First Man
Elokuva: Elämänsä kamalimman hetken jälkeen pilotti-insinööri Neil Armstrong (Ryan Gosling) hakee paikkaa Nasan Gemini- projektista, jonka tavoitteena on kuukävely. Valmistautuminen on rankkaa, haasteet kasvavat ja Neilin ja tämän vaimon Janetin (Claire Foy) kulkiessa hautajaisista toiseen alkaa panokset matkan onnistumisen suhteen nousta yhä korkeammalle.
Termi "Oscar-syötti" kuvaa aika hyvin First Manin kaltaisia elokuvia; nostalgista kuvausta menneistä Amerikan suurhetkistä täynnä draamaa ja suuria tunteita. En kuitenkaan tykkää hirveästi käyttää tuota termiä, koska siinä on alentava konnotaatio, aivan kuin elokuva oltaisiin tehty vain palkintoja varten. First Man on ohjaaja Damian Chazellen kolmas elokuva, ja samalla tämän uran paras elokuva, ja minä todella, todella pidän Whiplashista ja La La Landista. First Man on jännittävä, maanläheinen (heh) ja hillitty kuvaus oikeista tapahtumista melankolisella kulmalla jota en osannut odottaa, mutta joka toimi erinomaisesti. Justin Hurwitz, Chazellen hovisäveltäjä, tekee samalla myös uransa parhaimman, monimuotoisimman ja oikealla tavalla surumielisimmän soundtrackinsa.
Ryan Gosling tulee voittamaan Oscarin tällä roolisuorituksella, ja kyseessä on tämän vuoden parhaimpia taidonnäytteitä. Gosling on tietysti nappivalinta hiljaisen nöyrän Armstrongin rooliin, ja kuten Drivessa ja Blade Runner 2049:ssä, on naaman näkkäriasteikko katossa ja hiljainen kihinä päivän sana. Mutta se toimii erinoimasti, ja suurimmat tunteenpurkaukset ovat alussa tämän tyttären hautajaisissa. Kun Gemini- projektin jäsenet alkavat yksitellen kuolemaan joko tavallisissa lento-onnettomuuksissa tai konevikojen takia, kovettuu Armstrong samalla, koittaen luottaa taitoihinsa ja oppeihinsa pitääkseen maailmaansa kasassa; ei, maailma ei voi olla järjetön ja ihmisten kuolemat eivät voi olla sattumankauppaa. Tämä tehtävän on onnistuttava, koska jonkun on onnistuttava elämässä. Armstrong on pohjimmiltaan hiljainen puurtaja ja vakaa suorittaja, ja on vaikea kuvitella kenenkään muun kuin Goslingin onnistuvan tämän visualisoinnissa yhtä hyvin.
Loput näyttelijäkööristä suoriutuvat myös hyvin, mutta näillä nimillä sei ei ole mikään ihme. Claire Foy on todella hyvä Janet Shearonina, koittaen pitää Armstrongia yhteydessä ihmisiin tämän etäytyessä tunteistaan ja lapsistaan. Corey Stoll on lähes Goslingin tasoinen neronleimaus-casting Buzz Aldrinina, ollen suorapuheinen, vitsaileva ja innokas jättämään jälkensä historiaan. Shea Wigham, Kyle Chandler, Ciaran Hinds, Lukas Haas, Jason Clarke ja Cory Michael Smith täyttävät historiallisen näköisten valkoisten miesten dream team draft- joukkueen, ja kaikki tekevät hyvää työtä, pitäen elokuvan jalat maassa naturalististen ja hillityjen roolisuoritusten toimesta.
First Manista parhaiten Goslingin jälkeen jää mieleen tekninen toteutus, joka on aivan uudella tasolla. Visuaalisesti elokuva on mielenkiintoinen kokoelma hyvin tiukkoja closeup- otoksia jotka kutsuvat näkemään ja kokemaan Armstrongin näkökulmasta ja laajoja kanvaksia, joille avaruus ja sen majesteettinen, mutta kylmän synkkä kauneus on maalattu. Erityiskiitokset ansaitsee myös äänisuunnittelu ja äänimiksaus, sillä kuumoduulin ja erilaisten avaruuskapselien äänimaailma on luotu erinomaisesti. Metallin kirskunta, laitteiden ja valotaulujen äänet sekä liikkeen tuottamat efektit luovat hienosti kuvan ympäristöstä jossa epävarmuus on yleistä. Se on vähemmän "sulava lento ilmakehän läpi kohti tähtiä" ja enemmän "ammumme teidät nyt tykillä ylöspäin tyhjiöön, lycka till." Myös lopullinen saapuminen kuuhun on esimerkkillinen taidonnäyte äänisuunnittelusta; kun kuumodulin ovi avautuu avaruuden tyhjiölle, katoaa kaikki ääni elokuvasta, ja hetken kuluttua vain Goslingin hengitys on katsojan kanssa.
Me kaikki tiedämme että kuumatka onnistuu, ja mitä tapahtui Apollo 1:en miehistölle ja ketkä lopulta kuussa kävelevät. Mutta tämä päämäärä on tärkeä elokuvan hahmoille, joiden kanssa me empatisoimme. First Man on avaruusleffa surusta ja surun kanssa elämisestä. Armstrong kulkee hautajaisista toiseen, ja Shazelle kontrastoi Apollo 11 tehtävää sen ajan politiikkaan, varsinkin Vietnamiin. Armstrong sanoi, että matka avaruuteen muuttaa perspektiiviä. Se saa näkemään kaiken uudessa valossa, kuten sen mitä meillä on ja mitä me sillä teemme. Elokuvan viimeinen kohtaus visualisoi tätä perspektiivin muutosta kauniisti. First Man on todella, todella hyvä elokuva, vahva ehdokas vuoden parhaimpien joukkoon ja todellinen taidonnäyte Goslingilta, Shazellelta ja Hurwitzilta jotka kaikki tekevät uransa parasta laatua. First Man ei ehkä yllätä ja tarina voi olla tuttu, mutta laadun ollessa näin korkea, kuka edes välittää?
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti