jotain muuta välillä. Hänen enemmän inhmimilliset hahmonsa esittävät pelon ja pakokauhun tunteita hienosti, ja hänen versionsa Hulkin hahmogalleriasta kuten Kuvotuksesta tai Sasquatchista ovat asiaan sopivan hirviömäisiä, Kuvotuksen eritoten vastaten nimeään karmivalla tavalla. Lehti on myös tahditettu juuri kuten kauhusarjakuvan kuuluu. Olen moneen otteeseen puhunut sivun käännön kauhusta, joka on sarjakuvan oma ja uniikki tapa luoda kauhun ilmapiiriä. Moneen otteeseen Immortal Hulkia lukiessani pidin nopean hengähdystauon ennen kuin käänsin sivua, odottaen innolla mitä hirveyksiä Bennet on keksinyt ja mihin uuteen, karmivaan suuntaan Hulkin maailma on muuttumassa. Visuaalisessa mediassa on se miltä asiat näyttävät aina ensisijaista, ja vähemmän luovan kuvataitelijan kanssa ei Immortal Hulkin kauistuttava kauneus olisi toiminut yhtä hyvin, ja samalla kokonaisuus olisi kärsinyt. Onneksi Bennetin ja Ewingin yhteistyö on ollut koko sarjan ajan saumatonta.

3. Psykologinen kauhu- Gamman syvin olemus on tuntematon

"Peilissä on aina kaksi ihmistä. On se jonka näet, ja sitten on se toinen, jota et halua nähdä."

 Immortal Hulk on yhdessä kädessä kehokauhua kerrottuna hirviömäisten muskelimiesten- ja naisten kautta, ja toisessa taasen psykologista ja eksistentialista kauhua Hulkin ja muiden "gamma-ihmisten" olemassaolon kautta. Kun alussa viittasin siihen, että Banner voi kuolla, mutta Hulk ei, on kyse paljolti siitä miten Hulkin olemassaolo on yksi painajaismainen mahdottomuus. Hulk syntyi Gammapommin säteilystä, jonka olisi pitänyt tappaa Banner, mutta eipäs niin tehnytkään. Gamma on sekä tiedettä että tieteen ulkopuolelle, todellisuuden inversio. Ewing käyttää kolmannessa albumissa Hulk in Hell paljon sekä Jungilaisia arkkityyppejä että kabbalahin elämän puuta keskustellessaan Hulkin asemasta sekä tuhoajana että elvyttäjänä. Hulk ei ole Bannerin vastakohta, vaan tämän varjominä, käännepuoli, aivan kuten kabbalahissa elämän puun hyveiden vastapuoli on qlippoth, joka tarkoittaa tyhjää kuorta. Hulkia verrataan usein tähän tyhjään kuoreen; Hulk voi vain täyttä raivoa täynnä oleva tyhjä astia tai kuori, olemassaolon varjopuoli. Gamma luo hirviöitä, mutta näiden hirviöiden valinnat ovat pitkälti heidän omissa käsissään; Zarathustralaisuudessa toinen maailman hallitsijoista Angra Mainyu omaa vallan tehdä ihmeitä ja auttaa ihmisiä, mutta ei tee näin. Pahuus on lopulta valinta. 

Banner on tiedemies, mutta Hulk, vaikkakin tieteen lopputulos, on ennemmin metafora-mies. Jungilaisessa arkkityypissä ihmisen mieli koostuu itsestä, egosta ja persoonasta jotka näkyvät maailmalle, sekä varjosta ja animasta jotka näkyvät vain sisäiselle maailmalle, ollen näin piilossa. Hulk on varjominä vietynä metaforan tasolta todellisuuteen, ja avain tämän varjominän lihallistamiseen on gammassa, joka luo näitä metafora- ihmisiä kuten Hulkkeja, Kuvotuksia ja muita hirviöitä, reflektoiden ihmisten sisällä olevia puolia todellisuuteen. Kuvotuksen varjominä on juuri niin hirviömäinen kuin hänen kantajansa, aivoton tappokone jossa ei ole mitään inhimillisyyden pisaraakaan jäljellä. Devil Hulk on Bannerin suojamuuri, jonka hän loi suojelemaan itseään väkivaltaiselta isältään, hänen traumojensa manifestoituminen. Ehkä hän oli olemassa jo ennen tätä, ehkä meillä kaikilla on paholainen sisällämme, joka kabbalahissa on "jumalan raivon välikappale", ei pelkästään korruptoija ja pahuuden olento. Devil Hulk ja muut Hulkit ovat Bannerin varjominiä, mutta kuten Ewing on sanonut, varjominä ei ole sama kuin paha. Se on ne puolet meissä joita emme aina halua nähdä; raivomme, vihamme ja epävarmuutemme. Immortal Hulk käsittelee Hulkin ja gammaihmisten kautta ihmisyyden peruskysymyksiä; olemmeko me hyviä, pahoja vai jotain siltä väliltä? Aivan kuten Hulkin ensimmäisen sarjakuvan kannessa kysyttiin; Is he a man or monster...or is he both? Tämä on kysymys joka nousee useana otteeseen Immortal Hulkissa esiin, mutta sille ei anneta vastausta, tai vastaus on merkityksetön. Me kannamme näitä varjominiä mukanamme, ja odotamme niiden tulemista esiin, hyvässä ja pahassa.

4. Nykyajan kauhu- Onko Hulk hirviö vai pelastaja?

Alussa mainitsin kuinkia Devil Hulk haluaa tuhota maailman, ja saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta suunnitelmalta tarinan oletetulta sankarilta. Hulk on jo kauan kantanut titteliä maailmojen murskaaja. Greg Pakin Tarinassa Planet Hulk mainitaan profetia, jossa planeetta Sakaarin pelastaja voi olla myös sen tuhoaja. Hulkissa tämä tuhon ja pelastuksen teema kulkee vahvasti mukana yhä myös Immortal Hulkin sivuilla. Jos Hulkkia ajattelee jumalan raivona, hänen varjonaan (Kyllä Jumalalla on Hulk ei siinä ole mitään erikoista), niin maailma on hänen raivonsa ansainnut. Hulk kertoo Doc Samsonille, miten ihmiset ovat tuhonneet maailmansa; metsäpalot, kuivuus, saasteet, ilmastonmuutos ja lajien sukupuutto ovat kaikki ihmisten maailman luomuksia, joille hallitsevat voimat eivät tee mitään, sillä se tarkoittaisi vastuun ottamista omista teoistaan. Tuhoamalla nykyisen ihmisten maailman, voivat ihmiset vielä joskus elää tällä planeetalla. Tiedän, monet teistä nostavat kulmakarvojanne ja huokaisevat syvään; yksi kuluneen vuosikymmenen suosituimmista superkonnan arkkityypeistä oli niin sanottu malthusilainen pahis, ekoterroristi joka oikeuttaa tekonsa ja massamurhansa ekologisilla motiiveilla. Mutta Hulk ei ole tarinan konna, ja hän tietää tasan tarkkaan kenetkä hän aikoo tuhota, ja Immortal Hulkissa nämä maailmaa oikeasti tuhoavat voimat saavat myös kasvot.

Kosmisten pahuuksien ja gammahirviöiden jälkeen Hulk kohtaa kaksi ehkä ajankohtaisinta vihollistaan, Roxxon- superkorporaation pääjohtaja Dario Aggerin sekä kosmisen kyborgi Xemnun (Aggerista kuulimme viimeksi Mighty Thor- tekstissäni). Aikaisempaan varjominä- teemaan sopien on Agger nyt kokonaan jättänyt ihmisen osan taaksensa, eläen julkisesti Minotaurina. Agger on minotaurina metafora-ihminen kapitalismille jonka symbolina härkä usein on, ja hänen sisäisen hirviömäisyytensä ulkoisessa manifestoitumisessa. War of the Realms- eventissä Dario tuki ihmisten ja haltioiden sodassa (ah, supersankarisarjakuvat) haltioita, ja kaikki mitä hän siitä sai oli läpsäys ranteelle ja sanktioita. Kuten monet muutkin superrikkaat oikeasti, edes julkiset hirveydet eivät kaada häntä. Agger on myös hyvin tietoinen siitä, että Roxxonin toiminta vain vauhdittaa tulevaa ekokatastrofia, häntä kiinnostaa vain omistaa aseet joilla tulevat resurssisodat käydään. Kun Banner julkaisee manifestinsa maailman pelastamiseksi ja saa laajaa suosiota nuorison ja ilmastoaktivistien keskuudessa, Agger kehittelee ratkaisun tähän ongelmaan; hän ei voi estää Hulkkia fyysisesti, joten hän voi omistaa hänet- tai vähintään omistaa narratiivin, jolla hänestä kerrotaan. 

 Xemnu on vanha Marvel- pahis, jonka Ewing kaivoi naftaliinista täydellistä tarkoitusta varten. Xemnu on avaruusolento/kyborgi, jonka kyky on hypnotisoida ihmisiä, mahdollisesti ilman rajoja, ja varsinkin Dario Aggerin tarjoaman mediakaluston (Roxbook, Roxtube, Roxxer, Roxgram jne.) kautta Xemnu voi vaikuttaa kaikkiin. Xemnu on massamedia kauhuhirviön hahmossa; hän voi muuttaa narratiivia, kuvakulmaa jolla näemme asioita, vääristää viestin ja tehdä itsestään sankarin. Samalla hän syö ihmisiä, ja luo heidät uudestaan kasvottomina ja sieluttomina versioina, onttoina ja vailla merkitystä. Xemnu luo yksinkertaisen narratiivin, jossa hän on Taikaplaneetan Xemnu, joka pelastaa maailman joka päivä Hulkin kaltaisilta hirviöiltä, luoden muistoja ihmisille jotka nojaavat nostalgiaan ja lapselliseen haluun yksinkertaisiin narratiiveihin; joka päivä sankari pelastaa maailman, palauttaen status quon jossa Hulk on hirviö. Immortal Hulkin yhdessä parhaimmista hetkistä tämän muutetun narratiivin tajuaa ensimmäisenä tohtori Charlene McGowan, Hulkin liittolainen, joka transsukupuolisena tietää miltä tuntuu kun joku koittaa muuttaa narratiivia hänen elämästään: "Se tunkee omaa narratiiviaan päihimme, minun päähäni..ja...ja minä olen saanut siitä jo tarpeekseni. Kuka minä olen kuuluu vain minulle." Immortal Hulk ei kompastele sosiaalisessa kommentaarissaan, ja kuten hyvä kauhu usein on, on myös Immortal Hulk vahvasti poliittisesti latautunut nykyisten ahdistustilojen kautta.

Tähän liittyy myös oikeutetun, hyvän raivon teema. Hulkin raivo ja erityisesti Devil Hulkin oikeudenjako on usein sidottu johonkin josta saakin olla vihainen; epäoikeudenmukaisuus, traumat ja niiden aiheuttajat ovat vahvasti esillä tämän raivon takana. Betty Rossin raivo nousee hänen kohtelustaan ja väkivallasta jota hän on kokenut Hulkin takia. Toimittaja Jackie McGee seuraa Hulkin tuhovanaa ympäri maata, sillä hän todisti jo lapsena hyvin läheltä Hulkin raivon ja voiman, ja mustana naisena Yhdysvalloissa raivo on jotain mitä hänen ei anneta tuntea, tai sitä paheksutaan. "Sinun raivoasi siedetään, jopa arvostetaan...minun raivoni sivuutetaan, jos olen onnekas." Hulkin, eli tässä tapauksessa myös keski-ikäisen, valkoisen Bannerin raivo on jotain mitä hän kadehtii, sillä Hulk voi tehdä melkein mitä tahansa ja silti järjestelmä, kuten Kostajat, suojelee ja puolustaa häntä. Al Ewing on usein kommentoinut Immortal Hulkin teemoilta sitä, kuinka raivo ja vihaisuus ovat yhä jossain määrin vahvoja tabuja, vaikka se olisi kuinka oikeutettua ja katarsista aiheuttavaa. Kun katsoo maailmaa ympärillämme, meidän pitäisikin olla vihaisia. Meidän pitäisi olla vihaisia oikeita ihmisiä, instituutioita ja rakennelmia kohtaan, mutta nämä samat rakennelmat myös hyssyttlevät ihmisiä, koska raivo johtaa liian usein oikeaan toimintaan. Immortal Hulk on sarjakuva tälle aikakaudelle, jossa epäoikeudenmukaisuudet, järjestelmän korruptiot ja edesvastuuttomuus on julkisempaa ja vaarallisempaa kuin koskaan ennen, ja meidän pitäisi olla vihaisia ja suunnata vihamme oikein. 

Joe Fixit says  Trans Rights!

Immortal Hulk on ehkä paras sarjakuva, mitä kahdelta suurelta kustantamolta on tullut moneen vuoteen. Se ei ole dekonstruktiivinen tarina supersankareista, se ei ole nihilistisen synkkä "vakava sarjakuva" eikä se ole loputtoman jatkumoreferenssin murskaava event- tarina. Immortal Hulk on fiksusti kirjoitettu kauhusarjakuva, jossa kauhu on sidottu sekä sarjakuvan visuaaliseen ilmeeseen, hahmojen psykologiaan että aikakauteen jossa on kirjoitettu. Ja en ole ihan varma mitä Al Ewing ja Joe Bennet ovat Marvel/Disneylle menneet lupaamaan, että tämä sarjakuva on saatu tehtyä ilman häiriötä kustantajan puolelta, koska en olisi ikimaailmassa odottanut tällaista Hulk- kirjaa Marvelilta vertikaalisen integraation aikakautena. Immortal Hulk on väkivaltainen, hurmeinen sarjakuva jossa Hulkin voiman jättämä vahinko ja hänen vammojen kuvottavuus ei ole piilossa, ja Bennet piirtää hirivöitä kuin viimeistä päivää, täyttäen Marvelin tutun ja turvallisen maailman painajaisilla. Samalla sen kirjoitus herättää ajatuksia ihmisen dualismista, potentiaalista hyvään ja pahaan ja siitä, miten meidän raivomme voi tehdä meistä hirviöiä. Immortal Hulk on yhä kesken ja tarina jatkuu vielä, mutta voin jo nyt sanoa Immortal Hulkin olevan parasta mitä Marvel on tehnyt Hulkilla vuosikausiin, todellinen kauhusarjakuva joka palaa Hulkin hahmon perimmäisten kysymysten äärelle uusilla, mielenkiintoisilla tavoilla. Onko hän ihminen vai hirviö, vai onko hän molemmat? Kysymys jää vaille vastausta, se on lukijan käsissä, mutta ehkä Hulk, maailmojen murskaaja, on jotain mitä tämä aika kipeästi kaipaa.  

 Aasa T