Atte Arvostaa: Avengers: Infinity War

Okei. Marvel Cinematic Universe on kulkenut kymmenen vuoden taipaleen, ja tähän on mahtunut kaikkea. Avengers muutti elokuvateollisuuden tavan rakentaa elokuvia, ja on yhä yksi rakastetuimmista moderneista leffaklassikoista. Avengers: Age of Ultron, aliarvostettu helmi, syventyi näiden hahmojen maailmankuviin pelkän hauskapidon sijaan. Ja nyt, kolmas Avengers- elokuva päättää taas olla erilainen. Jos aiot tämän katsoa ja omaat jotain ennakko-odotuksia, yksi neuvo:

Älä mieti tätä välttämättä Avengers- elokuvana.

Tämä on pahisleffa.

Avengers: Infinity War

Taustaa: Titanin planeetalla, suurelle ja viisalle Mentorille, syntyi lapsi. Mutta tämä lapsi oli epämuodostunut, ja hänen äitinsä näki tämän silmissä vain kuolemaa, ja koitti tappaa pienokaisen. Lapsi kasvoi kuitenkin isoksi, ja lopulta hän rakastui Kuolemaan, ja halusi miellyttää häntä. Thanos, Hullu Titaani on siitä lähtien koittanut tappaa mahdollissimaan paljon eläviä olentoja miellyttääkseen kuolemaa, ja todistaakseen olevansa edes jonkun rakkauden arvoinen. Thanoksen loivat Jim Starlin ja Mike Friedrich. 

Elokuva: Mieli, Avaruus, Voima, Todellisuus, Aika ja Sielu. Näistä muodostui kuusi ikuisuuskiveä, jotka valjastivat nämä abstraktit ideat todelliseksi voimaksi. Se, joka hallitsisi näitä kaikkia, hallitsisi koko universumia. Thanos (Josh Brolin) halajaa näitä kiviä saavuttaakseen tavoitteensa, mutta hänellä on paljon vastustajia edessään, kuten Thor (Chris Hemsworth), Tohtori Outo (Benedict Cumberbatch)- sekä Kostajat, Wakanda ja Galaksin Vartijat.

Tämä elokuva tuntui siltä, että tasaisin väliajoin Infinity War puukotti minua sydämeen. Välillä nauroin hahmojen vitseille, välillä haukoin henkeäni toimintakohtauksille, mutta täsmällisin väliajoin muistutti elokuva minua siitä, mitä oikeasti tapahtui. Avengers: Infinity War on kaiken hypen ja odotuksen arvoinen. Lähes kolmetuntinen leffa on täynnä huumoria, synkkää hahmotutkiskelua ja uskomattomia toimintakohtauksia ja pistää päälle vielä finaalin, joka on kuin isku palleaan. En muista koska viimeksi elokuvateatterissa kuului niin hysteeristä itkua kuin Infinity Warissa, mutta tämä on täysin ymmärrettävää; Marvel on kymmenen vuoden aikana ansainnut tämän elokuvan, ja se on todellakin kulminaatio pitkälle matkalla, tai ainakin ensimmäinen osa sille. 

Kuten jo aiemmin viittasin, on elokuvan ehdoton päätähti ja merkittävin hahmo konna itse. Thanos on helposti Marvelin parhaimpia leffapahiksia Erik Killmongerin ja Lokin (Tom Hiddleston, aina loistava) rinnalla. Josh Brolin tekee todella vakuuttavan ja nyansseja täynnä olevan roolisuorituksen, jossa Thanos on samaan aikaan pelottava ja uhkaava, mutta myös hiljaisen surullinen. Hän ei ole megalomaanisen yliampuva, vaan sosiopaattisen hiljainen ja hallitseva. Hänen motiivinsa kaikessa nihilistisessä hulluudessaan tekee järkeä matemaattisesti, joskin ei tietenkään moraalisesti, ja tähän kuuluu vahvasti Thanoksen muutettu taustatarina. Thanos, jota on viimeisen 6 vuoden ajan esitelty hiljalleen, ja josta monet uskoivat sitä että hän ei maksaisi omaa hypeään hahmona, on ehdottomasti parhaimpia asioita joita MCU on tähän mennessä tehnyt.

Usein monissa isoissa supersankari-event-sarjiksissa paljon hahmoja on paikalla mutta fokus on kuitenkin tietyissä avainhahmoissa jotka vievät muita eteenpäin. Robert Downey Jr:än Tony Stark pääsee hienosti ottamaan yhteen verbaalisesti Benedict Cumberbatchin Tohtori Oudon kanssa, ja heidän ilmeinen samanlaisuutensa on loogisesti johdettu siihen, että he inhoavat toisiaan. Chris Prattin Peter Quill ja Zoe Saldanan Gamora avautuvat lopulta enemmän tunteistaan ja Chris Hemsworthin Thor pääsee oikeasti kamppailemaan omien menetystensä kanssa. Tom Holland, Dave Bautista, Chris Evans, Elizabeth Olsen, Chadwick Boseman, Mark Ruffalo, Scarlett Johansson, Karen Gillan, Pom Klementieff- niin monta hienoa roolisuoritusta, ja vaikka kaikki eivät saa ehkä ansaitsemaansa määrää ruutuaikaa, tuntuu tämä osittain säännöstelyltä- meillä on vielä yksi elokuva edessä...

Aiemman puukkotusvertaukseni hengessä, tätä elokuvaa voi todellakin kutsua tunteiden vuoristoradaksi, ilman että se tunuu missään kohtaa himmaavan katselunautintoa. Marvelin elokuvissa iso osa nautinnosta tulee eri hahmojen interaktiosta toistensa kanssa, ja Infinity War tarjoilee juuri tätä, aina Rautamiehen ja Oudon kinailusta Thorin ja Galaksin Vartijoiden vitsailuun. On toimintahetkiä, jollaisia en osannut edes kuvitella näkeväni, kuten Thanoksen uskomaton mittelö Tohtori Outoa vastaan, Rautamiehen uusi haarniska (holy crap haluan lisää tätä) tai Kapun Salaisten Kostajien kohtaaminen Thanoksen lasten kanssa. On hetkiä joina haukoin henkeäni nähdessäni hahmoja, joita en odottanut näkeväni ja tilanteita joissa pidätin hengitystäni jännityksestä. Russon veljekset ovat hienosti yhdistäneet oman piinkovan, Winter Soldierissa ja Civil Warissa hiotun persooniin perustavan tyylinsä Avengersien ilotulitukseen. Elokuvassa näkyy sekä hahmojen että tekijöiden kasvu. Rautamies Iron Manista on kaukana Infinity Warin Rautamiehestä, ja kyse on juurikin kasvusta hahmona.

Avengers: Infinity War on brutaali elokuva. Se tuntuu melkein vastaukselta ainaiselle valitukselle "miksi kukaan ei kuole Marvelin leffoissa". Thanos on tullut, ja hän ei näe armoa, minkä johdosta tällä elokuvalla on ruumislukumäärä pelottavan korkealla. Mutta kuten olen jo useaan kertaan sen sanonut- se on kaikki ansaittua. Infinity War on kulminaatio kymmenen vuoden työlle ja kuuden vuoden hypelle, ja on sen odotuksen arvoinen; hauskaa supersankaritoimintaa- ja huumoria yhdistettynä todella kylmän ja nihilistisen hahmon itsetutkiskeluun ja siihen, mitä olet valmis tekemään tavoitteidesi eteen. Omalla tavallaan se on karu kolikon kääntöpuoli supersankareista itsestään, jotka ovat usein valmiita oikeuttamaan niin sivulliset vahingot kuin pienet rikkeet oman tavoitteensa edessä; nyt vain on kyse isommista pelimerkeistä. Avengers: Infinity War on idioottivarma ja käänteentekevä samaan aikaan, mikä on saavutus joka tuntuu taatulta Marvel- laadulta. Menkää katsomaan se, nyt.

Atte T

Ja nyt, SPOILERIALUE. HIEMAN SPOILERI-JUTTUJA TÄÄLLÄ, JOTEN OMALLA VASTUULLA TÄSTÄ ETEENPÄIN.

1. Jos on yksi asia josta en hirveästi perustanut, oli Thorin kansan kohtalo. Toki puolet elää kuulemma (missä?), mutta Ragnarokia ajatellen tuntuu hieman haaskaukselta. Lokin kuolema tosin oli erittäin hyvä veto alkuun. 

2. Avengers ja Age of Ultron päättyvät, kun Hulk hakkaa pahiksen. Tämä elokuva alkaa, kun pahis hakkaa Hulkin. Ensimmäinen varoitus: kaikki ei mene niinkuin uskot.

3. PUNAKALLO. Damn, tätä oltiin niin mietitty ja spekuloitu mutta ei sitä silti odottanut.

4. Olin väärässä Kapun suhteen. No, on tässä vielä yksi elokuva ainakin tulossa. TOSIN:

5. "I- I- I don't want to die. I don't want to die I don-" Damn. Give Tom Holland every fucking prize.

6. Heimdall. Loki. Gamora. Haukka. Tohtori Outo. Drax. Mantis. Hämähäkkimies. Groot. Talvisotilas. Vision. Purppuranoita. Musta Pantteri. Mariah Hill. Nick Fury. Damn, son.  

7. Captain Marvel. Yleisö hurrasi. Kolme vuotta olen odottanut JOTAIN merkkiä. Kuinka sopivaa on, että vuoden päästä tulevassa seuraavassa Avengers- leffassa päivän pelastaa juuri Captain MARVEL. 

"We will get there, and we will be the stars we were made to be."