sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Atte Arvostaa: Outlaw King

Vanhan liiton keskiaikainen toimintadraamaleffa! Näitä tehtiin vielä rapiat kymmenen vuotta sitten paljon, mutta nyt niiden tahti on hidastunut, tai siirtynyt b-leffojen puolelle. Outlaw King on kuitenkin leffa joka olisi voinut tulla juuri tuolla 2000-luvun alkuvuosina. Mutta sillä on pari koukkua mukanaan jotka eivät ehkä olisi olleet yhtä hyvin esillä silloin:

Outlaw King



Elokuva: William Wallacen johdettua skotlannin kansan kapinaan 1300-luvulla Englannin kuningas Edward II (Stephen Dillane) vastaan, täytyi monien skottiaatelisten miettiä paikkaansa maassa. Robert Bruce (Chris Pine) taipui aluksi, mutta Wallacen väkivaltaisen mestauksen jälkeen hän nousee Skotlannin valtaistuimelle jatkamaan taistelua Skotlannin itsenäisyydestä.



Outlaw King on hyvin by-the-book keskiaikainen draamaleffa. Siinä on alun rauhallisuus jota korostetaan onnellisella perheasetelmalla, dramaattinen käänne, sankarin lähtö kotoa, välistaistelut ja iso loppumättö jossa päivä pelastetaan. Mutta kuten usein sanon, perinteinen ei ole sama asia kuin huono. David McKenzien taidokkaissa käsissä hyvin perinteinen Outlaw King on ihan mainio genrensä leffa, jonka ulkonäkö, äänimaisema ja avain roolisuoritukset kohottavat sen peruskauran yläpuolelle. Se ei todellakaan ole Kingdom of Heaven (Director's Cut) tasoinen, mutta lähempänä Ironcladin tyylikkyyttä ja mutarealismia. 



Olin yhteen aikaan todella paljon Chris Pinea vastaan, mutta viime vuodet ovat saaneet minut kääntymän hänen puolelleen näyttelijänä. Pine tuntuu olevan aikalailla yhtä hyvä kuin hänen ohjaajansa, ja viime aikoina hän on saanut tehdä töitä todella hyvien ohjaajien kanssa. Robert Bruce on mielenkiintoisesti esitetty Outlaw Kingissa; hän on reilu perhettään kohtaan, rakastaa veljiään, on täydellinen isä tyttärelleen, jumaloi vaimoaan ja ei pidä itseään kansaansa korkea-arvoisempana. Toisaalta hän unohtaa hetkessä tilanteen vaatiessa säännöt ja ideat kunniasta jos se tarkoittaa hänen selviytymistään, ja hän puukottaa kilpailijansa kirkossa, ei kaihda käyttää poltetun maan taktiikkaa omalla maallaan tai lähettää psykopaattista toveriaan hyökkäämään kirkkoon sunnuntaina. Robert on mies joka on tehnyt vääriä valintoja liian monta kertaa, ja nyt hän valitsee ratkaisut jotka tuottavat tuloksia, hiiteen kunnia.



Psykopaateista puheen ollen, olin aidosti todella yllättynyt millaisen roolisuorituksen Aaron Taylor-Johnson veti elokuvassa "Mustana Douglaksena", maansa menettäneenä nuorena aatelisena jonka palava viha englantilaisia kohtaan esitetään huutavana hulluutena. Taylor-Johnson on näyttänyt toimintalihaksensa jo Kick-Ass-leffojen kohdalla (pisteet sille joka keksi antaa Douglasille aseiksi kaksi miekkaa, sillä dual wield lienee Aaronille tuttua hommaa), mutta Douglasin raivokkuus ja large ham- asetelma on uutta hänelle mikä oli viihdyttävää. Stephen Dillane, Tony Curran ja James Cosmo täyttävät keskiaikaleffojen all stars- suoraa ja he tekevät vahvaa perustyötä (kuinka monessa keskiaikaleffassa Tony Curran on oikein ollut?). Florence Pugh tuhlataan Robertin uskollisen vaimon roolissa joka...on elokuvassa, hänen roolinsa on olla elokuvassa.



McKenzie, yhdessä kuvaaja Barry Ackroydin kanssa tekevät kaikkensa ettei Outlaw King muistuta lainkaan visuaalisesti Braveheartia, johon elokuvaa väistämättä verrataan. Ackroyd on tunnettu kuvaustyöstään Paul Greengrassin ja Katheryne Bigelowin elokuvissa, ja niinpä taistelut ja toiminta on kuin Coriolanuksessa tai Hurt Lockerissa- karua, mahdollisimman kaukana romantiikasta tai turhasta hienoudesta. Tärisevää kameraa, nopeita leikkauksia mutta myö selkeä kuvia ihmisten sijainnista taistelussa. McKenzie muistaa Robertin aseman sota-taktikkona, mutta ei unohda kyseessä olevan 1300-luvun sodankäynti, joka kaikessa taktisuudessaankaan ei ollut kaunista eikä sulavaa. Muta, veri ja kuolleet eläimet täyttävät ruudun varsinkin elokuvan loppupuolella armotta. Tämä verisyys ja karuus voi ajaa jotkut katsojat pois tai tylsistyttää siihen turtuneita, mutta itse nautin tästä jukstapositiosta; McKenzien halu realismiin ei ole kadonnut mihinkään, vaikka aiheena onkin yksi Skotlannin historian suurimmista sankareista.



Tämä on myös erittäin, erittäin pro-Skotlannin itsenäisyys- elokuva, eikä sen mielipide englantilaisista ole mitenkään positiivinen. Robert Bruce ja hänen miehensä ovat käytännönläheisiä, nöyriä mutta kunniakkaita ja perheilleen uskollisia, kun taas Edwardin johtamat englantilaiset ovat tylyjä, moukkamaisia ja kunniattomia jotka eivät kunnioita skotteja ja väärinkäyttävät valtaansa koko ajan. Tämä ei kuitenkaan kasva minkäänlaiseksi sisällöksi varsinaisesti, mikä ehkä on Outlaw Kingin suurimpia kompastuskiviä. Siinä missä McKenzien edellinen leffa Hell or High Water oli subtekstiltään rikas elokuva, on Outlaw King aika suora historiallinen toimintaleffa, joka kertoo Robert Brucen tarinasta pienen osan. Outlaw King on tyylikäs, komean näköinen ja massiivinen mitaltaan, jossa on hyviä näyttelijäsuorituksia ja karua toimintaa, mutta joka ei varsinaisesti tarjoa sen lisäksi hirveästi muuta. Mutta kuten alussa sanoin, ei tutut raamit ole sama asia kuin huono elokuva. Outlaw King on nyt Netflixissä.

Atte T

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti