Jokereita on kolme.
Twistinä tämä on....outo, mutta samalla mielenkiintoinen. Mielestäni tämä ei palvele Jokeria hahmona kovinkaan hyvin, mutta ideana se on mielenkiintoinen ja voisi mahdollisesti avata Jokeria hahmona modernissa Batman-mythoksessa. Mutta samaan aikaan en jaksa innostua taas uudesta Jokeri-tarinasta, varsinkin kun Scott Snyder kirjoitti New 52-tarinan aikana aivan liikaa Jokerin täydellisestä ylivoimaisuudesta. Mutta Jokeri on kuitenkin Batmanin suurimpia vihollisia, monien mielestä jopa täydellinen antagonisti yön ritarille. Mutta toisaalta hän on myös todella ylikäytetty. Tänään puhumme hieman....noh, Jokerista, hänen eri esiintymismuodoistaan ja kuinka sekavaa tämän hahmotus on vuosien aikana ollut.
Jokerin juuret
Jokerin loivat Bob Kane, Bill Finger ja kuvittaja Jerry Robinson, joskin hän ei saanut kunniaa tästä työstä aikanaan. Bob Kane oli tunnettu pitkään sarjakuvapiireissä Batmanin ja tämän hahmogallerian tekijäoikeuksien omimisesta, ja Robinson taasen loi kunnioitettavan uran taistellessaan piirtäjien tekijänoikeuksien puolesta. Jokerin esikuva oli näyttelijä Conrad Veidt elokuvassa Man Who Laughs, jossa tämä näytteli Gwynplaine-nimistä runneltua miestä. Gwynplainen naama oli lopullisesti jäänyt kuvottavan hymyn muotoon, ja sirkukseen liityttyään hän meikkasi naamansa klovniksi. Hahmo syntyi Robinsonin piirtämästä kuvasta, jossa korttipakan jokerikortilla oli Veidtin hahmon hymy. Loppu on historiaa.
Jokerin ensimmäinen esiintyminen oli Detective Comics-lehden numerossa "Batman #1" vuonna 1940. Jo tässä varhaisessa tarinassa Jokerin monet, myöhemmin vakiintuneet luonteenpiirteet ja elementit tulivat tutuiksi: violetti puku, pelikortit, rikosten julkistaminen etukäteen ja vastustajiensa huijaaminen ja hämmentäminen- ja tietysti se kaunis hymy. Jokerin piti kuolla alunperin ensimmäisen tarinansa lopussa, mutta hänet säästettiin ja tarinat Jokerista alkoivat yleistyä. Tämä oli suhteellisen rankkaa aikaa Batmanissa- Jokeri oli Batmanin vihollisista vaarallisimpia ja väkivaltaisempia. Hän tappoi kymmeniä ihmisiä kerralla, syöksi junia raiteiltaan ja tämän rikokset olivat usein sarjamurhaajan tapaan vailla ilmeistä syytä. Tällöin myös Jokerin perinteinen ase, tappava Jokerimyrkky joka jähmettää uhrinsa ilmeet kuolleeseen hymyyn tuli käyttöön ensi kerran. Mutta kaikella oli aikansa, ja kun synkät ja väkivaltaiset supersankaritarinat alkoivat menettää suosiotaan sotavuosina, alkoi Jokerikin muuttua hahmona.
Rikoksen Klovniprinssi
1943 Bob Kane jätti Batman päälehden siirtyessään sanomalehtiversion pääasialliseksi piirtäjäksi. Hänen tilalleen tuli mies nimeltä Dick Sprang, piirtäjä jonka tyyli tuli määrittelemään koko Batman-mythoksen ulkonäköä. Samalla alkoi myös Batman-tarinoiden keventyminen tyyliltään ja Sprangin uniikki tyyli on osa tätä. 40-luvun alussa meno vielä synkempää: Hullu Hatuntekijä surmasi ensimmäisessä tarinassaan porukkaa kirveellä! Mutta varsinkin 50-luvulle siirryttäessä oli Jokerin ja muiden konnien rikokset enemmän pankkiryöstöjen ja vandalismin suuntaan murhista ja muusta synkästä. Jokeri sai jokerimobiilinsa, joukon pellejä apureikseen ja tämän rikokset muuttuivat enemmän kiusanteoksi ja pilaluksi.
Sitten tuli tietysti Batmanin historian kannalta merkittävin vuosi- 1966, vuosi jolloin Batman-televisiosarja alkoi. Monet välillä ylenkatsovat tätä sarjaa yhä sen koomisuuden ja hilpeän ilmapiirin vuoksi, mutta itse rakastan sitä. Ja sen painoarvoa Batmanin merkitykselle popkulttuurissa ja Batman rikollisten suosioon ei voi ylenkatsoa. Jokeria näytteli legendaarinen Cesar Romero, ja tämän Jokeri seurasi paljolti aikakautensa mallia- vitsejä, nauramista ja hauskoja rikoksia. Romeron nauru Jokerina oli kuitenkin se mikä jätti muiston monille hahmosta mieleen. Sekä tietysti Romeron kuuluisat viikset, joita hän ei antanut leikata pois ja ne näkyvät paksun ihomaalinkin alta. Mutta tämä kepeämpi ja hauskempi aika Jokerin uralla oli loppumaisillaan: 30 vuotta hän oli pelleillyt ja pilaillut, mutta 70-luku muutti kaiken.
Jokerin paluu
1973 Neal Adams ja Dennis O'Neal toivat Jokerin takaisin tarinassaan "The Joker's Five- Way Revenge", oltuaan aluksi neljä vuotta poissa Batman-tarinoista. Jokeri karkaa mielisairaalasta, ja saa tietää että joku hänen vanhoista apulaisistaan oli ilmiantanut hänet poliisille ja Batmanille. Hän ei kuitenkaan tiedä kuka, joten hän päättää tappaa heidät kaikki yksi kerrallaan. Tämä Jokeri muistutti paljon 40-luvun hahmoa, ja fokuksessa tarinassa oli Jokerin ja Batmanin välinen mielten taistelu. Jokeri ei ollut tappanut ketään vuosikymmeniin, ja nyt hän aloitti tappamalla toverinsa, ja tämä oli vasta esimakua tulevasta. Ei kestänyt enään kauaa kun Batmanin ja Jokerin väliset taistelut muuttuivat henkilökohtaisiksi.
Kaikki kulminoitui lopulta 80-luvun lopussa kahteen tarinaan, jotka lopullisesti jättivät kuvan Jokerista, joka ei ainoastaan ollut vaarallinen hullu, mutta myös Batmanin suhteen hyvin henkilökohtainen paha. Jim Starlin ja Jim Aparon tarina Kuolema Kulkee Suvussa alkoi suhteellisen kevyenä tarinana Batmanista jahtaamassa Jokeria lähi-idässä ja Jason Toddin kadonneen äidin löytymisestä...mutta päättyi Robinin kuolemaan Jokerin käsissä. Jokeri jatkoi tätä sarjaa myöhemmin Alan Mooren ja Brian Bollandin kuuluisassa tarinassa Tappava Pila. Jokeri ampuu Barbara Gordonia vatsaan, halvaannuttaen tämän ja lopettaen Batgirlin uran seinään. Tästä ei ollut enään paluuta, ja Jokeri oli nyt astunut moraalisen horisontin tuolle puolelle.
 |
| Tämä on yhä yksiä ahdistavimpia sivuja ikinä. |
Moderni Jokeri- Status Quo on hullu
Jokerin tulevaisuus oli nyt sinetöity. Hän oli yhä hauska pelleilijä, mutta nämä pilat päättyivät yhä useammin viattomien kuolemaan- lukumäärät alati nousten. 90-luvulla Batman the Animated Series tuotti kenties parhaimman version Jokerista ikinä, yhdistäen tämän 60-luvun hilpeyden ja arvaamattomuuden modernin Jokerin vaarallisuuteen ja persoonaan. Mark Hamill on se ääni mitä sukupolvellinen Batman-faneja kuulee sarjakuvia lukiessaan. Monet näyttelijät ja ääninäyttelijät ovat tuoneet hienoja versioita Jokerista, mutta Hamillin roolisuoritus on virstanpylväs koko hahmon historiassa.
2000-luvulla Jokerin rikosten väkivaltaisuus jatkoi kasvamistaan. Murhattujen lukumäärät kasvoivat, Jokerista tuli kammottava painajainen kaikkien DC-universumin ihmisten elämässä ja hän alkoi eristäytyä koko muusta Batman-vihollisten maailmasta. Greg Ruckan ja Ed Brubakerin Gotham City Central esitteli modernin Jokerin moderniin maailmaan: Näennäisen järjettömiä murhia kiväärillä, pommi-iskuja kauppakeskuksiin ja videoita poliiseille. Tämä synkkä realismi kulminoitui Brian Azzarellon Jokeri- tarinaan, jossa kaikki värit ja huumori oli poissa, jäljellä oli vain hekottava hullu tappaja.
Mutta 2000-luvun merkittävin Jokeri-tarina oli kuitenkin Christopher Nolanin ohjaama Dark Knight, supersankarielokuvien suurimpia menestystarinoita. Heath Ledgerin upea roolisuoritus Jokerina antoi monille ultimaalisen version hahmosta. Hän on hullu, mutta hänen suunnitelmissaan on järkeä. Hän on hauska kun haluaa, mutta myös karmiva. Realistinen, mutta myös uskollinen hahmon juurille. Jokeri ei ollut pelkästään vihollinen Batmanille taisteltavaksi, vaan hengellinen vastakappale. Dark Knightin taistelu ei ole taistelu materiasta tai maailman herruudesta, vaan Gothamin sielusta. Jokerin hahmoa, tarkoitusta Batmanin vihollisena ja tavoitteita on harvoin tuotu ruudulle näin hyvin, ja tämä on jättänyt ylittämättömän kuilun muille Jokerin näyttelijöille tulevaisuudessa.
Ja kuten aiemmin mainitsin, New 52 vei Jokerin äärimmilleen. Hän ei enään ollut vain Batmanin vaarallisin vihollinen, vaan eksistentiaalinen kauhu Gothamin asukkaille. Scott Snyderin käsissä Jokeri oli hullumpi kuin koskaan, mutta hänen rikoksensa oltiin nyt tiivistetty vain henkilökohtaisiin hyökkäyksiin Batmania kohtaan. Hänen tarinansa Death of the Family toi naamansa irtileikanneet Jokerin takaisin voimalla, ja Endgame-tarinassa Jokeri nostettiin voimatasoltaa typerryttävän korkealle- tämä onnistui ajamaan jopa Teräsmiehen ja Ihmenaisen hulluteen myrkyillään ja oli käytännössä kuolematon. Nyt, Jokereita on kolme ja hahmon tulevaisuus on mysteeri niin Batmanille kuin lukijoillekkin.
Jokeri- superrikollisten mustetesti
Jokeri on terrorisoinut Batmania nyt yli 70 vuotta. Miksi Jokeri juuri on noussut Batmanin suurimmaksi viholliseksi? Miksei Kaksinaama, R'as Al Ghul, Arvuuttaja, Pingviini tai Variksenpelätin? Kaikki he ovat olleet Batmanin vihollisia vuosia, iskeneet lähelle kovaa ja ovat Jokerin tapaan synkkiä peilikuvia Batmanista. Kaksinaamalla on vielä suorempi suhde Batmaniin kuin Jokerilla, sillä Harvey Dent oli Brucen parhaimpia ystäviä ennen arpeutumistaan. Miksi Jokeri on niin suosittu? Minulla on teorioita.
1. Jokeri on "siisti" ja oikeassa: Kyllähän me kaikki tästä tiedämme. Jokeri on siisti koska hän on siistin näköinen, hänen tekojaan ei ohjaa järki vaan hulluus ja hän tekee siistejä rikoksia. Tähän liittyy myös tietyt teemat ja ajatukset liittyen Harley Quinniin, mutta se on sellainen säkki jota en tässä tekstissä avaa. Olette saattaneet joskus nähdä meemin jossa lukee: "Lapsuus on sitä kun ihailee Batmania, aikuisuus sitä että Jokeri tekee enemmän järkeä." Tämä lausee saa minut aina todella ärtyneeksi. Jokerin postmodernin nihilismin ja vaatekauppa-anarkismin ihannointi on aina hämmentänyt minua. Miksi kukaan ihailisi Jokeria, tai ajattelee että tämä on oikeassa? Tämä varsinkin on yleistynyt Dark Knightin jälkeen, ja tämä on ymmärrettävää. Jokerin ajatukset esitetään suhteellisen selkeästi ja Ledgerin roolisuoritus saa katsojan kuuntelemaan tämän joka sanaa. Ja Dark Knightin suhteellisen synkkä loppu vahvistaa tätä ajatuste yhä enemmän. Mutta Batmanin sanoin: "tämä kaupunki juuri todisti sinulle, että se on täynnä hyviä ihmisiä, valmiita uskomaan oikeuteen." Jokeri voittaa, mutta vain koska Batman tekee uhrauksen jota muu kuin hyvä ihminen ei voisi tehdä. Tämä ajatus Jokerin siisteydestä näkyy sen tislattuna muotona Suicide Squadissa, jossa tämän modernisaatio oltiin viety huippuunsa, ja hänestä huokui tuotantotiimin halu tehdä Jokerista cool ja edgy.
2. Jokeri on viihdyttävä: Jokeri, parhaimmillaan kirjoitettuna, on todella viihdyttävä sarjakuvahahmo. Hän ei ota itseään tai rikollista uraansa tai vihollistaan tosissaan, hän kertoo vitsejä jotka vaihtelevat kepeistä puujalkavitseistä mustaan huumoriin rankoistakin asioista. Paras Jokeri-tarina on samaan aikaan synkkä, mutta ei ikinä ahdistava koska Jokeri on sisäänrakennettu keventämisen väline. Batman: The Brave and the Bold- animaatiosarjan jaksossa Emperor Joker! Jokeri saa voiman muokata todellisuutta, ja hän käyttää tätä tappaakseen Batmanin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan- toinen toistaan koomisimmilla tavoilla ja se on huikea pätkä. Kuolema Kulkee Suvussa muistetaan Jason Toddin brutaalista murhasta, mutta se on myös naurettava tarina Jokerin yrityksestä myydä varastamansa ydinohjus terroristeille lähi-idässä, ja johtaa lopulta siihen että Jokerista tehdää IRANIN SUURLÄHETTILÄS.
3. Jokeri on täydellinen antagonisti Batmanille: Tätä olemme käyneetkin jo läpi, mutta Jokeri on kieltämättä täydellinen vihollinen Batmanille. Hän on Moriarty tämän Sherlockille, Loki tämän Thorille. Jokeri on vastakohta Batmanille kaikin tavoin: värikäs tämän mustanpuhuvaan ulkonäköön, hauska ja iloinen Batmanin vakavuudelle ja melankolialle. Batmanilla on sääntöjä joita hän ei ikinä riko, Jokerilla ei ole sääntöjä. Ja kaikkein tärkeintä- heidän tavoitteensa ovat ristiriidassa. Batman taistelee rikollisuutta vastaan, tarkoituksenaan olla symboli ja esimerkki siitä että ihmiset voivat olla parempia. Jokeri on olemassa ollakseen Batmania vastaan. Hän lisää rikosten määrää, hän ajaa ihmisiä hulluuteen ja koittaa todistaa kuinka kaikki ovat sisimmissään valmiita valumaan hulluuteen. Molemmilla oli yksi huono päivä joka muutti heidän elämänsä, mutta siirsi heidät täysin eri urille.
Sarjakuvien suurvelho Grant Morrisonin loistavassa Batman-tarinassa Arkham Asylum: A Serious House on a Serious Earth Jokeri on tietysti merkittävä osa koko tapahtumasarjaa. Morrison antaa tarinassa kuitenkin hyvin mielenkiintoisen teorian Jokerin luonteesta. Jokerin epäillään edustavan uudenlaista "super-hulluutta": hän luo itsensä uudestaan joka päivä. Tänään hän sanoo hulluutensa johtuvan siitä, että hän on voodo-jumala Papa Gheden riivaama. Tämä tähden hänellä ei ole yhtä selkeää taustaa tai yhtenevää luonteenpiirrettä. Tämän tähden hän on psykoottinen hullu toisessa tarinassa, vitsaileva anarkisti toisessa. Morrison koitti tämän avulla luoda jonkinlaista selitystä Jokerin vaihtelevalle hahmolle, ja tämä on näkynyt Morrison kirjoituksissa. Hänen kynänsä alla Jokeri on ollut arvaamaton sarjamurhaaja, runollinen pilalija ja Saatanan kaltainen korruptoiva voima.
Jokeri on hahmona täysin uniikki, sillä häntä voi käyttää eri lailla joka tarinassa, ja jokainen versio on yhtä oikea. Hän on mustestesti niin kirjoittajalle kuin lukijallekkin- kukin näkee Jokerissa mitä näkee, ja tämä on luultavasti oikea versio. Hänestä voi kirjoittaa tarinoita käytännössä loputtomiin. Viimeisen kymmenen vuoden sisässä on ollut kymmeniä erilaisia versioita Jokerista, ja jokaisella niistä on faneja.
1. Jokeri on "siisti" ja oikeassa: Kyllähän me kaikki tästä tiedämme. Jokeri on siisti koska hän on siistin näköinen, hänen tekojaan ei ohjaa järki vaan hulluus ja hän tekee siistejä rikoksia. Tähän liittyy myös tietyt teemat ja ajatukset liittyen Harley Quinniin, mutta se on sellainen säkki jota en tässä tekstissä avaa. Olette saattaneet joskus nähdä meemin jossa lukee: "Lapsuus on sitä kun ihailee Batmania, aikuisuus sitä että Jokeri tekee enemmän järkeä." Tämä lausee saa minut aina todella ärtyneeksi. Jokerin postmodernin nihilismin ja vaatekauppa-anarkismin ihannointi on aina hämmentänyt minua. Miksi kukaan ihailisi Jokeria, tai ajattelee että tämä on oikeassa? Tämä varsinkin on yleistynyt Dark Knightin jälkeen, ja tämä on ymmärrettävää. Jokerin ajatukset esitetään suhteellisen selkeästi ja Ledgerin roolisuoritus saa katsojan kuuntelemaan tämän joka sanaa. Ja Dark Knightin suhteellisen synkkä loppu vahvistaa tätä ajatuste yhä enemmän. Mutta Batmanin sanoin: "tämä kaupunki juuri todisti sinulle, että se on täynnä hyviä ihmisiä, valmiita uskomaan oikeuteen." Jokeri voittaa, mutta vain koska Batman tekee uhrauksen jota muu kuin hyvä ihminen ei voisi tehdä. Tämä ajatus Jokerin siisteydestä näkyy sen tislattuna muotona Suicide Squadissa, jossa tämän modernisaatio oltiin viety huippuunsa, ja hänestä huokui tuotantotiimin halu tehdä Jokerista cool ja edgy.
2. Jokeri on viihdyttävä: Jokeri, parhaimmillaan kirjoitettuna, on todella viihdyttävä sarjakuvahahmo. Hän ei ota itseään tai rikollista uraansa tai vihollistaan tosissaan, hän kertoo vitsejä jotka vaihtelevat kepeistä puujalkavitseistä mustaan huumoriin rankoistakin asioista. Paras Jokeri-tarina on samaan aikaan synkkä, mutta ei ikinä ahdistava koska Jokeri on sisäänrakennettu keventämisen väline. Batman: The Brave and the Bold- animaatiosarjan jaksossa Emperor Joker! Jokeri saa voiman muokata todellisuutta, ja hän käyttää tätä tappaakseen Batmanin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan- toinen toistaan koomisimmilla tavoilla ja se on huikea pätkä. Kuolema Kulkee Suvussa muistetaan Jason Toddin brutaalista murhasta, mutta se on myös naurettava tarina Jokerin yrityksestä myydä varastamansa ydinohjus terroristeille lähi-idässä, ja johtaa lopulta siihen että Jokerista tehdää IRANIN SUURLÄHETTILÄS.
 |
| Oof, this has not aged well. |
3. Jokeri on täydellinen antagonisti Batmanille: Tätä olemme käyneetkin jo läpi, mutta Jokeri on kieltämättä täydellinen vihollinen Batmanille. Hän on Moriarty tämän Sherlockille, Loki tämän Thorille. Jokeri on vastakohta Batmanille kaikin tavoin: värikäs tämän mustanpuhuvaan ulkonäköön, hauska ja iloinen Batmanin vakavuudelle ja melankolialle. Batmanilla on sääntöjä joita hän ei ikinä riko, Jokerilla ei ole sääntöjä. Ja kaikkein tärkeintä- heidän tavoitteensa ovat ristiriidassa. Batman taistelee rikollisuutta vastaan, tarkoituksenaan olla symboli ja esimerkki siitä että ihmiset voivat olla parempia. Jokeri on olemassa ollakseen Batmania vastaan. Hän lisää rikosten määrää, hän ajaa ihmisiä hulluuteen ja koittaa todistaa kuinka kaikki ovat sisimmissään valmiita valumaan hulluuteen. Molemmilla oli yksi huono päivä joka muutti heidän elämänsä, mutta siirsi heidät täysin eri urille.
Sarjakuvien suurvelho Grant Morrisonin loistavassa Batman-tarinassa Arkham Asylum: A Serious House on a Serious Earth Jokeri on tietysti merkittävä osa koko tapahtumasarjaa. Morrison antaa tarinassa kuitenkin hyvin mielenkiintoisen teorian Jokerin luonteesta. Jokerin epäillään edustavan uudenlaista "super-hulluutta": hän luo itsensä uudestaan joka päivä. Tänään hän sanoo hulluutensa johtuvan siitä, että hän on voodo-jumala Papa Gheden riivaama. Tämä tähden hänellä ei ole yhtä selkeää taustaa tai yhtenevää luonteenpiirrettä. Tämän tähden hän on psykoottinen hullu toisessa tarinassa, vitsaileva anarkisti toisessa. Morrison koitti tämän avulla luoda jonkinlaista selitystä Jokerin vaihtelevalle hahmolle, ja tämä on näkynyt Morrison kirjoituksissa. Hänen kynänsä alla Jokeri on ollut arvaamaton sarjamurhaaja, runollinen pilalija ja Saatanan kaltainen korruptoiva voima.
Jokeri on hahmona täysin uniikki, sillä häntä voi käyttää eri lailla joka tarinassa, ja jokainen versio on yhtä oikea. Hän on mustestesti niin kirjoittajalle kuin lukijallekkin- kukin näkee Jokerissa mitä näkee, ja tämä on luultavasti oikea versio. Hänestä voi kirjoittaa tarinoita käytännössä loputtomiin. Viimeisen kymmenen vuoden sisässä on ollut kymmeniä erilaisia versioita Jokerista, ja jokaisella niistä on faneja.
Kolmen Jokerin Mysteeri
Mitä kolme Jokeria voi siis tarkoittaa? Onko tämä Geoff Johnsin uusi tapa selittää Jokerin vaihtelevat hahmoprofiili? Tämä vaikuttaa siltä, sillä Batmanin mietiskellessä tapausta on ruudulla kolme versiota Jokerista: Dick Sprangin Jokeri 50-luvulta, Alan Mooren Jokeri Tappavasta Pilasta ja Scott Snyderin Jokeri New 52:sta. Tämä sitoisi yhteen Jokerin merkittävimmät ja erilaisimmat versiot ja voisi antaa jonkinlaisen uuden selityksen hahmon luonteemuutoksille. Onko kyseessä kolme Jokeria fyysisesti vai kolme eri luonteenpiirrettä, jotka taistelevat kontrollista tämän pään sisällä? Mitä tämä tarkoittaa Jokerin tulevaisuuden suhteen?
Jokerin teema tuntuu nykyään olevan lähinnä se, että hän on hullu joka on klovnin näköinen. Kirjoittajat ovat unohtaneet tai sivuuttaneet tämän alkuperäisen teeman: Jokerikortti. Mitä Jokeri sanoikaan ensimmäisessä esiintymisessään....
.jpg/170px-Comic_Book_-_The_Joker_(1940).jpg)
Epäilen, että kyseessä on korttitemppu. Me näemme kolme korttia, ja me kiinnitämme huomiota siihen minkä näemme, emme neljänteen Jokeriin (korttipakassa on vaihdellen 1-6 Jokeria, useimmiten 3). Mikä tämä neljäs Jokeri sitten on? Millainen on se versio mitä emme näe? Morrisonin superhullu? 40-luvun gangsteri? Elokuvaversion sarjisadaptaatio? Ensimmäisen kuvan etualalla oleva Jokeri näyttää hieman Arkham-pelisarjan Jokerilta, joka itsessään oli eräänlainen kiteytetty versio hahmon monista muodoista. Onko tämä vihje Jokerin jonkinlaisesta "selkeytymisestä" hahmona? Onko tämä kaikki vain kusetusta, jossa Jokeri on onnistunut huijaamaan jopa kaikkitietävää Möebius-tuolia? Onko yksi näistä Jokereista oikea Jokeri? Onko Jokereita kolme, ja Batmanin tietäessä tämän nimen, tullaanko sitä paljastamaan? Onko se jokin tuttu? Onko hän Batman vanhempien murhaaja, Gothamilaisen gangsterin kakkosmies, virkailija joka menetti järkensä yhteiskunnan rattaissa, koomikko joka ajautui vääriin piireihin, sotaveteraani joka näki maailman todellisen luonnon yhteiskunnan hylätessä tämän vai paholainen tyhjyydestä, joka ei ikinä katoa Batmanin elämästä?
Kun kyse on Jokerista, kaikki on mahdollista.
Atte T
Jokerin teema tuntuu nykyään olevan lähinnä se, että hän on hullu joka on klovnin näköinen. Kirjoittajat ovat unohtaneet tai sivuuttaneet tämän alkuperäisen teeman: Jokerikortti. Mitä Jokeri sanoikaan ensimmäisessä esiintymisessään....
Epäilen, että kyseessä on korttitemppu. Me näemme kolme korttia, ja me kiinnitämme huomiota siihen minkä näemme, emme neljänteen Jokeriin (korttipakassa on vaihdellen 1-6 Jokeria, useimmiten 3). Mikä tämä neljäs Jokeri sitten on? Millainen on se versio mitä emme näe? Morrisonin superhullu? 40-luvun gangsteri? Elokuvaversion sarjisadaptaatio? Ensimmäisen kuvan etualalla oleva Jokeri näyttää hieman Arkham-pelisarjan Jokerilta, joka itsessään oli eräänlainen kiteytetty versio hahmon monista muodoista. Onko tämä vihje Jokerin jonkinlaisesta "selkeytymisestä" hahmona? Onko tämä kaikki vain kusetusta, jossa Jokeri on onnistunut huijaamaan jopa kaikkitietävää Möebius-tuolia? Onko yksi näistä Jokereista oikea Jokeri? Onko Jokereita kolme, ja Batmanin tietäessä tämän nimen, tullaanko sitä paljastamaan? Onko se jokin tuttu? Onko hän Batman vanhempien murhaaja, Gothamilaisen gangsterin kakkosmies, virkailija joka menetti järkensä yhteiskunnan rattaissa, koomikko joka ajautui vääriin piireihin, sotaveteraani joka näki maailman todellisen luonnon yhteiskunnan hylätessä tämän vai paholainen tyhjyydestä, joka ei ikinä katoa Batmanin elämästä?
Kun kyse on Jokerista, kaikki on mahdollista.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti