tiistai 14. tammikuuta 2020

Atte Arvostaa: Hiilijalanjälkeen jääneet

Vuoden 2020 ensimmäinen sarjakuva-arvostelu! Viime vuonna alkoi kaunis uusi traditio, jossa joka kuukausi pyrin arvioimaan yhden kotimaisen sarjakuvajulkaisun. Tällä kertaa kuitenkin on kyse sarjiksesta joka tuli ulos jo 2019. Tämä piti arvostella jo aikaisemmin, mutta erittäin kiireisen Joulukuun ansiosta pääsen asiaan vasta nyt.


Hiilijalanjälkeen jääneet



Tarina: Tulevaisuudessa on maapallo menetetty tapaus. Massatuhon jäljiltä on ihminen viimeinen selkärankainen nisäkäs planeetalla. Ihmiskunta on alkanut siirtymään kohti uutta alkua, sen rippeiden odottaessa Oulussa siirtoa kohti toista planeettaa.




Hiilijalanjälkeen jääneet on hyvin ajankohtainen sarjakuva. Viimeisten vuosien aikana on oman kotiplaneettamme tuomiopäivän kello liikkunut kohti keskiyötä tasaisella tahdilla, ja visiot siitä millainen ihmiskunnan ja Maan tulevaisuus on on monien mielessä. Sami Nyyssölä taipuu nihilismin puolella omassa tulkinnassaan, ia Hiilijalanjälkeen jääneet onkin karu kuvaus maailmasta, jossa elämä on jo käytännössä kuollut ja melkein jopa unohdettu. Hyvä viesti ja mielenkiintoiset ajatukset kuitenkin katoavat epätasaisen tarinankerronan ja jatkuvan selityksen alle. Paljon tästä on juurikin kirjoituksen puolella, sillä taide on omassa tyylissään toimiva ja maailmankuvaan sopiva.



Ongelmat sarjakuvassa ovat sen hahmojen ympärillä. Nuori päähenkilö Jantta on 12-vuotias tyttö, joka on isänsä kanssa viimeisiä ihmisiä maapallolla. Janttaa kuvataan kirjassa henkilöksi joka "haluaa uskoa parempaan huomiseen", mutta mitä tämä tarinassa tarkoittaa on jätetty lukijan arvailtavaksi. Alussa Jantta on täysillä menossa "planeetta B:lle", koska hän ei muista maapalloa ennen tuhoa ja kuolemaa. Hän vastustaa kierrätystä ja ikävöi äitiään. Kun Jantta jää väärinymmärryksen takia jumiin Ouluun muiden ihmisten paetessa avaruuteen, törmää hän toiseen taaksejääneeseen, jonka kanssa hän keskustelee maailmasta nyt ja ennen. Lopulta hän haluaa jäädä maahan saadakseen perheensä takaisin.  Hän ei myöskään kuin vain muutamassa kohtaa kuulosta tai tunnu 12- vuotiaalta. Jantan usko on sidottu enemmän hänen perheeseensä kuin maan kohtaloon, ja hän enemmänkin vain vastakappale, jonka kanssa Nyyssölä voi toisen selviytyjän kautta kopitella filosofisia argumentteja.



Maailmankuvan synkkyydestä kertoo paljon aikaisemmin mainittu fakta, että ihminen on planeetan viimeinen selkärankainen nisäkäs. Nyyssölän tulevaisuus on harmaa, väritön ja mauton, enkä sano tätä negatiivisessa mielessä. Aluksi kaikkien vaatteiden samanlaisuus pisti silmään, mutta toisaalta jos koko planeetta on kuolemassa ja resurssit on käytetty loppuun, ei muoti ja värikkäät vaatteet ole enään arkipäivää. Nyyssölän melkein konseptimainen kuvitus antaa kuvan saasteiden ja savusumun täyttämästä tulevaisuudesta, jossa mikään ei enään kasva, ja se toimii erittäin hyvin. Ruoka jota Jantta syö on "promerullaa", joka koostuu....jostakin, ja ulkona ei voi kulkea ilman happilaitteita. Perinteistä maailmanlopun meininkiä, joka korostuu edukseen taiteen ansiosta. Mukana on myös luovaa rakenteen rikkomista, kuten yöllinen keskustelu jossa mustavalkoisuus on heitetty toisin päin oivana tehokeinona.



Hiilijalanjälkeen jääneet tuntuu teokselta, joka oltaisiin tehty vain yhden erinomaisen lauseparin tähden: "Maailma ei muutu yhden ihmisen mielipiteestä, mutta yhden mielipiteen muuttaminen muuttaa koko maailman yhdelle ihmiselle." Tämä on teoksen sanoma ja idea, ja se onkin näinä aikoina hyvä muistutus. Onko planeettamme hukassa, vai voimmeko pelastaa sen, ja kenen vuoksi pelastamme sen- itsemme vai koko maailman? Hiilijalanjälkeen jääneet esittää mielenkiintoisia ideoita ja käy systemaattisesti läpi lähes kaikki argumentit ja diskurssit luonnonsuojelun ja ilmastokriisin kohdalla, mutta on narratiivisesti kömpelö teos. Mutta on vaikea olla kamalan kriittinen sarjista kohtaan, jonka sydän on suurilta osin oikeassa paikassa. Hiomalla erityisesti Janttaa hahmona siitä olisi voinut tulla eheämpi teos, mutta tällaisenakin se on ihan kelpo ja ajankohtainen katsaus synkkään tulevaisuuteemme. 

Atte T 

Spoiler warning!


PS. Ne jotka ovat lukeneet teoksen: Janttahan on siis kuollut, tai ainakin elämän ja kuoleman välitilassa? Hän ei selvinnyt ulkoilmasta. Hänen kaverinsa on ihminen jolla on koiran pää- kuolemanjumala Anubis- ja teos ottaa villin fantastisen käänteen heti tämän kuoltua, kuvaten matkaa kohti tuonpuoleista, jossa Jantan on tehtävä valinta elämän ja kuoleman väliltä kohdattuaan Jumalan joka voi tuoda poissaolevat rakkaat takaisin.

Ei? Vain minä? Okei.



Ei?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti