Spider-Man: Homecoming
Taustaa: Adrian Toomes oli keksijä, joka perusti kaverinsa kanssa firman Bestman & Toomes Electronics. Toomes kehitti antigravitaatiovaljaat, jotka antaisivat sen kantajalle kyvyn lentää kuin lintu. Mutta hänen ystävänsä Bestman kavalsi firman hänen altaan ja jätti hänet rahattomaksi. Hän vetäytyi pois New Yorkista, ja rakensi valjaansa ja pukunsa loppuun. Korppikotkana hän aikoi kostaa Bestmanille ja kaluta New Yorkin puhtaaksi. Vain Hämähäkkimiehen väliintulo esti tämän, ja Korppikotka ja Hämis ovat olleet vihollisia siitä lähtien. Korppikotkan loivat Stan Lee ja Steve Ditko.
Elokuva: On kulunut kolme kuukautta siitä, kun Kostajat taistelivat toisiaan vastaan. Peter Parker (Tom Holland) on nyt Tony Starkin (Robert Downey Jr.) sponsoroima supersankari, joka auttaa tavallisia kaduntallaajia New Yorkissa olemalla kulmakunnan kiva Hämähäkkimies. Mutta Peter haluaa todistaa olevansa valmis isompiinkin kuvioihin- kuten ottamaan kiinni superaseita kauppaavan ryöstelijän nimeltä Korppikotka (Michael Keaton).
Minun mielestäni kokonaan, alusta loppuun asti hyvää Hämähäkkimies-leffaa ei olla tehty sitten Sam Raimin Spider-Man 2:sen, ja siitä on nyt kulunut 13 vuotta. En pidä lainkaan Marc Webbin Amazing Spider-Man-sekoiluista jotka unohtivat ja ylenkatsoivat liikaa Hämähäkkimiehen tarinan olennaisimpia osia. Siksipä oli ilo kävellä hyvin pitkästä aikaa iloisena ulos Hämähäkkimies-elokuvasta. Spider-Man: Homecoming on hyvä elokuva, mutta se ei kuitenkaan ole MCU:n parhaimmistoa, vaan tehokasta perustason puurtamista. Kuten kaikki MCU-elokuvat, tämäkin yhdistää genrejä ja tyylejä, ja Homecomingin lähin verrattava on John Hughesin elokuvat kuten Breakfast Club tai Ferrus Bueller's Day Off ja kultti tv-sarja Freaks & Geeks. Ohjaaja Jon Watts emuloikin näiden tyyliä ja yhdistää sitä MCU-supersankarielokuvaan mikä antaa Homecomingille letkeän, aidon ja modernin estetiikan. Modernius näkyy varsinkin Queensissa ja Peterin koulussa, luoden aidon kuvan 2010-luvun urbaanista asutuskeskuksesta kaikessa sen kirjavuudessa ja monimuotoisuudessa.
Tom Holland on edelleen loistava Peter Parkerin roolissa, ja nyt hän pääsee laajentamaan Civil Warissa hyvin esiteltyä hahmoaan. Peter on hauska, hieman hermoheikko, innokas ja ennen kaikkea, läpikotainen nörtti. Hän innostuu Lego-kuolemantähden rakentelusta, on mukana kaikessa koulun orkesterista shakkikerhoon ja hän ei uskalla puhua ihastukselleen ilman merkittävää rohkaisua. Hämähäkkimiehenä hän on sanavalmis, vitsikäs ja itsevarma- Hämähäkkimiehenä oleminen on Peterille selkeästi tapa olla oma itsensä, ja hän selkeästi nauttii joka hetkestä kaupungissa pyöriessään. Monet fanit olivat huolissaan puvusta ja siitä kuinka paljon oma-aloitteinen ja itsenäinen Hämis nojaisi Rautamieheen. Tämä on osa hänen tarinaansa- hieno puku tekee hänestä itsevarman ja hän ottaa isoja riskejä välttämättä näkemättä, mitä voi tapahtua jos hän epäonnistuu. Homecoming piti myös mukana Peterin tärkeimmän luonteenpiirteen: hän on hyvä ihminen joka haluaa auttaa, mutta myös niin hyvä että hän tuntee huonoa omatuntoa joka tapauksessa.
Mainitsin aiemmin Homecomingin monipuolisen koulumaailman, ja tästä kiitos menee todella hyvälle sivunäyttelijöiden armeijalle. Jacob Batalon oli mainio Ned Leeds, Peterin paras kaveri joka oli välillä enemmän innoissaan supersankaroinnista kuin Peter itse. Oli myöskin huomattavan mukavaa nähdä ylipainoinen hahmo jota ei määritelty a) syömisen tai b) lihavuutensa perusteella. Zendaya vetää hyvän roolin piikittelevänä Michellenä ja melkein jokainen lause tämän suusta oli puhdasta komediakultaa. Laura Harrier yllätti minut täysin Lizin roolissa, ja hänen roolinsa Peterin ihastuksen kohteena on täynnä pieniä hienouksia ja hänen tarinansa on oikeastaan hieman traaginenkin. Tony Revolori on hyvin erilainen ja täysin moderni versio Flash Thompsonista, hyläten 60-luvun urheilija-ääliön kliseen ja suunnaten enemmän ärsyttävän huomio-hipsterin malliin, joka oli vielä ärsyttävämpi ja vihattavampi kuin klassinen Flash. Koko kouluklikki-meininki toimii, koska kaikki hahmot tämän ympärillä ovat uskottavia, hauskoja ja persoonallisia sekä tämän aikakauden tuotteita.
Michael Keaton on loistava näyttelijä, ja mikään ei tee minua niin iloiseksi kuin sanoa se, että Adrian Toomes alias Korppikotka on MCU:n hienoimpia pahiksia. Hänellä on hyvä ja ymmärrettävä tausta ja syy rikolliseen toimintaansa, tämän suunnitelmat ovat maanläheisiä ja vaikka hänen tavoitteensa on raha, on tällä motiivilla selkeä peruste ja häntä on helppo ymmärtää ja jopa sääliä. Mutta hän on myös julma, pahaluonteinen ja häikäilemätön, joskin hän osoittaa myös omaavansa hyvin inhimillisiä hetkiä, kuten monet Hämiksen ei-niin henkilökohtaisista vihuista tapaavat tehdä. Ja Korppikotka-puku on upea designiltaan, ja halusin välittömästi nähdä sen taistelemassa Haukan vastaavan lentopuvun kanssa. Keaton tekee hienon roolisuorituksen, ja hän pitää yllä uhkaavaa imagoa tasapainossa tämän rasvanäppisen työläisimagon kanssa. Mukana menossa on myös Bookem Woodbine Herman Schultzina eli Tärisyttäjänä (EI SHOKEERAAJANA, kääntäjä, god) ja mainio Michael Chernus Phineas Masonina eli Tinurina joka rakentelee ja korjaa Korppikotkan jengin varusteita. Lyhyessä roolissa mukana on myös Donald Glover Aaron Daviksena, jonka rooli oli selkeästi enemmän tulevaisuutta petaava. Spider-Man: Homecoming esitteli ison määrän pieniä hahmoja tulevaa varten, ja loi hyvän pohjan josta jatko-osa voi valita pahiksensa.
Heikkoja kohtia kuitenkin löytyy. Vaikka musiikeista vastasi moderni mestari Michael Giacchino, on sama ongelma MCU-musiikkien kanssa yhä läsnä. Ainoa sävelmä jonka muistin elokuvasta oli tämän versio Spider-Man tunnarista, kappaleesta jonka tiesin hyvin jo etukäteen. Marisa Tomei oli hyvä May-tätinä, mutta vaikka tarina teki viittausta Benin kohtaloon, ei elokuva luonut vahvaa tunteellista sidettä tähän menetykseen ja Peterin siitä saamaan moraaliseen syyllisyydentuntoon. Vaikka kaikki tekevät vitsiä ja huokailevat koko "suuri voima tuo suuren vastuun" linelle (minkä takia, en ymmärrä), se itsessään ei ole tärkeä- Ben on. Benin menetys on iso osa Peterin motivaatiota, ja ilman tätä tunnesidettä edes subtekstuaalisella tasolla jää paljon puuttumaan, eikä Tony voi korvata tätä millään. Tämä näkyy varsinkin loppupuolella ison voimannäytön kohdalla, jossa selkeästi piti olla isoa tunnetta, mutta se tuntui aika tyhjältä- lukuunottamatta Hollandin loistavaa näyttelyä, joka pelastaa kohtauksen. On myös yksi juttu puvun kanssa josta en pitänyt ihan niin paljoa, mutta odotan sen kanssa vielä seuraavaa esiintymistä nähdäkseni mihinkä sen kanssa ollaan menossa.
Minä rakastan Hämähäkkimiestä. Peter Parker on minulle aivan yläkastin supersankareita, ja sen tähden omaan korkean riman tämän elokuvaesiintymisten suhteen. Spider-Man: Homecoming onnistuu hienosti työssään, pieniä hikkauksia lukuunottamatta. Se on täynnä pieniä ja isoja asioita minkä takia Hämähäkkimies on aina ollut mielestäni niin mielenkiintoinen ja tykättävä hahmo; hän auttaa arkistenkin ongelmien kanssa, on hyvin läheinen tavan kansalaisten kanssa, on valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa ja onnensa toisten vuoksi ja ei pelasta ainoastaan sivullisia konnilta, vaan myös konnia heidän omilta tuhoisiltaan tavoiltaan. Spider-Man: Homecoming voi olla kuitenkin joillekin kova pala juurikin tuon kouludraaman ja 2000-luvun teinien sielunelämän kuvauksen vuoksi. Tämän kuvauksessa ei mielestäni ole mitään vikaa, mutta kaikille tuo ei maistu. Minulle kuitenkin tämä oli loistava luku Hämähäkkimiehen seikkailujen historiassa, tuoden 2010-luvun modernin tyylin hahmoon ja tämän maailmaan. Pahis on helposti MCU:n parhaimmistoa ja jäin välittömästi odottamaan jatkoa verkkoveijarin seikkailuille. Spider-Man: Homecoming ei ehkä yllä tämän vuoden muiden supersankarileffojen kuten Loganin tai Guardians of the Galaxy Vol 2:en korkealle tasolle, mutta se on silti todella hyvä, viihdyttävä, hauska ja toiminnantäytteinen seikkailu hieman pienemmässä mittakaavaassa. Menkää ja viihtykää!
Atte T
Ps. Muistakaa pysyä lopputekstien loppuun asti! Kärsivällisyys palkitaan.
Pps. That ending, man.
Ppps. No niin, hyvä, nyt on koulumaailmaan sijoittuva supersankarielokuva tehty taas onnistuneesti. Nyt sitten Ms Marvelia kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti