Mutta ensin, puhutaanpas hieman supersankariryhmistä.
Kaikki tuntevat ainakin yhden supersankariryhmän. Elokuvia on tehty jotka perustuvat supersankariryhmiin: Kostajat, Galaksin Vartijat, Ryhmä-X ja pikkuhiljaa saapuva Oikeuden Puolustajat. Supersankariryhmät ovat vanha konsepti jota ollaan jalostettu vuosien varrella moniin eri versioihin. Ryhmä-X:än mutantit olivat alunperin koulun oppilaita. Kostajat kokoontuivat vahingossa Lokin yrittäessä ajaa heitä toisiaan vastaan ja Hyökkääjät olivat joukkio länsimaiden supersankareita II.maailmansodan eturintamassa. Mutta ensimmäinen supersankarien ryhmä oli kuitenkin Justice Society of America, Oikeuden Puolustajien ensivaihe. 1940-41 vuodenvaihteessa ilmestynyt All Star Comics toi maailmalle joukon supersankareita taistelemassa yhtenä rintamana: Tohtori Kohtalo, Tuntimies, Aave, Sandman, Atomi, Salama, Vihreä Lyhty ja Haukkamies olivat alkuperäinen kokoonpano. He eivät juurikaan parin ensiesiintymisensä jälkeen seikkailleet yhdessä, sillä tuolloin oltiin hyvin tarkkoja jo siitä minkä kustantajan lehdissä kukin hahmo sai esiintyä. JSA:n menestys oli kuitenkin merkittävä, ja johti Oikeuden Puolustajien ja kymmenien muiden supersankariryhmien syntyyn. Mutta tänään me puhumme toisesta supersankariryhmästä, nimittäin siitä ryhmästä joka seurasi JSA:n esimerkkiä ensimmäisenä ja onkin heidän jälkeensä maailman vanhin supersankariryhmä:
Seven Soldiers of Victory
Mort Weisinger ja Mort Meskin toivat ensimmäisen kerran sarjakuviin Seitsemän Soturia vuonnaa 1941 Leading Comics #1-lehdessä ja jo silloin ryhmällä oli oma twistinsä joka erotti sen JSA:sta. Sen jäsenet olivat Vihreä Nuoli ja tämän apuri Speedy, laulava cowboy Vigilante, Tähtipoika ja tämän apuri Raita, Hohtava Ritari sekä Karmiini Kostaja sekä kahdeksas, epävirallinen jäsen Siipi, Kostajan apuri. Puhumani twisti? Kellään heistä ei ole minkäänlaisia supervoimia, vaan ovat tavallisia ihmisä joilla on vain kokemusta ja joukko erikoisia aseita apunaan taistelussaan rikoksen Napoleonia Rautakättä ja Mustaa Tähteä vastaan. Mutta nyt en halua puhua kuitenkaan alkuperäisestä ryhmästä, vaan sen uusimmasta versiosta. 2005-2006 Grant Morrison (jonka olen maininnut tässä blogissa parikin kertaa) kirjoitti uuden version Seitsemästä Sotilaasta, joka hämmensi, kummastutti ja innosti lukijoita ympäri sarjakuvapiirejä ja nettosi Morrisonille Eisner-palkinnonkin. Tämä minisarja on kerätty kahteen kovakantiseen kirjaan, mutta se ei sisällä kuin kaksi lehteä nimeltään "Seven Soldiers"-numerot 0-1 jos ollaan tarkkoja. Mistä siis on kyse?
On olemassa muinainen pahuus nimeltä Sheeda. Sheeda on toisesta ulottuvuudesta kotoisin oleva keijumainen kansa jonka tarkoitus on tuhota maa ihmisloisista ja ottaa vallan maan päällä. Sheedan kuningatar, Gloriana Tenebrae uskoo että vain seitsemän voi tuhota heidät, ja on aina joko tappanut kaikki seitsemän soturin ryhmät (kuten Vigilanten yrityksen luoda ryhmän uudestaan) tai paenneet kunnes heidät unohdetaan, Oikeuden Puolustajien tapauksessa. Mutta mitä Gloriana ei tajua että Seitsemän Soturia ovat liikkelle jo, ja kohtalon pyörät liikkuvat: Hohtava Ritari Camelotin Ystin koettaa keskiajalla tappaa Glorianan, mutta paiskautuu Pyörivän Linnan aika-ovesta nykyaikaan. Ex-poliisi Jake Jordan saa vinkin työpaikasta Manhattanin Vartija-lehdessä ja ottaa vastaan pestin lehden ja kaupungin virallisena supersankarina Vartijana. Taikuri Zatanna on menettänyt kaiken itseluottamuksensa, mutta tavattuaan nuoren tytön joka haluaa olla hänen oppilaansa löytää hän taas itsensä taikuuden ja mysteerien tieltä. Maanalaisessa noitapuritaanien kylässä Limbo Townissa Noita-Poika Klarion haaveilee maailmasta aitojen tuolla puolen, ja päästyään "sinisten kattojen maahan" hän tajuaa että muinainen pahuus uhkaa hänen kotiaan. Alix Harrower joutuu hullun tiedemies-avomiehensä luoman aineen valtaan ja saa tuhoutumattoman ihon. Hän ajatuu c-luokan supersankarin rooliin Bulleteeriksi eikä elämässä ole enään järkeä. Kahlekuningas Shilo Norman aka Mister Miracle nettoaa mainetta maailmalla, ja todistettuaan että hän voi paeta jopa mustasta aukosta tapaa hän tapahtumahorisontissa Metronin, mysteerisen miehen joka haluaa testata Shiloa. Tämä johtaa mytologisiin seuraamuksiin ja uhkaavan Mr. Dark Siden kohtaamiseen. Luojansa nimeä kantava hriviö Frankestein nousee haudastaan ja alkaa tuhoamaan Sheedan voimia maan päällä ja Marsissa, tuoden runollista kauhua ja kuolemaa mihin ikinä kulkeekaan.
He ovat Seitsemän Soturia.
Grant Morrisonin idea oli tehdä Seitsemästä Soturista perinteisen supersankariryhmän sijaan kokoelma tarinoita hahmoista, jotka kenties kohtalon johdatuksesta kohtaavat saman vihollisen, joka aliarvioi heidät yksittäisinä riesoina. Osan tarinat, kuten Mister Miraclen Uusien Jumalten kohtaaminen ei varsinaisesti liity Sheedaan mitenkään muuten kuin taustamateriaalien muodossa ja Vartijan tarina on saada taitoa ja itseluottamusta tarpeeksi että voi liittyä asioihin vasta loppurähinöissä. Tiukemmin tarinaan liittyvät Hohtavan Ritarin ja Klarionin tarinat ja ne ovatkin omasta mielestäni sarjan helmet. Kutsuin aikaisemmin Seven Soldieria minisarjaksi, jonka suhteen herrra Morrison olisi varmasti kanssani eri mieltä. Hän kutsui sitä megasarjaksi tai metasarjaksi. Morrison on ekspertti tällaisessa: Hän omaa lähes aukottoman käsityksen eri DC-universumin hahmoista ja käyttää kaikkea, aivan kaikkea mitä voi tarinassa aina Jack Kirbyn Uusista Jumalista ja Uutispojista Kulta-ajan superrikollisiin. Kovakantiset kokoelmaversiot tarinasta ovat paras tapa lukea tarina, sillä yksittäisinä tarinoina luettuna voivat Morrisonit linkitykset muihin saman sarjan tarinoihin tuntua oudoilta ja sekavilta. Tätä "yhteäistä hajanaisuutta" tukee taide. Jokaisella hahmolla ja sarjalla on oma piirtäjänsä, luoden oman kuvan ja fiiliksen jokaiselle hahmolle. Zatannan taide on hyvin puhdas ja soljuva, Klarionin ahdistava ja kolkko, Frankesteinin inhorealistinen ja Bulletteerin seksuaalinen ja fantasioiva. Kaikki huipentuu Seven Soldier #2:ssa jossa samalla sivulla voi olla kolme eri piirtäjää, vahvistaen transdimensionaalisten keijujen hyökkäyksestä johtuvaa kaoottista kornukopiaa entisestään.
Puhutaanpas vielä hahmoista, sillä tämän kaltaisessa tarinankerronnassa hahmot ja hahmokehitys ovat kaikki kaikessa. Kuten aikaisemmin sanoin, omat suosikkini hahmoissa ja tarinoissa olivat Hohtava Ritari Ystin ja Klarion. Camelotin Sir Ystin on nuorin pyöreän pöydän ritareista, ja hänet ritaroinut Galahad antaa hänelle tehtäväksi tuhota Glorianan ja kostaa Camelotin puolesta. Ystin ja hänen pegasus-ratsunsa Vanguard saapuvat Pyörivään Linnaan jossa Gloriana paljastaa että hän on varastanut taikamiekka Caliburn ex Caliburin, yhden Seitsemästä Voittamattomasta Aarteesta. Ystin varastaa miekan takaisin ja paiskautuu aika-oven lävitse 2000-luvun Kaliforniaan, Los Angelesiin. Mutta täälläkin Sheedan ja Glorianan pahuus vallitsee, ja Syyllisyys-niminen olento näyttää hänelle mitä Camelotille tapahtui ja kuinka kaikki tämä oltaisiin voitu välttää jos Ystin ei olisi karannut kuin pelkuri. Hohtavia Ritareita tai muitakaan sankareita ei enään ole, ja Sheeda tulee valtaamaan maailmaan ja Glorianan valta tulee jatkumaan. Ystinin vastaus?
"Red am I in battle. Red the raven that follows at my heels. GLORIANA. I am your DEATH."
Klarion on nuori Noita-Poika joka asuu syvällä maan alla olevassa kadonneessa puritaanikylässä nimeltä Limbo Town, jonka asukkaat palvovat synkkää jumalaa nimeltä Croatoan. Klarion haaveilee maailmasta Limbon tuolla puolen, mutta kylän traditiot estävät häntä poistumasta liian pitkälle (Klarion on siis käytännössä saatananpalvoja-noita-Disney-prinsessa. Herrra sinua siunatkoon, hra Morrison!). Klarion on varma että "Siniset Katot" ovat olemassa, ja ehkä hänen isänsä on siellä. Limbo Town on synkkä paikka, jossa aurinko ei koskaan paista, ruoka tulee oudoista kivimuodostelmista joita kaivavat epäkuolleet Grundy-miehet. Kun kylän inkvisiittori löytää kuolleen Sheedan ruumiin, päättää hän ja muut vanhimmat sulkea kaupungin kaikelta ulkopuoliselta, jopa muilta samanlaisilta kyliltä sulkemalle Veräjäportin. Klarion tietää että portin sulkeudutta on liian myöhäistä, ja hän valitsee itse oman kohtalonsa. Matkalla hän tapaa toisen Limbo Townin asukkaan, Ebeneezer Badde nimisen viemärivartijan joka varoittaa häntä Sinisten Kattojen tylsyydestä ja onttoudesta. Tämä ei kuitenkaan Noitapoikaa estä, ja Klarion ja hänen lemmikki-kissansa Teekl pääsevät lopulta maan päälle New Yorkiin, jossa välittömästi synkkä hahmo löytää hänet ja saa hänet pauloihinsa...
"If this is what Witch-Men know, I'll stay a boy forever, hahahhahha!"
Ystin ja Klarion ovat hienoja, erilaisia hahmoja joidenka edesottamukset ovat hyvin erilaisia: Ystin tietää mitä hänen pitää tehdä, mutta ei osaa mukautua ympäröivään maailmaan, kun taasen Klarion ei tiedä yhtään mitä on tekemässä mutta ovelan hymynsä ja avoimen persoonansa takia onnistuu saamaan ystäviä ja liittolaisia sekä oppii uutta maailmasta. Molemmat ovat nykyajan ulkopuolelta ja näkevät sen eri tavoilla ja Morrison onnistuu luomaan molemmille erilaisen mielentilan samanlaisista lähtökohdista huolimatta ja heidän erilaiset toimintatapansa kuvastavat myöskin heitä hahmoina. Molemmille on myös uskomattoman taitavat piirtäjät. Ystinin piirtäjä Simone Bianchi on nykyaikaisia mestareita, jonka outo, yksityiskohtainen mutta silti unenomainen taide on omiaan protokeskiaikaisen valtakunnan ja transdimensionaalisten keijujen kuvaajaksi. On helppo kuvitella nykyaikaina Yistinin näkevän maailman yhä tässä valossa ja vaikka maailma on muuttunut, ei se ole niin erilainen hänen aikaansa verrattuna. Klarionin piirtäjän Frazer Irvingin tyyliä voi kuvailla samoilla sanoilla: yksityiskohtainen ja unenomainen...mutta siinä missä Bianchi on inspiroivan kaunis on Frazer kolkko ja hyytävä, ja unenomaisuus on enemminkin painajaismaista. Ja tämä sopii Klarionin tunnelmaan hyvin. Limbo Town on synkkä paikka joka näyttää siltä että sielä sataa koko ajan ja kuinka kylmä sininen valo valaisee kaiken luonnottomalla tavalla. Ja kauhut joita Irvingin mielestä on syöpynyt sivuille ovat ovelien sivunkäännösten takana.
Vaikka nämä kaksi ovatkin suosikkejani, ovat muutkin mainitsemisen arvoisia. Mister Miracle on oiva uudelleentulkinta Jack Kirbyn vanhoista hahmoista ja sen arvaamattomuus ja jännite ovat käsikosketeltavaa. Vartija on hauska idea "talon omasta sankarista" joka kantaa Manhattan Guardian-lehden logoa puvussan. Vartijalle tämä on aluksi vain uusi työ, mutta hän ottaa työnsä tosissaan. Samalla hän selvittää lehden päätoimittajan salaisuuden ja Uutispoikien Legioonan synkän ja surullisen tarinan. Zatanna on hahmoista se joka oli ennen lukemista tuttu tapaus, ja tämä auttoi paljon hänen tarinaasa lukiessa. Zatanna ei varsinaisesti liity Sheeda-konfliktiin kuin vasta loppupuolella, mutta on hauska nähdä ammattitaikuri-supersankarin arkisempiakin asioita ja taikuuden vaarat esitetään hyvin. Heikoin tarinoista mielestäni oli Bulletteerin osio. Teknisesti tarinana se ei ole huono, mutta se ei sovi yhteen muun kirjan kanssa. Alix Harrower on "Naiset Jääkaapissa" tropen ovela ympärikääntäminen hänen supersankariksi halajan miehensä kuoleman ajaessa hänet supersankarointiin ja konfliktiin hänen ongelmiensa takia. Idea on mielenkiintoinen, hyvin toteutettu ja kaiken takana oleva pahis mielenkiintoinen...mutta sen osuus Seven Soldiersin päätarinaan on hyvin pieni. Bulletteerin osa lopussa on ratkaiseva kyllä, mutta se ei sisällä Sheedoja, Uusia Jumalia tai Uutispoikia, mutta sen sijaan siinä on paljon c-luokan supersankareita ja supersankarikulttuurin idean tutkiskelua. Ja vähäpukeisia naisia.
 |
| Jääkaappi, heh. |
Mutta suurin yllätys ja mahtavin osuus kirjassa oli Frankestein. Jotkut varmaan ovat kuulleet Lobosta. Iso, lihaksikas kaveri avaruudesta joka ajelee moottoripyörällä ja ampuu heppuja naamaan tai lävistää heidät lihakoukulla. Pääjehu on kova kaveri joka on tapellut Teräsmiehen kanssa ja tehnyt kaikkea ryöstöistä kansanmurhaan. Lobo on kuin Deadpool tietyssä mielessä: Hänen sarjakuvissaan hommat toimivat eri kaavalla kuin normaalisti ja hänen suosionsa on suuri.
Frankestein syö Lobon kaltaisia nörttejä aamupalaksi.
 |
| *SÄHKÖKITARASOOLO* |
Vuonna 1870 Frankestein tuhoaa Sheedan kuningas Melmothin taistelussa mutta syöksyy samalla itse kuolemaansa. Satoja vuosia myöhemminSheeda nousee uudestaan maan päälle ja he aloittavat ihmiskunnan riivaamisen itsearvostusta imevien perhostoukkien avulla. Mutta sitten nousee Frankestein maan povesta, polttaa perhosten pesät ja ilmoittaa olevansa taas ihmisten suojelija. Seuraavaksi hän on Marsissa ratsastaen Marsin punaisilla hevosilla metsästäen Melmothia ja tämän aarteita. Sitten hän on puhdistamassa järjiltään mennyttä kaupunkia sen hulluudesta, parinaan nelikätinen pyssysankari Frankesteinin Morsio. Hän taistelee aikahirviötä vastaan Tiibetissä, tuhoaa Sheedan laivastoja ja kävelee pois ydinräjähdyksistä. Frankestein on MAHTAVUUS ITSE. Doug Mahnken inhorealistinen ja verinen piirtotyyli on omiaan korkeaoktaaniseen verikekkeriin mitä Frankestein jättää taaksensa. Morrisonin kirjoitus mukailee proosamaista epiikkaa josta Frankestein on syntynyt ja jokainen Frankesteinin lausahdus ja ajatus huokuu aikojen eeppisyyttä.
"All in a day's work...for Frankestein!"
Morrisonin Seitsemän Soturia eivät ole varsinaisesti tehneet vielä debyyttiä tv:ssä tai elokuvissa, mutta yksittäiset hahmot ovat poikkeus. Zatanna oli pitkäaikainen jäsen Justice League Unlimited-sarjassa ja oli mukana Smallville-sarjan jaksossa. Klarion tuli Batman-sarjan neljännellä tuotantokaudella yhdessä alkuperäisen vihollisensa Etrigan Demonin kanssa ja myöhemmin sai fanisuosikin statuksen Young Justice-sarjassa. Myös Mister Miracle on piipahtanut Justice League Unlimitedissa, mutta sarjan jaksojen parhaimmistossa esiteltiin alkuperäiset Seitsemän Soturia. Jaksossa "Patriot Act" alkuperäiset Seitsemän Soturia joutuvat pidättelemään supervoimaista Kenraali Eilingiä kaikkien supervoimaisten sankarien ollessa muualla, ja koko jakso on yksi toiminnantäytteinen, hauska ja kunnioitettava hatunnosto maailman toiseksi vanhimmalle supersankariryhmälle.
Seven Soldiers on eeppinen, monimutkainen tarina joka kuitenkin lopussa tekee järkeä, vaikkei se siltä tunnukkaan aina. Morrisonille perinteinen palapelimainen tarinankerronta toimii hyvin juuri tämän kaltaisessa tarinassa jossa monta hahmoa pyörii saman ongelman ja konfliktin ympärillä ilman että he viettävät aikaa yhdessä. Seven Soldiers of Victory on enemmän kuin osiensa summa, tarjoten erilaista ja viihdyttävää luettavaa joka luvulla, näin pitäen lukija liimattuna lehteen. Eikä tämä Vartija-tarina iskenyt? Tässä Klarionin seikkailuja maan päällä. Mister Miraclen maailma on sekava ja en ihan pysynyt mukana-Frankestein! Ratsastamassa Marsissa! Tappamassa hrviöitä! Varmaan tajusitte. Aina tällaiset tarinapalapelit eivät toimi, mutta Morrisonin obsessio jatkumon ja ykistyiskohtien kohdalla ovat hänen parhaimmat työkalunsa tätä tarinaa tehdessä. Tule siis ja kuule tarina niistä jotka yhdessä taistelevat Sheedaa vastaan omilla rintamillaan omissa taisteluissaan. Vain Seitsemän Soturia voivat tuoda voiton!
Tämä oli Valokeilan neljäs osa. Sarjakuvat ovat täynnä hahmoja ja ihmeitä, jotka eivät ole saaneet vielä ansaitsemaansa näkyvyyttä, ja minun tehtäväni on nostaa ne valokeilaan. Ensi kertaan!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti