Aasa Arvostaa: Dropsie Avenue - Katu Bronxissa

Syksyllä 2020 käynnistyi joukkorahoituskampanja, jonka tarkoituksena oli kääntää ja julkaista sarjakuva-legenda Will Eisnerin teos Dropsie Avenue. Kyseessä on ensimmäinen joukkorahoitutettu käännössarjakuvan julkaisu Suomessa. Projekti onnistui hienosti, ja on hyvä malliesimerkki siitä miten kotimainen sarjakuvaskene on kaikesta manailusta huolimatta valmis lyömään rahaa tiskiin saadakseen kotimaisia käännöksiä, jotka puolestaan rikastuttavat kotimaistakin sarjakuvajulkaisua. Toivottavasti tämä ei jää tähän, ja tulevaisuudessa näemme lisää sekä käännöksiä kustantamoiden että joukkorahoitusten puolelta (Tukkilikat ansaitsevat tulla käännetyksi!). Eisner on myös josta en jostain kumman syystä ole juuri täällä puhunut, mikä on hämmentävää. Eisner on kuitenkin yksittäisenä henkilönä tehnyt ehkä eniten työtä sarjakuvien arvostuksen ja kasvojenkohotuksen suhteen; hän kehitti termin "sarjakuvaromaani" (graphic novel) teoksessaan A Contract with God, ja hän oli myös varhaisia sarjakuvatutkimuksen uranuurtajia teoksellaan Comics and Sequential Art. Hänen mukaansa on nimetty sarjakuvien oscar -palkinto Eisner Award ja hän teki töitä sarjakuvan parissa kuolemaansa asti lähes 70 vuoden ajan.  

Ja kun Twitterissä mainitsin aiemmin että luin juuri yhden vuoden parhaimmista sarjakuvista, niin tarkoitin tätä.

Dropsie Avenue - Katu Bronxissa

Tarina: Dropsie Avenue syntyi satoja vuosia sitten. Myöhemmin Bronxina tunnetulla alueella elämä on jatkunut siitä lähtien. Maalaistalot ovat vaihtuneet hienon väen kartanoiksi, sitten vuokrakasarmeiksi. Hollantilaiset vaihtuivat englantilaisiin, italialaisiin, juutalaisiin, afroamerikkalaisiin ja yhä elämä jatkuu. Millaisia muistoja tämä tienoo kantaa mukanaan?

Minua hieman pelottaa puhua tästä teoksesta. Kuten aiemmin totesin, en ole hirveän perehtynyt Will Eisnerin tuotantoon tämän akateemisempien tekstien ja satunnaisten Spirit -sarjakuvien lisäksi. Dropsie Avenue on kolmas osa Eisnerin "Bronx" trilogiassa (aikaisemmat osat ovat A Contract with God ja Life Force) jotka eivät valitettavasti ole minulle tuttuja paitsi pintapuolisesti. Onneksi kyse on vain temaattisesta trilogiasta, ja Dropsie Avenue ei vaadi minkäänlaista ennakkotuntemusta näistä teoksista. Dropsie Avenue - Katu Bronxissa on massiivinen teos, enkä puhu nyt pituudesta. 180 sivulle nimittäin mahtuu niin monta ihmisleämää, niin monta kohtaloa ja historian oikkua että se tuntuu paljon isommalta ja mittavammalta teokselta, ja on ehdottomasti mestariteos. Dropsie Avenue on julkaistu 1995, mutta samat keskustelunaiheet kaupunkikulttuureista, blockbustingista ja asuntomarkkinoiden suhteesta sosiaalipolitiikkaan ovat yhä ajankohtaisia. Jos tämä pötkö sanoja sai sinut luulemaan että kyseessä on tylsä teos, niin voin vakuuttaa että näin ei ole. Eisner ei ole keskittynyt suuriin kuvioihin, vaan ihmisten elämiin, valintoihin ja niiden merkitykseen tai sen puutteeseen naapuruston kehityksessä.

Dropsie Avenuella ei ole yhtä päähenkilö, ei edes yhtä perhettä jonka matkaa seurattaisiin noin vuosisadan mittaisen tarinan aikana. Merkittäviä hahmoja kuitenkin on, kuten lumppurista slummi-isännäksi kohonnut Izzy Cash sekä juutalainen lakimies, poliitikko ja hyvätekijä Abie Gold. Heidän elämänsä ja kehityksensä on kirjan loppupuolella varsinkin fokuksessa, mutta ei heistä silti protagonisteja tarinalle tule. Dropsie Avenuen merkittävin hahmo on katu itse, sen luonne ja ihmiset jotka asuttavat sitä. Tarinan aikana erilaiset ihmiskohtalot vaihtuvat toiseen, joskus nopeasti ja joskus pitkän ajan saatossa. Italialainen maahanmuttaja nousee korttelin sankariksi nyrkkeilykehässä, sitten päätyy politiikkaan joka lopulta koituu hänen kohtalokseen. Alabamalainen maanviljelijä saapuu tekemään talonmiehen töitä ruotsalaisen vuokraisännän taloon, kunnes hän joutuu myymään talonsa ja mies saa potkut. Puerto Ricosta kotoisin oleva nainen luulee koiransa olevan aviomiehensä, ja italialaisen papin kieltäydyttä antamasta koiralle viimeistä voitelua juorut alkavat levitä; eivätkö italialaiset suostu edes siunaamaan puerto ricolaisten vainajia? Dropsie Avenue on kirja kymmenistä ja taas kymmenistä tällaisista tarinoista, ja ne on lomitelttu orgaanisesti toistensa sekaan, eri hahmojen ollessa kontaktissa keskenään. Jotkut eivät ikinä kohtaa toisiaan, vaikka oikean ihmisen tapaaminen oikealla hetkellä olisi voinut muuttaa kaiken. Yksi katu on joskus koko maailma.

Dropsie Avenuen tapa kertoa tarinaansa on niin sanottua sosiologista tarinankerrontaa. Sen fokuksessa eivät ole hahmojen narratiivit, kehitykset ja miepiteet, vaan laajemmat, yhteiskunnalliset teemat joita se käsittelee näiden hahmojen ympärillä. Vääjämätön muutos on iso teema teoksessa. Kaupunginosan kehitys on suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen ja historialliseen progressioon. Vanhojen talojen tilalle rakennetaan uusia asuntokasarmeja jotka on suunniteltu työläisille, heidän mukanaan tulee uusia kulttuureja ja tapoja joita ei aina ymmärretä, jolloin vanhat asukkaat myyvät talonsa peläten hinnan laskevan. Näiden tilalle tulee uusia rakennuksia joihin muuttaa uusia ihmisiä ja sykli jatkuu. Kulttuurien kohtaaminen on myös iso teema. Alussa hollantilaiset maanviljelijät mulkoilevat engelsmanneja nenäänsä pitkin, sitten on englantilaisten vuoro paheksua irlantilaisia jotka myöhemmin vastustavat italialaisten tuloa. Yhteiselo vaatii työtä, ja osa on valmiita tekemään sitä asian eteen, osa ei. Eisnerin näkemys "kansojen sulatusuunista" on kyynisempi kuin useimpien muiden. Dropsiella hallitsee raha, valta ja instituutiot, joiden varjossa ihmiset koittavat elää, ja useat luovuttavat, toiset taas kuolevat pois armottomassa maailmassa. Ehkä juuri siksi Abie ja Izzy tuntuvat niin keskeisiltä, sillä he ovat niitä harvoja jotka nousevat tästä kurjuudesta ylös ja koittavat (omilla tavoillaan) tehdä elämästä parempaa. 

Eisnerin piirrustustyyli voi olla monille tuttu ennestään, mikä on luonnollista koska kyseessä on kuitenkin yksi vaikutuvaltaisimmista tekijöistä. Hänen hahmonsa ovat täynnä persoonaa ja luonnetta, täynnä yksityiskohtia jotka auttavat tuomaan heitä eloon. Jokaisen hahmon tunnistaa saman tien, vaikka välissä on saattanut kulua kymmeniä sivuja ja uudet hahmot ovat nousseet esiin. Dropsie Avenuessa kuvitus on aluksi koostettu isoista kuvista, mutta kaupungin kehittyessä alkaa ruutukaava niin kaupungissa kuin sarjakuvassakin muuttua tiheämmäksi. Tätä kirjaa ei voi oikein selailla lävitse, sillä  jokainen ruutu ja sivu vaatii lukijan huomiota. Tarinassa jonka fokus on kaupungissa ja sen sadoissa ihmisissä tämä tekniikka toimii täydellisesti, imien lukijan sisään näille kapeille kaduille, ränsistyneisiin asuntoihin ja katua vavisuttavien tapahtumien keskelle. Välillä varsinaiset ruudut jäävät taustalle ja talot, ikkunankarmit ja kadut muodostavat rakenteen sivuille. Monokromaattisessa värimaailmassa ja negatiivisen tilan käytössä Eisner oli suvereeni mestari, ja on helppo nähdä miten hänen teoksensa ovat vaikuttaneet moniin samanlaisen estetiikan omaaviin kuvittajiin, kuten Eisneria suuresti ihalleeseen Frank Milleriin. On myös huomionarvoista nostaa esiin suomennos, joka toimii erinomaisesti. Hyvä tekstitys voi antaa omanlaisena luonteen teokselle, ja kääntäjä Sauli Santikko ja tekstifontin laatija Timo Ronkainen ansaitsevat kiitokset hyvästä työstä. 

 

Dropsie Avenue - Katu Bronxissa ei ole aina helpointa mahdollista luettavaa. Eisner ei peittele lainkaan aikakausien ominaista rasismia ja antisemitismiä, ihmiskohtalot harvoin saavat positiivisa loppuja ja loppukaneettikin on teoksessa kalsean harmaa. Mutta silti luin Dropsie Avenuen yhdeltä istumalta, ahmien sivuja minkä kerkesin nähdäkseni mihin kadun historia minut veisi seuraavaksi. Teos muistutti minua välillä kahdesta asuinalueen kehityksestä kertovasta tarinasta, David Simonin Show Me A Herosta ja Tiitu Takalon Minä, Mikko & Annikista. Show Me A Heron vastaavat teemat Yhdysvaltojen asuntomarkkinoista ja rakennusprojektien suhteesta politiikkaan 1980-luvun New Yorkissa ovat ilmeisen samanlaisia ja Minä, Mikko & Annikissa on puolestaan kaupunginosa ja sen historiallinen kehitys syynissä samaan tapaan. Takalon tarinassa rakennukset, niiden historia ja merkitys on isossa osassa, kun taas Eisnerin tapauksessa naapurusto konseptina on enneminkin aineetonta kulttuuriperintöä. "Tuntemamme Dropsie Avenue on poissa. Se elää vain muistoissamme." Paikka-identiteetti ja kokemukset tämän identiteetin jakajien kesken tekevät alueesta sen mikä se on, ja Dropsie Avenuen identiteetti on jatkuvassa muutoksessa. Dropsie Avenue - Katu Bronxissa on loistava teos, ja juuri sellaista tarinankerrontaa josta minä pidän. Liian usein sosiaalisten kehitysten taakse nostetaan yksittäisiä henkilöitä tarinoissa, vedoten Historian Suurmiesten teoriaan, vaikka tosiasiassa on lähes aina kyse suuremmista voimista ja instituutioiden vaikutuksesta. Dropsie Avenue on tarina ihmiselämästä kehityksen rattaissa, ja vaikka se kuvaa vain yhden New Yorkissa sijaitsevan asuinalueen elämää, on sen humaanius globaalia ja käsinkosketeltavaa. Jos ette  ole ennen tutustuneet sarjakuvan grand old manin (no nyt minä teen sitä, mumble grumble) teoksiin, niin Dropsie Avenue on erinomainen teos juuri tähän tarkoitukseen. Rajoitettu erä teoksia on tulossa saataville kirjakauppoihin, mutta toivon että tulevaisuudessa tästä voitaisiin saada useampikin painos jotta kaikki voisivat tutustua Dropsie Avenuen historiaan. 

Aasa T