Aasa Arvostaa: Falcon and the Winter Soldier

Marvel Cinematic Universen uusi vaihe alkoi televisiosarjoilla, ja WandaVision osoitti tämän olleen erinomainen idea. Televisiosarjan mittakaava auttoi pienentämään panoksia ja mittakaavaa, mutta samalla keskittymään sivuhahmoihin ja heidän sielunmaisemaansa paremmalla fokuksella, nostaen parrasvaloihin näyttelijöitä jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta tuoda hahmoaan kokonaiseksi megatähtien rinnalla. WandaVision oli kahden loistavan näyttelijän ja mielenkiintoisen hahmon show, jonka aikana opimme paljon Wanda Maximoffista hahmona ja miten suuret tapahtumat ovat vaikuttaneet häneen. 

Falcon and the Winter Soldier on kahden erinomaisen näyttelijän show, mutta WandaVision se ei ole.

Falcon and the Winter Soldier

Tarina: Maailma ei ole enään entisensä. Thanoksen hirmutekojen jälkeen maailma on kaaoksessa, kadonneiden ja sitten uudelleen palanneiden ihmisten sekoittaessa valmiiksi epävakaata maailmaa. Kuka voisi auttaa? Supersotilaita käyttävä Lipunrepijöiden maanalainen liike ja heidän johtajansa Karli Morgenthau (Erin Kellyman) vai upouusi Kapteeni Amerikka John Walker (Wyatt Russel)? Tämän kaiken keskellä ovat myös Sam Wilson eli Haukka (Anthony Mackie) ja entinen Talvisotilas Bucky Barnes (Sebastian Stan), kaksi miestä etsimässä tietänsä maailmassa ilman parasta ystäväänsä Steve Rogersia, painien tämän perinnön kanssa.

Olin helppo maali tälle show'lle. Se nojaa lähinnä kahteen viimeisimpään Captain America -elokuvaan, Winter Soldieriin ja Civil Wariin, jotka ovat suosikkejani MCU:n tuotannossa. Pidän sekä Haukasta että Talvisotilaasta, se otti paljon vaikutteita sekä vanhemmista Kapteeni Amerikka -sarjakuvista ja mukana oli paljon hahmoja joista pidän. Sääli että WandaVisionissa nähty hyvä fokus oli hieman hukassa, ja Falcon and the Winter Soldier heittää paljon isoja teemoja ja käsittelee näistä suurinta osaa turhauttavan pinnallisesti. Falcon and the Winter Soldier ei ole huono show, päinvastoin - se on oikein viihdyttävä, päähahmot ovat vetäviä ja se näyttää erittäin hyvältä. Sen sijaan olemme taas vanhan turhautumisen parissa: se olisi voinut olla niin paljon parempi. Showrunner Malcolm Spellmanilla oli paljon ideoita ja intoa, mutta sarjan olisi joko pitänyt olla pidempi tai jotain olisi pitänyt leikata pois. En halua koko ajan verrata tätä WandaVisioniin sillä sarjoina ne ovat hyvin erilaisia, mutta verratuna tähän oli Falcon and the Winter Soldier paikoitellen turhankin sovinnainen ja konservatiivinen sen tavassa käsitellä isoja teemoja.

Haukka ja Talvisotilas ovat käytännössä odottaneet omaa buddy cop -sarjaansa Civil Warista lähtien, jossa Mackie ja Stan osoittivat omaavansa yhteistä kemiaa ja heidän "emme pidä toisistamme mutta pidämme Stevestä" energia toimi hyvin. Tämä jatkuu myös sarjassa, ja Haukan ja Talvisotilaan kasvaminen hahmoina ja heidän ystävyytensä on sarjan parasta antia. Aluksi Bucky on vihainen Samille siitä, että hän antoi Kapteeni Amerikan kilven pois, pitäen tätä epäkunnioituksena Steveä kohtaan, ja Sam ei täysin luota Buckyyn ja ei halua kantaa mukanaan Steveltä saatua raskasta taakkaa. Buckyn syyt kuitenkin ovat paljon syvemmät, ja hänen syyllisyytensä teoistaan Talvisotilaana painavat yhä hänen omatunnollaan. Sam on myös hieman eksyksissä paikkansa kanssa, sillä Kostajia ei oikeastaan ole enään ja hän ei halua ottaa Steven paikkaa. Mackien kautta Samin rento asenne ja itsevarmuus pelaa hyvin yhteen Stanin melankolisemman roolisuorituksen kanssa, ja sarjan parhaat osuudet alkavat siinä kohtaa kun parivaljakko saa seuraa Daniel Bruhlin Paroni Zemosta, joka täydentää tämän kolmikon hienosti. Bruhlin Zemo oli Civil Warissa uhkaavan tuntematon toimija, ja sarja antaa hänelle täydemmän hahmon jota näytellä; erittäin motivoituneen ja periaatteellisen miehen, joka on kahta supersankaria paljon parempi sarjan agenttigenressä.

Also he is pure meme gold

Kaksi suurinta konfliktia sarjassa ovat Karli Morgenthaun johtamat Lipunrepijät (sarja vakuuttelee että Lipunrepijät ovat hajautettu organisaatio ilman johtajaa mutta come on) ja uusi Kapteen Amerikka. Lipunrepijöiden jäsenet ovat suurilta osin tavallisia ihmisiä, mutta osalla heistä on supervoimat kiitos mysteerisen Power Brokerin, joka on tehtaillut supersotilas-seerumeita. Järjestön johtohenkilö Karli on hahmona hieman enigma, joka on osittain tarkoituksellista. Karli haluaa maailman ilman rajoja, sillä häntä ja hänen läheisiään on kohdeltu kaltoin Global Reparation Councilin toimesta ja hän uskoo vakaasti maailman olleen parempi ennen Thanoksen tekojen korjaamista. Erin Kellyman antaa paljon nuorekasta energiaa hahmolle ja hän on erinomainen vakuuttamaan katsojat puolelleen, kunnes käsikirjoitus päättää ampua häntä jalkaan. Toisaalla taas John Walker on Yhdysvaltojen hallituksen mandaatilla toimiva Kapteeni Amerikka, hallituksen käsikassara jonka sotilaskoulutuksen ja kurinalaisuuden oletetaan riittävän täyttämään Steve Rogersin saappaat. Walker on erinomainen sotilas, nopea toimimaan ja tekemään vaikeita päätöksiä, mutta hänen sisäinen kompassinsa on yhä jumissa siinä että hän on sotilas ja tämä on sotaa. Russel tekee erinomaista työtä tehdessään Walkerista sekä karismaattisen että omalla tavallaan tykättävän, ja tämä menettäessä otetta tilanteesta on varsinkin Russellin silmät tekemässä ylitöitä tämän ahdistuksen ja vihan esittämisessä.

Tässä on joukko hyviä näyttelijöitä ja hahmoja jotka tarjoavat erilaisia näkökulmia tarinaan ja sen teemoihin. Ongelma on se, että näitä teemoja on hieman liikaa vain 6 jakson mittaiseen sarjaan. Karlin kautta käsitellään globaalia pakolaispolitiikkaa ja aktivismia, Samin kautta Amerikan mustan väestön koettelemuksia ja asemaa osana sen narratiivia, Zemon kautta mukaan tulee supersankarien fasistisuuden ja totalitarismin käsittelyä, Bucky pohtii omia tekojaan ja omaa arvoansa ja tähän liittyy Walkerin asema Kapteeni Amerikkana, jonka kautta pohditaan sitä mitä tämän symboli merkitsee ja millainen mies tätä symbolia kantaa. Kaikissa näissä olisi enemmän kuin tarpeeksi sisällään että niistä saisi koko sarjan tehtyä, ja nostan hattua erityisesti Samin ja Zemon osuuksille, sillä juuri tällaisia puheenaiheita haluaisin nähdä enemmän moderneissa supersankarisarjoissa. Zemon kautta sanotaan suoraan että supersotilaat ovat lähtökohtaisesti ylivaltaan johtavia konsepteja ja tätä ei haasteta millään tavalla, sillä on vaikea puolustaa ubermenchia konseptina. Mutta samalla sarjan keskeisin konflikti, Karlin ja Lipunrepijöiden tavoitteet ja niiden motiivit, saavat kehnomman kohtelun. Karli ja Lipunrepijät ovat oikeassa; "yksi maailma, yksi kansa" on erittäin hyvä asia jonka puolesta taistella. Mutta Falcon and the Winter Soldier lankeaa vanhaan kliseeseen; Karlin metodit muuttuvat paljon väkivaltaisemmiksi yhtäkkiä, ja pian heidän motivaationsa on merkityksetön viattomien ihmisten kuollessa. Falcon and the Winter Soldier on samaan aikaan naiivi ja kyyninen näiden teemojen käsittelyssä; ihmisten vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta toimiva järjestö on liian radikaali, mutta ratkaisut tähän ja muihin konflikteihin ovat (hyvien argumenttien jälkeenkin) aivan liian siistejä ja kliinisiä. Walkerin kyseenalaiset valinnat Kapun roolissa tuntuvat olevan aluksi iso teema, mutta tämäkin konfliktina hieman tussahtaa kasaan lopussa. Falcon and the Winter Soldier koittaa käsitellä montaa isoa teemaa hyvin lyhyesä ajassa, mutta lopulta se vain nostaa nämä keskustelut esiin ja antaa niille yksinkertaiset, sovinnaiset päätökset.

"I have accurate criticism about society we live in. Now I will kill people for some reason."

Mutta päinvastoin kuin WandaVisionilla, Falcon and the Winter Soldierilla on myös ovi auki jatkon kannalta. Paljon on muuttunut sarjan päättyessä, hahmot ovat uusissa asemissa ja uusia pelaajia on ilmestynyt laudalle ja tässä olisi oiva tilaisuus jatkaa näiden teemojen ja ideoiden käsittelyä hyvän päähahmon kautta. Kevin Feige paljasti viimeisen jakson ilmestyttyä että Captain America -elokuvasarja saa neljännnen elokuvan, joten tämä on nyt enemmän kuin mahdollista. Falcon and the Winter Soldier tuntuu lopulta vain hengähdystauolta. WandaVisionin kunnianhimoisen erilaisuuden jälkeen se tuntuu paluulta vanhaan tuttuun MCU:hun niin hyvässä kuin huonossakin, ja seuraavan sarjan ollessa aikamatkustusta ja vaihtoehtotulevaisuuksia käsittelevä Loki on tämä hengähdystauko ehkä ihan tarpeen. Mutta hengähdystaukojen ei pitäisi ottaa niinkin tärkeitä ja vakavia asioita kuin yllä mainitut ja sitten jättää ne käsittelemättä kunnolla. Falcon and the Winter Soldier tuntuu vanhalta MCU:lta; siinä on paljon charmia, päähahmot ovat kaiken a ja o mutta pahikset jäävät hieman huonolle hapelle. Sarja sai minut myös ajattelemaan supersankarimedian body countia, sillä Falcon and the Winter Soldier on hieman ristiriitainen sen tavassa käsitellä kuolemaa; Haukan pelastustehtävällä kuolee toistakymmentä henkeä hänen kättensä kautta, mutta toisaalla taas Sam käskee Buckya käyttämään ei-tappavia metodeja. Tämä ei ollut siis mikään teema sarjassa, vaan enneminkin outo epäjohdonmukaisuus joka on aika yleistä moderneissa supersankarisarjoissa (paitsi Doctor Strangessa, ainoa elokuva MCU:ssa jonka päähenkilö esittää aitoja ihmistunteita toisen kuoleman aiheuttamisesta). Falcon and the Winder Soldier on kelpo sarja, viihdyttävä, hauska ja erittäin komeaa katsottavaa, ja nostan hattua sille että se halusi käsitellä vaikeita ja ajankohtaisia teemoja. Se vain ei tee tätä kovinkaan hyvin, ja nämä teemat olisivat ansainneet syvällisempää ja monipuolisempaa esittelyä. Falcon and the Winter Soldier on nyt Disney+ -palvelussa.

Aasa T