Atte Arvostaa: Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge

Neljätoista vuotta sitten ensimmäinen Pirates of the Caribbean-elokuva seilasi elokuvateattereihin, ja oli jättimenestys. Merirosvoista tuli hittibrändi, Disney sai ruokottomasti rahaa ja Jack Sparrow oli erittäin hauska yllätys ja elokuvan varastava tähti. Mutta sitten piti tehdä jatko-osia. En olen niistä yhdenkään suuri ystävä, mutta niissä on yksittäisiä kohtia ja hahmoja jotka toimivat. Silti ne eivät olleet lähelläkään ensimmäisen elokuvan charmia ja viihdyttävyyttä. Neljäs elokuva, Vierailla Vesillä, aiheutti jopa pientä innoistusta: Nyt Jack voi rehellisesti olla tarinan päähenkilö ja kenties tarina on pienempi ja yksinkertaisempi. Näin ei ollut. Ja nyt, viidennen elokuvan tullessa, on seuraava kysymys esitetty usein: tuleeko viides elokuva muuttamaan tätä, ja voiko Pirates of the Caribbean vielä viihdyttää?

Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge

Elokuva: Vuosia sitten, Jack Sparrow (Johnny Depp) päihitti espanjalaisen kapteeni Salazarin (Javier Bardem) ja upotti tämän laivoineen kirotulle merialueelle. Mutta Salazar ei ole unohtanut, ja hän aavelaivoineen on jumissa tällä alueella, janoten kostoa. Kun Jack vahingossa vapauttaa tämän, on ainoa asia mikä hänet voi pelastaa Neptunuksen Atrain, taikaesine jolla voi kontrolloida meriä. Tämän esineen perässä on myös nuori Henry Turner (Brenton Thwaites) joka tahtoo vapauttaa isänsä meren kirouksesta, astronomi Carina Smyth (Kaya Scodelario) joka haluaa löytää Atraimen, brittiläinen laivastoupseeri Scarfield (David Wenham) joka haluaa atraimen Englannille ja vanha tuttu Hector Barbossa (Geoffrey Rush) joka haluaa hallita meriä yksin.

Miksi Jack Sparrow ei voi ikinä vain etsiä kultaa ja aarteita? Miksi Pirates of the Caribbean-elokuvissa merirosvot eivät ikinä saa olla merirosvoja, vaan aina on jokin mystinen meriaarre tai monimutkainen maailmanlopunskenaario?  Salazar's Revenge jatkaa tätä samaa ylettömän monimutkaista, sekavaa ja epäjohdonmukaista tarinankerrontaa, ja on kenties tylsin kaksituntinen toimintaelokuva jonka olen nähnyt vuosiin. Iso tarinan kohta jossa Salazar laivoineen vapautuu esitetään suurena ja tärkeänä tapahtumana, mutta Jack oli aikaisemmissa elokuvissa tehnyt saman teon moneen otteeseen. Ohjaajina toimivat Joachim Ronning ja Espen Sandberg tuntuvat paperilla hyvältä valinnalta- heidän historiallinen draamaleffansa Kon-Tiki oli meriseikkailuna mainio- mutta he eivät tuo mitään mielenkiintoista, uutta tai erillaista elokuvaan mikä erottaisi sitä mitenkään edellisistä sarjan tuotoksista. Jeff Nathansonin käsikirjoitus on poukkoileva, välillä paikallaan junnaava ja erittäni puinen, mutta hän myöskin kirjoitti Kristallikallon Valtakunnan ja kaksi viimeisintä Rush Hour-elokuvaa, joten liekö tämä yllätys. 

Ennen kuin puhun tarkemmin rooleista, haluan sanoa yhden asian: Johnny Depp on todella, todella hyvä näyttelijä. Enkä tarkoita että hän oli hyvä joskus; Johnny Depp on yhä tänä päivänäkin hyvä näyttelijä. Mutta hän ei ole aina hyvä, ja Depp on valitettavasti ihastunut itsekkin liikaa supersuosittuun sekopää-rooliinsa, oli kyseessä sitten Hullu Hatuntekijä tai Jack Sparrow. Jack on yhä toki hauska välillä, ja Deppin totaalinen katoaminen hahmoon on yhä uskottavaa. Mutta tällä kertaa hän vetää vielä överimmin kuin ennen, ja käsikirjoitus ei tarjoa hänelle juurikaan mitään hauskaa sanottavaa. Jack Sparrow ei ole hahmo joka kantaa juonta yksin (siksi tarinaan lisätään aina tälle kumppanihahmoja), ja tämä onkin ollut näiden kahden viimeisen elokuvan pääasiallisimpia virheitä. Henry Turner ja Carina Smythe eivät todellakaan auta tässä lainkaan. Molemmat tuntuvat täysin tarpeettomilta ja ovat vain linkkeinä sarjan edellisiin osiin. Thwaites on täysin karismaton pölkkynaama, ja tämä on elokuvassa täysin turha hölisijä. Aluksi tieteeseen ja järkeen luottava Carina tuntui tuulahdukselta uutta ilmaa elokuvan maailmaan, mutta tämän täysin epäjohdonmukainen, valikoiva skeptismi vain häiritsee hahmon roolia. Ja tottakai hänellä on romanssi taikauskoisen Turnerin kanssa, alun riitojen jälkeen.

Hyvistä näyttelijöistä puheen ollen, Javier Bardem oltiin myös saatu mukaan, ja tämä oli yksi asia josta olin hieman jopa kiinnostunut. Bardem on parhaimpia pahisnäyttelijöitä joita on, ja hän tuo rooleihinsa myös tarpeeksi yliampuvaa karismaansa joka sopii merirosvoiluun hyvin. Mutta tämän kähisevä ulosanti ja erittäin kiireinen design ei sovi yhteen kovinkaan hyvin ja hän ei ole läheskään yhtä hauska pahiksena kuin Bill Nighyn Davy Jones tai Rushin Hector Barbossa. Sama pätee koko kummituslaivaa. Ideana hyvä, jonka Mustan Helmen Kirous teki niin paljon paremmin. David Wenhamilla ei ole MITÄÄN osaa elokuvassa, mutta jostain syystä tarina raahaa häntä mukaan koko ajan. Barbossasta puheen ollen, hän on palannut ja jopa aina viihdyttävä Geoffrey Rush vetää roolinsa yli ja pahasti. Hänen ovela, fiksu ja aina eteenpäin ajatteleva ja käytännönläheinen luonteensa on muuttunut kieroilevaksi, ylimieliseksi ja hienostelevaksi vanhukseksi. Voisi olla vihdyttävää, ellet koko ajan miettisi että tämä on sama hahmo joka oli pääpahis ensimmäisessä elokuvassa. Ja hänelle annettaan elokuvan loppupuolella yhtäkkiä oma sivujuoni ja se tulee täysin takavasemmalta. Sen varmaan kuuluisi olla hahmoa syventävä tai merkitystä tuova, mutta ilman minkäänlaista pohjustusta tämä ei tunnu missään.

Tämä tuntuu melkein parodialta Pirates of the Caribbean-elokuvasta. Hyvinsuunnitellut ja hauskat toimintakoreografiat rikkovat yhä enemmän kaikkia uskottavuuden rajoja ja tuntuvat väkinäisiltä, alkuperäinen hämärä mystisyys on korvattu naurettavalla "meren mysteerit" jargonilla, yksinkertaisista mutta silti asiansa osaavista merirosvoista on tullut täysiä idiootteja ja slapstick-huumorin kohteita ja ikonisista roolisuorituksista ollaan tehty pinnallisia vitsejä. Ei tämä kuitenkaan täysin vailla charmia ollut: Lyhyt toimintakohtaus giljotiinin ja hirsipuun ympärillä on huvittava ja hyvin suunniteltu ja Jeremy Goldsmithin alkuperäisen tunnarin soidessa ei voi olla hymyilemättä. Mutta Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge on kuitenkin lopputuloksena tylsä, sekava ja ärsyttävä.  Siinä ei ole rahtuakaan alkuperäisen elokuvan charmista tai luovuudesta, ja uudet ideat ovat joko samojen ideoiden toistoa tai jopa tämän elokuvasarjan mittapuulla yliampuvaa. Ja pahinta lienee se, että tämä tulee olemaan taas menestys lippuluukuilla, koska Jack Sparrow vetää porukkaa sisään. Tämä tietää sitä, että me tuskin tulemme näkemään loppua kehnosti tehdyille, vielä monimutkaisimmille Pirates of the Caribbean-elokuville. 

Atte T

ps. Paul McCartney oli mukana elokuvassa 2 minuuttia. Hänellä ei ole mitään tarkoitusta. 

pps. Tosin tämä noitanainen oli aika siisti. Hänellä ei ollut tarkoitusta, mutta hän oli hauska.

ppps. Muistakaa pysyä lopputekstien loppuun asti. Tai älkää.