Searching
Elokuva: David Kim (John Cho) on vaimonsa kuoleman jälkeen uuden tragedian tiellä, kun hänen tyttärensä Margot Kim (Michelle La) katoaa. Etsivä Rosemary Vick (Debra Messing) aloittaa tutkimuksen kentällä, kun taas David aloittaa oman tutkimuksensa verkossa, tutkien tyttärensä elämää sosiaalisen median kanavilla.
Searchingin "gimmick" on se, että se on kerrottu kokonaan digitaalisten viestintävälineiden kautta; messenger-keskustelut, facetime-puhelut, vlogit ja puhelut ovat tapa jolla ohjaaja-käsikirjoittaja Aneesh Chaganty kertoo tämän tekno-trillerin tarinan. Kyseessä ei ole mikään temppu joka menee vanhaksi nopeasti, vaan vaivalla luotu kuvakulma ihmisten elämään 2000-luvulla. Searching on loistava leffa, todella originaali ja jännittävä trilleri joka ei sorru turhaan eksploitaatioon niin rikoksen kuin tekno-subtekstinsä kohdalla. Searching ei lietso paniikkia internetin vaaroja kohtaan, vaan nojaa yleisön tuntemukseen verkkokeskusteluista ja niiden positiivisista ja negatiivisista puolista. Se ei ole "VANHEMMAT, TIEDÄTTEKÖ TE MITÄ LAPSENNE TEKEVÄT NETISSÄ" vaan enemmän "tunnetteko te oikeasti lapsianne?"
John Chon ura on kulkenut mielenkiintoisen uran komiikasta (Harold and Kumar- leffat) toimintaleffoihin (Star Trek- trilogia), ja nyt hän on siirtynyt "isä"- osastolle, ja David Kim on hahmo joka sopii hänelle hyvin. David on surun hallitsema mies, joka ei ole vielä päässyt eteenpäin vaimonsa kuolemasta, mikä on hieman hankaloittanut viestintää hänen ja Margotin välillä, Davidin tietämättä. Hänen pakatut tunteensa näkyvät elokuvassa upeasti viesteinä jotka jäävät lähettämättä ja youtubesta löytyvistä videoista joissa somessa hänen tytärtään häiriköinyt kusipää saa isällisen turpaanvedon. Cho joutuu näyttelemään lähes kokonaan ruutuja vasten yksinään, ja hän tekee todella hyvää työtä ihan tavallisen miehen roolissa. Hän ei ole Taken- isä, ja hänen vakuuttavin "temppunsa" on näyttää mitenkä lasten facebook-tilit voi hakkeroida.
Kuten sanoin aiemmin, elokuvan tekninen kikkailu ei vanhene kertaakaan elokuvan aikana ja Searching on aggressiivisesti tehty 2000-luvun sukupolvelle, meille jotka ovat kasvaneet verkossa ja digitaalisen maailman ympärillä. Elokuvan alustus on yksi hienoimmista ja sulavimmista tavoista kertoa siitä miten tähän päädyttiin ja millaista elämää Kimin perhe oli elänyt- ihan tavallista, kunnes sairaus hajotti arjen. Searching varoittaa anonyymimaailman vaaroista, mutta myös tuo esiin miten internet ja digimaailma on myös tapa säilöä muistoja, luoda ihmissuhteita ja olla yhteyksissä toisiin. Liian usein narratiivit netistä ja digitaalisesta nykypäivästä loppuvat kaneettiin "mene pois sieltä". Searching on valaistuneempi ja tuntee yleisönsä paremmin. Tapa miten Searching käyttää digitaalisia viestintävälineitä elokuvassa on sekä elokuvallisesti huikea että realistinen sen suhteessa ihmisiin.
Kuten ehkä huomaatte, en ole juurikaan puhunut itse juonesta tai trillerin rikoksesta. En halua spoilata sitä, mutta kuten kaikkein parhaimmissa trillereissä, yleisö voi alkaa itse poimia ratkaisun avaimia. Kun alkaa miettimään mitä on näytetty ja miksi, voi fiksu ja medialukutaitoinen katsoja alkaa tajuamaan mitä on meneillään, vaikka yksityiskohdat voivatkin yllättää vielä lopussa. Ja kuten sanoin, tällä kerrontatavalla saa vanhakin tarina uutta puhtia. Searching on loistava elokuva, joka tarjoaa usein aika ummehtuneeseen trillerigenreen visuaalista taidonnäytettä sekä ison sydämen. Se ei ole härski tai eksploitatiivinen, mutta pelko minkä moni on voinut kokea lapsensa kadottua on aito ja Chon loistavan roolisuorituksen ansiosta käsinkosketeltava. Jos haluat jotain uutta ja erilaista sekä hyvin, hyvin modernia, on Searching varma valinta. Älä missaa tätä.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti