Atte Arvostaa: Okja

Olen jättänyt syystä tai toisesta netflix-elokuvat huomioimatta arvosteluja laatiessani. Olen toki koskenut sen tv-sarjoihin, mutta joukko hyvinkin originaaleja elokuvia on jäänyt sivualalle. Nyt päätin korjata tämän virheen katsomalla Bong Joon-hon uusimman elokuvan joka sai ensi-iltansa netflixissä 28.6. Lapsen ja fantastisen ihmepossun seikkailu ei kuitenkaan todellakaan ole lapsille, nätistä ulkokuoresta huolimatta. Ja on yksi rankoimmista elokuvista jonka olen tänä vuonna nähnyt.

Okja

Subtle this movie ain't.

Elokuva: Ympäri maailmaa maatiloilla kasvaa outoja supersikoja salassa, osana vuosikymmenen mittaista markkinointikampanjaa. Yksi näistä sioista- Okja- kasvaa Etelä-Koreassa nuoren tytön nimeltä Mija (Ahn Seo-hyun) kanssa. Mutta kun Okja voittaa isoimman possun palkinnon, viedään hänet pois Mijan luota Amerikkaan, jossa hänet esitellään suurelle yleisölle- ja sitten hän päätyy muiden kaltaistensa luokse. Mija lähtee ystävänsä perään, eikä mikään mahti maailmassa voi estää häntä pelastamasta Okjaa.

Okja, kuten superpossu itsekkin, on erikoinen eläin. Kuten monet Bong Joon-hon leffat, se vaihtelee tunnelmaa ja mielialaa alituiseen, ja siksi sitä on hieman vaikea määrittää yhteen genreen tai tyyliin. Välillä se on Studio Ghibli-tyylinen seikkailu pikkutytön ja tämän eläinystävän kanssa, välillä se on moderni scifi-leffa yhteiskuntakriittisellä otteella ja loppua kohti mentäessä painajaismainen kuva ruokateollisuuden arjesta. Okja on kuitenkin ennen kaikkea originaali ja taidokkaasti tehty elokuva, joka ei päästä katsojaansa helpolla. Bong Joon-ho jatkaa samaa armotona, koko ajan liikkeessä olevaa tarinankerrontaa jota hän käytti mestarillisesti Snowpiercerissä pari vuotta aiemmin. Kaikesta kaaoksesta ja häsellyksestä huolimatta Okjaa on helppo seurata ja tarina on lukuisista käänteistään huolimatta selkeä ja erittäin napakka.

Ahn Seo-hyun on loistava pääroolissa. Hän on erittäin uskottava ja karismaattinen, ja hänen interaktionsa Okjan kanssa ovat aidon tuntuisia. Hän loistaa joka kohdassa- viattomasti leikkiessään Okjan kanssa kotivuorillaan, itsepäisesti taistellessaan korporaatioiden hyssyttelijöitä vastaan ja kauhun vallatessa hänet superpossujen prosessointilaitoksella. Mija on itsepäinen ja vahva, mutta auttamatta alakynnessä. Olin hyvin iloinen siitä, että Okja ei langennut Mijan kohdalla kliseeseen jossa Mija onnistutaan "lumoamaan" fiineillä vaatteilla tai karismaattisilla luontodokumentaristeilla. Sen sijaan Mija näkee hyvin pian kaiken tämän läpi, ja hänellä on vain yksi kohde- Okja itse. Okja on designiltaa täydellinen- osaksi sika, osaksi virtahepo koiranpennun luonteella. CGI ei vakuuta joka välissä, mutta kohtaukset superpossun ympärillä ovat silti elokuvan kohokohtia.

Tilda Swinton on mukavan överi karikatyyrisenä toimitusjohtaja Mirandana, hermoheikkona heilujana jonka alituinen huoli on kiiltävän imagon hallinassa. Paul Dano on miellyttävä ja yllättävän suora eläinaktivistien johtaja Jayna, jonka intohimo aatteen puolesta piikittelee myös hieman itseriittoisia aktivisteja kohtaan. Mutta loppujen lopuksi Jay ja hänen toverinsa ovat hyviä ihmisiä, ja Steve Yeunin näyttelemä K oppiikin virheistään aatteen puolesta. Mutta sivuhahmoista valokeilan joka kerta varastaa Jake Gyllenhaal uskomattomana Tri Johnny Wilcoxina, sekopäisenä zoologina ja tv-persoonana joka on myynyt entisen intohimonsa eläimiä kohtaan rahan ja maineen puolesta. Gyllenhaal on todella hyvä näyttelijä joka olisi ansainnut Oscarinsa jo vuosia sitten, ja Wilcox on roolina jotain aivan muuta. Hän on täysin tunnistamaton rääkyessään ja heiluessaan, ja tämä tulee varmasti jäämään mieleen kaikille jotka sen näkevät.

Voin ymmärtää miksi Okja ei välttämättä ole elokuva jokaiseen makuun. Se ei ole todellakaan suurten yleisöjen seikkailuleffa, mitä jotkut elokuvan trailerit tuntuvat väittävän. Se ei lainkaan pehmistele sitä mistä se kertoo- länsimaalaisen lihateollisuuden raakuuteen ja siitä mitenkä me kohtelemme muita elämänmuotoja, ahdistavuuteen asti. Minulla on suhteellisen korkea sietokynnys ahdistavien elokuvien suhteen, mutta Okja ei ole elokuva jonka haluan katsoa kovinkaan pian uudestaan. Tämä ei johdu huonosta laadusta, vaan päinvastoin: se kertoo haluamansa tarinan niin hyvin, että se jättää lähtemättömän vaikutuksen. Mutta tässä on myös syy siihen, miksi elokuva on netflix-levityksessä. Mikään iso studio ei pistäisi rahojaan kiinni näin erikoiseen, mielialaltaan vaihtelevaan ja raadolliseen, kauniiseen sekasotkuun. Okja on uniikkki elokuva joka tarjoaa paljon ja jättää enemmän ajateltavaa, ja samalla antaa myös viihdyttävän seikkailun tytön ja superpossun kanssa. Okja on nyt nähtävillä netlfixissä, suosittelen lämpimästi!

Atte T

Ps. Hei, nämä netlfix-arvostelut ovat helppoja ja halpoja. Näitä pitääkin tehdä lis- tarkoittaako tämä sitä että minun täytyy katsoa netflixin Death Note-elokuva??