Tämä ei ole sama asia kuin kaksi vuotta sitten kuolleen Darwyn Cooken tapauksessa, jossa minuun vaikuttanut taiteilija kuoli liian nuorena. Stan Leella oli takanaan pitkä, monipuolinen ja kaikin puolin rikas elämä. hän syntyi 1922 joulukuussa New Yorkissa romanian-juutalaiseen perheeseen nimellä Stanley Martin Lieber, ja muutti nimensä Stan Leeksi vasta paljon myöhemmin. Hän aloitti sarjakuvauransa 1940-luvulla Timely Comcisilla, jossa hän jo silloin teki töitä alan legendojen kuten Joe Simonin ja Jack Kirbyn kanssa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän oli mukana luomass sarjakuvabisneksen vallankumousta. Hän alkoi yhdessä muiden alan mestarien kuten Kirbyn, Steve Ditkon ja Bill Everettin kanssa luomaan liukuhihnalla hahmoja, jotka nousivat nopeasti supersankarien kärkikastiin; Ihmeneloset, Daredevil, Ryhmä-X, Tohtori Outo, Black Panther, Rautamies, Thor, Hulk sekä tietysti Hämähäkkimies. Hän oli lähes 40-vuotias luodessaan Ihmeneloset, valmiina lopettamaan kirjoittamishommat kokonaan.
Hämähäkkimies on ehkä hänen luomuksistaan merkittävimpiä, sillä juuri Peter Parkerissa kiteytyi Marvelin ja Leen myyntivaltti; samaistuminen. Hän kirjoitti hahmoista joilla oli tavallisia ongelmia, ja Peterin tapauksessa nämä ongelmat olivat nuorille lukijoille hyvin ymmärrettäviä; kiusaaminen, koulunkäynti, vanhempien poissaolo, vastuun ja voiman tasapaino. Peter Parker on veistetty samasta puusta kuin Teräsmies, Batman ja Ihmenainen- hänen ideansa on niin vahva, että siinä kohtaa kun minä olen kuollut ja kuopattu on Hämähäkkimies yhä maailmanlaajuinen supertähti. Lee oli sarjakuvabisneksessä jollain tapaa mukana yli 50 vuotta, ja siinä hän näki luomustensa nousevan sarjakuvien sivuilta globaaleiksi elokuvatähdiksi. Mutta ne eivät olisi ikinä nousseet elokuvatähdiksi jos he eivät olisi olleet myös hyviä hahmoja.
Stan Lee ei kuitenkaan jäänyt vain sarjakuvien sivuille kertomaan hassuja tarinoita trikoosankareista. Hän täytti tarinoitaan positiivisilla sanomilla ja aatteilla; Hämähäkkimiehen credo on erinomainen elämänläksy kenelle tahansa- alkuperäisessä muodossaan lausahdus menee with great power must also come great responsibility- eli kyse ei ole automaatiosta, vaan pyrkimyksestä. Ryhmä-X:än takana on paljon kansalaisoikeuksiin liittyviä subtekstejä ja hänen sarjakuvissa pitämänsä palsta, Stan's Soapbox kuulutti myös suoraan hänen ajatuksiaan rasismista ja syrjinnästä aikana, jolloin hänelle olisi voinut tulla oikeita seuraamuksia niistä: "Bigotry and racism are among the deadliest social ills plaguing the world today. But, unlike a team of costumed supervillains, they can't be halted with a punch in the snoot, or a zap from a ray gun. The only way to destroy them is to expose them- to reveal them for the insidious evils they really are." (1968) Stan Lee oli poliittinen alusta lähtien, ja ne jotka touhottavat sarjakuvien "politisoinnista" eivät ole koskaan lukeneet Stan Leen ja Jack Kirbyn supersankarisarjakuvia.
 |
Kuten kukaan joka on noin rikas ja vaikutusvaltainen sekä pitkä-ikäinen, ei Leellä ole täysin nuhteeton elämä takanaan. Mutta nyt siitä puhuminen tuntuu...tahdittomalta. Hänestä tullaan kirjoittamaan kriittisesti myöhemmin, mutta nyt en halua keskittyä tähän. Hänen riitansa Kirbyn, Ditkon ja muiden kanssa on huomioitava ja erityisesti Kirbyn tapauksessa muistettava. Lee oli bisnesmies, ja hänen räväkkyytensä, taitonsa ja palonsa ansiosta supersankarit ovat osittain niin iso tekijä nykyään. Häneltä jää jälkeensä monimutkainen ja kiistanalainen perintö. Hän on läpikotaisin Amerikkalainen hahmo; modernin mytologian luoja ja bisnesmies. Hän toi iloa ja unelmia ympäri maailman, mutta sillä oli hintansa kulissien takana. Hänen jälkensä oli kuitenkin massiivinen; niin suuri että koko maailma tietää hänen nimensä tietämättä juuri mitään hänestä. Monet tietävät hänet vain cameoista ja se on OK.
 |
| You know..I guess one man CAN make a difference...'nuff said! |
Hänen perintönsä on kuitenkin myös täynnä lämpöä. Vanhoilla päivilläänkin Lee oli kontaktissa faneihin niin verkon välityksellä kuin eri tapahtumissa, ja se määrä mitä hänestä on kuvia halaamassa, kättelemässä ja huutamassa "Excelsior!" ihmisten kanssa kertoo hänestä paljon. Nuoret ja vanhat supersankarifanit rakastivat Leetä juuri hänen lämpimyytensä ja ihmisläheisyytensä takia. Voit nyt mennä mihinkä päin verkkoa tahansa ja löydät kymmeniä ja satoja tarinoita siitä, miten Stan kohteli tarinan kertojaa kuin ystävää ja kertoi tarinoita jotka muuttivat heitä. Toivoisin että minulla olisi joku tällainen tarina kerrottavana. Mitä olisin edes sanonut hänelle mitä sadat tuhannet eivät olisi sanoneet hänelle aikaisemmin? Mutta minun ei tarvitse, sillä Lee on puhutellut minua hahmojensa kautta minun koko elämäni.
 |
| The world must never again make the fatal error of mistaking compassion for weakness. |
Hämähäkkimies on yhä minun suosikki supersankarini kautta aikojen. Kun Ditkon kuollessa mainitsin, että olen hänelle velkaa paljosta, sama kuuluu myös Leelle. Minä rakastan supersankareita. Olen rakastanut pienestä pitäen. En usko että ilman Marvelin vallankumousta 1960-luvulla tämä genre olisi ikinä noussut näin elinvoimaiseksi. True Believer ei ollut vain huulenheittoa, vaan tarkoituksellinen tapa luoda sarjakuvayhteisö, jonka jäseniä kaikki sarjisfanit ovat. Uskon että olen aktiivisesti parempi ihminen supersankarien takia. Ja Hämähäkkimies, jonka harteilla on sekä 1960-luvun että 2000-luvun supersankaribuumit, on sankari joka on olennainen osa...minua.
En ikinä tavannut Stan Leeta. Mutta Stan Lee teki minusta paremman ihmisen.
Lepää rauhassa, Stan Lee (1922-2018).
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti