maanantai 22. toukokuuta 2017

Ihmenaisen kolme tarinaa

Reilun viikon päästä elokuvateattereihin saapuu Wonder Woman, joka on monellakin tapaa merkittävä elokuva. Se on ensimmäinen supersankaritarelokuva sitten Elektran (2005) ja se on neljäs elokuva junakolarissa nimeltä DC Cinematic Universe ja sen harteilla on taas kysymys koko projektin tulevaisuudesta. Mutta ennen kaikkea se on ensimmäinen suuren yleisön elokuvaversio Ihmenaisesta, maailman tunnetuimmasta supersankarittaresta jonka historia yltää aina 40-luvulle asti ja kyllä, on kestänyt 76 vuotta ennen kuin Ihmenainen saa ensimmäisen oman elokuvansa. Meni tämä elokuva mihinkä suuntaan tahansa, on se hyvin merkittävä tapaus monelta kohtaa. Studiot tulevat punnitsemaan naisvetoisten supersankarielokuvien tulevaisuuden tästä, ja jos kaikki menee mönkään on vaakalaudalla myös tulevien supersankarittarien elokuvat, uskokaa pois.



 Miksi sitten Ihmenaisen kanssa on kestänyt niin kauan? Tähän on varmasti olemassa paljon erilaisia tekijöitä (kohderyhmät, olettamukset siitä mitä halutaan nähdä, epäusko naisvetoisiin elokuviin supersankarimarkkinoilla) mutta yksi varma syy on tämä: Ihmenainen on sarjakuvana ja hahmona todella, todella outo ja monimutkainen. Diana itsessään ei ole ideana vaikea; hän on amatsoni, supervahva ja kestävä ja on rauhan ja totuuden lähettiläs maailmassa. Mutta kaikki hän taustassaan on ollut alati muutoksessa, kehityksessä ja kaaoksessa siitä lähtien kun hän ensimmäisen kerran astui puolustamaan maailmaa All-Star Comics 8-lehden sivuilla. Jos häntä verrataan esimerkiksi kahteen lähimpään toveriinsa, Batmaniin ja Teräsmieheen, joidenka kanssa Ihmenainen muodostaa DC:n ikonisen triumviraatin. Batmanin tausta on aina ollut sama; vanhemmat ammuttiin, nuori Bruce vannoi valan kostaa, treenasi itsensä ja bam, Batman. Detaljit tästä treenauksesta ovat muuttuneet, mutta perusperiaate on sama. Sama Teräsmiehen kanssa. Kuten Grant Morrison sen niin hyvin kiteytti: "Doomed planet. Desperate scientists. Last hope. Kindly couple." Teräsmiehen taustan yksityiskohdat ovat muuttuneet vielä vähemmän kuin Batmanilla. Mutta Ihmenaisen taustasta ja elinympäristöstä on nyt olemassa kolme tunnettua versiota, ja hahmo ei ole yhtä tunnettu suuren yleisön joukossa taustoiltaan kuin kaksi edellistä esimerkkiä. Tänään esittelen nämä kolme merkittävää taustaa ja mitä uusi elokuva niistä käyttää, sekä mitenkä Ihmenaisen hahmo on muuttunut näiden taustojen myötä.

Golden Age- alkuperäinen alkuperä

Kuten aiemmin sanoin, Diana Prince eli Ihmenainen näki päivänvalon ensimmäisen kerran 1941 ilmestyneessä All-Star Comics-lehden numerossa 8. Ihmenaisen luoja oli William Moulton Marston, aito ehdokas tittelille "Most Interesting Man in the World." Marston tunnetaan psykologian piireissä parhaiten valheenpaljastamisen keksimisestä, ja tämän ura pyskologina oli paljolti innoitteena Ihmenaisen synnyssä. Marston uskoi, että patriarkaalinen yhteiskunta ajautuisi lopulta kaaokseen ja sekasortoon, mutta myös että tulevaisuudessa maailmaa hallitsisi matriarkaalinen systeemi, sillä naiset ovat luonteeltaan paljon sopivimpia johtamaan maailmaa kuin miehet. Hän myöskin uskoi "rakastavaan hallintaan" jossa alistumalla toisen huolenpitoon voi saavuttaa rauhan. Varhaisissa Ihmenainen-tarinoissa bondage-elementit sekä subtekstit hallinan ja alistumisen suhteesta ovat esillä.



"Give them alluring woman stronger than themselves to submit to, and they'll be proud to become her willing slaves!" - William Moulton Marston.

Alkuperäinen tausta meni siis näin: Muinaisen Kreikan amatsonit olivat Amazonian valtion hallitsijoita, ja tämä valtio oli paratiisi. Kun jumalsankari Herkules kuuli kaupungista, halusi hän valloittaa sen. Hän kohtasi amatsonien kuningattaren, Hippolytan, joka taisteli tämän kanssa. Lopulta Herkuleksen onnistui varastaa Hippolytan taikavyö, joka antoi hänelle tuhoutumattomuuden. Herkuleksen armeija orjuutti amatsonit, ja vaikka Hippolyta rukoili apua jumalatar Afroditelta, ei apua tullut. Lopulta Afrodite käänsi katseensa heidän luoksensa, ja auttoi amatsoneja rikkomaan orjuuden kahleensa ja he jättivät miehen maailman taaksensa veneillään. He eristäytyivät Paratiisisaarelle, joka nykyään tunnetaan Themyscirana. Afrodite käski heidän pysyä sielä, ja myöskin että he jättäisivät orjuuden kahleensa käsiinsä muistoksi. Kyllä, Ihmenaisen käsivarsirannekkeet ovat symboliset orjan kahleiden merkit.



Vaikka heidän elämänsä oli nyt autuasta onnea, ei Hippolyta voinut tuntea itseään onnelliseksi, sillä hän halusi lapsen. Hän muovasi savesta lapsen, ja rukoili sen äärellä että jumalattaret antaisivat hänelle lapsen. Ja näin he tekivät, ja savesta tehty lapsi sai elämän ja Hippolyta sai lapsensa. Hänen nimensä oli Diana, Ihmenainen. Diana kasvoi onnellisena Paratiisaarella, ja hänestä tuli saaren kaunein, vahvin ja viisain amatsoni. Hänen elämänsä muuttui kuitenkin kun saarelle ajautui lentokone, ja sen kyydissä mies. Tämä mies oli Steve Trevor, ja hän kantoi tämän hoidettavaksi. Hippolyta kuulusteli paranevaa Trevoria, joka kertoi hänelle maailman olevan kaaoksessa, sillä II. maailmansota oli alkanut. Natseissa ja Hitlerissä Hippolyta näki saman ylimaskuliinisen pahuuden mitä Herkules edusti, ja hän päätti lähettää sotureista parhaimman Steve Trevorin mukaan Amerikkaan suojelemaan maailmaa ja ajamaan heitä kohti Paratiisisaaren utopista mallia. Diana halusi mennä itse, mutta Hippolyta ei päästänyt ainoaa lastaan miesten maailmaan. Hän järjesti turnajaiset kaikille sotureille, ja kisojen voittaja saisi kunnian. Lopulta kisan voitti naamioitunut soturi joka tietysti oli, yllätys yllätys, Diana. Diana sai näkymättömän suihkukoneensa, totuuden lasson ja tiaran ja niin hän lähti Amerikkaan. Tänä aikana Ihmenainen myös sai pitkäaikaisimmat pahiksensa; Marstonin suosikki eli skitsofreniasta kärsivä Gepardi, gorillasta naiseksi muuttunut voimanpesä Giganta sekä misogynisti hypnotisoija Tohtori Psyko.

Not a sissy in the lot.


Mielenkiintoisinta Marstonin alkuperäisessä tarinassa on Paratiisisaaren ja amatsonien kulttuuri ja yhteiskunta. Se ei ole pelkästään klassisen kreikkalainen,  vaan enemmänkin hellenistinen scifi-feministi-utopia. Amatsonien tiede, teknologia ja elämä oli paljon kehittyneempää kuin aikalaistensa teknologia länsimaissa; heillä oli lentokoneita jotka olivat nopeampia ja omasivat häiveteknologiaa ja heidän aseensa olivat kehittyneempiä ja hienompia. Ihmeellinen "purppura säde" pystyi parantamaan kaikki haavat ja vammat, tehden amatsoneista käytännössä kuolemattomia. Paratiisisaaren, amatsonien ja Ihmenaisen piti olla ylivertainen muuhun maailmaan verratuna. Toki Ihmenainen ja amatsonit olivat kehittyneitä sotureita, mutta vain siksi että heidän yhteiskuntansa oli kaikilla muillakin tasoilla kehittynyt. Tämä on jotain, joka on unohtunut tai tietoisesti hylätty tulevissa tarinoissa, ja Ihmenaisen taustassa ollaan keskitytty vain yhteen elementtiin- johon pääsemmikin seuraavaksi.

Kreikkalainen tarina

Kun Crisis on Infinite Earths (1985) muokkasi koko DC-universumia muuttumattomalla tavalla, oli Ihmenaisen tausta yksi joka päätettiin kertoa uudestaan. Hänestä tehtiin ns. uusi tekijä DC:n maailmaan, sillä Ihmenaisesta oli viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tullut paljon uusia versioita ja hänen taustaansa sekoitti entisestään 70-luvulla ilmestynyt suosittu tv-sarja. Työhön valittiin kaksi isoa tekijää; legendaarinen kirjoittaja Len Wein ja piirtäjä George Perez, joka oli myöskin Crisis of Infinite Earthsin piirtäjä. Perez edusti vielä vanhemman koulukunnan piirtäjiä, jotka ideoivat tarinoita yhdessä kirjoittajan kanssa. Perezin ja Weinin versiossa muutettiin enemmän estetiikkaa ja yksityiskohtia kuin isompia tarinakaaria. Amatsonit syntyivät, kun Athena liitti miesten tappamien naisten sielut uusiin, vahvempiin ruumiisiin. Herkules ei varastanut Hippolytan vyötä, vaan esitti ystävää ja huumasi tämän. Muutenkin koko amatsonien vangitseminen ja alistaminen on kuvattu todella brutaalisti ja rankasti. Mutta muuten tarina seuraa samaa kaavaa; amatsonit rikkovat kahleensa, pakenevat, paratiisisaari ja ikuinen onni. Tällä kertaa tosin tätä käsitellään enemmän rangaistuksena, ja amatsonit saavat myöskin tehtävän vahtia ikuista pahuutta joka uinuu saaren keskustassa olevassa haudassa. Diana syntyy myöskin samaan tapaan.



Mutta isoimmat erot liittyvät ensimmäiseen isoon tarinakokonaisuuteen. Kun tarina kerta kirjoitettiin 80-luvulla, ei II. maailmansota voinut olla enään syy Steve Trevorin tuloon ja Ihmenaisen matkaan Amerikkaan. Tällä kertaa keskiössä on kylmä sota, tai enneminkin se että Ares, sodan jumala, ei halua sodan olevan vähemmän kylmä. Kreikan muinaisia jumalia huolettaa ihmisten uskon katoaminen, ja Ares uskoo että hän voisi saada ylilyöntiaseman muista jumalista uudella maailmansodalla, sillä sota ja konflikti ruokkii hänen valtaansa. Mutta amatsonit voisivat estää tämän suunnitelman, ja Ares manipuloi sotilaslentäjä Steve Trevorin pommittamaan heidän saartaan. Trevor kuitenkin tajuaa että saari on siviilikohde ja koittaa lopettaa tehtävän, mutta Ares iskee hänen koneensa maahan. Samaan aikaan amatsonien profeetta ennustaa, että Ares on aloittamassa viimeistä sotaa, ja että jumalat haluavat amatsonien valitun pysäyttävän hänet. Diana pelastaa Trevorin, saa tehtävän osakseen ja vie hänet takaisin Amerikkaan hoidettavaksi ja samalla aloittaa oman taistelunsa Aresta vastaan.



Samat perusideat ja teemat kyllä, mutta merkittävä esteettinen ero; Paratiisisaari ei ole enään huippuedistynyt utopia, vaan hellenistinen aikakupla. Ei näkymättömiä lentokoneita, ei purppuraa sädettä, vaan keihäitä, jousia ja hopliitteja. Heidän tehtävänsä on pysyä saarella ja suojella muinaista pahuutta, ei olla esikuvana ja ideaalisena yhteiskuntana koko maailmalle. Ihmenainen viettää jonkin verran aikaa ihmetellessään nyky-yhteiskuntaa, mutta ei todellakaan liikaa- yksi Dianan hyveistä on se, että hän sopeutuu muutoksiiin ja oppii hyvin nopeasti. Myös sivuhahmot ja viholliset liittyivät paljon enemmän antiikin Kreikan teemoihin. Jumalat olivat enemmän mukana toiminnassa, Ares ja noita Kirke nousivat Dianan pahisgallerian eturiviin ja isot tarinat liittyivät usein jumalten leikkeihin. Vaikka isoja muutoksia oli tullut, oli Diana ja amatsonit yhä varsin ihanteellisia. He uskoivat myötätuntoon, anteeksiantoon ja olivat lempeitä vieraitaan kohtaan. Ja Perezin ja Weinin asettama status quo pysyi suhteellisen kauan samana. Amatsonit avasivat rajansa maailmalle, Ihmenaisesta tehtiin Themysciran suurlähettiläs, tiede, taide ja historia kulki vapaasti kahden kansan välillä. Mutta 2000-luvulla kirjoitettiin sekä Ihmenaisen parhaimpia tarinoita (näistä lisää myöhemmin) mutta myös amatsonien suhteen kurjia tarinoita. Mutta vasta 2011 tuli seuraava iso muutos.

New 52- 'nuff said

Ahh, New 52. Tämä surullisenkuuluisa reboot on päättynyt jo useampi vuosi sitten, ja uusi reboot (erinomainen Rebirth jonka Batman-sarjiksia kehuin aiemmin) on jo alkanut korjaamaan sen tekemiä vaurioita DC:n maailmaan. Mutta sen varjo on yhä koko sarjakuvafirman yllä, vaikuttaen kaikkeen hahmoista animaatioihin ja elokuviin. DC:n animaatioelokuvat ovat pitkälti olleet versioita Oikeuden Puolustajien tarinoista tältä ajalta, Teräsmiehen kalsariton look on ollut vakio niin Man of Steelissa kuin Supergirlissa, ja sitten on tietysti Ihmenainen. New 52-jatkumon kirjoittajaksi valittiin Brian Azzarello, loistava kirjoittaja mutta täysin väärä tähän työhön. Azzarello on noir-tyylin kirjoittaja, synkkien ja maanläheisten väkivaltatrillerien ammattilainen. Valitettavasti lopputulokset näkyvät.



Azzarello ei mene paljoa amatsoonien taustan yksityiskohtiin, mutta yleinen kuva on paljon synkempi. Diana on lähtenyt saarelta jo aikoja sitten, ja amatsonit ovat kovin väkivaltaista ja vihamielistä porukkaa. Azzarello muutti lempeät ja armoa osoittavat amatsonit aggressiivisiksi, ulkopuolisia vihaaviksi käryilijöiksi. He hankkivat uusia lapsia viettelemällä (tai pakottamalla...) ohikulkevien laivojen miehiä, tappaen miehistöt aina tämän jälkeen. Tyttölapset pidetään, poikalapset myydään orjuuteen jumala Hephaestukselle. Ja sitten on Ihmenainen. Hän ei ole enään savesta luotu jumalattarien siunaama ihme. Hänen äitinsä on kuningatar Hippolyta ja isänsä on taivaan jumala Zeus. Diana on puolijumala. Rannekkeet pitävät näitä jumalaisia voimia piilossa.



Kuten sanottu, isoja ja ärsyttäviä muutoksia Ihmenaisen faneille, muuttaen koko hahmotaustan synkemmäksi ja poistaen alkuperäisen taustatarinan naiseuteen fokusoivat teemat. Ihmenainen on harvoja isoja supersankareita jolla ei ole ollut minkäänlaista isäsuhdetta tai siihen liittyviä ongelmia. Hänellä on aina ollut terve suhde äitiinsä, koti johonka hän on ollut tervetullut ja ystäviä ympäri maailmaa. Azzarello muutti tämän kaiken, ja Ihmenainen oli yksinkertaistettu tylsäksi soturinaiseksi, ja tällöin myöskin kiteytyi uusi asia Ihmenaisen taistelussa; miekan käyttö. Ihmenainen on kantanut aseita ennenkin, mutta aniharvoin hän niitä käyttää- koska hänen ei tarvitse. Diana on lähes yhtä vahva kuin Teräsmies, mutta taitavampi taistelijana. Hänen ainoa aseensa oli pitkään totuuden lasso. mystinen taikaesine joka pakotti sen kenetkä lassoon oltiin sidottu "puhumaan ja näkemään totuus" (Mainitsin aiemmin Marstonin luoneen valheenpaljastimen, syy ja seuraus). Viime vuosina Diana on kuitenkin aseistanut miekalla ja kilvellä, vahvistaen tämän soturi-imagoa totuuden hengen sijaan.



Noniin. Nyt olemme käyneet läpi kolme merkittävintä ja tunnetuinta taustaa Ihmenaiselle. Ne jotka eivät tiedä paremmin voivat nyt koittaa arvata, mikä näistä on pohja DCEU:n Ihmenaiselle ja tämän taustalle?

Fokus miekkan käyttöön ja ymmärtämättömyys nykyajasta....
...ylimääräisiä voimia rannekeiden takaa...

....semi-spartalaista meininkiä....



....Ja näin New 52-alkuperä nostaa rumaa päätään. Tämän lisäksi minusta tuntuu, että isäsuhdetta on hieman muutettu. "I have no father, I was given life by Zeus" kivasti poistaa myös syntytarinoista tutut jumalattaret, mutta elokuvan iso twisti tulee käsittelemään tätä varmasti.... 

Ja tässä on suurin pelkoni elokuvan suhteen. Wonder Woman näyttää minusta hyvältä. Sen trailerit lupaavat toimintaa, seikkailuja eksoottisessa ympäristössä ja on mielenkiintoista nähdä ensimmäinen maailmansota supersankarielokuvan näyttämönä. Gal Gadot ei ehkä ole ideaali valinta Ihmenaiseksi kaikkien mielestä, mutta se on ongelmana kun pitäisi roolittaa käytännössä "täydellinen nainen". Minun pelkoni on se, että elokuva kumartaa liikaa uusimpien tarinoiden suuntaan. Se mitä trailerit näyttävät fokusoivan kahteen isoon teemaan Ihmenaisessa: ymmärtämättömyys "nykyajan" tavoista ja kuinka kova soturi Ihmenainen on. Tämä on sama ongelma kuin Teräsmiehen kanssa uusissa elokuvissa- keskitytään Teräsmiehen voimiin ja hänen jumalaisuuteensa, ei pieniin tekoihin, myötätuntoon ja arkeen. Nämä ovat kyllä osa hahmoa, mutta ei kokonaisuus. Ja kyllä, tiedän mitä monet sanovat- näitä tekijöitä voidaan käsitellä jatko-osissa. Mutta ensimmäisen elokuvan tarkoitus on asettaa hahmon peruslinjat ja päällimäiset tekijät. Mitkä ovat siis Ihmenaisen päällimäiset tekijät?

Ihmenainen on totuuden, myötätunnon ja toivon lähettiläs. Hän on esikuva kaikille, sillä hän välittää kaikista.





Hän ojentaa kätensä viholliselle, antaen mahdollisuuden jokaiselle parantaa tapansa. Hän ei ainoastaan voita lyömällä tai heittämällä vankilaan, hän voittaa näyttämällä heille tekojensa jäljet.

And that guy? He is called CAPTAIN NAZI.




Ihmenainen on soturi, mutta hän on myös paljon, paljon enemmän. Ihmenainen on merkittävimpiä supersankareita mitä on koskaan tehty, ja siksi minä ja monet muut pitävät niin korkeaa tasoa tämän esiintymisten suhteen. Wonder Woman  ei ole vain seuraava supersankarielokuva, vaan merkittävä virstanpylväs supersankarien historiassa. 

Atte T

Ps. Koska itse tykkään ajatella että elokuvat synnyttäisivät aina uusia sarjisfaneja, tässä oma suosituslistani hyvistä Ihmenainen-sarjakuvista:

- Wonder Woman Chronicles 1-2 (William Marston, H.G Peters): Alkuperäiset sarjakuvat 40-luvulta. Puhdasta luovuuden vimmaa täynnä värikkäitä hahmoja ja villejä skenaarioita.

- Wonder Woman by George Perez (Len Wein, George Perez): Omia suosikkisarjojani ikinä. Oivaa toimintaa, erittäin tykättäviä hahmoja ja eeppistä tarinankerrontaa jossa panokset ovat korkealla. Nykyaikaisti Ihmenaisen imagon ja rikolliset. Upeaa taidetta

- Wonder Woman: Hiketeia (Greg Rucka, J.G Jones ) Greg Ruckan kirjoittama sarjakuvaromaani on monille ikonisimpia Ihmenainen-tarinoita. Nuori tyttö tekee muinaisen rituaalin nimeltä hiketeia, joka sitoo Dianan suojelemaan tätä. Miksi hän teki näin? Koska hän murhasi miehen, ja Batman on hänen perässään. Todellinen "kreikkalainen tragedia". Tätä seurasi Ruckan oma Ihmenainen-sarja joka on myöskin mainio.

- Wonder Woman by Gail Simone (Gail Simone, Terry & Rachel Dodson) Legendaarisen Gail Simonen Ihmenainen-tarinakokonaisuus on kenties parhaimpia mitä hänestä on kirjoitettu. Gailin oma hyvin pitkä ja vakuuttava sarja sisältää natseja, Gigantan, alieneita, jumalia, muinaisia salaliittoja ja yleistä hauskanpitoa.

- Wonder Woman: Spirit of Truth (Paul Dini, Alex Ross) Osa loistavaa World's Greatest Superheros kokoelmaa. Kiteyttää hyvin Ihmenaisen tehtävän ja kuinka se ei aina ole helppoa tai kuinka kaikkia ongelmia ei voida ratkaista samalla tavalla.

- Wonder Woman: Earth One (Grant Morrison, Yanick Paquette) Sarjakuvien suurvelho Morrisonin kirjoittama sarjis kertoo uudestaan Ihmenaisen 40-luvun syntytarinan, tuoden nyt hieman unohdettuja elementtejä hahmosta esiin (scifi, bondage tms) mutta selkeästi nykyaikaisessa kontekstissa. Paras versio Steve Trevorista ja Etta Candysta, Ihmenaisen parhaista ystävästä. 

Hola!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti