Atte Arvostaa: Wonder Woman

Tehdään yksi asia heti selväksi niille jotka eivät ole seuranneet blogiani aiemmin: DC Extended Universe-leffat (Man of Steel, Batman v Superman: Dawn of Justice ja Suicide Squad) eivät ole mielestäni hyviä elokuvia, vaan lähinnä epätoivoista heilumista ja pyrkimystä samaan asemaan mssä Marvel on nyt. Enkä ole yksin tämän kanssa- Man of Steeliä lukuunottamatta nämä ovat kaikki olleet kriittisiä floppeja. Mutta rahaa on tehty lippuluukuilla, joten tämä veturi ei ole vielä pysähtynyt. Ja nyt, Wonder Womanin ollessa neljäs ja odotetuin elokuva tässä sarjassa. Voiko Ihmenainen kääntää tämän elokuvasarjan ympäri, ja tuottaa oikeasti alusta loppun asti hyvän, kiinteän ja viihdyttävän supersankarielokuvan? Pelkäsin pitkään, että Wonder Woman saa lepsuja arvosteluja vain koska se on parempi kuin kolme aiempaa yritystä.

Ja vakuutan teille, että tämä ei ole totta. Wonder Woman on hyvä täysin omien meriittiensä ansiosta.

  Wonder Woman

Elokuva: Kaukaisella Themysciran saarella elää amatsonien kansa, piilossa ihmiskunnan silmiltä. Saaren prinsessä Diana (Gal Gadot) pelastaa hukkuvan sotilaan nimeltä Steve Trevor (Chris Pine), joka kertoo tälle sodasta heidän saarensa ulkopuolella, ja kuinka saksalaiset ovat kehittämässä tuhoasetta joka tappaisi miljoonia. Diana lähtee Steven kanssa miesten maailmaan, tehtävänään estää tuhoaseen kehitys, lopettaa sota ja kukistaa itse Ares, sodan jumala.

Kyllä, Wonder Woman on todella hyvä elokuva. Tämän asian ympärillä ei ole mitään kiertelemistä, ja hyvä niin. Wonder Woman on vahva, viihdyttävä ja inspiroiva supersankarielokuva jollaista ei olla nähty sitten Captain America: First Avengerin. Tämä vertaus ei ole huono, sillä Wonder Woman on estetiikaltaan, rakenteeltaan ja tarinaltaankin aika lähellä tätä. Patty Jenkins todistaa hetkessä olevansa mainion draamanohjaajan lisäksi erittäin taidokas toimintakohtausten parissa, jotka ovat DCEU:n parhaimmistoa. Wonder Woman on sotaelokuva I. maailmansodasta, mutta ei kerro sen taisteluista tai tavoitteista vaan siitä, mitä se aiheuttaa ihmisille. Haavoittuneet, traumatisoituneet, pakoon kodeistaan ajetut viattomat ja koko kiistan tyhjyys- nämä ovat keskiössä, ja täydellinen ympäristö Ihmenaisen kaltaiselle hahmolle.

Olen ollut ajoittain skeptinen Gal Gadotin kyvyistä Ihmenaisena. Batman v Supermanin lyhyet kohtaukset antoivat esimakua, mutta ne olivat pääasiassa toimintakohtauksia. Pelkäsin että hän on vain karismaattinen toimintakohtauksissa, ei muualla. Kuinka väärässä olinkaan. Gadotin Ihmenainen on tähtisuoritus, ja hahmona Diana on loistava. Hän on urhea mutta varomaton, myötätuntoinen mutta kovapäinen, idealisti mutta hieman naiivi. Hän tuntee aitoa huolta sodan uhreja kohtaan, löytää hyvää pienistäkin asioista eikä ylenkatso ketään. Gadot vetää hyvin Lontoossa hieman eksyneen Dianan kuin taistelukenttien läpi juoksevan amatsonisoturin roolin. Hänen kamppailunsa ja kehityksensä hahmona on idealismin ja realismin taistelu, ja tämä näkyy niin hahmossa kuin maailmassa tämän ympärillä. Diana on hyvin tykättävä hahmo, ja Gadotin roolisuoritus tukee tätä sataprosenttisesti: hänestä huokuu joka kohtauksessa puhdas halu pelastaa maailma.

Mutta ehkä vielä enemmän yllätyin Chris Pinestä. Chris Pine ei ole tähän mennessä ollut mielestäni hyvä näyttelijä. Ainoa konteksti jossa hänestä on saatu jotain irti on ollut tilanne jossa hänen ympärillään on paljon parempia näyttelijöitä, a'la modernit Star Trek-elokuvat. Mutta Pine toimii loistavasti hieman komedisena vastaparina Gadotille, ja on tämän tunteellinen vastapaino. Trevorin tavoite on sodan päättäminen, mutta hän ei ole ihan niin sankarillinen miltä hän näyttää. Tämä sota ei nimittäin tuota sankareita, ja tämä näkyy myös muissa sivuhahmoissa. Ihonvärinsä takia unelmansa näyttelijänä menettänyt vakooja Sameer (Said Taghmaoui), post-traumaattisesta stressistä kärsivä skotlantilainen tarkka-ampuja Charlie (Ewen Bremner) ja maansa menettänyt opprtunisti Chief (Eugene Brave Rock) ovat kaikki esimerkkejä tästä, ja pienillä ja sulavilla keinoilla Wonder Woman antaa elämän ja paikan näille hahmoille. Sameerin ja Chiefin tapauksessa heidän syynsä olla sodassa ovat esimakua Dianan maailmankuvan muuttumiselle.

That guy has a kilt. That is awesome.

Elokuvan primäärinen antagonisti ovat saksalainen Kenraali Erich Ludendorff ja tämän alaisuudessa toimiva hullu tiedenainen Tohtori Maru alias Tohtori Myrkky. Ludendorff tuntuu välillä melkein propagandaiselta parodialta saksalaisesta sotilaasta, mikä on varsinkin hieman arveluttavaa kun kyseessä on oikeasti olemassa ollut henkilö (toisaalta Ludendorff oli oikeastikkin sotahullu joka myöhemmin vehtasi Hitlerin kanssa, että sinänsä). Mutta Danny Huston on näyttelijänä viihdyttävän yliampuva, ja hän on erittäin karismaattinen roolissa. Elena Anayan pienempi rooli joukkotuhoaseita suunnittelevana Tohtori Maruna on myöskin menevä, ja tämän ulosanti yhdistettynä aikakaudelle ominaiseen kasvoproteesiin tekee hänestä uhkaavan ja ahdistavan hahmon. Kun Ludendorff ja Maru tekevät pahojaan hymy huulilla ja laulu sydämessä, on se omalla tavallaan hyvinkin hauskaa seurattavaa.

Mutta ei Wonder Woman ihan tyylipuhdas suoritus ole. Elokuvan kaksi ensimmäistä puoliskoa ovat erittäin hyvin tehtyjä ja täynnä tunnetta ja odottamattomiakin juonenkäänteitä, mutta viimeinen kolmannes heikomman puolella. Se ei ole huono, mutta se on "vain" iso lopputappelu ideologioiden välillä. Kliseinen lopputaisto on jotain jonka olen nähnyt jo aika monta kertaa aiemminkin tehtynä juuri tällä tavalla, ja olisin toivonut jotain erilaista. Tähän liittyy spoilerimpi juttu josta en niin perustanut, mutta puhutaan siitä myöhemmin lisää. Trevorin sihteeri Etta Candy (Lucy Davis) on hyvin turhan oloinen hahmo. Hänen roolinsa on olla komedinen kevenne, mutta Trevorin jo itse ollessa se osittain ja Ettalle annettujen vitsien ollessa elokuvan kehnoimpia, jää hän hyvin marginaaliseksi hahmoksi, mikä on sääli. Ettasta oltaisiin voitu helposti saada enemmänkin irti, mutta kenties hänellä on lapsenlapsi jonka kanssa Diana voi ystävystyä tulevissa leffoissa.  Samoin elokuvan soundtrack on hieman heikkomalla puolella, joskin nyt jo ikonisen kitarariffin alkaessa soimaan on kylmänväreet iholla välittömästi.

Wonder Woman ei ole mikään ihme tai käännös supersankarielokuvien rakenteessa, mutta se on silti hyvin ainutlaatuinen elokuva. Se rakentuu perustuksiltaan hyvin samoilla palikoilla kuin muut menestyneet supersankarielokuvat- pahis uhkaa maailmaa, toimintakohtaus, draamaa, voitto ja kotiin. Mutta Ihmenainen on sankarina sellainen, että se täyttää tämän hyvin yksinkertaisen tarinan hyvällä mielellä, toivolla ja aidolla sydämellä. Ja Diana itse ei piilottele tätä ollenkaan. Elokuvassa on ihailtavan vähän "hän on vain nainen!" kliseilyä, vaan Dianan inspiroiva imago ja teot puhuvat hänen puolestaan, ja Steve ja tämän toverit eivät kauaa ihmettele vaan liittyvät tämän mukaan vailla huolta. Hänen tehtävänsä on pelastaa maailman siltä itseltään, ja hän aikoo tehdä sen. Tämä antaa elokuvalle positiivisen, innostavan ja ainutlaatuisen ilmapiirin. Wonder Woman on hyvä elokuva, heittämällä paras elokuva mitä DC on tehnyt vuosiin. Diana on supersankari jota tämä genre- ja kenties maailma- on kaivannut jo vuosia, ja tämän pitäisi todistaa kaikille että naisvetoiset supersankarielokuvat voivat valloittaa maailman. Menkää ja ihastukaa.

Atte T

Sitten vähän spoileribisnestä. Eli tämän takana spoilereita, varokaa!

- Ares toimii, mutta juuri ja juuri. David Thewlis on hyvä roolissa ja twisti on toimiva, mutta hän on hyvin kliseinen "join me bla bla" pahis ja tämän design on hieman tylsä, joskin hauskasti toteutettu. En myöskään pidä tavasta jolla hänet voitettiin. Toki on katharsiksen omaista nähdä Areksen kuolevan (tai räjähtävän) mutta olisin toivonut että Diana olisi voittanut hänet kuten sarjakuvissa- näyttäen tälle oman tiensä typeryyden. Mutta Areksen tavoitteet olivat tylsemmät, joten tämä ei olisi ehkä toiminut.

- Elokuva jättää muutaman hahmon kohtalon ja lopun kertomatta. Pääsikö Maru karkuun kuten koira veräjästä, vaikka olikin selkeästi psykoottinen hullu ja vastuussa useista murhista? Eikö Ettalla ollut mitään sanottavaa Steve Trevorin kohtalosta? Kaksi asiaa jotka mielestäni olisivat ansainneet tulla ratkotuksi kunnolla.

-  Trevorista puheen ollen: Hyvin First Avenger-henkinen loppu oli oikein hyvä. Steven todistus epäitsekkyydestä oli selkeä esimerkki ihmiskunnan potentiaalista tehdä hyvää juuri synkimmän kohdan jälkeen. Good stuff.

- Ei spoileri, mutta sivuhuomio: DCEU:n vahvuus eli erittäin diversiteetiltään rikas näyttelijäkaarti on vahvuus elokuvassa. Themysciralla on ihonvärejä laidasta laitaan ja on harvinainen ilo nähdä alkuperäiskansojen näyttelijöitä elokuvissa (aluksi Slipknotin roolissa ollut Adam Beach, nyt aiemmin mainittu Brave Rock). Myöskin ihonväri ja sosiaalinen asema on tiukasti osa elokuvaa, kuten kuuluukin aikakauden ja päähahmon huomioon ottaen.