perjantai 9. kesäkuuta 2017

Atte Arvostaa: The Mummy

Muumiot ovat elokuvahirviönä aina kiehtoneet minua. Muumio on käytännössä zombi, mutta joka on todella vahva ja omaa taustatarinan. Joskus muumioilla on taikavoimia, joskus ei. Joskus muumio on traaginen, kirottu hahmo joka ei voi itselleen mitään, joskus ei. Muumioista ei myöskään juurikaan saa tehtyä kovin erilaisia elokuvia: hahmon juuret ovat nyt ja aina olleet Egyptissä ja sen tarustoissa. Ainoa merkittävä poikkeus on Mummy: Tomb of the Dragon Emperor-leffan kiinalainen muumio. Tuosta elokuvasta puheen ollen, vuoden 1999 The Mummy oli itseasiassa aika hyvä elokuva; pulp-henkinen seikkailupätkä Indiana Jonesien ja ensimmäisen Pirates of the Caribbean-elokuvien tyyliin. Mutta tämä oli elokuvasarjan ainoa hyvä osa, ja hyvää muumioelokuvaa ei olla nähty sitemmin.

Eikä muuten nähdä vieläkään.

The Mummy



Elokuva: Muinaisen Egyptin prinsessa Amahnet (Sofia Boutella) koitti sitoa jumala Sethin sielun rakastajaansa, ja näin hallita maailmaa. Hänet pysäytettiin, ja muumioitiin elävältä ja haudattiin salaiseen kammioon kauaksi Egyptistä. Tuhansia vuosia myöhemmin, Nick Morton (Tom Cruise) vahingossa vapauttaa tämän, ja nyt Amahnetin uhka on jälleen maailman yllä.



The Mummy on ensimmäinen osa Universalin uudessa jaetussa elokuvauniversumissa nimeltä DARK UNIVERSE. Tässä elokuvasarjassa pääosassa on Universalin klassiset hirviöhahmot- Dracula, Frankesteinin hirviö, Mustan Laguunin hirviö ja monia muita. Muumion on tarkoitus aloittaa tämä sarja, ja hyvä luoja kuinka vähän minä jo nyt välitän tästä sarjasta. The Mummy on käsittämättömän huono elokuva, ja iso syy tähän on juurikin tässä jaetussa elokuvamaailmassa. Elokuvaa ei kiinnosta sen titulaarinen hirviö eikä Tom Cruise vaan juurikin DARK UNIVERSE. Sen sijaan että se jättäisi laajemman universumin jakamisen elokuvan loppuun tai kehyksiin kuten Marvel Cinematic Universe tekee, The Mummy pysähtyy kuin seinään kertoakseen oman elokuvamaailmansa Shieldistä nimeltä Prodigium. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kerrotun taustatarinan jälkeen onnistuin arvaamaan sen mihinkä elokuva oli menossa- ja olin oikeassa, lukuunottamatta viimeistä twistiä joka on ehkä hämmentävin antikliimaksi ikinä. Ohjaaja Alex Kurtzman on tässä työssä yhtä keskiverto kuin hän oli käsikirjoittajana, eikä elokuvassa ole mitään uniikkia tai omaa, vaan se on täynnä viittauksia ja ottoja paremmista elokuvista.



Tom Cruise on näyttelijä jonka työstä usein nautin hyvin paljon, ja jopa hänen vihaajiensa täytyy myöntää, että Cruise ei ikinä tee mitään puolella teholla tai löysästi. Herra Intensiivisyys itse ei kuitenkaan pysty pelastamaan tätä elokuvaa tai erittäin ohutta hahmoa joka hänelle on annettu. Nick on sotilas, tai haudanryöstäjä ja kulttuuriaarteiden pelastaja ja varas välillä- elokuva ei anna hänelle selkeää taustaa, motiivia tai syytä siihen  miksi hän varastelee. Aina syy miksi Cruise on mukana tuntuu olevan se, että Cruise on klassinen filmitähti jonka nimi yleensä riittää vetämään väkeä teattereihin, ja se että on joku jollekka elokuva saa selittää Prodigiumista ja hirviöuniversumista. Arkeologi Jenny (Annabelle Wallis) on turha ja hengetön hahmo jopa Tom Cruisen romanttisten vastaparien mittapuulla. Russel Crowe on viihdyttävä yliampuvana Tohtori Jekyllinä, mutta on hieman outoa että Jekyll ja tämän johtama Prodigium saavat paremman taustan ja selvityksen kuin Cruise tai Jenny.



Sofia Boutella on erittäin lupaava kyky, ja tämän roolisuoritukset elokuvissa kuten Kingsmen ja Star Trek Beyond ovat todistaneet Boutellan olevan fyysisenä näyttelijänä ensiluokkainen. Tämän roolitus muumioksi siis oli mielestäni erittäin hyvä idea, ja Boutella onkin erittäin karismaattinen ja uhkaava tässä roolissa, mutta hahmona Amahnet on yksi sekamelska. Alussa hänet näytetäään hyvin hirviömäisenä hahmona, joka murhaa perheensä- mukaanlukien sylilapsen- saadakseen vallan itselleen, mutta myöhemmin hän näyttää surkealta ja häntä kohtaan koitetaan nostaa sympatiaa. Onko hän itse Sethin riivaama, onko hänellä taikakykyjä ja mikä niiden raja? Amahnet ei edes ole elokuvan suurin uhka, vaan hän on pelkkä välikappale Sethin vapautumisen suhteen mikä vähentää ärsyttävästi tämän asemaa elokuvassa. Alussa puhuttiin kuinka Amahnet oltiin pyyhitty historiankirjoista, ja tästäkin oltaisiin voitu saada paljon irti antamalla Amahnetille traagisempi taustatarina ja liittää sitä tämän syyhyn nousta ylös maailmaan. Mutta The Mummy ei näe muutenkaan hyviä ideoita edessään.



The Mummyn suurin synti on ehdottomasti sen hyvissä ideoissa. Muumion design on erikoinen ja uniikki ja Boutella oli erinomainen valinta, tarinan kertominen nykyajassa ja siirtäen tapahtumapaikan Englantiin oli hyvä idea jonka kautta olisi voinut kertoa kolonialismista ja ryöstetyistä kulttuureista ja Russel Crowe toimii sekä Jekyllinä että Hydenä. Mutta The Mummy ei tiedä itsekkään mitä se haluaisi olla. Välillä tuntuu että se haluaa olla hauska pulp-seikkailu vanhojen Muumio-leffojen tyyliin, välillä se tuntuu nykyaikaiselta katastrofielokuvalta ja kevyeltä toimintakauhulta. Mutta koska se ei osaa olla mitään näistä, on The Mummy loppujen lopuksi vain epätasainen, epämiellyttävä ja huonosti rakennettu elokuva. Sen hahmot ja oma tarina ovat sivuutettu ahneuden tieltä, sillä tekijöille tuntuu tärkeämmältä rakentaa DARK UNIVERSEA kuin hahmojaan- kaatuen samaan sudenkuoppaan mihinkä kaikki Marvelin menestystä kopioineet ovat joutuneet. The Mummy on vahva kandidaatti vuoden huonoimpien elokuvien joukkoon, ja jos tänä viikonloppuna haluatte käydä elokuvissa, käykää katsomassa Wonder Woman uudestaan. Tom Cruise-fanien on parempi odottaa seuraavaa Mission Impossible- elokuvaa. Jätä väliin. 

 Atte T

PS. Seth ei ole kuoleman jumala, Kurtzman. Seth on kaaoksen ja aavikon jumala. Egyptiläisten kuoleman jumala oli Osiris, joka oli kaikkea muuta kuin synkkä hahmo. T: mytologianörtti.

PPS. Kumpikohan nappaa Sofia Boutellan ensin, Marvel vai DC? Itse veikkaan DC:tä, sillä Kissanaisella ei ole vielä näyttelijää....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti