Ja kun kerta Hämähäkkimies-leffat ovat olleet isoja menestyksiä ja todistaneet toimivansa myös modernina aikoina, nousee mieleen kysymys: Olisiko DC Comicsilla jotain omaa vastinetta nuoren, rämäpäisen, samaistuttavan supersankarin muottiin? Ensimmäinen vastaus voisi olla Robin, mutta nyt puhun jostain joka on (kaikella kunnioituksella) oma sankarinsa, ei jonkun toisen apulaissankari.
Sankari josta puhun on Jaime Reyes- Blue Beetle.
Blue Beetlen historia on kovin pitkä, yltäen aina vuoteen 1939, ja kyseistä titteliä on kantanut ainakin kaksi ihmistä ennen sitä. Ensimmäinen oli kulta-ajan Dan Garret, poliisi...tai arkeologi, joka sai supervoimansa energiajuomasta....tai skarabista, jonka hän löysi Egyptistä. Varhaisen Blue Beetlen tausta, imago ja hahmotus oli hämärää ja monimutkaista. Häntä seurasi sarjakuvalegenda Steve Ditkon luoma tittelin perijä Ted Kord, keksijä ja liikemies joka käytti rahastoaan tehdäkseen itselleen työkaluja rikollisuuden taisteluun. Näistä ehdottomasti hienoin oli Ötökkä, lentävä alus joka toimi myös tukikohtana. Ted Kord ja Dan Garret kuuluivat eri studiolle vielä tuolloin, nimittäin Charleston Comicsille. Olen maininnut tuon firman nimen moneen otteeseen, ja tiedätte mitä tapahtui seuraavaksi: Charleston meni konkkaan, DC osti hahmot, Ted Kord on nyt Oikeuden Puolustajien jäsen. Tedin oma sarja (kirjoittajana Len Wein) on oikein hyvä, ja suosittellen sitä kaikille hauskojen ja episodimaisten supersankariseikkailujen ystäville.
Mutta tänään emme puhu Kordista, vaikka hänestä riittäisikin juttua jauhettavaksi. Ted kohtasi loppunsa 2000-luvun alkupuolella hyvin graafisissa merkeissä, ja jälleen Blue Beetlen titteli oli vailla kantajaa. Infinity Crisiksen aikana Dan Garretin aikoinaan omistama skarabi paiskautui universumin läpi, laskeutuen jokeen El Pason kaupungin reunoilla. Sieltä sen löysi teini-ikäinen Jaime Reyes, joka vei sen kotiinsa putsattavaksi, tietämättä sen todellisesta luonnosta. Tämän nukkuessa skarabi...ryömii hänen kehoonsa, ja sulautuu tämän selkärankaan. Kaikkea hassua tapahtuu, mukana mm. Batman, Vihreä Lyhty ja jättimäinen robottisilmä avaruudessa, ja Jaime Reyes paiskautuu avaruudesta takaisin maahan. Tästä varsinaisesti alkaa Jaime Reyesin tarina. En kuitenkaan halua tänään keskittyä liikaa tämän tarinan yksityiskohtiin, käänteisiin tai tarinaan itsessään. Siitä ovat muut ennen minua puhuneet ihan tarpeeksi ja muuten tästä tulee taas naurettavan pitkä teksti. Haluan enneminkin puhua Jaimesta hahmona, tämän sivuhahmoista ja miksi Blue Beetle on mielestäni DC:n paras mahdollisuus tehdä elokuva samaan tyyliin kuin uusi Spider-Man: Homecoming*.
*Tämä ei tarkoita että DC:n pitäisi kopioida kaikessa Marvelia menestyäkseen tai seurata heidän asettamiaan jälkiä. Luoja tietää että DC on a) tehnyt tätä tarpeeksi ja b) luonut oman polkunsa. Mutta DC voisi hyötyä kevyemmästä, arkisemmasta supersankarielokuvasta teini-päähenkilön avulla.
Jaime Reyes on, kaikki huomioon ottaen, aika normaali 15-vuotias. Hän asuu El Pasossa perheensä luona. Isä töissä huoltoasemalla, äiti kotona pikkusiskon kanssa. Jaimella on kaksi todella hyvää ystävää- Paco ja Brenda- joidenka kanssa hän käy koulua. Jaimen iso luonteenpiirre keskittyy paljolti yhteen asiaan- velvollisuuteen. Hän kokee olevansa velvollinen tekemään asioita toisten puolesta, ja vaikka hän valittaakin aina välillä tästä, hän haluaa auttaa koska se on oikein. Jaime haluaisi auttaa enemmän isäänsä korjaamolla, mutta tämä uskoo että Jaimen on parempi pysyä koulussa ja nauttia nuoruudestaan vielä kun voi. Missään tämä ei näy niin hyvin kuin Blue Beetlen taistelussa superrikollinen Eclipsen kanssa. Eclipse kutsuu taikavoimillaan Jaimen sielun syövereistä "sen mitä Jaime eniten himoitsee ja mikä hän todella haluaa olla"- hammaslääkärin. Koska Jaime haluaa hyvän työn, jonka palkalla hän voi auttaa perhettään isän vanhetessa. Sisimmissään Jaime on tasan niin kiltti ja hyväntahtoinen kun hän on pinnallakin.
Tämä on myös tasapainossa tämän supervoimien kanssa. Jaime Reyes on virallisesti ensimmäinen Blue Beetle joka omaa supervoimat. Skarabi on oikeasti avaruudesta, ja pystyy luomaan haarniskan Jaimen ympärille ja tehden tästä uskomattoman vahvan, antaa kyvyn lentää ja tarjoaa uskomattoman määrän erilaisia aseita tälle käytettäväksi. Skarabi ei ole mikä tahansa superpuku- se on valloittajan ja sotilaan puku väkivaltaisesta ja julmasta alien-kulttuurista nimeltä Reach. Aluksi puku tarjoaa Jaimelle alati väkivaltaisia ja kuolettavia ratkaisukeinoja tilanteiden hallintaan, kuten laseraseita ja teräviä astaloita joilla viipaloida viholliset hetkessä. Mutta Jaime Reyes ei halua satuttaa ketään, eikä varsinkaan tappaa ja hänen kokemattomuutensa haarniskan kanssa johtaa välillä vaaratilanteisiin. Jaimella on universumin voimakkaimpia ja tappavimpia aseita käsissään, ja sen sijaan että hän käyttäisi sitä rahan hankkimiseen köyhälle perheelleen tai El Pason ongelmien ratkaisemiseen väkivallalla, hän käyttää sitä hyvään, alati suojellen elämää ja sen haurautta.
Jaimen tarinan sivuhahmot ovat monet hyvin mielenkiintoisia. Paco ja Brenda ovat hänen koulukavereitaan, mutta molemmilla on myös omat tarinansa Jaimen tarinan rinnalla. Paco on rakastunut Brendaan, mutta ei tietenkään pysty sitä ilmaisemaan mitenkään selkeästi. Paco on mukana Posse-nimisen katujengin toiminnassa. Posse ei varsinaisesti ole rikollinen järjestö- enemminkin tapa antaa metaihmisille kaduilla jonkun paikan, jossa heitä ei pelätä eikä ylenkatsota. Brenda tulee väkivaltaisesta kodista- hän oli melkein kuolla isänsä nyrkin alla, ja nyt hän asuu tätinsä luona, joskin tietysti nämä perhetraumat ovat tehneet hänestä hieman katkeran ja hiljaisen. Jaimen "opettaja" on mysteerinen omankäden oikeuden jakaja Peacemaker. Peacemaker on myöskin jäänne Charleston Comics-ajoilta, ja tämän hahmon voi kiteyttää lauseeseen "jos haluat rauhaa, ole valmis menemään sotaan." Jaime myöskin ihastuu toiseen supersankariin, Traci 13-nimiseen noitaan, jonka isä on Tohtori 13, DC:n isoin skeptikko. Tracin ja Jaimen suhteessa kaikki on oikeastaan mukavan normaalia; he ovat yhdessä koska he nauttivat toistensa seurasta. Heidän supersankariutensa harvoin on mitenkään yhteydessä heidän parisuhteessaan. Kaikki nämä hahmot viettävät aikaa yhdessä supersankaroinnin ulkopuolella, ja ne hetket tuntuvat ihan yhtä toimivilta koska hahmot ovat toimivia yhdessä ja erikseen.
Sitten on Jaimen perhe. Jaime Reyes kuuluu siihen hienoon, pieneen ryhmään supersankareita joka ei salaile mitään ystäviltään tai perheeltään. Tämän "salainen identiteetti" on salainen vain suurelle yleisölle ja tämän vihollisille. Salailu perheeltä tai ystäviltä on ideana loppujen lopuksi aika outo, suorastaan kusipäinen teko paikka paikoin. Mutta Blue Beetlessä perhe on tietoinen Jaimen supersankaroinnista, ja tukee häntä tässä. Toki äiti ja isä ovat hyvin huolissaan pojastaan ja ovat välillä pettyneitä jos hän raahaa ongelmia kotiin tai tappelee suotta toisten sankarien kanssa. Mutta se, että Jaimella on perhe jollekka hän voi avautua supersankaroinnin stresseistä, pyytää apua kriisin tullessa tai kertoa suoraan mihin hän on ryhtymässä tekee hänestä hahmona paljon miellyttävämmän ja suoristaa tarinasta turhia hidasteita ja kliseitä. Tässä suhteessa Jaime eroaa Peter Parkerista huomattavasti. Jaimen elämässä riittää konflikteja perhedraaman ulkopuolella riittävästi, hänen ei tarvitse valehdella perheelleen ja ystävilleen. Hän luottaa heihin, ja he luottavat häneen. Myöskään kenenkään perheessä ei tarvitse kuolla jotta Jaime tajuaa tehdä oikein. Jaimen perheellä on laaja merkitys tämän tarinassa, ja he ovat mukana tämän elämän tärkeimmissä hetkissä.
