Mikä ihmeen Infinity War?

Suoraan sanoen, 40 vuotta ikuisuuteen piti olla iso, viimeinen katsaus joka liittyy jotenkin Avengers: Infinity Wariin ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa (enään kaksi yötä voi pojat voi pojat voi pojat). Toisin kävi, sillä suuren ensi-illan lähestyessä, olen nähnyt paljon Marvelin sekä erinnäisten sarjakuvasivustojen mainostavan sarjakuvia, jotka liittyvät jotenkin kyseiseen elokuvaan. Lähinnä siis vuoden 1991 klassikkosarjista Infinity Gauntlet. Mikä ei siis ole väärin; kyseinen tarina on oikein mainio esimerkki siitä kuinka siisti hahmo Thanos on, mitä Ikuisuuskivet ja Ikuisuuden Rautahanska oikein ovat ja siinä on suureksi tapahtuma-sarjikseksi mukavan keskitetty fiilis hahmojen ja tarinaprogressioiden suhteen.

Mutta sen mainostaminen jonkinlaisen sidosarjakuvan Avengers: Infinity Wariin on aika kaukaa haettua, ja voi antaa monellakin tapaa väärän kuvan sekä elokuvasta että klassisesta sarjakuvasta. Olen täällä tekemässä jälleen kansalaisvelvollisuuttani, ja käymässä läpi merkittävimmät sarjakuvalähteet ja innoitteet Avengers: Infinity Wariin trailerin ja ennakkotietojen perusteella. Elokuvan tarina ei ole minulle tuttu, joten nämä ovat korkeintaan viittauksia tai samankaltaisuuksia, mutta tähän ilmiöön palaan tekstin loppupuolella tarkemmin. Menen läpi sarjakuvat kronologisessa järjestyksessä, aloittaen vanhimmasta aina kaikkein moderneimpiin tarinoihin.

The Thanos Quest- eli kuinka Thanos sai niin kauniin ja voimakkaan rautahanskan

Thanos hahmona sai syntynsä Jim Starlinin kynästä vuonna 1973 julkaistussa Rautamies- lehdessä, jossa Rautamies auttoi Drax Tuhoajaa estämään Thanoksen hyökkäyksen maapallolle. Alkuperäinen Thanos oli Starlinin asepalveluksen aikana keksimä hahmo, tunteeton sotaherra joka omasi enemmän tai vähemmän perinnöstään hahmona Jack Kirbyn Uusille Jumalille, varsinkin Darkseidille ja Metronille. Thanos ei vielä Rautamies-ensiesiintymisessään ollut Markkinoiden Uusi Kuuma Juttu- hän oli vain uusi yksittäin pahis jota vastaan ei edes kunnolla taisteltu kyseisessä tarinassa. Thanos palasi myöhemmin jatkaamaan Maan valloitusta Captain Marvel- lehden sivuilla, kunnes lopulta kohtasi loppunsa verivihollisensa Adam Warlockin kautta, jolloin hän muuttui kivipatsaaksi. 

Mutta Kuolema ei Thanosta pidätellyt, ja niin Thanos vapautui kuoleman valtakunnasta, ja näki visiossa Ikuisuuskivet; kosmisten ja metafyysisten voimien kiteytymät kuuteen jalokiveen, joidenka hallitsija voisi käytännössä hallita myös todellisuutta. Thanos lähtee tarinassa metsästämään näitä kiviä missä ikinä ne ovatkaan, käyden läpi niin planeettoja kuin outoja ulottuvuuksia voittaakseen kivien nykyiset haltijat älyllä ja viekkaudellaan, kasvattaen alati mahtiaan. 

Darkseid+Metron+kuoleman kanssa elämisestä syntyvä nihilismi ja itseinho=
Thanos

Kevin Feigen mukaan Infinity Warin päähenkilö on Thanos itse ennemin kuin kukaan sankareista, ja tämä varsinkin kielii yhteydestä The Thanos Questiin. Thanoksella ei myöskään ole elokuvissa vielä kaikkia ikuisuuskiviä- laskujeni mukaan hänellä ei ole vielä yhtäkään- ja iso osa elokuvasta tulee varmasti olemaan Thanoksen tehtävä hankkia ikuisuuskivet itselleen. The Thanos Questissa kaksi näistä kivistä on elokuvafaneille tuttujen kaverien hallussa- Tanelier Tivanin (Benicio Del Toro) ja Suurmestarin (Jeff Goldblum) hallussa, ja kuten tiedämme, Tivanilla on yksi Ikuisuuskivistä itsellään. 

Ikuisuuskivien hankinta, Thanoksen pääosuus tarinassa, tietyt avainhahmot- Thanos Quest on yksi osa Avenger: Infinity Waria.

(Varoituksen sana; Thanos Quest on käytännössä kauhusarjakuva. Kuvasto tarinassa on...yikes. Ja se on myös ehkä paras näistä tarinoista.)

Infinity Gauntlet- Se Missä Melkein Kaikki Kuolivat

Infinity Gauntlet on Jim Starlinin Infinity- sarjan tarinoista varmaan tunnetuin ja laajalti luetuin; se on säilyttänyt hyvin paikkansa uudelleenpainatuksissa maineensa vuoksi, ja maine on on ansaittu; Infinity Gauntlet on hyvä tarina. Kostajat- tarina se kuitenkaan ei ole, ja vaikka siinä pyörii iso määrä Kostajia, mutantteja ja muita supersankareita, ei heidän ongelmansa tai motivaationsa ole oikeasti tarinassa keskiössä. Suurin osa tarinasta keskittyy Thanoksen yritykseen riiata Kuolemaa, ja Adam Warlockin ja Hopeasurffarin yritykseen keksiä suunnitelma omnipotentin Thanoksen voittamiseksi.

Mistä tarina tunnettaan parhaiten on tietyt yksittäiset hetket. Thanoksen lemmenkipeä kaipuu Kuoleman suhteen, puolen kaikesta universumin elämästä tappaminen sormien napsautuksella, supersankarien rökittäminen ja Kapteeni Amerikan kunniakas last stand kaikkivoivan Thanoksen edessä. Ja moniin näistä hetkistä on Avengers: Infinity War tehnyt kevyitä viittauksia; sormien napautus, massatappelu, Kapu vastaan Thanos. En kuitenkaan usko, että elokuva ottaa kovin paljon mitään tarinasta näiden hetkien lisäksi; suurempi narratiivi tarinassa keskittyy Thanoksen itseinhoon joka johtaa aina tämän vääjäämättömään tappioon ja Ikuisuuskivien tuoman voiman turhuuteen. Infinity Gauntlet ei kaikessa välkkeessä ja ryminässään ole mikään popkorn-leffa, vaan hahmotarina jota on alustettu Thanos Questista lähtien.

Ikuisuuden Rautahanska esineenä, supersankarit vastaan Thanos, tietyt hetket- Infinity Gauntlet on yksi osa Avengers: Infinity Waria. 

The Infinity War- All according to keikaku

Nyt aletaan liikkua niin sanotusti lähellä totuutta, vai? No, ei. Jim Starlin jatkoi Infinity-saagaansa isoon, tällä kertaa vielä enemmän eri hahmoja mukaansa ottavaan suureen tarinakokonaisuuteen joka ei ole niin hyvä kuin monet muistavat sen olevan. Kuulun itse tähän leiriin; hyvämuistiset lukijat saattavat muistaa, että The Infinity War on yksiä ensimmäisistä supersankarisarjakuvista jonka olen ikinä lukenut. Jälkikäteen tarkasteltuna The Infinity War on lähinnä monimutkainen, tarpeettoman sekava, outoja ratkaisuja ja tarpeettomia hahmoja täynnä oleva sekosotku. Magus, Adam Warlockin paha alter ego, koittaa saada hallintaansa universumia erilaisten kosmisten esineiden avulla, juoni menee nopeasti todella sekavaksi, lonkerohirviöitä, kosmisia kuutioita koko yleisölle, Marvelin Universumin antropomorphinen versio on koomassa ja siksi Ikuisuuskivet eivät toimi mutta hups kaikki olikin Maguksen pahis juonta, joka jotenkin osasi ennakoida tämän kaiken. Also Thanos was there.

Kivat pökät, Magus.

Mitä tarinasta sitten on nähtävillä elokuvassa? 

Nimi. 

The Infinity War on näpsäkkä nimi- ja on siis osa Avengers: Infinity Waria.

Tätä seurasi Infinity Crusade, jossa Adam Warlockin hyvä alter ego Jumalatar haluaa luoda utopian, ja aivopesee kosmisten kuutioiden avulla osan maan sankareista, ja koittaa samalla luoda Kosmisen Munan jonka voimilla on tarkoitus "tuhota synti tuhoamalla synnintekijät". And also Thanos was there. Ja ellei Thanoksen "balancing the scales" -höpötykset Avengers: Infinity Warin trailerissa liity juuri tähän, en usko että Infinity Crusadesta on otettu juuri mitään elokuvaan mukaan.

Jim Starlinin Infinity-saaga ei ole tarina Kostajista, vaan Thanoksesta, Adam Warlockin alter egoista ja Ikuisuusvahdeista, Warlockin omasta supersankariryhmästä. Maan sankarit ovat näissä tarinoissa mukana usein vain tykinruokana ja katsojina, ei aktiivisina toimijoina. 

Entäs sitten, kun Thanos siirtyy uuden kirjoittajan käsiin?

Infinity- Avaruusooppera isolla A:lla

Jos Jim Starlinin tarinat ja hahmot ovat paljon vaikuttaneet Avengers: Infinity Warin muodostumiseen, on Jonathan Hickmanin kirjoitukset selkeästi vielä edessäpäin. Hickman, kuten Starlin, on todella hyvä luomaan ja keksimään uusia maailmoja, hahmoja ja ideoita. Hänen jo nyt paljon arvostettu tupla- sarjansa Avengers ja New Avengers avasi Kostajille uusia kosmisia haasteita ja vihollisia, sekä toi takaisin Illuminatin, supersankari-älyköistä muodostuvan salaseuran jotka "tekevät raskaat päätökset"- tämä ei rajoitu vain Ikuisuuskivien varastointiin, vaan välillä jopa Maata uhkaavien planeettojen tuhoamiseen. Ja 2013 tullut Infinity on kulminaatio näille tarinoille.

Infinity perustuu loppujen lopuksi hyvin yksinkertaiseen ideaan. Yksityiskohtien selittäminen olisi aivan liian hankalaa (toinen ulottuvuus jotain jotain rakentajia jotain jotain Maa on kaiken keskus jotain jotain) mutta perusidea on tämä: Kostajat, lukumäärältään suurimassa inkarnaatioss, lähtee pysäyttämään toisesta ulottuvuudesta tullutta hyökkäystä galaksin toiselle laidalle, mukanaan niin vanhoja vihollisia (Kreet ja Skrullit) kuin kädenlämpimiä ystäviä (Sh'iarit). Maa on vailla Kostajia.

Ja Thanos tietää tämän.

Infinity on jaettu kahteen osaan; Kapteeni Amerikan johtamaan galaktisen armeijan taisteluun avaruudessa, ja Rautamiehen, Tohtori Oudon ja Mustan Salaman yritykseen pidätellä Thanosta, joka koittaa sekä tuhota Maan että samalla löytää viimeisen äpärälapsensa, ja tappaa hänet. Infinity on kaikessa yksityiskohtien monimutkaisuudessaankin todella tiukka avaruusooppera. Hickman ei alunperin halunnut käyttää Thanosta tarinassa, mutta Marvelin markkinointi halusi hyötyä Avengersin tuomasta Thanos- hypesta. Hickman otti Thanoksen mukaan, ja samalla toi hänelle oman sivuhahmojen kaartin- Mustan Järjestön, Thanoksen armeijan kenraalit. Vahva soturinainen Proxima Midnight ja tämän kiero aviomies Corvus Glaive, telepaattinen Supegiant, hrviömäinen Black Dwarf ja salaileva Ebon Maw. Neljä näistä hahmoista nähdään Avengers: Infinity Warissa, jossa he ovat loput Thanoksen adoptoiduista lapsista. Tämä oli myöskin ensimmäinen kerta hyvin pitkään aikaan kun Thanos oikeasti hyökkäsi maahan- Starlinin Infinity- saagassa Maa ei juuri ikinä ollut mitenkään pääosassa tarinoissa.

V: Proxima, Loki (?), Ebon Maw, Corvus ja Black Dwarf.

Hyökkäys maahan, Thanoksen armeija, kymmeniä supersankareita, Proxima Midnight, Corvus Glaive, Black Dwarf (uudelleennimetty Cull Obsidianiksi elokuvassa) ja Ebon Maw- Infinity on osa Avengers: Infinity Waria.

Jonathan Hickman sai kirjoittaessaan Kostajia palautetta faneilta ja kollegoilta, että miksi hänen Kostajansa eivät muistuta elokuvien Kostajia? Hickmania ei kiinnostanut apinoida toisten tarinoita, vaan luoda omia, ja nyt hänen tarinansa ovat siirtymässä valkokankaalle. Hickman mahtaa olla tyytyväinen itseensä nyt.

Lopuksi- Ei nimi elokuvaa pahenna

Supersankarielokuvien nimeäminen on kehittynyt mielenkiintoisesti. Kesti hyvin pitkään, ennen kuin mikään supersankarielokuva oli muuta kuin sankarin nimi tai jokin luku sen perässä. Superman: Quest for Peace oli ensimmäisiä, mutta tuo nimi ei ollut otettu mistään, vaan oli originaali keksintö (joskin ei kovin kummoinen). Ensimmäinen supersankarielokuva joka on nimetty selkeästi jonkun tarinakokonaisuuden mukaan oli X-Men: First Class, jonka nimi tuli 2006 alkaneesta Jeff Lemiren minisarjasta. Sarjakuva kertoi ensimmäisistä Ryhmä-X:än jäsenistä- Kykloopista, Ihmetytöstä, Jäämiehestä, Pedosta ja Enkelistä- ja heidän edesottamuksistaan. Elokuvan nimi oltiin siis otettu vain perusideasta. Kuten sarjakuva, X-Men: First Class oli tarina Ryhmä-X:än ensihetkistä. 

Tämä tulisi osittain asettamaan raiteet supersankarielokuvien nimeämiselle, ja lähdemateriaalin käyttämisene markkinointikikkana. Captain America: Winter Soldier jakoi nimensä Ed Brubakerin samannimisen tarinakokonaisuuden kanssa, mutta yhteistä näillä tarinoilla oli vain se, että Talvisotilas ja Haukka olivat molemmissa mukana. Avengers: Age of Ultron omaa yhteistä Brian Micael Bendiksen tapahtumasarjiksen kanssa hyvin vähän, tasan tarkalleen yhden hahmon verran: Ultronin. Sarjakuva on iso kosminen hulabaloo, jossa aikamatkustuksen avulla koitetaan muuttaa nykyhetki jossa Ultron oli jo voittanut. Captain America: Civil War oli enemmän keskittynyt Rautamiehen ja Kapteeni Amerikan kehitykseen hahmoina ja Kapun kyvyttömyyteen sopeutua harmaan moraalin maailmaan kuin Civil War-sarjis, jossa lähinnä riideltiin politiikasta nyrkeillä. Avengers: Infinity War on jo osittain saanut kritiikkiä osakseen siitä, että se ei päällisin puolin muistuta Infinity War- sarjista. Minun vastaukseni tähän on: entäs sitten?  

Infinity War (1992)

Joku voisi kysyä että miksi sitten näitä elokuvia nimetään tunnettujen tarinakokonaisuuksien mukaan, jos niillä ei ole mitään tekemistä sarjakuvatarinoiden kanssa? Tähän on olemassa kaksi vastausta. Usein nämä elokuvat ottavat näiden tarinoiden perusidean, tai "hissikiteytyksen", ja käyttävät sitä omien tarinoidensa pohjana. Supersankarit taistelevat keskenään koska heidän vapauttaan koitetaan rajoittaa- Civil War. Toisekseen, tämä on vain hyvää markkinointia. Mahdollisesti tällä tavalla voidaan nostaa sarjakuvamyyntiä, tai saada katsojia teatteriin nimibrändillä. Monet suomalaiset Marvel- fanit tietävät hyvin Starlinin Infinity-saagan, sillä se julkaistiin lähes kokonaisuudessaan 90-luvun puolivälin tienoilla. Hickmanin Kostajat- tarinat sen sijaan eivät ole yhtä tuttuja niin monille, mikä voi aiheuttaa sen että elokuvan nimibrändi ei vastaakaan odotuksia. Tämä ei kuitenkaan ole elokuvan tai elokuvantekijöiden vika. Nimibrändi ei ole lupaus samanlaisesta sisällöstä. Jos Winter Soldierin, Age of Ultronin ja Civil Warin jälkeen vielä luulee, että tuttu tarinanimi tarkoittaa samanlaista sisältöä, ei voi oikein kuin syyttää itseään. 

Avengers: Infinity War ei ole adaptaatio Infinity Warista. Se ei edes ota juuri mitään teemallisesti tai ideallisesti tarinasta, vain ja ainoastaan nimensä. Se on adaptaatio kaikista Marvelin sarjakuvista, jotka liittyvät jotenkin tähän hämärään Infinity-nimikkeeseen, 28 vuoden ajalta. 

Atte T