Atte Arvostaa: The Ballad of Buster Scruggs

Coenin veljekset! Siinä loistava parivaljakko. Coenit ovat tehneet paljon ja kaikenlaista, mutta jos jokin on heidän tavaramerkkinsä, niin on se laatu ja elokuvallisuus. Oli kyse sitten Homeroksen Odysseuksen uudelleenkirjoittamisesta kieltolaki-ajan Yhdysvaltoihin (Voi Veljet, Missä Lienet) tai ahneiden ihmisten törttöilystä pikkukaupungissa (Fargo), on Coenien leffat elokuvallisen kerronan ja teknisen osaamisen taidonnäytteitä. Siksipä heidän aluevaltauksensa Netflixiin digitaalisilla kameroilla tuntui oudolta, sillä juuri valkokangas on heidän taulunsa ja filmikamera sutinsa. Lopputuloksena on Coenien sekalaisista projekti-ideoista ja TV-sarjan raakileista koottu elokuva The Ballad of Buster Sruggs:

The Ballad of Buster Scruggs

Elokuva: Villi länsi on täynnä tarinoita ja legendoja; Surmanluoteja jakeleva satakieli Buster Scruggs (Tim Blake Nelson), joka vain etsii rehellistä ja jaloa peliseuraa. Lehmipoika (James Franco) on epäonninen pankkirosmo, jonka elämä on köyden varassa alati.  Raajaton taiteilija (Harry Melling), joka lausuu kauneuksia kylmässä maailmassa. Pitkä matka Oregonin tiellä sisältää monia vaaroja nuorelle naiselle kuten Alice Longabaughin (Zoe Kazan) tapauksessa. Istuhan alas ja rentoudu kuulemaan tätäkin tarinaa...

The Ballad of Buster Scruggs on filmi- antologia, joka muodostuu kuudesta pienestä tarinasta, jotka eivät liity toisiinsa juuri mitenkään ja joidenka tunnelma vaihtelee komedisesta nihilistiseen. Kokonaisuutena The Ballad of Buster Scruggs on kokoelma satuja villistä lännestä, ja sanon tämän siis kaikella rakkaudella. Vaikka sitä vaivaakin useimpien antalogioiden rakenteelliset ongelmat, ovat tarinat itsessään taidolla tehtyjä ja hyvin viihdyttäviä. Tämä on Coenien ensimmäinen digitaalisesti kuvattu elokuva, ja se hieman näkyy elokuvan osittaisessa värimaailman tasaisuudessa ja puhtaudessa, sekä hieman vinksallaan olevista erikoisefekteistä.

Kuusi tarinaa ovat seuraavat:

- The Ballad of Buster Scruggs: Satakielinen laulaja ja sarjamurhaaja Buster Scruggs koittaa löytää peliseuraa. Tim Blake Nelson on yksi parhaimpia amerikkalaisia hahmonäyttelijöitä, ja tämän kaltainen rooli on hänelle omiaan. Hän on kaunopuheinen ja kohtelias herrasmies joka lahtaa pienen joukon ihmisiä hämmentävän nopeasti, Lucky Luke- tyyliin.
- Near Algodones: Entinen lehmipoika koittaa ryöstää pankkia. Epäonnisen pankkirosvon rooli on James Francolle sopiva rooli, joskin huomion on häneltä varastaa Coenien luottonimi Stephen Root todella erikoisen ja hyvin valmistautuneen pankkivirkailijan roolissa.
- Meal Ticket: Raajaton taiteilija lausuu kauneuksia, ja hänen impressaarionsa (Liam Neeson) kerää rahat. Tässä kohtaa komedia vaihtuu nopeasti tragediaan, sillä Meal Ticket on hiljaisen kaunis ja nihilistinen, jossa Harry Melling (Dudley Durnsley Harry Pottereista!) pääsee todella näyttämään taitojaan.
- All Gold Canyon: Vanha mainari (Tom Waits) saapuu koskemattomaan kanjoniin, etsien kultaa. Waitsin yksin kantama tarinakokonaisuus on Meal Ticketin tapaan hiljaisen kaunis ja muistuttaa hieman Don Rosan Klondyke- aikojen Roope-tarinoita, eikä ainoastaan siinä kuinka maailma usein koittaa hyötyä Roopen ja vanhan mainarin kaltaisten ihmisten ahkeruudesta.
- The Gal Who Got Rattled: Nuori Alice Longabaum matkustaa Oregoniin karavaanissa, ja monet ongelmat vainoavat häntä rakkauden keskellä. Zoe Kazan hoitaa hyvin roolinsa viattomana Alicena, ja häntä avustava herra Knapp (Bill Heck) on ikonisen oloinen lännensankari. Myös hiljaisen melankolinen.
- The Mortal Remains: Joukko ihmisiä matkustaa kohti päämääränsä, keskustellen ihmisyydestä. Ainoa tarinoista joka oltiin kirjoitettu elokuvaa varten. Pitää katsojan varpaillaan siitä mitä oikeasti on meneillään, ja Brendan Gleeson pääsee näyttämään kaunista lauluääntään, joten ehkä suosikkini?

god damn Dudley you look good

Tarinat vaihtelevat paljon tunnelmassa ja sisällössä. The Ballad ja Near Algodones ovat komedisia, Meal Ticket on todella synkkä mutta myös kaunis, kuten myös All Gold Canyon. The Gal Who Got Rattled on aluksi hieman tragikoomisen oloinen mutta sitten hetkessä todella vilpitön tarina ja The Mortal Remains hengellinen keskustelu matkustajavaunun sisällä, joka leikkii symboliikalla alati. Näiden tarinoiden keskenäinen ristiriitaisuus tekee katselijakokemuksesta hieman sekavan, ja puhe siitä että The Ballad of Buster Scruggs piti alunperin olla tv-sarja tekee järkeä. Mikää tarinoista ei ole huono, ja monen olisi toivonut jatkuvan pidempäänkin, mutta voisin kuvitella että erillisinä kokonaisuuksian The Ballad of Buster Scruggs olisi voinut olla westernille sama mitä Black Mirror on scifille. 

 

Nämä sadut villistä lännestä kulkevat hienosti sitä rajaa mikä joko pitää sen kasassa tai hajottaa. Klassiset, satumaiset westernit kokivat karun kuoleman kun idea tuon aikakauden romantisoinnista ei tuntunut enään sopivalta, ja neo-westernit kuten Coenien oma True Grit ei näytä villiä länttä muuna kuin väkivallan ja laittomuuden paikkana. Visuaalisesti The Ballad näyttää juuri vanhanaikaiselta western-romantiikalta, mutta tapahtumat ja lopputulokset ovat kaikkea muuta kuin romanttisia. Buster Scruggs näyttää ja kuulostaa Hollywoodin kulta-ajan lännensankarilta, mutta hänen murhanhimonsa on spagettilänkkärien karuutta. The Gal Who Got Rattled vaikuttaa John Wayne- tarinalta rajaseudun miehestä ja kauniista naisesta, mutta muuttuu lopussa True Grit- tason synkkyydeksi. The Ballad of Buster Scruggs on länkkäri länkkäreistä; genren monipuolisuutta esittelevä kavalkaadi.

Vaikka Coenien filmikuvaamista tulikin välillä ikävä, on The Ballad of Buster Scruggs silti taidonnäyte kuvaamisen, editoinnin ja sommittelun suhteen. Oli kyse sitten All Gold Canyonin neitseellisen luonnon kauneudesta tai Near Algodonesin karusta lakeudesta, Coenit ja kuvaaja Bruno Delbonnel antavat kuvan kertoa maailmasta ja luoda tunnelmaa. Maailman kylmyys Meal Ticketissa näkyy Coloradon talvessa ja The Mortal Remainsin vaunujen ulkopuolinen ikuinen illanhämärä kuvastaa tarinan toismaallista, rajapinnoilla liikkuvaa tunnelmaa. Myös Coenien hovisäveltäjä Carter Burwell tekee työnsä jälleen erinomaisesti, varsinkin elokuvan monien laulujen muodossa.

The Ballad of Buster Scruggs on erikoinen kokonaisuus, joka ei maistu välttämättä kaikille. Jos pitää kuitenkin Coenin veljesten leffoista, niin suosittelen sitä lämpimästi. Siinä on metatekstuaalisuutta sekä westerneistä että ehkä hieman Coenien omista elokuvista- keskustelu elämän tarkoituksesta joka päätty siihen että keskustelu siitä on merkityksetön- ja tarinoiden tunnelmat muistuttavat monia veljesten elokuvista. The Ballad of Buster Scruggs on hauska, surullinen, välillä väkivaltainen mutta aina kaunis kollaasi tarinoita, joka antaa ehkä Coenien hieman tyhjentää mieltään ja liikkua eteenpäin elokuvantekijöinä. The Ballad of Buster Scruggs on nyt Netflixissä.

Atte T