Taide vastaan totuus- Professori Marston ja Ihmenaiset

Hei, Wonder Woman oli muuten aika hyvä leffa, eikös ollutkin? Erilainen asetelma, aito sankari joka on hyvin suora motiiviensa ja tarkoituksensa kanssa, paljon hyviä ideoita ihmisarvosta ja siitä miten maailma toimii. Okei, vika kolmannes vähän jätättää, varsinkin Areksen osuus, mutta kokonaisuutena Wonder Woman oli silti mainio elokuva. On kieltämättä naurettavaa nyt ajatella, että Hollywoodilla kesti 76 vuotta saada elokuva Ihmenaisesta markkinoille. Nyt hän on noussut uudenlaiseksi kulttuuri-ikoniksi ja vielä suurempaan tietoisuuteen hahmona ja esikuvana. Kiva että tätä 76 vuotta hieman pyydeltiin anteeksi kahden Ihmenainen- elokuvan muodossa.

Puhun tietysti Angela Robinsin vuonna 2017 käsikirjoittamasta ja ohjaamasta elokuvasta Professor Marston and the Wonder Women, joka kertoo Professori William Marstonista (Luke Evans) ja kahdesta naisesta; hänen vaimostaan Elizabeth Marstonista (Rebecca Hall) ja Olive Byrnestä (Bella Heathcote), joka oli sekä Marstonin että Elizabethin rakastajatar ja heidän epätavallisen perheensä kolmas jäsen. Samalla se on myös tarina Ihmenaisesta, joka on syntynyt Professori Marstonin kynästä ja elämästä. Professor Marston and the Wonder Women on myös todella hyvä elokuva täynnä tunnetta, tärkeää sanomaa ja historiallista kontekstia maailman tunnetuimman naissupersankarin synnystä ja mitä varten hänet aikoinaan luotiin. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia; Evans on tietyllä tapaa naiivi itsevarmana ja tyylikkäänä Marstonina, Bella Heathcote on elokuvan sydän ja Rebecca Hall tekee uransa parhaimman roolisuorituksen realistina, piikittelevänä ja kyynisenä Elizabeth Marstonina. Se on myöskin harvinainen, posiitivinen kuvaus polyamorisesta suhteesta, ja draamat historiallisista LGBT- henkilöistä ovat aina tarpeen, sillä ne omalla osallaan auttavat häivyttämään kuvaa jossa ei-heteroseksuaaliset  ja ei-konventionaaliset suhteet olisivat jotenkin moderni keksintö.

Mutta meillä on ongelma. Tämä kaikki...ei välttämättä ole totta.

"Based on true events." Professor Marston and the Wonder Women alkaa juhlavasti juuri tällä tavalla; sanat ruudulla ilmaisevat elokuvan perustuvan todellisiin tapahtumiin. Monelle Ihmenainen-fanille ja DC- intoilijalle tämä tarina on tuttu; Marstonit ja Byrne elivät polyamorisessa suhteessa, Marston keksi valheenpaljastuskoneen ja lopulta Marston loi Ihmenaisen elämänsä naisten inspiroimina. Nämä osuudet ovat pitkälti täysin totta, ja vähemmän tunnettuja yksityiskohtia ollaan myös nostettu esiin, kuten Byrnen sukulaisuus Margaret Sangeriin, Planned Parenthoodin perustajaan. Se seuraa pitkälti aikajanaa realistisesti, ottaen tiettyja erivapauksia vuosilukujen ja tapahtumajärjestysten suhteen, mutta noin muuten kaikki vaikuttaa olevan oikein.

Mutta entäs jos elokuvan henkilöiden vielä elävä sukulainen tulee ja kiistää tarinasi autenttisuuden? Marstoneiden lapsenlapsi Christie Marston kirjoitti Hollywood Reporterille artikkelin What 'Professor Marston' misses about Wonder Woman's origins, jossa hän kiisti Angela Robinsonin elokuvassa esittämän version isoäidistään ja Olive Byrnesta. Christinen mukaan Olive ja Elizabeth eivät olleet seksuaalisessa suhteessa keskenään, ja heidän suhteensa oli enemmän sisarsuhteen omainen. Hän myöskin nosti esiiin sen, että elokuvan vastaisesti Elizabeth ja Olive kannustivat Marstonia enemmän Ihmenaisen luomisessa, ja juuri naissupersankari- idea oli lähtöisin Elizabethilta. Marston oli myöskin jo töissä National Publishingilla (nykyinen DC Comics)  "psykologisena konsulttina" ennen kuin hän oli keksinyt Ihmenaista hahmona. Jälkimmäinen näistä on muutos joka ei ole merkittävä elokuvan tarinan kannalta, mutta se ensimmäinen kohta on isompi asia.

Angela Robinson ei konsultoinut ketään Marstonin elävistä jälkeläisistä tarinan autenttisuuden suhteen. Robinson sanoi, että hän "halusi kertoa oman tulkintansa heidän elämästään", ja että hän oli kuullut ja lukenut Marstoneista kertovia juttuja jotka tukivat molempia näkemyksiä; osan mukaan William oli suhteessa molempien naisten kanssa, mutta naiset keskenään eivät olleet suhteessa, mutta toinen lähde sanoi heidän olleen rakastavaisia myöskin. Tästä tekee hankalan osittain vähäiset ja vavajaiset lähteet Marstonien ja Oliven elämästä. Paljon kirjoitetusta tiedosta nykyään tulee Les Danielsin Ihmenainen-historiikista Wonder Woman: Complete History, joka lähinnä puhuu Marstonin suhteesta Oliveen ja Elizabethiin, ei naisten keskenäisestä suhteesta. Jill Leporen kirja The Secret History of Wonder Woman luo heidän biseksuaalisuutensa suhteen vain vahvoja alluusioita ja vihjauksia, mutta ei sano suoraan heidän olleen suhteessa tai vahvista mitään näitsä viittauksista.  Meillä ei ole kuin Marstonin työstä huokuva subteksti ja huhut jotka vahvistavat Elizabethin ja Oliven suhteen, mutta nämä eivät ole faktoja; ne ovat huhuja ja päätelmiä. 

Elokuva kuitenkin esittää tämän kaiken faktana, ja ei lainkaan peittele heidän suhdettaan (siihen pisteeseen asti, että se hieman liioittelee- ei, naapuri ei kävellyt Marstonien olohuoneeseen ja todistanut kolmikon bondage-sessiota) eikä esitä tätä minään muuna kuin positiivisena tekijänä heidän elämässään. Forbesille annetussa haastattelussa Christie Marston kritisoi tätä, koska se muuttaa kuvan oikeista ihmisitä jotka oikeasti elivät: "[Angela Robinsonin]...ei olisi pitänyt käyttää oikeita ihmisiä myydäkseen tarinaansa. " Christien mukaan "...hän huijasi ihmisiä teattereihin tositarinan varjolla, vaikka tarinassa on vain vähän totuutta". Hän myöskin huomioi, että hän tunsi isoäitinsä aikuisena, ja heillä ei ollut ongelmaa lainkaan puhua seksuaalisuudesta, hänen tai muiden. Kyse ei Christien mukaan ole siitä että Elizabeth ja Olive olisivat olleet biseksuaaleja, vaan siitä että se ei ole totuus. Ja kun totuus kerta on Ihmenaisen tärkein arvo jonka takana hän seisoo, ei ole ihme että tämä on aiheuttanut hieman aaltoja.

Professori Marstonin työn on sanottu paljolti tukevan sitä, että biseksuaalisuus olisi ollut kiinteä osa heidän suhdettaan. Hänen kirjoittamansa Ihmenainen-tarinat ovat bondage-teemojen ja feminististen ajatusten lisäksi täynnä LGBT- subtekstiä. Naisten välistä eroottisuutta esitetään eri tavoin ja Themysciran paratiisisaaren olemassaolo pelkästään sellaisena kuin se on tekee tästä vähintäänkin subtekstiä, ellei jopa selkeää tekstiä. Tämä oli hänen tarkoituksensa; hän tiesi että sarjakuvissa on paljon potentiaalia vaikuttamaan lasten moraaliseen kasvuun, mutta päinvastoin kuin häntä seuranneet moraalinvartijat, Marston piti tätä vain ja ainoastaan positiivisena asiana. Hän halusi sarjakuvien kautta normalisoida omia ihanteitaan; vapaa rakkaus, feminismi, rakastava hallinta, ja antaa tytöille samalla positiivisen roolimallin supersankarien joukossa. Hän joutui itse Elizabethin ja Oliven kanssa piilottelemaan omaa seksuaalisuuttaan, ja Ihmenaisen kautta hän pystyi kuvittelemaan ja luomaan kuvan maailmasta, jossa tämä ei olisi tarpeen; maailman, jossa he voisivat olla vapaita ja avoimia. Tai sitten tämä on kaikki hölynpölyä, ja Marston on vain yksi osa ongelmallista jatkumoa jossa lesbosuhteet mediassa ovat vain miesten fetisoinnin väline. Tämä taasen jatkaa myös Ihmenaisen ympärillä vuosikymmeniä pyörinyttä LGBT- valkopesua, jossa historiallisia homoja (heh) ja lesboja koitetaan piilotta heteronormatiivisuuden alle. Se, että iso osa kritiikistä Professor Marstonin kohdalla pyörii juurikin tämän ympärillä on hieman huolestuttavaa, joskin ei mitään uutta.

Meillä on siis edessä elokuvaohjaajan muodostama käsitys, joka perustuu lukuisiin viittauksiin ja alluusioihin, ja perheenjäsenen käsitys joka perustuu yhden elokuvan hahmoista tuntemiseen oikeasti ja perheen omiin kokemuksiin. Lähes automaattisesti suurin osa menee perheenjäsenen puolelle tässä tapauksessa; Hollywoodilla on paha tapa vääristellä totuutta elämänkertaleffoissa, ja perheenjäsenten tarinat ovat yleensä kaikkein lähimpänä oikeaa versiota. Jotkut ovat kuitenkin huomauttaneet, että Marstonit ja Byrne elivät aikakautena, jolloin oma seksuaalisuus ei saanut erota heteronormatiivisesta vakiosta. Tämä on johtanut siihen, että näistä asioista ei olla puhuttu paljastumisen pelossa, edes perheenjäsenille. Elokuva tekee tähän lähes suoran viittauksen, kun Oliven poika joutuu tappeluun koulussa muiden leviteltyä juttuja tämän vanhempien suhteesta toisiinsa. Homofobisessa yhteiskunnassa tai ympäristössä kasvaminen voi aiheuttaa sisäistettyä häpeää, josta on vaikea päästä eroon. Christia Marstonin mukaan tästä ei ollut kyse, mutta tässä ongelma onkin; me emme tiedä varmasti kertoiko Elizabeth Marston siltikään perheelleen kaikkea. Olive ja Elizabeth asuivat kuitenkin yhdessä koko elämänsä. William Marston kuoli 1947 suhteellisessa köyhyydessä. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin häntä ja hänen työtään alettiin arvostamaan puoliksikaan niin paljon kuin Jerry Siegelin & Joe Shusterin (Teräsmies) tai Bob Kanen (Batman) tapauksessa. Ensimmäinen teos hänestä ja hänen työstään tehtiin vasta 53 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ja Olive ja Elizabeth olivat pitkään historian piilottamat. Tämä oli yksi syistä mikä johdatti Robinsonin tälle tielle; näin merkittävän hahmon historiassa, nämä kaksi naista olivat niin pitkään olleet piilossa. Mikä on totuus?

Angela Robinson

Ehkä se on historiallista revisionismia. Steven Spielberg on sanonut: "Taiteilijan työ ei ole olla historioitsija". Angela Robinson, itse lesbo elokuvaohjaaja, näki Marstonien ja Byrnen elämässä ja Ihmenaisen syntytarinassa sen, josta monet ovat puhuneet, ja avasi tämän kaapin oven auki. On olemassa hyviä syitä, miksi Christie vastustaa tätä versiota hänen perheensä elämästä; rehellisyys ja totuudenmukaisuus näin lähtökohtaisesti. Mutta on aivan yhtä paljon hyviä syitä miksi puolustaaa Robinsonin elokuvaa: se kertoo rehellisesti sen, mikä innoitti Marstonia luomaan Ihmenaisen ja minkä takia hän teki hänestä niin ainutlaatuisen supersankarin tuona aikakautena. Kun DC ilmoitti virallisesti Ihmenaisen olevan biseksuaali, sai tämä aikaan paljon vastustusta. Ehkä juuri sen takia Professor Marston and the Wonder Women on myöskin merkittävä elokuva; tämä ei ole mikään moderni keksintö hahmolle, vaan tekijöiden alkuperäinen intentio. Professor Marston and the Wonder Women on merkittävä sarjakuvaelokuva, sillä se kertoo historiasta sarjakuvahahmon takaa, käyden läpi tekijöiden filosofiaa ja vaikutuksia hahmon takaa. Kehyskertomuksen kautta käy selväksi, että Marstonin radikaalit ajatukset, Elizabethin ja Oliven vaikutus näihin ja heidän yhteinen, aikanaan erittäin epätavallinen elämä on vaikuttanut maailman tunnetuimman naissupersankarin muodostumiseen. Se ei ole shokkiarvolla varustetu rahastus, johon Christie tuntuu alati viittaavan kommenteissaan, vaan taitelijan ja tarinankertojan tekemä teos erilaisesta rakkaudesta, unelmasta ja siitä, miten taiteilija vaikuttaa taideteokseensa. William Moulton Marstonin elämän naiset ja heidän jakamansa elämänfilosofia vaikutti Ihmenaisen muodostumiseen. Angela Robinsonin oma elämä ja tutkimuksensa Ihmenaisen historiasta vaikutti Professor Marston and the Wonder Womanin muodostumiseen. 

Kunnes jostain löytyy joko Elizabeth Marstonin tai Olive Byrnen kirjoittama tunnustus heidän biseksuaalisuudestaan, on meillä vain tulkintoja ja viittauksia. Kenties Professor Marston and the Wonder Woman on osittain valheellinen kertomus. Mutta sen merkitys sellaisena kuin se on nyt on luultavasti merkittävämpi Ihmenaisen faneille ympäri maailman, jotka joutuvat elämään piilossa oman seksuaalisuutensa kanssa, kuin mikä totuus mahdollisesti oli. 

Ja minä ainakaan en aio kiistää heiltä harvinaista representaation välinettä. 

Atte T