Jos Jaimen tarinassa on yksi heikko kohta, on se ison keskustason pahiksen uupuminen. Jaime Reyesilla ei ole omaa Jokeria, Vihreää Menninkäistä tai Lex Luthoria. Hänellä on kyllä hyviä vastustajia muiden sankarien joukoista, mutta oikeastaan vain kaksi merkittävää omaa pahista: La Dama ja Reachin valloittajat. La Dama on paikallinen urbaani legenda, rikollislegenda joka hiljalleen kokoaa omaa metaihmisten armeijaa ottaakseen täysin haltuunsa Texasin ja Meksikon rikollisliigat. Hän on myös Jaimen ystävä Brendan täti, eikä Jaime voi siis hyökätä täysillä tämän kimppuun. Reach on enemmän universaali uhka ja Jaimen voimien lähde. Reach käyttää skarabeja tutkiakseen planeettoja jotka he voivat vallata hiljalleen valtansa alle. Reach omaa armeijoita ja tuhoaseita, mutta he eivät uskalla käyttää niitä julkisesti koska DC:n maailmassa avaruusvalloittajilla on paha tapa joutua hakatuksi joko Vihreiden Lyhtyjen tai Teriksen puolesta. Reach on kyllä mainio, mutta he eivät ole myöskään kovinkaan henkilökohtaisia Jaimen tarinan suhteen. La Dama on potentiaalisempi näistä kahdesta, sillä hän tietää että Blue Beetle on Jaime ja tästä nousee paljon henkilökohtaiseen tarinaan sopivia elementtejä. Mutta jos Jaimen tarinassa on joku pieni aukko on se ison keskuspahiksen uupuminen. La Damakin on enemmän ystävä kuin vihollinen, sillä Reachin ison hyökkäyksen tapahtuessa hän liittyy tämän ystävien puolelle taisteluss El Pason herruudesta.
Blue Beetle on hahmona erittäin hyvä. Hän on hyvin miellyttävä ja hauska hahmo seurata, tämän seikkailuissa on kunnon supersankaroinnin fiilis päällä ja hän on kunnon esikuva, ei mikään moraalisesti synkkä antisankari. Jaimen perhe ja ystävät muodostavat vahvan sivuhahmojen gallerian josta voi tehdä erilaisia tarinoita erilaisiin tilanteisiin. DC on antanut Jaimelle muutamia esiintymisiä sarjisten ulkopuolella- varhaisimpia oli paikka Smallvillessä, ja myöhemmin hän on esiintynyt myös Batman: The Brave and the Bold ja Young Justice- televisiosarjoissa. Minun mielestäni Jaime olisi täydellinen lisäys DC Extended Universe-leffojen maailmaan. Blue Beetle voisi olla helposti olla DCEU:n keskushahmo, eräänlainen sankaruuden episentteri ylivertaisten ja jumalaisten Oikeuden Puolustajien sijaan. Toki näiden maailmojen kohtaloita muokkaavat sankaruudet ovat hienoja itsessään (tai, ainakin TOIVON niiden olevan) mutta se, mihinkä katsoja voi luoda tunnesiteen on pienemmässä mittakaavassa. Sam Raimin ensimmäisessä Spider-Man elokuvassa on loppujen lopuksi aika pieni uhka ja panokset ovat esimerkiksi Avengersiin tai Thor: The Dark Worldiin verrattuna pienemmät. Mutta hahmot ja heidän omat tavoitteensa ja arvonsa saivat pienetkin asiat tuntumaan niin tärkeiltä. En muista olenko välittänyt mistään niin paljoa, kuin köysivaunun tai kaupunkijunan matkustajien kohtalosta Spider-Manissa ja Spider-Man 2:ssa. Miksi? No koska heidän kohtalonsa ei ole maailman kohtalo. He voivat kuolla, ja maailma voi jatkaa elämistään. Me tiedämme että Kostajat pelastavat maailman, ja olen varma että Justice League tulee päättymään maailman pelastumiseen Darkseidin joukoilta. Tämän takia pienen mittakaavan uhat- kuten Loganin tai Spider-Man: Homecomingin tapauksessa- voivat toimia paljon paremmin kuin isot, universaalit uhat. Ja Blue Beetle voisi tuoda tämän inhimillisen, pienemmän mittakaavan sankaroinnin takaisin DC:n elokuviin tuoreella näkemyksellä, mukavalla ilmapiirillä ja erittäin tykättävän päähenkilön voimin. Blue Beetle voi olla DCEU:n Hämähäkkimies, sillä hänkin tietää suuren voiman tuoman vastuun, mutta täysin omilla ehdoillaan.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti