Atte Arvostaa: Captain America: Civil War

Tätä kirjoittaessani ei ole kulunut vielä tuntiakaan siitä kun Captain America: Civil War päättyi ja kävelin ulos salista. Elokuvan luonteesta johtuen sekä omasta palavasta halustani purkaa asioita johonkin tuleva arvostelu saattaa sisältää joitakin juonipaljastuksia, joista kyllä varoitan etukäteen. Te jotka ette ole nähneet kyseistä elokuvaa vielä, tässä kiteytetty versio siitä mitä ajattelin:

Captain America: Civil War on erittäin viihdyttävä, hauska, toiminnäntäytteinen ja paikka paikoin sydäntäsärkevä supersankarielokuva. Näyttely toimii niin vanhojen kuin uusienkin hahmojen osalta, toiminta samaa ykkösluokkaa mitä Winter Soldier tarjosi ja vitsit ovat hauskempia kuin koskaan aikaisemmin. Hämähäkkimies=Paras, Musta Pantter=Paras ja pahis on Marvelin leffauniversumin mielenkiintoisimpia. Loppu voi olla joillekin pettymys ja en ole itsekkään ihan varma toimiiko se mutta kokonaisuutensa Civil War on Marvelin elokuvien parhaimmistoa, ehkä jopa paras.

Sitten syväluotaavampi arvio:

Taustaa: Supersankarien Sisällissota sai alkutahtinsa superrikollinen Nitron räjäytettyä Stamfordin koulun supersankariryhmä Uusien Soturien jahdatessa tämän sinne. Tämä oli viimeinen pisara jo täydessä maljassa ja Yhdysvaltain hallitus päätti rekisteröintisopimuksesta, joka pakottaisi kaikki superihmiset allekirjoittamaan sopimuksen, ryhtymään hallituksen agenteiksi tai joutuisivat lopettamaan sankaroinnin. Supersankarien yhteisö jakautui kahtia; Rekisteröintiä puoltavia johti Rautamies ja sitä vastustavia Kapteeni Amerikka. Pitkä taistelu päättyi lopulta Rautamiehen puolen voittoon ja tämä johti moniin uusiin ongelmiin. Sisällissodan suunnitteli Mark Millar.

Syvällä Afrikan sydämessä on Wakandan valtio. Wakanda on teknologisesti maailman huipulla mutta on vetäytynyt muusta maailmasta. Wakandasta tulee myöskin vibraniumia, maailman arvokkainta jalometallia. Kun superrikollinen Klaw koettaa varastaa ainetta joutuu hän konfliktiin kuningas T'Chakan kanssa. T'Chaka kuolee Klawin toimesta, ja kuninkaan poika T'Challa ajaa hänet ulos. T'Challa kouluttaa itsensä neroksi ja fyysiselle huipulle ja hänestä tulee Musta Pantteri, Wakandan suojelija ja monarkki. Musta Pantteri sitemmin liittyi Kostajiin. Mustan Pantterin loivat Stan Lee ja Jack Kirby.

Kun radioaktiivinen hämähäkki puri nuorta Peter Parkeria sai hän siitä uskomattomat voimat. Peter oppi kantapään kautta että suuri voima tuo suuren vastuun, ja hänestä tuli hämmästyttävä Hämähäkkimies, joka sitemmin on ollut Kostajien rivijäsen ja taistellut lukuisissa taisteluissa maan mahtavimpien sankarein rinnalla. Hämähäkkimiehen loi Stan Lee ja Steve Ditko.

Elokuva: Kapteeni Amerikan (Chris Evans) johtamat Uudet Kostajat jatkavat supersankarointia ympäri maailmaa. Kun Lagosissa tapahtunut yhteenotto rikollisten kanssa johtaa useiden viattomien kuolemaan, antaa YK Kostajille viimeisen oljenkorren: Sokovian Sopimuksen, joka sitoisi Kostajat YK:n hallintaan tai pistäisi heidät eläkkeelle. Tony Stark (Robert Downey Jr.) tukee ajatusta ja saa osan Kostajista puolellensa. Mutta kaikki menee pian pieleen kun pommi-isku nostaa taas Talvisotilaan (Sebastian Stan) maailman etsitymmäksi mieheksi ja Kapteeni Amerikan täytyy valita seisooko hän kumman ystävänsä rinnalla sodassa, jossa ei ole kuin häviäjiä...

Captain America: Civil Waria ympäröi monta asiaa ennen sen ilmestymistä. Kuinka se vastaa esikuvaansa sarjakuvista? Onko siinä liikaa hahmoja? Onko siinä liian vähän hahmoja verrattuna alkuperäiseen? Onko sen fokus jossain muualla kuin Kapussa jonka elokuvasta on kyse? Itselle isoin kysymys oli onnistutaanko mielestäni keskinkertaisesta lähdemateriaalista ottamaan irti enemmän hyvää kuin pahaa? Kaikkiin näihin kysymyksiin elokuva vastaa ja kunnolla. Captain America: Civil War on loistava elokuva. Se tuo alkuperäisen sarjakuvan konfliktin esiin hyvin, tuoden samoja argumentteja puolesta että vastaan esille niiltä tahoilta joilta ne tuntuvat järkeviltä. Sen keskeinen konflikti on vähintään yhtä hyvin esitetty ja paremmin argumentoitu kuin sarjakuvassa. Alkuperäisen isoin ongelma oli sen yksipuolisuus. Lukijat samaistuivat Kapteenin puoleen, mutta Stark vaikutti vain totalitaristiselta jankkaajalta. Elokuvassa molemmat puolet esitetään kunnolla ja kyse ei ole enään vain siitä että onko joku puoli oikeassa tai toinen väärässä. Persoonalliset asiat kuten lojaalius ja pelko toisten puolesta tekevät kaikista hahmoista humaaneja pelaajia tässä sodassa. Ja koska kyseessä on Kapun leffa on fokus luonnollisesti hänessä. Tämä ei ole vain kahden osapuolen kiista, vaan Steven yritys pelastaa paras ystävänsä maailmalta ja itseltään ja tämä on elokuvan ajava voima, ei politiikka. Ja tarinaan on saatu ovela taustavaikutus joka tuntuu luonnolliselta, lähtien hyvin pieneltä tasolta ja lopulta ollen suurin  tekijä koko kiistassa. 

Näyttelijäpuolella homma toimii mutta se ei liene ihme kenellekkään. Nämä ovat hahmoja joidenka kanssa olemme viettäneet aikaa lähes vuosikymmenen ja hahmojen välinen kemia on uskomatonta. Elokuvassa jonka koko juttu on "kaverit vs kaverit" näin on parempi ollakkin sillä paljon juonesta riippuu hahmojen suhteista. Mitä muut Kostajat ajattelevat Buckysta, miten Rautamies ja Kapu tulevat juttuun sodan häämöttäessä, mitenkä taistelutoverit jotka ovat kohdanneet kaikkea jumalista tappajarobotteihin tuntevat kun vihollinen onkin tyyppi jonka varaan uskoit henkesi- tälläiset asiat ovat elintärkeitä ja ne esitetään taidolla ja tunteella. Näyttelijät kuten Evans, Downey ja Scarlett Johansson ovat tässä pisteessä jo niin sinut roolinsa ja hahmonsa kanssa että he eivät voi pettää millään tasolla, Anthony Mackie jatkaa yhä suosikkihahmojeni sarjassa loistoäijä Haukkana ja viime kerralla Age of Ultronissa vitsikkäässä roolissa nähty Don Cheadle tuo Rhodeyta takaisin sen sotilasjuurille ja tuoden juuri oikeaa painoa oikeisiin kohtauksiin. Mutta eniten minua ja varmasti monia muitakin kiinnosti uudempien tulokkaiden Elizabeth Olsenin ja Paul Bettanyn hahmot Wanda ja Vision. Voimmeko...voimmeko saada heille oman elokuvan? Koska taikakivestä voimansa saanut noita ja samasta kivestä tietoisuuden saanut androidi ja heidät orastava rakkautensa on aivan liian hyvää matskua tuhlattavaksi pieniin pätkiin. Toki nämä pätkät toimivat ja on hauska nähdä punanaamainen Spock/Teräsmies käyttäytymässä kuin ujo rakastunut koulupoika Wandan ympärillä, mutta aina kun heidän kohtauksensa päättyy tuntuu että ne päättyvät liian nopeasti. Tässä olisi materiaalia kokonaiseen elokuvaan, ja romanttinen supersankarielokuva Purppuranoidasta ja Visionista olisi juuri se uusi tuulahdus mitä haluan nähdä Vaihe 4:sessa. 

Eli tämä on siis aika sydäntäsärkevää.

Puhutaanpas sitten uusista tulokkaista. Ensin Chadwick Boseman ja hänen kauan odotettu hahmonsa T'Challa eli Musta Pantteri. On aina hauska nähdä sarjakuvahahmon täydellinen ilmaantuminen valkokaankaalle, eikö olekkin? Musta Pantteri on mahtava näky, ja Boseman näyttelee hyvin eksoottista ja mysteeristä hahmoa tunteella ja vakaumuksella ja hänessä on synnynäinen toimintatähti valmiina puhkeamaan kukkaan. Mustan Pantterin liikeradat taistelussa ovat täysin erilaiset kuin millään muulla supersankarilla tähän asti ja T'Challa itse on mielenkiintoinen väliinputoaja koko konfliktissa. Hän on Tonyn puolella mutta ei varsinaisesti puolla tämän tavoitteita. Hänen syynsä ovat omiaan ja juontavat jälleen juurensa konfliktin toimivaan osaan eli persoonallisuuteen. Ja hän ehtii käymään jopa hahmokasvua elokuvan aikana mikä on aina bonusta. Mutta mennään sitten siihen joka erään trailerin tultua on ollut kaikkien ajatuksissa. Kuinka hyvä Tom Holland on Hämähäkkimiehenä? Vastaus: Aika hemmetin hyvä. Hollandin versio Parkerista on kuin kaunis amalgaami McGuiren ja Garfieldin versioista. Hän on nörtti ja näyttää siltä, hänen käytöksessään on jotain vähän hönttiä ja on selvää kaikille että tämä poika on varsin kokematon. Mutta samaan aikaan hän on nopea suustaan ja energinen ja Hämiksenä vitsaileva ja itsevarma. Oli uskomaton ilo nähdä lopulta oma suosikki supersankarini kävelemässä Kostajien rinnalla, viskomassa verkkoja ja heittämässä huulta kuin kunnon Hämähäkkimiehen kuuluukin. Puku on upean näköinen ja ennen kaikkea aito päinvastoin kuin CGI:lla tehty kuten monet ehtivät jo väittää ennen elokuvan ilmestymistä. Hämähäkkimies on myöskin mielenkiintoinen outous  muiden sankarien keskuudessa ja tämä huomioidaan hauskasti. Hauskasta puheenollen: Civil War on varmasti HAUSKIN MCU-LEFFA IKINÄ. Tämä ei tarkoita että elokuva olisi pelkkää vitsiä ja että se olisi liian kevyt synkästä aiheesta huolimatta. Tämä on osa Marvelin neroutta- huumori ja synkkyys eivät ole toisiaan poissulkevia teemoja. Paljon vitsestä lähtee loistavista hahmoista ja heidän välisistä uniikeista suhteistaan ja Hämähäkkimies luonnollisesti generoi paljon vitsejä luonteensa mukaisesti. Jotkut humoristiset hahmosuhteet tulevat luonnostaan kuten Samin ja Buckyn mahtava "olemme samalla puolella mutta emme ystäviä" dynamiikka joka oli kenties elokuvan hauskin osuus. 

Seuraava osuus sisältää enemmän juonipaljastuksia ja jotain mitä ei olla nähty trailereissa, nimittäin tarinan pääkonnan analyysiä. Jos et ole nähnyt elokuvaa ja olet lukenut näin pitkälle, vielä voi pelastaa itsesi. Selvä? 

SPOILER KICK!

MCU:n pääpahikset ovat olleet vaihteleva vuoristorata. Loki nostetaan aina esiin parhaimpana ja olen jo aikaisemmin sanonut miksi näin on. Mutta jokaisessa elokuvassa on aina tullut uusi konna ja tähän mennessä kukaan ei ole jättänyt samanlaista jälkeä kuin Loki pahisten joukossa. Olikin korkea aika että Civil War korjaa tämän puutteen, sillä Daniel Bruhlin näyttelemä Zemo on diabolinen suunnittelija jonka hahmon aloitustahdit on vasta soitettu. Vaikka hahmolla ei ole paljon mitään nimeään lukuunottamatta yhteistä sarjakuvien purppurahuppuisen natsin kanssa, on pinnan alla asioita jotka tekevät sarjakuvien Zemosta pitkäaikaisen ja suositun hahmon. Zemo ei halua hallita maailmaa, hankkia rahaa tai absoluuttista valtaa. Hänen motiivinsa jatkavat tässä tekstissä paljon puhutulla persoonallisella linjalla. Hän haluaa tuhota Kostajat mutta ei tavallisena ihmisenä siihen pysty. Siispä tämä täysin supervoimaton, minimaaliresursseja ja omaa älliään käyttävä sotilas onnistuu muutaman sanan, hyvin tähdätyn luodin ja ovelan manipuloinnin avulla siinä missä Jumala Loki ja hyperälykäs robotti-tekoäly Ultron epäonnistuivat ja samalla olemaan paljon mielenkiintoisempi hahmona kuin monen muun elokuvan pahis. Zemon osuus ei ole iso, mutta hänen painoarvonsa juonelle on valtava ja kaikesta päätellen tämä ei ole viimeinen kerta kun näemme tämän loistavan hahmon.  Painotan: Elokuva onnistui hetkeksi huijaamaan minua siitä että Zemo yrittää koota MCU-version Pahuuden Mestareista ja kun tämä paljastuu vääräksi olettamukseksi en edes välittänyt koska tajusin tilanteen kauneuden ja Zemon juonen kauheuden.  

Mutta kuten kiteytyksessäni sanoin, ei elokuva ihan täydellinen ollut joskin viat ovat pieniä. En ole varma toimiiko elokuvan loppu. Se tuntuu jotenkin aivan liian leppoiselta verrattuna tapahtumiin paria hetkeä aikaisemmin ja tilanne ei varsinaisesti ole muuttunut. Status Quo on muuttunut ja tämä varmasti tulee näkymään tulevissa elokuvissa (eritoten Hämiksen kohdalla) mutta jotenkin odotin jotain hieman dramaattisempaa ja lopullisempaa ja ymmärrän hyvin jos loppu ei ole ihmisten mieleen. Emily VanCampin hahmo Sharon Carter sai lisää ruutuaikaa mutta jäi silti hieman sivualalle-mikä on ymmärrettävää hahmojen määrää ajatellessa- mutta koska Sharon on Kapun elämässä tärkeä tekijä oli sääli että hän ja Kapu eivät saaneet enempää yhteisiä hetkiä. En myöskään ihan pitänyt siitä mitä elokuva teki Frank Grillon hahmon Rumlowin kanssa. Toki Rumlow näytti hienolta ja Grillo toi mukanaan samaa raakaa karismaa mitä hän käytti Winter Soldierissa mutta hahmon lopullinen kohtalo tuntui hieman tuhlaukselta, vaikkakin se sentään palveli tarkoitusta ja oli mielenkiintoinen vertauskuva sarjakuvien tapahtumiin päinvastoin kuin Struckerin täysin turha osuus Age of Ultronissa. Mutta Grilloa olisi ollut hauska seurata näissä elokuvissa uudemmankin kerran. 

Mutta nämä ovat pikkuvikoja muuten loistavassa elokuvassa. Captain America: Civil War oli rohkea veto studiolta jonka suosio perustuu hahmoihin ja heidän kemiaansa supersankariryhmänä elokuvan hajoittaessa tämä kyseinen sankariryhmä. Tämä veto Marvelin ja meidän onneksemme oli onnistunut ja sai taas jälleen odottamaan tulevaa jännityksellä ja sairaanloisella mielenkiinnolla. Kuinka Kostajat jatkavat tästä? Miten Hämähäkkimies mahtuu tähän uuteen maailmaan? Mitä Zemolla on vielä mielessä? Musta Pantteri-elokuva on tulossa, mitenkä tämä vaikuttaa siihen? Entäs Visionin ja Wandan suhde? Hyvä elokuva ei ainoastaan vastaa kysymyksiin elokuvasta vaan myös esittää uusia sellaisia ja näin saa katsojan mielenkiinnon nousemaan uusiin asioihin. Civil War aloittaa MCU:n Vaihe 3:sen ja jos tämä on esimakua siitä mitä meille on luvassa lähivuosina, tulevat nämä vuodet olemaan mahtavia. Captain America: Civil War on mahtava toimintapläjäys täynnä huumoria, mahtavia taistelukohtauksia joissa on sekä luovuutta että uusia ideoita ja se on, uskokaa tai älkää, paras Marvelin supersankarielokuvista ja kenties jopa paras supersankarielokuva jonka olen kuunaan nähnyt.

Atte T

ps. Elokuvassa kaksi stinger-kohtausta joista kumpaakaan ette halua missata. Molemmat tekevät pohjatyötä tuleville elokuville ja toisessa niistä näemme jotain mitä emme ole nähneet 5 elokuvan aikana tähän mennessä. 

pps. Ant-Man. DAMN. 

pps. Oh look. Perfect recreation of the iconic shot from Civil War comic. NEAT!

Thanos ja tulevaisuuden mahdolliset uhat

Ensi viikolla Maan Mahtavimmat Sankarit Kostajat ottavat mittaa toisistaan Captain America: Civil Warissa. Tarkat syyt ja yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, mutta voimme olla varmoja siitä että yksi taho on tästä hyvin mielissään. Hän on hykerrellyt, juoninut ja uhonnut taustalla, nostaen panoksia metsästäessään absoluuttista voimaa ja uhatessaan koko maailmankaikkeutta. Hän on Thanos, Hullu Titaani!

Thanos oli Marvelin suunnalta loistava idea tulevaksi uhaksi. Loki oli sarjakuvissa Kostajien ensimmäinen vihollinen mutta ei kovinkaan pitkäaikainen, jatkuva uhka. Ultron on Kostajien arkkivihollinen, hirviö jonka palaaminen kuolleista ei ole ainoastaan mahdollista vaan todennäköistä. Mutta Thanos ei ole pelkästään Kostajien tai Galaksin Vartijoiden vihollinen. Thanos on maailman vihollinen, elämän vihollinen ja mahtavimmillaan ominpotentti jumala. Hän ei tapa toisia siksi että voi tai jonkun isomman suunnitelman vuoksi, hän tappaa rakkaudesta Kuolemaa kohtaan. Thanos tunnettaan parhaiten Ikuisuuden Rautahanskan kokoamisesta mikä antoi hänelle mahdollisuuden hallita aikaa, avaruutta, mieliä, voimaa, todellisuutta ja sieluja. Tällöin hän oli mahtavimmillaan ja hänen voittamiseensa tarvittiin sankareita jokaisesta maailmankaikkeuden kolkasta. Hän on uhkaavan näköinen, hirviömäinen jätti jonka kultainen haarniska ja demoninen hymy ovat uhkaava sellaisellekkin joka ei tunne hahmon hirveää mainetta. Häntä on rakennett hiljalleen yhä isommaksi uhaksi pienten cameoiden aikana, ja kahden vuoden päästä pääsee hän parrasvaloihin Avengers: Infinity War-elokuvissa.

Mutta mitä sen jälkeen? Kun Kostajat ja kaikesta päätellen jokainen muu supersankari tähän mennessä kohtaa Thanoksen ja ennemmin tai myöhemmin voittavat hänet (Kyllä, pahis tulee häviämään), mitä sitten? Kuka on seuraava iso uhka jota vastaan Kostajien täytyy taistella? Kuka on Marvelin Vaihe 4:sen Iso Paha?


Ongelmaksi tässä muodostuu kaksi isoa tekijää. Ensimmäinen on hyvin yksinkertainen: Oikeudet tiettyihin sarjoihin ja hahmoihin ovat vieläkin Foxilla ja Sonyn hahmojen oikeudet ovat sekavassa tilassa. Tämä ei tarkoita vain sitä että Marvel ei omaa oikeutta käyttää Ryhmä-X:ää, Ihmenelosia ja heidän laajaa hahmogalleriaansa- eritoten heidän antagonistejaan. Yksi esimerkki MCU:n taidosta on kyky ottaa b-ja c-luokan hahmoja ja saada ne toimimaan elokuvissa. Guardians of the Galaxy -elokuva on pitkälti olemassa juuri sen vuoksi että Marvelilla ei ollut muita mahdollisuuksia. Ja tämä elokuva kuitenkin näytti että nämä niinsanotut b-ja c-luokan hahmot ovat yhtä hyviä (ellei jopa parempia) kuin monet Marvelin tunnetuimmista hahmoista. Mutta vihollisrintamalla tämä on isompi ongelma. Fox omistaa tällä hetkellä oikeudet Marvelin tunnetuimpiin ja suosituimpiin superkonniin: Doctor Doom, Magneto, Galactus, Apocalypse, Annihilus, Skrullit ja kaikkein kivuliaimpana Kang Valloittajan, Kostajien toisen arkkivihollisen koska tämä on MYÖS Faara Rama-Tut, Herra Fantastisen kaukainen jälkeläinen tulevaisuudesta. Tämä rajoittaa Marvelin isojen pahojen hahmot hyvin pieneen lukumäärään hyvin spesifejä hahmoja. Tästä pääsemme toiseen ongelmaan- Thanokseen. Thanos on hieno pahis- hän on elämää isompi kosmisen tason uhka ja hänen designinsa on upea. Hän on täydellinen vihollinen- ja tämän takia melkein mikä tahansa joka seuraa tätä tuntuu automaattisesti pienemmältä uhalta. Kostajat voittivat Thanoksen- mikä ihme muka  voisi enään uhata heitä?  Tämä on aito huolenaihe joka minulla on Infinity Warin jälkeisen MCU:n suhteen. Thanos on sitonut elokuvia yhteen ja ollut koko ajan taustalla oleva uhka, tehden tietä isolle konfliktille tulevaisuudessa. Marvel Studiosin johtaja Kevin Feige on sanonut neljännnen Vaiheen olevan huomattavasti erilainen aikaisempaan verrattuna, ehkä silloin ei ole tarvetta Thanoksen kaltaiselle isolle pahalle ja ehkä onkin parempi ettei elokuvien metajuoni kierrä samanlaista kaavaa.

Mutta Kostajat tarvitsevat silti vihollisensa ja niin kauan kuin Fox pitää kiinni omastaan ovat monet hienot ja isot uhat Marvelin hyppysten ulottumattomissa. Marvelin täytyy jatkaa vähemmän tunnettujen mutta silti hienojen ja tyylikkäiden vihollisten käyttämistä. Seuraavaksi käyn lävitse joitakin superrikollisia (joihin Marvelilla on oikeudet) joita olisi hauska nähdä tulevissa Marvel-elokuvissa jonain muunakin kuin yhden elokuvan uhkana.


Kreivi Nefaria

Kreivi Luchino Nefaria on Italialainen aatelinen ja vallanhimoinen traditionalisti joka ajautui järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Hänestä tuli Maggian, Marvelin vastineen Mafialle, johtaja ja siten maailman rikkain ja vaikutusvaltaisin rikollinen. Hän hyökkäsi Kostajien kimppuun vailla armoa, taisteli Ryhmä-X:ää vastaan ja koetti tuhota Rautamiehen ja Tony Starkin täydellisesti ja oli lähes onnistua. Ja SITTEN hän sai supervoimat. Kyllä, ennen tätä hän taisteli maailman mahtavimpia sankareita vastaan vailla mitään supervoimia, aseenaan vain mittaamattomat rikkautensa ja älynsä. Mutta sitten hän kokosi yhteen joukon superkonnia- Elolaserin, Ihmemiehen ja Pyörremyrskyn- ja varasti heidän voimansa ja sitten kertoen ne sadalla. Hän on supervahva, lentokykyinen, omaa optisen laserkatseen ja on käytännössä tuhoutumaton. Kreivi Nefaria on vanhan liiton Italialainen mafioso- jolla on TERÄSMIEHEN voimat.

Nefariassa on potentiaalia olla oikeasti erilainen ja hieno uhka Kostajille. Yleisö tietää mitä Teräsmiehen kaltainen voima voi saada aikaiseksi- kiitos Man of Steel- ja tämän kaltaista hahmoa Marvelin elokuvissa ei ole vielä ollut. Hän on älykäs, juonitteleva ja uskomattomista voimistaan huolimatta vetää naruja taustalla sen sijaan että paukkaa itse eturiviin taistelemaan ensimmäisenä. Yksi ongelma kahden ensimmäisen Kostajat-elokuvan kohdalla oli se, että Loki eikä Ultron kestänyt yksin Kostajia vastaan kovinkaan kauaa. Nefarian kestokyky ja voimat takaisivat sen että mikä versio Kostajista häntä vastustaakaan, voi hän tarjota haasteen jollaista he eivät ole vielä kokeneet.

Michael Korvac

Korvac on pakolainen toisesta ulottuvuudesta jossa hän oli tietokoneteknikko jonka planeetan valloitti väkivaltainen Badoon-rotu. Korvac loikkasi heidän puolelleen ja he tekivät hänestä sielä kyborgin. Korvacin loikkaus oli kuitenkin huijausta sillä hän tuhosi Badoonit ja koetti valloittaa oman ulottuvuutensa. Sitten hän siirtyi Kostajien ulottuvuuteen, sai Galactuksen Kosmiset Voimat ja koki että näillä voimilla hän voi luoda utopian maa-planeetasta, ihannemaailman jonka Badoonit olivat hänen ulottuvuudessaan tuhonneet. Korvac koostuu lähinnä energiasta, ja omaa Kosmisen Voiman joka  antaa tämän tehdä lähes mitä tahansa- energian ampumista ja imemistä, lentokykyä, materian hallintaa, teleportaatiota ja todellisuuden muokkausta.

Saa nähdä kuinka kauan Korvac pysyy potentiaalisena tulevana hahmona: Itse veikkaan että Peter Quillin isä ("Angel...made out pure starlight...") on juurikin Michael Korvac, joskin hieman erilaisella taustatarinalla. Korvac voisi olla vihollinen jolla ei ole pitkää ja monimutkaista juonta, mutta jonka muuttumista tavallisesta ihmisestä kosmiseksi jumalaksi seurattaisiin usean elokuvan ajan ja sitten kaikkivoipa Korvac alkaisi vain päättämään asioista maan asukkaiden puolesta ja hänet täytyisi pysäyttää. Korvac on vahva ja ei pelkästään "lyön tosi kovaa-vahva" mutta omaa monipuoliset ja luovat voimat. Ja mielestäni nimi "Michael Korvac" vain kuulostaa niin hyvältä että sen haluaa kuulla elokuvassa!

Vihreä Menninkäinen

I'm not even kidding.

Norman Osborn on monille leffafaneille tuttu elokuvien kautta. Rikas tiedemies jonka kompastuskivenä menestykseen oli hänen temperamenttinsa ja sosiopaattinen luonteensa. Tämä taipumus pahaan moninkertaistui kun hän koetti itseensä fyysistä kuntoa ja älyä nostavaa seerumia joka teki hänestä yli-ihmisen... ja umpihullun hirviön. Mutta Osbornille ei riittänyt se että hän oli Hämähäkkimiehen vaarallisin vihollinen. Hän halusi enemmän. Hän puhdisti maineensa ja meni S.H.I.E.L.D:ille töihin ja kohosi sen johtajaksi ja hallitsi maailmaa järjestln huipulla. Norman Osborn on älykäs ja ovela taktikko joka pelaa pitkää peliä juonissaan ja Vihreä Menninkäinen on psykoottinen tappaja ja hirviö jonka yliluonnolliset voimat ja tappavat aseet tekevät hänestä vaarallisen vastustajan kenelle tahansa.

Norman olisi askel poispäin "yksi vihollinen jota kaikki voivat taistella vastaan yhdessä" mentaliteetista. Normanin yksi tärkein ominaisuus on hänen älynsä. Hän on lähin Marvelin vastine Lex Luthorille. Mutta sen lisäksi että hän on superälykäs tiedemies on hänellä rikollinen alter ego jonka takaa tehdä hirveyksiä. Vihreä Menninkäinen on nähty nyt kahdesti elokuvissa, ja molempina kertoina on toteutuksessa jäänyt paljon toivomisen varaan. Iso osa hahmon ongelmaa on ulkonäössä. Hänen pukuaan on vaikea adaptoida suoraan samanlaisena ja variaatio tästä on nyt kahdesti ollut enemmän tai vähemmän höntin näköinen. Menninkäisen teema on Halloween ja kauhu. Hän pukeutuu pelottavaan naamariin, hän heittelee kurpitsalyhtyjä ja lentää lepakkokiiturilla. Monet eivät ajattele sitä usein mutta pohjimmillaan Menninkäinen on kauhua herättävä vihollinen. Hänen ulkonäkönsä ja alter egonsa perustuu painajaisiin ja piinaaviin olentoihin alitajunnastamme. Elokuvissa tällainen ei ole helppoa tehdä, mutta jos tavoitteeksi ei oteta tehdä vain tyyppiä menninkäismaskissa vaan tehdä jotain joka on karmivaa ja jonka kohtaaminen voisi pistää keneltä tahansa paskat housuun, voisi Vihreä Menninkäinen olla isomman luokan vihollinen elokuvissakin.

Pahuuden Mestarit

Kostajat ovat maan mahtavimmat sankarit, ja Pahuuden Mestarit maan mahtavimmat rikolliset...ainakin tämä oli tarkoitus. Kun Paroni Zemo halusi tuhota Kostajat ja New Yorkin, hän keräsi luokseen superrikollisia jokaisen sankarin vihollisten joukosta: Radioaktiivinen Mies, Musta Ritari, Sulattaja, Teloittaja ja Lumoojatar olivat ensimmäiset Pahuuden Mestarit. Heidän rivinsä ovat vaihtuneet useaan otteeseen, mutta heidän tavoitteensa on aina sama: tuhota Kostajat.

Pahuuden Mestarit (tai nykyään vain Mestarit) on vain kattotermi. En välttämättä halua juuri näitä pahiksia elokuviin, mutta idea joukosta superrikollisia taistelemassa yhdessä Kostajia vastaan on kiinnostava. Marvelilla on niin paljon erilaisia rikollisia joita tuoda yhteen isommaksi uhaksi että tätä ideaa voisi käyttää useammankin kerran. Civil Warissa tuleva Paroni Zemo kuulemma omaa laajemman roolin tulevissa MCU-elokuvissa. Hän voisi helposti kasata kulissien takana yhteen Mestarit tuhoamaan Kostajat: Purppuradynamo, Urakoitsija, Titania, ehkä jopa Keltatakki- olisi hauska nähdä eri sankarit taistelemassa toistensa superkonnia vastaan ja sitten kaikki vastaan kaikki-rymäkkä. Tehkää se, Marvel! TEHKÄÄ!

Huppu

Parker Robbins oli pikkukriminaali New Yorkista. Hän oli lapsesta lähtien ihaillut superrikollisia ja halusi jonain päivänä olla itsekkin pelätty mestarrikollinen. Nyt hän kuitenkin on köyhä ja työtön, vaimo huutaa hänelle ja koko ajan vituttaa. Mutta sitten hän löysi punaisen viitan ja oudot kengät. Viitta antoi hänelle kyvyn muuttua näkymättömäksi ja kengät kyvyn kävellä ilmassa. Näillä yksinkertaisilla aseilla yhdistettynä nerokkaan rikolliseen mieleen Hupusta tuli superrikollisten Kingpin.  Mutta viitan demonin alkuperä nousi esiin aina välillä jolloin Parker joutui viitan riivaamaksi ja muuttui yli-luonnollisen vahvaksi.

Huppu oli kerran oma valintani Doctor Strange-elokuvan pääpahikseksi. Hän omaa taikavoimia ilman minkäänlaista koulutusta tai moraalia ja hänen taikaesineidensä lähde on demoni Dormammu, Oudon arkkivihollinen.  Parker on mielenkiintoinen hahmo, sillä hän on noussut tyhjän päältä oman älynsä ja kunnianhimonsa avulla samaan kastiin Doctor Doomin, Punakallon ja Lokin kanssa. Hänen suunnitelmansa eivät yleensä ole kovin megalomaanisia tai hirvittäviä- hän on pohjimmiltaan kuitenkin katurikollinen. Mutta hänen riippuvaisuuteen verratava janonsa voimaan ajaa hänet usein hakemaan yhä mahtavampia "sponsoreita" joidenka avulla hän voi saavutta kaikki tavoitteensa. Huppu on myöskin tällä hetkellä potentiaalinen vihollinen Netflixin Defenders-sarjalle, mutta itse haluaisin nähdä tämän pienen miehen nousun maailman huipulle elokuvissa.

As seen here PUNCHING HULK IN THE FACE.

Sellaista tällä kertaa. Mitä itse olette mieltä- ketä vastaan Kostajien pitäisi taistella Thanoksen jälkeen? Onko näissä itua vai onko vain pakko luottaa siihen että Marvel saa oikeudet Doctor Doomiin ja Kangiin? Kirjoittakaa kommenttine ja palataan piakoin asiaan.

Atte T

Atte Arvostaa: The Jungle Book

Viime vuosina Disney on ottanut asiaksensa tehdä vanhoista klassista elokuvistaan live-action remakeja jotka kertovat tarinan joko eri lailla tai eri näkökulmasta. Tämä on nostalgiaan perustuvaa uudelleenjulkaisua jonka tarkoitus on löytää markkina ihmisten muistojen perusteella. Ja voi pojat kuinka tässä ollaan sössitty. Tarinoita muutetaan ja niihin koitetaan lisätä jotain joka muka antaa sille enemmän merkitystä, kuten puheita profetioista, armeijoita, massataisteluja ja synkkyyttä. Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa-remake lienee pahin esimerkki yhdessä Maleficentin kanssa. Cinderellan tapauksessa muutokset ovat pieniä, mutta ideat jotka muutetaan eivät toimi tai tarina jää alkuperäisen jalkoihin toteutuksessa.

Mutta sitten tuli Viidakkokirjan vuoro.

Syvällä Intian sademetsissä asuu ihmispentu Mowgli (Neel Sethi) yhdessä susien kanssa. Häntä kouluttaa susien kanssa metsästämään viisas musta pantteri Bagheera (Ben Kingsley). Tämä elämä saa jäädä taakse kun verenhimoinen tiikeri Shere Khan (Idris Elba) saapuu ja vannoo tappavansa ihmispennun ennen kuin tämä ehtii kasvaa isommaksi. Mowgli lähtee pois susien luota ja törmää erilaisiin viidakon eläimiin kuten lipevään Kaa-käärmeeseen (Scarlett Johansson), leppoisaan Baloo-karhuun (Bill Murray) sekä Bandar-Login kuningas Louieen (Christopher Walken). Mutta kun Shere Khanin uhka vaanii yhä suurempana, täytyy Mowglin päättää onko hän ihminen vai eläin.

Viidakkokirja yksinkertaisesti sanottuna toimii. Se on täydellinen remake, näyttäen mallia siitä kuinka tällainen elokuva pitää tehdä. Se ei muuta tarinan perusideaa, se korjaa alkuperäisen heikkoja kohtia, ja uudet lisäykset sopivat alkuperäisen tarinan tyyliin. Jon Favreau näyttää taas kyntensä loistavana ohjaajana ja tämä on ehdottomasti miehen uran parhaimpia- ellei jopa paras-elokuva. Uskomaton näyttelijäkaarti jossa kukaan ei jää toisen jalkoihin, kaunis ja klassinen soundtrack sekä käänteentekevä CGI auttavat loistavaa tarinaa toimimaan entistä paremmin. Tarina ei ole kovinkaan monimutkainen tai ei omaa mitään käänteentekeviä twistejä tai metatekstejä, mutta niille joilleka tarina on tuttu pienet mutta älykkäät muutokset tuntuvat vaikuttavilta, paikoitellen jopa shokeeraavilta mutta hyvässä mielessä. Hahmot tai kohtaukset joidenka tarkoitus alkuperäisessä oli mitätön on joko minimoitu tai muutettu vastaamaan elokuvan tarpeita- eritoten muutokset elefantteihin oli yllätys joka toimi paremmin kuin hyvin. Elokuvassa on jopa lauluja- kaikkien rakastama Bear Necessities ja oma suosikkini I Wan'a Be Like You, jonka Shermanin veljekset kirjoittivat uudestaan vastaamaan elokuvaa, ovat hienosti esitettyjä ja sopivat tunnelmaan täysin.

Mitä voinkaan sanoa näyttelijöistä? Ben Kingsley, Bill Murray, Scarlett Johansson, Idris Elba, Giancarlo Esposite, Lupita Nyong'o, Christopher Walken- tämä on unelmaporukka joka toimii yhdessä täydellisesti. Mutta ennen kuin alan puhumaan näistä legendosita, nostan hattuni aluksi uudelle kyvylle Neel Sethille. Nuori näyttelijä tekee vaikuttavan suorituksen Mowglina, tuoden vahvasti mieleen Disneyn animaatioelokuvan version aina kehonkielestä tapaan jolla hän puhuu. Mutta Sethi ei ainoastaan ole samanlainen, vaan lisää myös omaansa hahmoon. Mowgli on eläinten kasvattama, tästä ei ole kysymystäkään. Hänen kulkee välillä nelinkontin jos tarve vaatii, kulkee luonnossa...luonnollisesti ja ulvoo susien kanssa. Mutta Mowgli kuten tarina ovelasti huomauttaa: Mowgli ei ole pelkkä eläin. Hän on ihminen, ja tämän mukana tulee uteliaisuus, älykkyys, kyky luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Ja kun ottaa huomioon että Sethillä ei varsinaisesti ollut vastanäyttelijää hänen ollessa ainoa joka ei ole tietokone-efekti on näyttelijäsuoritus hatunnoston arvoinen.

Kuten sanoin aikaisemmin, unelmaporukka toimi täydellisesti. Nämä ovat ammattinäyttelijöitä joilla on pitkä ja näyttävä ura takana ja se näkyy kaikista hyvin. Erityisesti Bill Murrayn Baloo-karhu oli mainio yllätys. Murray on paperilla loistava valinta mutta itse hieman pelkäsin, sillä Murrayn ääninäyttely ei ole vakuuttanut tähän mennessä. Mutta Baloo kuulostaa juuri sopivan lungilta oikeassa tilanteessa ja hätääntyneeltä ja murtuneelta kun tämän asenne on saattanut jonkun vaaraan. Hän on hyväntahtoinen hahmo joka ei kuitenkaan ole täysin altruistinen kuten monet Murrayn parhaimmista hahmoista. Itse jään mielenkiinnolla odottamaan myös mihinkä suuntaan Lupita Nyongo'n ura on kulkemassa. Hänen kaksi viimeisintä isoa elokuvaansa ovat molemmat olleet käytännössä ääninäyttelyrooleja- tämä ja Force Awakensin Maz Kanata, ja tämä rooli oli täynnä lämpöä ja tuntoa, eikä Mowglin ottoäiti Raksha jää tällä osastolla kakkoseksi. Hän on äiti ja huoltaja, mutta tarvittaessa ottaa paikan myös johtajana ollen monipuolinen hahmo pienestä ruutuajastaan huolimatta.

Tämä on Disney-elokuva, ja jokaisen Disney-elokuvan tärkeimpiä hahmoja ovat sen pahikset. Idris Elban Shere Khan on huomattavasti erilainen kuin alkuperäinen, mutta minusta muutos on parempaan suuntaan. Shere Khan on kauhistuttava. Hänen motiivinsa on uusi lisäys mutta kosto ja verenhimoisuus tekevät hänestä vielä uhkaavamman ja persoonallisemman uhan pienelle pojalle. Mowgli ei ole tehnyt hänelle mitään, Mowgli ei voi mitään hänelle eikä ole uhka hänelle- ja Shere Khan haluaa vain tappaa hänet. Shere Khan on kuin sademetsän sosiopaatti sarjamurhaaja, jonka hunajainen ääni (Idris Elban merkkituote) valaa pelkoa ja epäilyä jokaisen kuulijan korviin. Hän ei ole vain lihaskimppu petoeläin ravintoketjun huipulla, mutta myös älykäs ja manipuloiva juonittelija joka ei jätä kaikkea vain fyysisten taitojensa varaan. Sivupahiksena ja historiankertojana toimiva Kaa on myöskin erilainen versio animaation hykertelevästä käärmeestä. Scarlettin ääni tuo hahmoon tiettyä kiellettyä ja alkukantaista. Kaa hypnotisoi uhrinsa oudoilla silmillään ja hurmaavalla, viekoittelevalla äänellään joka hiipii uhkaavasti pitkin selkäpiitä. Mutta hahmon osuus on ehkä ainoa josta en ole varma toimiiko se. Kaa jostain syystä tietää Mowglin alkuperän ja miksi Shere Khan vihaa häntä, vaikka asuukin kaukana Mowglin ja Bagheeran kotiseuduilta. Miten? Miksi hän kertoo sen? Tämä on hieman tönkkö kohta muuten hyytävässä kohtauksessa. Ja sitten on oma suosikkini, Christopher Walkenin Kuningas Louie. Animaation Louie on hauska, lauleskeleva swengikuningas joka haluaa olla ihminen ja asua ihmisten kanssa. Tässä elokuvassa Kuningas Louie, suunnaton gigantopithecus orangin sijaan on apinoiden kuningas, muinainen olento joka haluaa tulen jotta hän voisi hallita viidakkoa yksinvaltiaana. Hänestä näemme ihmismäisyyden pelottavat puolet. Louie on älykäs, ehkä älykkäin metsän eläimistä, ja tämän mukana tulee vallanhimo, ahneus ja suuruudenhulluus. Walkenin ääni on juuri sopiva itsevarman ja ylpeän mutta itsestään selkeästi liikoja luulevan Louien rooliin. Louien design on uskomaton. Hän on elämää suurempi ja vanha apina jonka liikkeet ja pitkät kourat tekevät hänestä oudon ihmismäisen ja siten hyvin karmivan hahmon. Ja hän laulaa. KAHDESTI. Walken-fanit, olemme taivaassa. Louiessa olisi ollut potentiaalia olla pääpahis kokonaiseen elokuvaan, ja jatko-osahan on kuulemma jo suunnittella... 

Tuntuu että yritän jotenkin etsimällä etsiä jotain kritisoitavaa elokuvasta Kaan tarinatuokion lisäksi, mutta en kyllä taida mennä sinne. Tarina ei ole kovinkaan syvällinen tai ei ole vertauksellinen sen enempään kuin alkuperäinenkään (Kiplingin kirja on eri asia) mutta se on hyvä ja viihdyttävä. Sen CGI-efektit joista elokuva käytännössä muodostuu on tämän hetken parasta, jossa varjot ja ympäristö elää eläinten ja luonnon mukana tehden jokaisesta hetkestä likaisen ja siten aidon oloisen. Baloon kasvot ovat hieman liian antropomorphiset ja Murray-maiset, mutta toisaalta Walkenin piirteet jättiläisapinassa toimii hyvin. The Jungle Book on ehdottomasti tämän vuoden kauneimman näköisiä elokuvia ja kuin palkintoja erikoisefekteistä ja kuvauspaikkasuunnittelusta jaetaan myöhemmin, ei tarvitse kahdesti miettiä kenelle ne pytyt kuuluvat. The Jungle Book nousi nopeasti korkealle omien Disney-suosikkieni joukossa ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on perhe-elokuva täynnä huumoria, toimintaa, lämminhenkisiä kohtauksia ja upeita erikoisefektejä. Tämä on elokuva jota katsoessa muistat miksi Disney on sadunomaisten tarinoiden mestari ja viimeiset hetket elokuvassa tuovat mieleesi sen nostalgian jota heikommat remaket ovat epätoivoisesti yrittäneet tavoitella. The Junge Book ei ole ainoastaan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, vaan ylittää sen ja kehotankin kaikkia katsomaan tämän elokuvateatterissa vielä kun voitte. Se on lipun hintaa arvokkaampi kokemus.

Atte T

Popcult Helsinki: Sarjiksia Leffafaneille!

Popcult Helsinki järjestettiin toisen kerran viime viikonloppuna 9-10.4 Helsingin Kulttuuritalolla, ja tänä vuonna pääsin itsekkin osallistumaan rientoihin. Kaksi päivää täynnä cosplayta, luentoja, myyjiä, photoshootteja, rahan kulumista ja yleistä väsymystä. Ja se oli mahtavaa.  Tapasin tuttuja, tein uusia tuttavuuksia ja vietin paljon aikaa nauraessa kaverien kanssa. Helsingin Kulttuuritalo oli mainio tapahtumapaikka, vaikka välillä tuntuikin että talo natisi liitoksissaan väen paljoudesta. Pienistä kömmähdyksistä ohjelmapuolella huolimatta Popcult Helsinki oli menestys ja ehdottomasti suosikkejani Suomen tapahtumaskenessä.

Minä ja Ossi Ahlapuro *squee*

Kuten kuvasta näkyy, kunniavierasohjelma oli hauska tilaisuus jossa ääninäyttelijän alan ykköset Ossi Ahlapuro ja Mari Riikonen puhuivat kokemuksistaan alalla ja kertoivat anekdootteja pitkältä uraltaan. Sain myöskin tavata kunniavieraat ja vielä nimikirjoitukset muistoksi! Suosikkini kaikista ohjelmista oli kuitenkin nimihirviö Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho: Muistiinpanoja akateemiselta tutkimusmatkalta nykynörttiyden sydämeen. Asiantuntevat ihmiset puhumassa aiheesta jonka tarkka määrittely on ollut hankalaa jo kauan, akateemisesti ja fiksusti kuunnellen ja ottaen kantaa yleisön kommenteihin. Tätä kuunteli mielellään vähän kauemminkin, ja tuntui että aika olisi melkein loppunut kesken ja juttua riittänyt vielä.

Luentoni aloitushetkillä oli jännitys katossa.

Mutta kuten lupasin ohjelmassani 'conissa,  laitan blogiini ohjelmani sisällön. Niille jotka eivät tiedä mistä puhuin, tässä kiteytys: Elokuvateatterista Sarjiskauppaan-luennolla jaoin vinkkejä niille, jotka haluavat aloittaa Marvelin ja DC:n sarjisleffoista innostuneena sarjakuvien lukemisen. Sarjakuvien lukemisen aloittaminen voi olla iso askel, tai ainakin tuntua siltä. Tässä pisteessä DC ja Marvel ovat tehneet sarjakuvia vuosikymmeniä ja tarinoita on enemmän kuin jaksaa laskea. Kuten ohjelmassani sanoin, on olemassa yksi sääntö:

Jokainen sarjakuva on ensimmäinen.

Mitä tällä tarkoitan on se, että paras tapa aloittaa sarjakuvien lukeminen on mennä sarjakuvakauppaan, valita lehti joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aloita siitä. Jos kirjoittaja on tehnyt työnsä pitäisi jokaisen lehden olla hyvä aloituspiste. Mutta koska kirjoittajat eivät AINA tee töitään kunnolla (nykyään tämä tuntuu enemmän vakiolta kuin koskaan ennen...) on hyvä kuunnella ehdotuksia sarjakuvista. Ja koska olen lukenut niin paljon hyviä kuin huonojakin sarjakuvia ja nähnyt jokaisen supersankarielokuvan tähän mennessä, koen olevani vähintäänkin pätevä antamaan vinkkejä niille jotka nauttivat elokuvista ja haluavat jatkaa tätä obsessiota sarjakuvien puolelle.

Kuten luennollani, käyn lävitse ehdotukset elokuvastudioiden mukaan. Aluksi MCU, sitten DCEU. Tämän lisäksi bonuksena lisään ehdotukset Spider-Man ja X-Men-sarjakuvista kiinnostuneille, koska mielenkiintoa aiheeseen esiintyi luennon jälkeen.

Iron Man

-Extremis (Warren Ellis & Adi Granov) Tony Stark kohtaa tieteen luoman hirviön jonka tarkoitus on tappaa Rautamies. Tarina esittää hyvin Tonyn futuristin luonteen ja halun kehittyä oli hinta mikä tahansa ja myöskin tuo Rautamiehen syntytarinan nykypäivään. Adi Granov on hyperrealistisen ja puhtaan taiteen mestari ja oli myös Iron Man (2008) elokuvan taiteellisia suunnittelijoita.

-Iron Man: War Games (John Byrne & John Romita Jr) Stark-yhtiöiden ajautuessa huonoon jamaan tuntuu siltä että kaikki ovat häntä vastaan. Vanha vihollinen hyökkää, ja toinen juonii kaukaisessa Kiinassa, Mandariini on palannut. Aukaisee Tonyn arkielämän huolia mutta myös miehen ongelmanratkaisukykyä. Rautamiehen arkkivihollinen Mandariini on elämää suurempi uhka ja saa sinut kiroamaan Iron Man 3:sen suuntaan nyrkkiä puiden.

-Invincible Iron Man (Matt Fraction & Salvador Larroca) Tony kohtaa kaikkien aikojen kovimman haasteensa: Omien tekojensa seuraamukset. Norman Osborn, Mustat Kostajat, edesmenneen Obadiah Stanen seonnut poika Ezekiel, Mandariini ja nykyaikaistetut vanhant viholliset Rautamiehen pahisgalleriasta käyvät kaikki vuoron perään miehen päälle. Nykyaikainen, innovatiivinen ja
yhtenäinen.

The Incredible Hulk

-Indestructible Hulk (Mark Waid & Leniel Yu) Bruce Banner ja hänen hirviömäinen alter egonsa siirtyvät SHIELD-turvallisuusjärjestön kelkkaan käyttääkseen kykyjään parhaiten. Sisältää paljon seikkailuja villeissä maisemissa ja scifi/agentti-puuhastelua yllin kyllin.

Thor

Thor (J. Michael Straczynski, Matt Fraction ja Kieron Gillen & Olivier Coipel) Ragnarökin vanavedessä Thor ja muut jumalat alkavat heräämään uudelleen ja asuttamaan maapalloa. Paljon epiikkaa, sydäntä ja huumoria sekä naispuolinen Loki. It's all good.

Mighty Thor (Walter Simonson) Simonsonin Thor-rupeama joka kesti 4 vuotta toi mukanaan paljon elokuvissa nähtyjä hahmoja ja ideoita, kuten hieman vähemmän ilmiselvästi paha Loki ja hahmot kuten Malekith ja Kurse. Eittämättä Thorin historian paras jakso ja sarjakuvahistorian parhaimpia, yhtenäisimpiä tarinakokonaisuuksia. Thor muuttuu sammakoksi ja se on mahtavaa.

Captain America

 Kapteeni Amerikan Kuolema & Mies Joka Osti Amerikan (Ed Brubaker & Steve Epting) Nimestä huolimatta looginen aloituspaikka loistavan taustoitustyön ja uuden alun vuoksi. Steve Rogersin jouduttua salamurhan uhriksi, ottaa entinen Talvisotilas Bucky Steven paikan Kapteenina. Mutta millainen on hänen Amerikkansa ja mihinkä hän uskoo? Paljon kylmän viileää agenttitoimintaa ja kiitos Eptingin, taide osuu yksiin tunnelman kanssa.

Captain America: The Winter Soldier (Ed Brubaker & Steve Epting) Samat tekijät, samat kehut. Kun Punakallo löytyy kuolleena asunnostaan, aloittaa Steve tutkimuksen löytääkseen hänet surmanneen mysteerisen salamurhaajan "Talvisotilaan."

The Avengers

New Avengers (Brian Michael Bendis & David Finch ja Frank Cho) Kostajien hajottua tapahtuu uhkarohkea massapako Rykerin superrikollisvankilasta. Joukko sankareita menee estämään, ja näistä koostuu Uudet Kostajat: Kapteeni Amerikka, Rautamies, Hämähäkkimies, Luke Cage, Hämähäkkinainen, Neiti Ihme, Wolverine ja Vartiomies. Sisältää mielenkiintoisia teemoja, upeaa taidetta ja paljon juonia. Ja skitsofreenin Teräsmiehen nimeltä Vartiomies. 

Kostajat: Saarroksissa (Roger Stern & John Buscema) Kostajien ollessa levällään eri uhkien perässä, hyökkää Paroni Zemo ja hänen Pahuuden Mestarinsa Kostajien kartanolle. Yllättävän rankkaa ja väkivaltaista ilman että verta tai muita ruumiinnesteitä näkyy, sillä psykologinen väkivalta ja iskut joita emme näe ovat vaikuttavia. Sternin kirjoituksen huippuhetkiä.

Guardian of the Galaxy

Guardians of the Galaxy (2008) (Dan Abnett, Andy Lanning & Various Artists) Ensimäinen nykyaikainen versio tiimistä jonka näimme elokuvissa. Star-Lordin johtamat Galaksin Vartijat taistelevat vanhaa vihollistaan Badoonia ja monia muita uhkia vastaan. Laaja ja monipuolinen hahmogalleria joissa mukana mm. Telepaatti alien-ihmishybridi ja kamppailulajien mestari Mantis, Avaruuden vahvin telepaatti Kuukäärme, telepaattinen ja hyperälykäs Venäläinen avaruuskoira Kosmo ja kvanttirannekkeilla varustettu Phyla-Vell, Kuukäärmeen tyttöystävä.

Guardians of the Galaxy (2013) (Brian Michael Bendis & Steve McNiven) Uudistettu versio leffan hahmoilla...plus mukana menossa Tony Stark! Avaruuslomalle lähtenyt Rautamies liittyy kööriin mukaan ja Galaksin Vartijat joutuvat heti ongelmiin Badoonien, Galaktisten Keisarikuntien Neuvoston ja Angelan kanssa. Hauska, värikäs ja toiminnantäytteinen.

Ant-Man

Ant-Man: Second-Chance Man (Nick Spencer & Ramon Rosanas) Scott Lang, Muurahaismies, on avioeron käynyt ja työtön supersankari. Jollakin tavalla pitää laskut maksaa ja tytärtä tavata, joten Muurahaismies menee töihin...tai ainakin koittaa. Maantasolla kulkevaa mutta viihdyttävää tarinankerrontaa hyväsydämmisestä mutta hieman reppanasta supersankarista. Ehdoton suosikkini kaikista Muurahaismies-tarinoista.

Muita:

-Hawkeye: My Life As A Weapon & Little Hits (Matt Fraction & David Aja) Kostajien tavallisimman jäsenen tavallista elämää Brooklynissä. Hän keittää kahvia, riitelee naapurien kanssa ja uhoaa alakerran Venäläismafialle. Perushommia.

Infinity Gauntlet (Jim Starlin & George Perez) Thanos, hullu titaani, saa Ikuisuuden Rautahanskan valmiiksi ja aloittaa universumin systemaattisen lahtaamisen. Kostajat ja avaruuden sankarit menevät estämään. Eeppinen avaruusooppera joka näyttää miksi fanipojat ovat innoissaan Thanoksen tulemisesta.

Spider-Man: Blue (Jeph Loeb & Tim Sale) Peter Parker muistelee kuollutta ensirakkauttaan Gwen Stacya ja aikoja kun maailma oli vielä yksinkertainen. Kaunis, koskettava ja hauska.

Marvel Knights Spider-Man (Mark Millar & Terry Dodson, Frank Cho) Hieman aikuisempi sarja Hämiksen elämästä. May-tädin katoaminen aloittaa tapahtumasarjan jossa Hämähäkkimies kohtaa niin pahimmat vihollisensa kuin pettymyksen muiden sankarien puolelta. Yhtenäinen ja viihdyttävä sarja jonka pahemmat kompastukivet peittää alleen upea taide.

Astonishing X-Men (Joss Wheadon & John Cassaday) Kyllä, SE Joss. Kykloopin johtamat mutantit koettavat uuden ryhmän kanssa jalkautua kansan pariin ja tulla sankareiksi joita he voivat arvostaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Paljon hyviä ideoita niin toiminnan kuin tarinankerronan kohdalla. 

Ja sitten DCEU eli DC Extended Universe:

Man of Steel

Superman: Birthright (Mark Waid & Leiniel Yu) Teräsmiehen kasvutarina. Clark Kent kiertää maapallolla oppimassa itsestään ja ihmiskunnasta, ja palattuaan Smallvilleen on valmis aloittamaan sankaroinnit. Valitettavasti vanhalla ystävällä Lex Luthorilla on jotain tätä vastaan. Fiksu, realistinen tarina joka ei kuitenkaan menetä tippaakaan idealismistaan tai lämmöstään.

Teräsmies: Miehet Terästä (Grant Morrison & Rags Morales) New 52-rebootin jälkeinen Teräsmies on hieman erilainen; enemmän riehakas ja vähemmän partiopoika. Mutta hän tekee silti hyvää Metropoliksessa, ja kun galaktinen keräilijä nimeltä BRAINIAC saapuu, tarvitsee maa Teräsmiestä. Uudenlainen mutta mielenkiintoinen versio Teräsmiehen alkuajoaista.

Batman v Superman: Dawn of Justice

Kingdom Come (Mark Waid & Alex Ross) Tulevaisuudessa supersankarit ovat erilaisia. Väkivaltaiset antisankarit ovat korvanneet vanhat sankarit- tämä kuitenkin muuttuu kun nämä "sankarit" onnistuvat tuhoamaan Kansaksen ja Teris ja kumppanit palaavat eläkkeeltä tuodakseen järjestyksen...ja menevät liian pitkälle. Ovela ja älykäs tarina eri aikakausien kohtaamisista joak ei todellakaan jää upean taiteensa varjoon.

Suicide Squad

Hei, uusi trailerikin tuli! 

Suicide Squad & New Suicide Squad (Adam Glass, Sean Ryan & Federico Dallochio, Jeremy Roberts) New 52-rebootin versio ryhmästä on lähinnä elokuvien ryhmää. Harley Quinn, Deadshot, Kapteeni Bumerangi ja nopeasti vaihtuva muu ryhmäkokoonpano kohtaavat joukon erilaisia uhkia itsemurhatehtävilllä. Ensimmäinen sarja kärsi liian vaihtelevasta piirrostyylistä ja osittaisesta takkuilusta tarinoissa, sitä seurannut sarja lähes täydellinen.

Siinähän sitä! Toivottavasti näistä on teille iloa tulevaisuudessa jos sarjakuvat houkuttelevat ja et tiedä mistä aloittaa. Seuraavaksi luvassa elokuva-arvosteluja sekä pohdiskelua taas sarjakuvien maailmasta.

Atte T

Valokeilassa, osa 4

On aika taas katsahtaa valokeilaan ja tutustua johonkin sarjakuvahahmoon, ilmiöön tai tekijään joka ansaitsee huomiota. Nykyään supersankarileffat ja tv-sarjat ovat tuoneet esiin paljon suurelle yleisölle tuntemattomia hahmoja, mutta paljon on yhä piilossa. Tässä osiossa tutustutan teidät sarjakuvien rikkaaseen maailmaan.

Mutta ensin, puhutaanpas hieman supersankariryhmistä.

Kaikki tuntevat ainakin yhden supersankariryhmän. Elokuvia on tehty jotka perustuvat supersankariryhmiin: Kostajat, Galaksin Vartijat, Ryhmä-X ja pikkuhiljaa saapuva Oikeuden Puolustajat. Supersankariryhmät ovat vanha konsepti jota ollaan jalostettu vuosien varrella moniin eri versioihin. Ryhmä-X:än mutantit olivat alunperin koulun oppilaita. Kostajat kokoontuivat vahingossa Lokin yrittäessä ajaa heitä toisiaan vastaan ja Hyökkääjät olivat joukkio länsimaiden supersankareita II.maailmansodan eturintamassa. Mutta ensimmäinen supersankarien ryhmä oli kuitenkin Justice Society of America, Oikeuden Puolustajien ensivaihe. 1940-41 vuodenvaihteessa ilmestynyt All Star Comics toi maailmalle joukon supersankareita taistelemassa yhtenä rintamana: Tohtori Kohtalo, Tuntimies, Aave, Sandman, Atomi, Salama, Vihreä Lyhty ja Haukkamies olivat alkuperäinen kokoonpano. He eivät juurikaan parin ensiesiintymisensä jälkeen seikkailleet yhdessä, sillä tuolloin oltiin hyvin tarkkoja jo siitä minkä kustantajan lehdissä kukin hahmo sai esiintyä. JSA:n menestys oli kuitenkin merkittävä, ja johti Oikeuden Puolustajien ja kymmenien muiden supersankariryhmien syntyyn. Mutta tänään me puhumme toisesta supersankariryhmästä, nimittäin siitä ryhmästä joka seurasi JSA:n esimerkkiä ensimmäisenä ja onkin heidän jälkeensä maailman vanhin supersankariryhmä:

Seven Soldiers of Victory

Mort Weisinger ja Mort Meskin toivat ensimmäisen kerran sarjakuviin Seitsemän Soturia vuonnaa 1941 Leading Comics #1-lehdessä ja jo silloin ryhmällä oli oma twistinsä joka erotti sen JSA:sta. Sen jäsenet olivat Vihreä Nuoli ja tämän apuri Speedy, laulava cowboy Vigilante, Tähtipoika ja tämän apuri Raita, Hohtava Ritari sekä Karmiini Kostaja sekä kahdeksas, epävirallinen jäsen Siipi, Kostajan apuri. Puhumani twisti? Kellään heistä ei ole minkäänlaisia supervoimia, vaan ovat tavallisia ihmisä joilla on vain kokemusta ja joukko erikoisia aseita apunaan taistelussaan rikoksen Napoleonia Rautakättä ja Mustaa Tähteä vastaan. Mutta nyt en halua puhua kuitenkaan alkuperäisestä ryhmästä, vaan sen uusimmasta versiosta. 2005-2006 Grant Morrison (jonka olen maininnut tässä blogissa parikin kertaa) kirjoitti uuden version Seitsemästä Sotilaasta, joka hämmensi, kummastutti ja innosti lukijoita ympäri sarjakuvapiirejä ja nettosi Morrisonille Eisner-palkinnonkin. Tämä minisarja on kerätty kahteen kovakantiseen kirjaan, mutta se ei sisällä kuin kaksi lehteä nimeltään "Seven Soldiers"-numerot 0-1 jos ollaan tarkkoja. Mistä siis on kyse?

On olemassa muinainen pahuus nimeltä Sheeda. Sheeda on toisesta ulottuvuudesta kotoisin oleva keijumainen kansa jonka tarkoitus on tuhota maa ihmisloisista ja ottaa vallan maan päällä. Sheedan kuningatar, Gloriana Tenebrae uskoo että vain seitsemän voi tuhota heidät, ja on aina joko tappanut kaikki seitsemän soturin ryhmät (kuten Vigilanten yrityksen luoda ryhmän uudestaan) tai paenneet kunnes heidät unohdetaan, Oikeuden Puolustajien tapauksessa. Mutta mitä Gloriana ei tajua että Seitsemän Soturia ovat liikkelle jo, ja kohtalon pyörät liikkuvat: Hohtava Ritari Camelotin Ystin koettaa keskiajalla tappaa Glorianan, mutta paiskautuu Pyörivän Linnan aika-ovesta nykyaikaan. Ex-poliisi Jake Jordan saa vinkin työpaikasta Manhattanin Vartija-lehdessä ja ottaa vastaan pestin lehden ja kaupungin virallisena supersankarina Vartijana. Taikuri Zatanna on menettänyt kaiken itseluottamuksensa, mutta tavattuaan nuoren tytön joka haluaa olla hänen oppilaansa löytää hän taas itsensä taikuuden ja mysteerien tieltä. Maanalaisessa noitapuritaanien kylässä Limbo Townissa Noita-Poika Klarion haaveilee maailmasta aitojen tuolla puolen, ja päästyään "sinisten kattojen maahan" hän tajuaa että muinainen pahuus uhkaa hänen kotiaan. Alix Harrower joutuu hullun tiedemies-avomiehensä luoman aineen valtaan ja saa tuhoutumattoman ihon. Hän ajatuu c-luokan supersankarin rooliin Bulleteeriksi eikä elämässä ole enään järkeä. Kahlekuningas Shilo Norman aka Mister Miracle nettoaa mainetta maailmalla, ja todistettuaan että hän voi paeta jopa mustasta aukosta tapaa hän tapahtumahorisontissa Metronin, mysteerisen miehen joka haluaa testata Shiloa. Tämä johtaa mytologisiin seuraamuksiin ja uhkaavan Mr. Dark Siden kohtaamiseen. Luojansa nimeä kantava hriviö Frankestein nousee haudastaan ja alkaa tuhoamaan Sheedan voimia maan päällä ja Marsissa, tuoden runollista kauhua ja kuolemaa mihin ikinä kulkeekaan.

He ovat Seitsemän Soturia.

Grant Morrisonin idea oli tehdä Seitsemästä Soturista perinteisen supersankariryhmän sijaan kokoelma tarinoita hahmoista, jotka kenties kohtalon johdatuksesta kohtaavat saman vihollisen, joka aliarvioi heidät yksittäisinä riesoina. Osan tarinat, kuten Mister Miraclen Uusien Jumalten kohtaaminen ei varsinaisesti liity Sheedaan mitenkään muuten kuin taustamateriaalien muodossa ja Vartijan tarina on saada taitoa ja itseluottamusta tarpeeksi että voi liittyä asioihin vasta loppurähinöissä. Tiukemmin tarinaan liittyvät Hohtavan Ritarin ja Klarionin tarinat ja ne ovatkin omasta mielestäni sarjan helmet. Kutsuin aikaisemmin Seven Soldieria minisarjaksi, jonka suhteen herrra Morrison olisi varmasti kanssani eri mieltä. Hän kutsui sitä megasarjaksi tai metasarjaksi. Morrison on ekspertti tällaisessa: Hän omaa lähes aukottoman käsityksen eri DC-universumin hahmoista ja käyttää kaikkea, aivan kaikkea mitä voi tarinassa aina Jack Kirbyn Uusista Jumalista ja Uutispojista Kulta-ajan superrikollisiin. Kovakantiset kokoelmaversiot tarinasta ovat paras tapa lukea tarina, sillä yksittäisinä tarinoina luettuna voivat Morrisonit linkitykset muihin saman sarjan tarinoihin tuntua oudoilta ja sekavilta. Tätä "yhteäistä hajanaisuutta" tukee taide. Jokaisella hahmolla ja sarjalla on oma piirtäjänsä, luoden oman kuvan ja fiiliksen jokaiselle hahmolle. Zatannan taide on hyvin puhdas ja soljuva, Klarionin ahdistava ja kolkko, Frankesteinin inhorealistinen ja Bulletteerin seksuaalinen ja fantasioiva. Kaikki huipentuu Seven Soldier #2:ssa jossa samalla sivulla voi olla kolme eri piirtäjää, vahvistaen transdimensionaalisten keijujen hyökkäyksestä johtuvaa kaoottista kornukopiaa entisestään. 

Puhutaanpas vielä hahmoista, sillä tämän kaltaisessa tarinankerronnassa hahmot ja hahmokehitys ovat kaikki kaikessa. Kuten aikaisemmin sanoin, omat suosikkini hahmoissa ja tarinoissa olivat Hohtava Ritari Ystin ja Klarion. Camelotin Sir Ystin on nuorin pyöreän pöydän ritareista, ja hänet ritaroinut Galahad antaa hänelle tehtäväksi tuhota Glorianan ja kostaa Camelotin puolesta. Ystin ja hänen pegasus-ratsunsa Vanguard saapuvat Pyörivään Linnaan jossa Gloriana paljastaa että hän on varastanut taikamiekka Caliburn ex Caliburin, yhden Seitsemästä Voittamattomasta Aarteesta. Ystin varastaa miekan takaisin ja paiskautuu aika-oven lävitse 2000-luvun Kaliforniaan, Los Angelesiin. Mutta täälläkin Sheedan ja Glorianan pahuus vallitsee, ja Syyllisyys-niminen olento näyttää hänelle mitä Camelotille tapahtui ja kuinka kaikki tämä oltaisiin voitu välttää jos Ystin ei olisi karannut kuin pelkuri. Hohtavia Ritareita tai muitakaan sankareita ei enään ole, ja Sheeda tulee valtaamaan maailmaan ja Glorianan valta tulee jatkumaan. Ystinin vastaus?

"Red am I in battle. Red the raven that follows at my heels. GLORIANA. I am your DEATH."

Klarion on nuori Noita-Poika joka asuu syvällä maan alla olevassa kadonneessa puritaanikylässä nimeltä Limbo Town, jonka asukkaat palvovat synkkää jumalaa nimeltä Croatoan. Klarion haaveilee maailmasta Limbon tuolla puolen, mutta kylän traditiot estävät häntä poistumasta liian pitkälle (Klarion on siis käytännössä saatananpalvoja-noita-Disney-prinsessa. Herrra sinua siunatkoon, hra Morrison!). Klarion on varma että "Siniset Katot" ovat olemassa, ja ehkä hänen isänsä on siellä.  Limbo Town on synkkä paikka, jossa aurinko ei koskaan paista, ruoka tulee oudoista kivimuodostelmista joita kaivavat epäkuolleet Grundy-miehet. Kun kylän inkvisiittori löytää kuolleen Sheedan ruumiin, päättää hän ja muut vanhimmat sulkea kaupungin kaikelta ulkopuoliselta, jopa muilta samanlaisilta kyliltä sulkemalle Veräjäportin. Klarion tietää että portin sulkeudutta on liian myöhäistä, ja hän valitsee itse oman kohtalonsa. Matkalla hän tapaa toisen Limbo Townin asukkaan, Ebeneezer Badde nimisen viemärivartijan joka varoittaa häntä Sinisten Kattojen tylsyydestä ja onttoudesta. Tämä ei kuitenkaan Noitapoikaa estä, ja Klarion ja hänen lemmikki-kissansa Teekl pääsevät lopulta maan päälle New Yorkiin, jossa välittömästi synkkä hahmo löytää hänet ja saa hänet pauloihinsa...

"If this is what Witch-Men know, I'll stay a boy forever, hahahhahha!"

Ystin ja Klarion ovat hienoja, erilaisia hahmoja joidenka edesottamukset ovat hyvin erilaisia: Ystin tietää mitä hänen pitää tehdä, mutta ei osaa mukautua ympäröivään maailmaan, kun taasen Klarion ei tiedä yhtään mitä on tekemässä mutta ovelan hymynsä ja avoimen persoonansa takia onnistuu saamaan ystäviä ja liittolaisia sekä oppii uutta maailmasta. Molemmat ovat nykyajan ulkopuolelta ja näkevät sen eri tavoilla ja Morrison onnistuu luomaan molemmille erilaisen mielentilan samanlaisista lähtökohdista huolimatta ja heidän erilaiset toimintatapansa kuvastavat myöskin heitä hahmoina. Molemmille on myös uskomattoman taitavat piirtäjät. Ystinin piirtäjä Simone Bianchi on nykyaikaisia mestareita, jonka outo, yksityiskohtainen mutta silti unenomainen taide on omiaan protokeskiaikaisen valtakunnan ja transdimensionaalisten keijujen kuvaajaksi. On helppo kuvitella nykyaikaina Yistinin näkevän maailman yhä tässä valossa ja vaikka maailma on muuttunut, ei se ole niin erilainen hänen aikaansa verrattuna. Klarionin piirtäjän Frazer Irvingin tyyliä voi kuvailla samoilla sanoilla: yksityiskohtainen ja unenomainen...mutta siinä missä Bianchi on inspiroivan kaunis on Frazer kolkko ja hyytävä, ja unenomaisuus on enemminkin painajaismaista. Ja tämä sopii Klarionin tunnelmaan hyvin. Limbo Town on synkkä paikka joka näyttää siltä että sielä sataa koko ajan ja kuinka kylmä sininen valo valaisee kaiken luonnottomalla tavalla. Ja kauhut joita Irvingin mielestä on syöpynyt sivuille ovat ovelien sivunkäännösten takana. 

Vaikka nämä kaksi ovatkin suosikkejani, ovat muutkin mainitsemisen arvoisia. Mister Miracle on oiva uudelleentulkinta Jack Kirbyn vanhoista hahmoista ja sen arvaamattomuus ja jännite ovat käsikosketeltavaa. Vartija on hauska idea "talon omasta sankarista" joka kantaa Manhattan Guardian-lehden logoa puvussan. Vartijalle tämä on aluksi vain uusi työ, mutta hän ottaa työnsä tosissaan. Samalla hän selvittää lehden päätoimittajan salaisuuden ja Uutispoikien Legioonan synkän ja surullisen tarinan. Zatanna on hahmoista se joka oli ennen lukemista tuttu tapaus, ja tämä auttoi paljon hänen tarinaasa lukiessa. Zatanna ei varsinaisesti liity Sheeda-konfliktiin kuin vasta loppupuolella, mutta on hauska nähdä ammattitaikuri-supersankarin arkisempiakin asioita ja taikuuden vaarat esitetään hyvin. Heikoin tarinoista mielestäni oli Bulletteerin osio. Teknisesti tarinana se ei ole huono, mutta se ei sovi yhteen muun kirjan kanssa. Alix Harrower on "Naiset Jääkaapissa" tropen ovela ympärikääntäminen hänen supersankariksi halajan miehensä kuoleman ajaessa hänet supersankarointiin ja konfliktiin hänen ongelmiensa takia. Idea on mielenkiintoinen, hyvin toteutettu ja kaiken takana oleva pahis mielenkiintoinen...mutta sen osuus Seven Soldiersin päätarinaan on hyvin pieni. Bulletteerin osa lopussa on ratkaiseva kyllä, mutta se ei sisällä Sheedoja, Uusia Jumalia tai Uutispoikia, mutta sen sijaan siinä on paljon c-luokan supersankareita ja supersankarikulttuurin idean tutkiskelua. Ja vähäpukeisia naisia.

Jääkaappi, heh.

Mutta suurin yllätys ja mahtavin osuus kirjassa oli Frankestein. Jotkut varmaan ovat kuulleet Lobosta. Iso, lihaksikas kaveri avaruudesta joka ajelee moottoripyörällä ja ampuu heppuja naamaan tai lävistää heidät lihakoukulla. Pääjehu on kova kaveri joka on tapellut Teräsmiehen kanssa ja tehnyt kaikkea ryöstöistä kansanmurhaan. Lobo on kuin Deadpool tietyssä mielessä: Hänen sarjakuvissaan hommat toimivat eri kaavalla kuin normaalisti ja hänen suosionsa on suuri. 

Frankestein syö Lobon kaltaisia nörttejä aamupalaksi.

*SÄHKÖKITARASOOLO*

Vuonna 1870 Frankestein tuhoaa Sheedan kuningas Melmothin taistelussa mutta syöksyy samalla itse kuolemaansa. Satoja vuosia myöhemminSheeda nousee uudestaan maan päälle ja he aloittavat ihmiskunnan riivaamisen itsearvostusta imevien perhostoukkien avulla. Mutta sitten nousee Frankestein maan povesta, polttaa perhosten pesät ja ilmoittaa olevansa taas ihmisten suojelija. Seuraavaksi hän on Marsissa ratsastaen Marsin punaisilla hevosilla metsästäen Melmothia ja tämän aarteita. Sitten hän on puhdistamassa järjiltään mennyttä kaupunkia sen hulluudesta, parinaan nelikätinen pyssysankari Frankesteinin Morsio. Hän taistelee aikahirviötä vastaan Tiibetissä, tuhoaa Sheedan laivastoja ja kävelee pois ydinräjähdyksistä. Frankestein on MAHTAVUUS ITSE. Doug Mahnken inhorealistinen ja verinen piirtotyyli on omiaan korkeaoktaaniseen verikekkeriin mitä Frankestein jättää taaksensa. Morrisonin kirjoitus mukailee proosamaista epiikkaa josta Frankestein on syntynyt ja jokainen Frankesteinin lausahdus ja ajatus huokuu aikojen eeppisyyttä.

"All in a day's work...for Frankestein!"

Morrisonin Seitsemän Soturia eivät ole varsinaisesti tehneet vielä debyyttiä tv:ssä tai elokuvissa, mutta yksittäiset hahmot ovat poikkeus. Zatanna oli pitkäaikainen jäsen Justice League Unlimited-sarjassa ja oli mukana Smallville-sarjan jaksossa. Klarion tuli Batman-sarjan neljännellä tuotantokaudella yhdessä alkuperäisen vihollisensa Etrigan Demonin kanssa ja myöhemmin sai fanisuosikin statuksen Young Justice-sarjassa. Myös Mister Miracle on piipahtanut Justice League Unlimitedissa, mutta sarjan jaksojen parhaimmistossa esiteltiin alkuperäiset Seitsemän Soturia. Jaksossa "Patriot Act" alkuperäiset Seitsemän Soturia joutuvat pidättelemään supervoimaista Kenraali Eilingiä kaikkien supervoimaisten sankarien ollessa muualla, ja koko jakso on yksi toiminnantäytteinen, hauska ja kunnioitettava hatunnosto maailman toiseksi vanhimmalle supersankariryhmälle.

Seven Soldiers on eeppinen, monimutkainen tarina joka kuitenkin lopussa tekee järkeä, vaikkei se siltä tunnukkaan aina. Morrisonille perinteinen palapelimainen tarinankerronta toimii hyvin juuri tämän kaltaisessa tarinassa jossa monta hahmoa pyörii saman ongelman ja konfliktin ympärillä ilman että he viettävät aikaa yhdessä. Seven Soldiers of Victory on enemmän kuin osiensa summa, tarjoten erilaista ja viihdyttävää luettavaa joka luvulla, näin pitäen lukija liimattuna lehteen. Eikä tämä Vartija-tarina iskenyt? Tässä Klarionin seikkailuja maan päällä. Mister Miraclen maailma on sekava ja en ihan pysynyt mukana-Frankestein! Ratsastamassa Marsissa! Tappamassa hrviöitä! Varmaan tajusitte. Aina tällaiset tarinapalapelit eivät toimi, mutta Morrisonin obsessio jatkumon ja ykistyiskohtien kohdalla ovat hänen parhaimmat työkalunsa tätä tarinaa tehdessä. Tule siis ja kuule tarina niistä jotka yhdessä taistelevat Sheedaa vastaan omilla rintamillaan omissa taisteluissaan. Vain Seitsemän Soturia voivat tuoda voiton!

Tämä oli Valokeilan neljäs osa. Sarjakuvat ovat täynnä hahmoja ja ihmeitä, jotka eivät ole saaneet vielä ansaitsemaansa näkyvyyttä, ja minun tehtäväni on nostaa ne valokeilaan. Ensi kertaan!

Atte T