perjantai 14. syyskuuta 2018

Atte Arvostaa: The Dragon Prince (1. Kausi)

En ole puhunut siitä kovinkaan paljoa blogin puolella, mutta Avatar: The Last Airbender ja sen jatkosarja Legend of Korra ovat parasta modernia animaatiota jota televisio on meille tuottanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden sisään. Avatar on eeppinen tarina täynnä hengellisiä teemoja ja kasvatusnarratiivia joka ei ole sidottu vain länsimaiseen näkemykseen, jonka viisi päähahmoa ovat kaikki mielenkiintoisia, erilaisia ja joiden kanssa on käytetty aikaa hahmokasvuun ja kehitykseen. Legend of Korran hahmot ja tarina kokonaisuutena ei ihan yllä Avatarin tasolle (vaihteleva taso upeasta ihan ookooseen verrattuna Avatarin tasaiseen parhauteen) mutta sen teemat egalitarismin, terrorismin, teokratian, anarkian, fasismin ja monien muiden poliittisten ideoiden ja muiden välillä vaikeidenkin asioiden ympärillä nostaa sen muiden virheaskelmiensa yläpuolelle, ja Korra päähenkilönä on vahva ja monimuotoinen sankaritar. Avatar ja Korra ovat todellisia animaatioklassikoita, ja ne ovat innoittaneet monia. Aaron Ehasz, Avatarin pääkäsikirjoittaja on nyt luonut uuden animaatiosarjan, ja mukanaan hänellä on Giancarlo Volpe, ohjaaja monien Avatarin jaksojen takaa.

Minusta tuo on tarpeeksi hyvä aasinsilta aiheeseen.

The Dragon Prince (2. kausi)



Sarja: Tuhannen vuotta kestäneen sodan viimeisin vaihe; ihmiset ovat tappaneet suuren Myrskyn, lohikäärmeen joka vahti ihmisten ja haltioiden maan rajaa, tuhoten samalla viimeisen lohikäärmeen munan. Kostonhimo ja vihanpito jatkuu, kunnes Katolisin kuningaskunnan prinssit Callum (Jack DeSena) ja Ezran (Sasha Rojen) löytävät salaisuuden, joka voisi lopettaa vihanpidon. Yhdessä ylpeän mutta epävarman haltiasalamurhaaja Raylan (Paula Burrows) kanssa veljekset lähtevät matkalle kohti rauhaa.


Jotkut ovat jo tuominneet koko sarjan, sillä sen suhteellisen perinteinen high fantasy- asetelma ei ole heidän mieleensä. Jos kuitenkin pidät haltioista, taikuudesta, lohikäärmeistä ja oudoista nimistä niin The Dragon Prince on varma valinta. Netflixin uusin animaatiosarja on lupaava alku suurelle tarinalle, ja kuten sen luojan taustasta voi päätellä, samanlaiset isot teemat ovat näkyvillä jo nyt ja hahmovetoinen tarina on vasta aluillaan. 9 jaksoa meni yhdeltä istumalta helposti alas, ja jäin kaipaamaan jatkoa tarinalle välittömästi. Olen kaivannut juuri The Dragon Princen kaltaista fiksiä fantasiannälkääni, ja uskon että en ole yksin; on hetki kun high fantasy- viihde on ollut näin tasokasta elokuva/televisiopuolella.



Sarjan kolme päähenkilöä ovat kaikki oikein mainioita. Jack DeSena on oli jo Avatarin aikaan nuoren ääninäyttelijäkaartin parhaimmistoa, eikä hänen kykynsä ole ainakaan mihinkään kadonneet. Callum on mainio, hyvää tarkoittava tohelo joka löytää taikuudesta itselleen sopivamman tien miekkataisteluiden suhteen. Ezran on eläinrakas ja hyväsydäminen paragon, jossa on oikean kuninkaan ainekset kasassa, ja Sasha Rojen tekee hyvää perustyötä hänen kanssaan. Kolmikon päätähti oli minulle kuitenkin Rayla, nuori haltiasalamurhaaja joka hahmoista eniten on ristiriidassa itsensä ja paikkansa kanssa. Hän on yhä uskollinen itselleen ja kansalleen, mutta ei halua oikeasti tappaa ketään. The Dragon Princen versio haltioista on mielenkiintoisen erilainen, ja tärkeintä kaikista on se, että ryhmän ainoana naisena hän ei kuitenkaan ole tosikko tai "ryhmän äiti" vaan saa tehdä virheitä ja hassutella aivan yhtä paljon kuin muut. 


Kuten Legend of Korrassa, The Dragon Prince ei usko yksiulotteisiin, bwa-ha-haa-pahiksiin. Hahmojen motiivit on aina juurrutettu johonkin haluun tai tarpeeseen; perheen suojelu, valtakunnan suojelu, kosto, rakkaus ja niin edelleen. Kuningas Harrow (Luc Roderique) on varovainen mies joka on jo menettänyt siskonsa ja vaimonsa, joka selittää tämän valintoja paljon. Ruhtinas Viren (Jason Simpson) haluaa suojella kuningaskuntaa ja ihmiskuntaa kollektiivisesti haltioiden uhalta, ja mitä pidemmälle hän menee sitä syvempiin vesiin hän ajautuu. Tämän lapset Claudia (Racquel Belmonte) ja Soren (Jesse Inocalla) ovat vielä kokemattomia, ja heissä on potentiaalia kumpaankin suuntaan tahansa; seuraavatko he vanhoja tapoja ja vanhaa vihaa, vai oppivatko he Ezrenin, Callumin ja Raylan tapaan näkemään vihan taakse? The Dragon Prince on luonut vakaan pohjan pitkälle ja eeppiselle tarinalle, sillä sen hahmoista kukaan ei ole immuuni muutokselle.



Moderni lasten ja nuorten animaatio on tehnyt hyvää työtä erilaisten progressiivisten ideoiden ja vähemmistöedustuksen puolella. Sarjat kun Voltron ja Steven Universe näin esimerkiksi ovat tuoneet sekä seksuaalivähemmistöjä että eri etnisyyksiä esiin hienosti. The Dragon Prince ei vielä ole edennyt romanttisten suhteiden puolelle joten LGBTQ-edustus on vielä poissa, mutta muuten sen maailma on kirjava ja monimuotoinen. Erityisesti mieleeni jäi kaksi vammaisuudella varustettua hahmoa; kuuro ja erittäin badass kenraali ja prinssien täti Amaya joka keskustelee vain ASL.än kautta, sekä susi Ava, jonka oma liikuntavammaisuus on esitetty mielenkiintoisesti ja kantaaottavasti tavalla jota en ole nähnyt ennen. Samoin päähenkilöiden taipumus ratkoa konflikteja väkivallattomasti vihan ja rajojen maailmassa on erittäin hyvä tie jolla kulkea.



Jos The Dragon Prince kompastuu johonkin, on se huumorissa. Toki kyseessä on primäärisesti lapsille suunnattu sarja, mutta siltikin osa vitseistä toimii todella huonosti ja ovat joskus täysin väärässä kohtaa. Nämä hetket eivät mitenkään riko tarinaa, mutta ne hieman jarruttavat vastaan muuten taidokkaassa kirjoittamisessa. 3D- piirrosanimaatiotyyli ei ole minulle tuttu ennestään, joten sen osittainen outous voi olla vain tottumiskykymys eikä objektiivinen vika. The Dragon Prince on lähes salavihkaa Netflixiin livahtanut kultasydäminen aarre; eeppinen, koukuttava, toiminnan täytteinen ja erittäin lupaava fantasiasarja, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Tässä näkyy kaikki fantasian vahvuudet hyvin ilman sen heikkouksia. The Dragon Prince ei näe tarvetta mihinkään vanhanaikaisiin yhteiskuntarooleihin tai tylsyyksiin, vaan esittää fantasian modernin tarinankerronnan välineenä kuten Dragon Age- pelit niiden parhaimpina hetkinä. "Ensimmäinen Kirja" (Avatarin tapaan) on nyt nähtävissä Netflixissa.

Atte T

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti