maanantai 28. lokakuuta 2019

Atte Arvostaa: Dolemite Is My Name

Ah, Netflix- elokuvatjulkaisu. Viimeksi kun arvostelun Netflixin kautta julkaistun elokuvan, se päätyi minun vuoden Top 10 parhaimman elokuvan joukkoon, joskin harmittelin sitä että en voinut nähdä sitä isolta kankaalta. Ja kuinka ollakaan, Netflixin uusin elokuvalisäys osuu molempiin kategorioihin täydellisesti.

Dolemite Is My Name



Elokuva: Rudy Ray Moore (Eddie Murphy) on kokeillut kaikkea; hän laulaa, hän tanssii ja esittää stand-uppia, mutta kuuluisuus ei häntä saavuta. Rudy ei kuitenkaan luovuta, ja lopulta hän luo hahmon, joka avaa hänelle portit kohti maailmanmainetta- Dolemite on hänen nimensä, ja mulkkujen kurittaminen hänen työnsä!


Olen niin, niin iloinen että Eddie Murphy on tämän elokuvan kautta tekemässä kaikkien aikojen comebackia. Lapsena rakastin Eddie Murphy- elokuvia kuten Beverly Hills Kyttä- leffoja ja Prinssille Morsiainta. Dolemite Is My Name on todellinen taidonnäyte Murphylta, joka on pistää itseään likoon ja antaa palaa täysillä. Dolemite Is My Name on todella hauska ja kaikesta ronskista menosta huolimatta myös mieltäylentävän lämmin elokuva, joka esiintyy edukseen jokaista leffavuotta kiroavien elämänkerta- elokuvien joukosta. Se ei ehkä keksi pyörää uudelleen, mutta se rullaa eteenpäin itsevarmuudella ja periksinantamattomuuden energialla sulavammin kuin kilpailijansa. 



Näyttelijäkaarti on aikalailla 100% kultaa, eikä Murphy varsinaisesti astu kenenkään varpaille. Silti  tämä on Dolemiten show. Rudy Ray Mooren tarina on kaikin puolin inspiroiva juuri parhaalla tavalla. Hän ei ole luonnollinen lahjakkuus, joka jo nuorena nousi huipulle, vaan parhaat ideansa nelikymppisenä saavuttanut kaveri joka kokeili kaikkea kunnes osui maalinsa. Murphy loistaa sekä paikallaan junnaavan uransa turhauttamana Rudyna että show-lavojen karismaattisena kuninkaana Dolemitena. Odotin koko ajan elämänkerta-elokuvien perinteistä "kaikki on lopussa" hetkeä jossa Rudy joko ajaisi ystävänsä pois tai/ja ajautuisi aineisiin, mutta toisin kävi; Dolemite Is My Name ei missään kohtaa esitä "hintaa" kuuluisuudelle, paitsi rahallisen hinnan minkä Rudy maksoi omasta taskustaan saadakseen itsensä ja teoksensa näkyville. Se ei syyllistä tai rankaise Rudya kuuluisuuden tavoittelusta, jota pidin harvinaisena ja kaivattuna elementtinä tämän kaltaisissa elokuvissa. Täytyy myös nostaa esiin elokuvan tekemä kontrasti Rudyn lavahahmon ja tämän oikean minän välille, sillä vaikak Dolemite on ronski parittaja-hahmo, ei Rudy itse omaa juuri mitään Dolemiten asenteista. Elokuva ei turhaan nosta esiin Bill Cosbya esimerkkinä sovinnaisesta ja perhe-ystävällisestä koomikosta. 


Tähtisuoritukset eivät lopu siihen. Craig Robinson, Tituss Burgess, Mike Epps ja Keegan-Michael Key toimivat hyvin Rudyn tukijoukkona, joista varsinkin aina hilpeä Keegan-Michae Key panee parastaan hyvänä vastaparina Rudylle tämän elokuvan paljon kärsivänä käsikirjoittajana. Mutta on vain kaksi nimeä jotka loistavat Murphyn lailla; Wesley Snipes ja  Da'Vine Joy Randolph. Snipes on huikea egoistisen blaxploitaatio- tähti D'Urville Martinin roolissa, jonka tehtävän on ohjata elokuva joukolle ihmisiä jotka eivät tiedä mitään elokuvan tekemisestä, mutta joilla on sitäkin enemmän intoa. Snipes on harvinainen näky valkokankaalla näinä aikoina, mutta tämän vetovoimaisuutta ei käy kiistäminen. Kolmas tähti on ehdottomasti upea Da'Vine Rudyn kollegana Lady Reedinä, jonka toivon valtaavan valkokankaat tulevaisuudessa. Lady Reed on samanlainen hahmo kuin Rudy; uniikki hahmo joka tarvitsi vain mahdollisuuden päästä esiin. Nautin erityisesti siitä, että Lady Reed ei ollut mukana leffassa ollakseen romanttinen vastakappale kenellekkään, ja hänen ystävyytensä Rudyn kanssa oli täysin platoninen ja parhaimpia osuuksia leffassa. 



Dolemite Is My Name on elokuva omaan juttuun uskomisesta ja rankasta työstä sen eteen. Rudyn tapauksessa oman unelman saavuttaminen ei ole niinkään "yritä, yritä ja sitten lyödään rahoiksi" vaan "yritä, yritä, tee itse, rahoita itse, muuta pois kotoasi, palkkaa ystäviä auttamaan, jakele flaikkuja, yritä, yritä". Dolemite Is My Name innostaa yrittämään itse, ihan mitä tahansa, sillä vain kokeilemalla voi onnistua. Tätä muidenkin elämänkerta-leffojen pitäisi tehdä; kertoa tarinoita ihmisistä jotka löivät itsensä läpi, ja inspiroida esimerkin kautta. Tämä kaikki toimii myös erityisen hyvin elokuvan kohteen tähden, sillä Rudyn, D'Urvillen ja Da'Vinen on täytyi tehdä tuplasti niin paljon töitä kuin valkoisten kollegoidensa. Dolemite Is My Name on yksi hienoimmista elokuvista jonka Netflix on tuottanut ulos, ja on loistavaa viihdettä alusta loppuun asti. Uskon, että tulen katsomaan Dolemite Is My Namen vielä monta kertaa, sillä juuri tällaista elokuvaa olen kaivannut. Eddie Murphy on palannut, olen niin iloinen. Dolemite Is My Name on Netflixissä nyt.

Atte T   




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti