Atte Arvostaa: Alita: Battle Angel

Kun menen leffaan, on pääasiallinen tarkoitukseni viihtyä, kuten varmasti monen muunkin. Minulle tämä ei aina tarkoita sitä että elokuva olisi konventuaalisella mitalla *hyvä.* Joskus viihdyttävät rekkakolarit, kuten viime syksyinen Predator on rahan arvoisia. Tietysti ensisijaisesti haluan hyviä elokuvia, mutta joskus elokuva voi olla todella tyhmä ja kehnosti toteutettu mutta omata silti tarpeeksi kaikkea hauskaa että voin katsoa sen ohitse, ainakin yhden illan ajan. Pahimpia ovat elokuvat jotka syövät aikaani, jotka eivät anna minulle yhtään mitään ja jättävät jälkeensä vain onton olon.

Niin, tämä tosiaan on arvostelu Alita: Battle Angelista.

Alita: Battle Angel

Elokuva: Vuonna 2563, tuhoisa sota on ajanut ihmiset ympäri maailmaa viimeiseen kapunkiin; taivaalla leijuvaan paratiisimaiseen Zalemiin ja sen varjossa kasvavaan Iron Towniin, jossa ihmiset unelmoivat elämästä taivaallisessa Zalemissa. Professori Ido (Christoph Waltz) löytää kaatopaikalta kyborgin ruumiin, jossa on yhä elävä aivo. Ido korjaa kyborgin, ja nimeää hänet Alitaksi (Rosa Salazar), jonka keho ja historia on täynnä salaisuuksia, joiden ratkaisut saattavat löytyä Zalemista...

Yukito Kishiron Gunnm- mangaan perustuva Alita: Battle Angel on mielenkiintoisen kolmikon tuotos: Ohjaaja Robert Rodriguezille tämä on ensimmäinen elokuva pitkään aikaan jota hän ei itse kuvaa tai ei ole käsikirjoittanut. Käsikirjoittajakaksikosta James Cameronin piti alunperin ohjata myös elokuva, mutta pitäytyi sitten vain kirjoittamaan tarinan ja varsinaisesta käsikirjoituksesta huolehti scifi- veteraani Laeta Kalogridis, joka on kirjoittanut mm. Terminator: Genisyksen ja Altered Carbonin kässäreitä. Ei voisi luulla että tällä tiimillä lopputulos olisi tylsä, mutta toisin kävi. Alita: Battle Angel on pisin kaksituntinen elokuva jonka olen nähnyt, joka kärsi eniten hyppivästä ja poukkoilevasta tarinasta ja puuduttavan geneerisestä dialogista sekä oman jatko-osansa asettamisesta urille, joita ei välttämättä ikinä kuljeta. Alitan tuotanto alkoi 16 vuotta sitten, ja vaikka nyt teknologia on sillä tasolla että elokuva voi näyttää (suurimman osan ajasta) mainiolta, olisi Alitan ollut parempi jäädä hautumaan vielä hetkeksi aikaa.

Rosa Salazarin animesilmät keräsivät ensimmäisten trailerien tullessa paljon huomiota ja keskustelua, mutta loppujen lopuksi ei hänen hieman ylisuuret silmänsä juuri häiritse. Rosa Salazar on vetävä päätähden roolissa, mutta toivoin koko ajan että hänelle oltaisiin annettu jotain mielekästä sanottavaa. Alita saa välillä liikkua hiljaisuudessa ja hallita tilaa äänettömästi karismallaan, ja ne (yhdessä toimintakohtauksien kanssa) ovat parasta antia. Hahmona Alita on hieman sekava, mikä johtuu hänen valikoivasta muistinmenetyksestään, ja hetkinä Alita on lapsekas ja viaton, toisena taasen tappokone joka ei juuri anna armoa, mutta aina seksikäs ja jostain syystä rakastanut romukerääjä Hugoon (Keean Johnson) ensisilmäykseltä. Hän haluaa muistaa historiansa, ja etsii konflikteja herättääkseen uinuvat muistonsa adrealiinin ja panzer kunst- taistelutaidon avulla. Alitalla on toisaalta myös elokuvan paras repliikki (ja paras Fuck- sanan käyttö yhtä aikaa mitä olen nähnyt vuosiin), ja siinä hetkessä Alita oli parasta ikinä.

Sivuhahmot ja pahikset ovat myöskin sekava paketti, joka huutaa jatko-osa-suunnittelua. Waltz on tällaisissa mentori-rooleissa kuin kala vedessä, ja hän vastaavasti sanoo elokuvan hauskimman linen, joka on ehkä myös koko leffan ainoa vitsi. Jennifer Connelly ja Mahershala Ali tuhlataan isompien juonien nimissä ja Hugon kaverit (To All The Boys I've Loved Beforen Lana Condor ja Bumblebeen Jorge Lendeborg Jr.) ovat mukana ilman että heistä saadaan mitään irti. Toisaalta, Ed Skrein narsistisena kyborgi-palkkionmetsästäjä Zapanina on yhtä iloa, todistaen jälleen kuinka hyvä Skrein on konnan roolissa, ja Jackie Earl Haleyn massiivinen kyborgi-tappaja Grewishka on erittäin uhkaava ja todella tyylikkään näköinen konna, joka tarjoaa Alitalle muutamaankin otteeseen vertaisensa vastustajan. On elokuvassa mukana myös jääkylmän scifi-klassikko Starship Troopersin päätähti Casper Van Dien, ollen miehen ensimmäinen ison luokan elokuvan esiintyminen sitten...(katsoo papereita)...Tim Burtonin Sleepy Hollowin (1999). Yikes.

Ainoa asia mikä esti minua nukahtamasta leffassa oli toiminta ja Alitan maailma. Nämä olivat ehdottomasti elokuvan parasta antia; Iron Town on mielenkiintoisin kyberpunk-maailma sitten alkuperäisen Blade Runnerin, vaihtaen kyberpunkin perinteisen japani-estetiikan enemmän meksikolaista slummia muistuttavaan, korvaten siistin muodikkuuden rosoisella ja käytännönläheisellä ulkonäöllä; Mad Max kohtaa Deus Exin. Kadut ovat täynnä ihmisä joka saa maailman tuntumaan oikealta paikalta jossa ihmiset asuvat, ja kyberneettisiä raajoja on lähes joka toisella vastaantulijalla, kielien väkivaltaisesta maailmasta. Metsästäjä-soturien baari ja Motorball- areena ovat molemmat hienoja lokaatioita, ja varsinkin metsästäjä-soturit kaikessa uniikkiudessaan siistejä. Toiminta on sekä Rodriguezin että Cameronin alaa, joten ei liene ihme että ne ovat tyylikkäitä ja tarkoituksellisia, vaikkakin nojaavat loputtoman paljon CGI-kikkailuun. Ai niin; elokuvan virallinen K-luokitus on K15, mutta todellisuudessa Alita on yksi väkivaltaisimmista toimintaelokuvista; kikka on siinä että veren sijaan lattiat maalataan sinisellä musteella, ja robottien raajojen irtilentely ei ole sama asia. Muistatteko te sen robottien romutuskohtauksen A.I- Tekoälystä? Tämä elokuva on se, mutta toimintaleffan kontekstissa. 

 Minulla ei ollut manga-fanin ennakko-odotuksia Alitaa kohtaan. En ole ollut kovinkaan kiinnostunut siitä, ja en halunnut lukea sitä ennen elokuvaa, antaen elokuvalla mahdollisuuden seisoa omilla jaloillaan. Tämä ei siis synny manga-hyvä, leffa-paha näkökulmasta. Alita: Battle Angel ei toimi tällä kertaa omien meriittiensä takia, ja vaikka Alita on välillä hieno esimerkki toimintaleffojen naisprotagonistien joukossa, on vastapainoksi joku tökerö kohtaus tämän ja Hugon lähellä, josta huokuu tekijätiimin oudot ideat romansseista. Ilman pakollista romanssijuonta olisi Alita voinut hieman hidastaa tahtiaan ja keskittyä Alitan ajatuksiin omasta paikastaan sen sijaan että Hugo tai Ido selittävät niitä hänelle. Scifi-leffaksi Alita on hyvin tyhjä ja ajatuksia herättämätön elokuva, jolla ei ole juuri mitään sanottavaa mistään. Oli miten oli, Alita: Battle Angel on turhauttava elokuva; sen päätähti ja maailmanrakennus ansaitsisi paremman tarinan ja näkökulman, joka ei olisi niin kiinnostunut kliseiden toistelusta ja oman jatko-osan petaamisesta. Sarjan fanit voivat ehkä nauttia tästä, mutta itse jäin kaipaamaan jotain kokonaisempaa. 

Atte T

PS. Eiku ai niin elokuvassa on kyborgi-koiria paras elokuva ikinä 5/5