torstai 28. huhtikuuta 2016

Atte Arvostaa: Captain America: Civil War

Tätä kirjoittaessani ei ole kulunut vielä tuntiakaan siitä kun Captain America: Civil War päättyi ja kävelin ulos salista. Elokuvan luonteesta johtuen sekä omasta palavasta halustani purkaa asioita johonkin tuleva arvostelu saattaa sisältää joitakin juonipaljastuksia, joista kyllä varoitan etukäteen. Te jotka ette ole nähneet kyseistä elokuvaa vielä, tässä kiteytetty versio siitä mitä ajattelin:

Captain America: Civil War on erittäin viihdyttävä, hauska, toiminnäntäytteinen ja paikka paikoin sydäntäsärkevä supersankarielokuva. Näyttely toimii niin vanhojen kuin uusienkin hahmojen osalta, toiminta samaa ykkösluokkaa mitä Winter Soldier tarjosi ja vitsit ovat hauskempia kuin koskaan aikaisemmin. Hämähäkkimies=Paras, Musta Pantter=Paras ja pahis on Marvelin leffauniversumin mielenkiintoisimpia. Loppu voi olla joillekin pettymys ja en ole itsekkään ihan varma toimiiko se mutta kokonaisuutensa Civil War on Marvelin elokuvien parhaimmistoa, ehkä jopa paras.

Sitten syväluotaavampi arvio:



Taustaa: Supersankarien Sisällissota sai alkutahtinsa superrikollinen Nitron räjäytettyä Stamfordin koulun supersankariryhmä Uusien Soturien jahdatessa tämän sinne. Tämä oli viimeinen pisara jo täydessä maljassa ja Yhdysvaltain hallitus päätti rekisteröintisopimuksesta, joka pakottaisi kaikki superihmiset allekirjoittamaan sopimuksen, ryhtymään hallituksen agenteiksi tai joutuisivat lopettamaan sankaroinnin. Supersankarien yhteisö jakautui kahtia; Rekisteröintiä puoltavia johti Rautamies ja sitä vastustavia Kapteeni Amerikka. Pitkä taistelu päättyi lopulta Rautamiehen puolen voittoon ja tämä johti moniin uusiin ongelmiin. Sisällissodan suunnitteli Mark Millar.
Syvällä Afrikan sydämessä on Wakandan valtio. Wakanda on teknologisesti maailman huipulla mutta on vetäytynyt muusta maailmasta. Wakandasta tulee myöskin vibraniumia, maailman arvokkainta jalometallia. Kun superrikollinen Klaw koettaa varastaa ainetta joutuu hän konfliktiin kuningas T'Chakan kanssa. T'Chaka kuolee Klawin toimesta, ja kuninkaan poika T'Challa ajaa hänet ulos. T'Challa kouluttaa itsensä neroksi ja fyysiselle huipulle ja hänestä tulee Musta Pantteri, Wakandan suojelija ja monarkki. Musta Pantteri sitemmin liittyi Kostajiin. Mustan Pantterin loivat Stan Lee ja Jack Kirby.
Kun radioaktiivinen hämähäkki puri nuorta Peter Parkeria sai hän siitä uskomattomat voimat. Peter oppi kantapään kautta että suuri voima tuo suuren vastuun, ja hänestä tuli hämmästyttävä Hämähäkkimies, joka sitemmin on ollut Kostajien rivijäsen ja taistellut lukuisissa taisteluissa maan mahtavimpien sankarein rinnalla. Hämähäkkimiehen loi Stan Lee ja Steve Ditko.

Elokuva: Kapteeni Amerikan (Chris Evans) johtamat Uudet Kostajat jatkavat supersankarointia ympäri maailmaa. Kun Lagosissa tapahtunut yhteenotto rikollisten kanssa johtaa useiden viattomien kuolemaan, antaa YK Kostajille viimeisen oljenkorren: Sokovian Sopimuksen, joka sitoisi Kostajat YK:n hallintaan tai pistäisi heidät eläkkeelle. Tony Stark (Robert Downey Jr.) tukee ajatusta ja saa osan Kostajista puolellensa. Mutta kaikki menee pian pieleen kun pommi-isku nostaa taas Talvisotilaan (Sebastian Stan) maailman etsitymmäksi mieheksi ja Kapteeni Amerikan täytyy valita seisooko hän kumman ystävänsä rinnalla sodassa, jossa ei ole kuin häviäjiä...



Captain America: Civil Waria ympäröi monta asiaa ennen sen ilmestymistä. Kuinka se vastaa esikuvaansa sarjakuvista? Onko siinä liikaa hahmoja? Onko siinä liian vähän hahmoja verrattuna alkuperäiseen? Onko sen fokus jossain muualla kuin Kapussa jonka elokuvasta on kyse? Itselle isoin kysymys oli onnistutaanko mielestäni keskinkertaisesta lähdemateriaalista ottamaan irti enemmän hyvää kuin pahaa? Kaikkiin näihin kysymyksiin elokuva vastaa ja kunnolla. Captain America: Civil War on loistava elokuva. Se tuo alkuperäisen sarjakuvan konfliktin esiin hyvin, tuoden samoja argumentteja puolesta että vastaan esille niiltä tahoilta joilta ne tuntuvat järkeviltä. Sen keskeinen konflikti on vähintään yhtä hyvin esitetty ja paremmin argumentoitu kuin sarjakuvassa. Alkuperäisen isoin ongelma oli sen yksipuolisuus. Lukijat samaistuivat Kapteenin puoleen, mutta Stark vaikutti vain totalitaristiselta jankkaajalta. Elokuvassa molemmat puolet esitetään kunnolla ja kyse ei ole enään vain siitä että onko joku puoli oikeassa tai toinen väärässä. Persoonalliset asiat kuten lojaalius ja pelko toisten puolesta tekevät kaikista hahmoista humaaneja pelaajia tässä sodassa. Ja koska kyseessä on Kapun leffa on fokus luonnollisesti hänessä. Tämä ei ole vain kahden osapuolen kiista, vaan Steven yritys pelastaa paras ystävänsä maailmalta ja itseltään ja tämä on elokuvan ajava voima, ei politiikka. Ja tarinaan on saatu ovela taustavaikutus joka tuntuu luonnolliselta, lähtien hyvin pieneltä tasolta ja lopulta ollen suurin  tekijä koko kiistassa. 



Näyttelijäpuolella homma toimii mutta se ei liene ihme kenellekkään. Nämä ovat hahmoja joidenka kanssa olemme viettäneet aikaa lähes vuosikymmenen ja hahmojen välinen kemia on uskomatonta. Elokuvassa jonka koko juttu on "kaverit vs kaverit" näin on parempi ollakkin sillä paljon juonesta riippuu hahmojen suhteista. Mitä muut Kostajat ajattelevat Buckysta, miten Rautamies ja Kapu tulevat juttuun sodan häämöttäessä, mitenkä taistelutoverit jotka ovat kohdanneet kaikkea jumalista tappajarobotteihin tuntevat kun vihollinen onkin tyyppi jonka varaan uskoit henkesi- tälläiset asiat ovat elintärkeitä ja ne esitetään taidolla ja tunteella. Näyttelijät kuten Evans, Downey ja Scarlett Johansson ovat tässä pisteessä jo niin sinut roolinsa ja hahmonsa kanssa että he eivät voi pettää millään tasolla, Anthony Mackie jatkaa yhä suosikkihahmojeni sarjassa loistoäijä Haukkana ja viime kerralla Age of Ultronissa vitsikkäässä roolissa nähty Don Cheadle tuo Rhodeyta takaisin sen sotilasjuurille ja tuoden juuri oikeaa painoa oikeisiin kohtauksiin. Mutta eniten minua ja varmasti monia muitakin kiinnosti uudempien tulokkaiden Elizabeth Olsenin ja Paul Bettanyn hahmot Wanda ja Vision. Voimmeko...voimmeko saada heille oman elokuvan? Koska taikakivestä voimansa saanut noita ja samasta kivestä tietoisuuden saanut androidi ja heidät orastava rakkautensa on aivan liian hyvää matskua tuhlattavaksi pieniin pätkiin. Toki nämä pätkät toimivat ja on hauska nähdä punanaamainen Spock/Teräsmies käyttäytymässä kuin ujo rakastunut koulupoika Wandan ympärillä, mutta aina kun heidän kohtauksensa päättyy tuntuu että ne päättyvät liian nopeasti. Tässä olisi materiaalia kokonaiseen elokuvaan, ja romanttinen supersankarielokuva Purppuranoidasta ja Visionista olisi juuri se uusi tuulahdus mitä haluan nähdä Vaihe 4:sessa. 

Eli tämä on siis aika sydäntäsärkevää.

Puhutaanpas sitten uusista tulokkaista. Ensin Chadwick Boseman ja hänen kauan odotettu hahmonsa T'Challa eli Musta Pantteri. On aina hauska nähdä sarjakuvahahmon täydellinen ilmaantuminen valkokaankaalle, eikö olekkin? Musta Pantteri on mahtava näky, ja Boseman näyttelee hyvin eksoottista ja mysteeristä hahmoa tunteella ja vakaumuksella ja hänessä on synnynäinen toimintatähti valmiina puhkeamaan kukkaan. Mustan Pantterin liikeradat taistelussa ovat täysin erilaiset kuin millään muulla supersankarilla tähän asti ja T'Challa itse on mielenkiintoinen väliinputoaja koko konfliktissa. Hän on Tonyn puolella mutta ei varsinaisesti puolla tämän tavoitteita. Hänen syynsä ovat omiaan ja juontavat jälleen juurensa konfliktin toimivaan osaan eli persoonallisuuteen. Ja hän ehtii käymään jopa hahmokasvua elokuvan aikana mikä on aina bonusta. Mutta mennään sitten siihen joka erään trailerin tultua on ollut kaikkien ajatuksissa. Kuinka hyvä Tom Holland on Hämähäkkimiehenä? Vastaus: Aika hemmetin hyvä. Hollandin versio Parkerista on kuin kaunis amalgaami McGuiren ja Garfieldin versioista. Hän on nörtti ja näyttää siltä, hänen käytöksessään on jotain vähän hönttiä ja on selvää kaikille että tämä poika on varsin kokematon. Mutta samaan aikaan hän on nopea suustaan ja energinen ja Hämiksenä vitsaileva ja itsevarma. Oli uskomaton ilo nähdä lopulta oma suosikki supersankarini kävelemässä Kostajien rinnalla, viskomassa verkkoja ja heittämässä huulta kuin kunnon Hämähäkkimiehen kuuluukin. Puku on upean näköinen ja ennen kaikkea aito päinvastoin kuin CGI:lla tehty kuten monet ehtivät jo väittää ennen elokuvan ilmestymistä. Hämähäkkimies on myöskin mielenkiintoinen outous  muiden sankarien keskuudessa ja tämä huomioidaan hauskasti. Hauskasta puheenollen: Civil War on varmasti HAUSKIN MCU-LEFFA IKINÄ. Tämä ei tarkoita että elokuva olisi pelkkää vitsiä ja että se olisi liian kevyt synkästä aiheesta huolimatta. Tämä on osa Marvelin neroutta- huumori ja synkkyys eivät ole toisiaan poissulkevia teemoja. Paljon vitsestä lähtee loistavista hahmoista ja heidän välisistä uniikeista suhteistaan ja Hämähäkkimies luonnollisesti generoi paljon vitsejä luonteensa mukaisesti. Jotkut humoristiset hahmosuhteet tulevat luonnostaan kuten Samin ja Buckyn mahtava "olemme samalla puolella mutta emme ystäviä" dynamiikka joka oli kenties elokuvan hauskin osuus. 



Seuraava osuus sisältää enemmän juonipaljastuksia ja jotain mitä ei olla nähty trailereissa, nimittäin tarinan pääkonnan analyysiä. Jos et ole nähnyt elokuvaa ja olet lukenut näin pitkälle, vielä voi pelastaa itsesi. Selvä? 

SPOILER KICK!


MCU:n pääpahikset ovat olleet vaihteleva vuoristorata. Loki nostetaan aina esiin parhaimpana ja olen jo aikaisemmin sanonut miksi näin on. Mutta jokaisessa elokuvassa on aina tullut uusi konna ja tähän mennessä kukaan ei ole jättänyt samanlaista jälkeä kuin Loki pahisten joukossa. Olikin korkea aika että Civil War korjaa tämän puutteen, sillä Daniel Bruhlin näyttelemä Zemo on diabolinen suunnittelija jonka hahmon aloitustahdit on vasta soitettu. Vaikka hahmolla ei ole paljon mitään nimeään lukuunottamatta yhteistä sarjakuvien purppurahuppuisen natsin kanssa, on pinnan alla asioita jotka tekevät sarjakuvien Zemosta pitkäaikaisen ja suositun hahmon. Zemo ei halua hallita maailmaa, hankkia rahaa tai absoluuttista valtaa. Hänen motiivinsa jatkavat tässä tekstissä paljon puhutulla persoonallisella linjalla. Hän haluaa tuhota Kostajat mutta ei tavallisena ihmisenä siihen pysty. Siispä tämä täysin supervoimaton, minimaaliresursseja ja omaa älliään käyttävä sotilas onnistuu muutaman sanan, hyvin tähdätyn luodin ja ovelan manipuloinnin avulla siinä missä Jumala Loki ja hyperälykäs robotti-tekoäly Ultron epäonnistuivat ja samalla olemaan paljon mielenkiintoisempi hahmona kuin monen muun elokuvan pahis. Zemon osuus ei ole iso, mutta hänen painoarvonsa juonelle on valtava ja kaikesta päätellen tämä ei ole viimeinen kerta kun näemme tämän loistavan hahmon.  Painotan: Elokuva onnistui hetkeksi huijaamaan minua siitä että Zemo yrittää koota MCU-version Pahuuden Mestareista ja kun tämä paljastuu vääräksi olettamukseksi en edes välittänyt koska tajusin tilanteen kauneuden ja Zemon juonen kauheuden.  


Mutta kuten kiteytyksessäni sanoin, ei elokuva ihan täydellinen ollut joskin viat ovat pieniä. En ole varma toimiiko elokuvan loppu. Se tuntuu jotenkin aivan liian leppoiselta verrattuna tapahtumiin paria hetkeä aikaisemmin ja tilanne ei varsinaisesti ole muuttunut. Status Quo on muuttunut ja tämä varmasti tulee näkymään tulevissa elokuvissa (eritoten Hämiksen kohdalla) mutta jotenkin odotin jotain hieman dramaattisempaa ja lopullisempaa ja ymmärrän hyvin jos loppu ei ole ihmisten mieleen. Emily VanCampin hahmo Sharon Carter sai lisää ruutuaikaa mutta jäi silti hieman sivualalle-mikä on ymmärrettävää hahmojen määrää ajatellessa- mutta koska Sharon on Kapun elämässä tärkeä tekijä oli sääli että hän ja Kapu eivät saaneet enempää yhteisiä hetkiä. En myöskään ihan pitänyt siitä mitä elokuva teki Frank Grillon hahmon Rumlowin kanssa. Toki Rumlow näytti hienolta ja Grillo toi mukanaan samaa raakaa karismaa mitä hän käytti Winter Soldierissa mutta hahmon lopullinen kohtalo tuntui hieman tuhlaukselta, vaikkakin se sentään palveli tarkoitusta ja oli mielenkiintoinen vertauskuva sarjakuvien tapahtumiin päinvastoin kuin Struckerin täysin turha osuus Age of Ultronissa. Mutta Grilloa olisi ollut hauska seurata näissä elokuvissa uudemmankin kerran. 


Mutta nämä ovat pikkuvikoja muuten loistavassa elokuvassa. Captain America: Civil War oli rohkea veto studiolta jonka suosio perustuu hahmoihin ja heidän kemiaansa supersankariryhmänä elokuvan hajoittaessa tämä kyseinen sankariryhmä. Tämä veto Marvelin ja meidän onneksemme oli onnistunut ja sai taas jälleen odottamaan tulevaa jännityksellä ja sairaanloisella mielenkiinnolla. Kuinka Kostajat jatkavat tästä? Miten Hämähäkkimies mahtuu tähän uuteen maailmaan? Mitä Zemolla on vielä mielessä? Musta Pantteri-elokuva on tulossa, mitenkä tämä vaikuttaa siihen? Entäs Visionin ja Wandan suhde? Hyvä elokuva ei ainoastaan vastaa kysymyksiin elokuvasta vaan myös esittää uusia sellaisia ja näin saa katsojan mielenkiinnon nousemaan uusiin asioihin. Civil War aloittaa MCU:n Vaihe 3:sen ja jos tämä on esimakua siitä mitä meille on luvassa lähivuosina, tulevat nämä vuodet olemaan mahtavia. Captain America: Civil War on mahtava toimintapläjäys täynnä huumoria, mahtavia taistelukohtauksia joissa on sekä luovuutta että uusia ideoita ja se on, uskokaa tai älkää, paras Marvelin supersankarielokuvista ja kenties jopa paras supersankarielokuva jonka olen kuunaan nähnyt.

Atte T

ps. Elokuvassa kaksi stinger-kohtausta joista kumpaakaan ette halua missata. Molemmat tekevät pohjatyötä tuleville elokuville ja toisessa niistä näemme jotain mitä emme ole nähneet 5 elokuvan aikana tähän mennessä. 

pps. Ant-Man. DAMN. 

pps. Oh look. Perfect recreation of the iconic shot from Civil War comic. NEAT!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti