Viime vuosina olen miettinyt paljon sitä, miten minun sukupolveni historianopetuksessa peruskoulussa on Yhdysvaltojen historia jäänyt auttamattomasti Euroopan varjoon opetuksessa. Muistan että meille opetettiin jotain itsenäistymisestä, villistä lännestä, ehkä jotain suuresta lamasta ja II. maailmansodasta Yhdysvaltojen näkökulmasta, ja kylmä sota käytiin läpi lähinnä yleisenä aikakaudellisena konfliktina, eikä sen yksityiskohtia juuri ruodittu. Monesta asiasta tuon maan historiassa tiesin vain pintapuolisesti, ennen kuin tutustuin niihin itse. Osasta olen oppinut elokuvista (joista olen niiden jälkeen lukenut enemmän itsenäisesti), toisista taas dokumenteista ja häiritsevän monista asioista vain Twitterin kautta. Tiedän että amerikkakeskeisyys on jotain joka rasittaa monia, ymmärrettävistä syistä, mutta Yhdysvaltojen historiassa on niin monta tapahtumaa, joiden kaiku vaikuttaa yhä meidän elämäämme ja siihen, miten tuo "maailman mahtavin valtio" on kehittynyt.
Niin, ja joskus opin näistä asioista enemmän sarjakuvien kautta.
Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa
Tarina: Toukokuu, 1970. Vietnamin sota on jatkunut 15 vuotta. Presidentti Nixon määräsi sotatoimien laajentuvan Indokiinassa, ja monet nuoret ovat kutsuntauhan alla. Yliopistoissa kuohuu, opiskelijajärjestöjen ja sodanvastaisten osoittaessa mieltään sotaa ja Nixonia kohtaan. Ohion osavaltiossa Kentin yliopistossa tämä kuohunta on vasta alkamassa, ja kansalliskaarti kutsutaan kaupunkiin.
Allison Krause, 19. Jeffrey Miller, 20. Sandra Lee Scheuer, 20. William "Bill" Schroeder, 19. Toukokuun 4. 1970 kansalliskaarti avasi tulen Kentin osavaltionyliopiston kampuksella, ja lopputuloksena neljä opiskelijaa menetti henkensä. 9 muuta haavoittui vakavasti, ja yksi halvaantui loppuiäkseen. Kentin osavaltionyliopiston verilöyly on historiallinen tragedia, josta opin ensimmäisen kerran kunnolla vasta Ken Burnsin Vietnamin Sota -dokumenttisarjan kautta, mutta vaikka se käykin yksityiskohtaisesti läpi tapahtumat jotka johtivat nuorten ampumiseen yliopiston mailla, ei se vedä vertoja Derf Backderfin (Ystäväni Dahmer) dokumentaariseen läpiluotaavaan ja kärsivällisesti rakennettuun sarjakuvaan. Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa on mestariteos, tuleva kirjallisuuden klassikko joka käsittelee aihettaan sen vaatimalla vakavuudella, tarkkuudella ja hartaudella. Tällaisesta hyvin historiallisesta ja poliittisesti latautuneesta aiheesta olisi niin helposti voitu tehdä sensaatiomainen, kömpelö ja aiheella mehusteleva exploitaatioteos. Backderf välttää nämä kaikki, tuoden samanlaisen nyanssin narratiiviin mikä teki Ystäväni Dahmerista niin voimakkaan teoksen.
Teoksen perspektiivi hyppii hahmolta toiselle, antaen vaihtelevan ja ihmislähtöisen kuvauksen Kentin tapahtumista eri näkökulmista. Sotaa vastustavat opiskelija-aktivistit, sen ulkopuolella olevat tarkkailijat, poliisi ja heidän myyränsä ja kansalliskaartin sotilaat saavat kaikki vuoron perään näyttää tapahtumasarjan omasta perspektiivistään. Backderfin tekemän laaja taustatutkimus täytti aukkoja virallisissa raporteissa, uutisissa ja aikalaiskertomuksissa, antaen niin eheän kuvan kokonaisuudesta kuin vain mahdollista. Tarinan kannalta tärkeintä oli kuitenkin antaa ääni heille joiden ääntä tästä kaikesta emme voineet kuulla. Allison, Jeffrey, Sandra ja Bill ovat nuoria huolissaan tulevaisuudesta omilla tavoillaan, monia yhdistää kuitenkin pelko radikalismin ja jakautuneen Amerikan aiheuttamasta levottomuudesta. Allison ja Jeffrey olivat mielenosoitusten alkaessa vielä etäällä kaikesta, pitäen mellakointia liian radikaalina ja peläten vastareaktiota. Molemmat kuitenkin järkyttyvät kuvernöörin voimannnäytteestä, eivätkä voi enään olla ulkopuolella tästä. Toukokuun 4. päivän mielenosoitus oli Jeffreylle ensimmäinen. Sandra ja Bill myöskin ovat mielenosoitusten ulkopuolella, mutta vastareaktioiden laajentuessa ei kukaan voi paeta nousevia liekkejä. Valokuvaaja ja tuleva psykologi Bill oli myös reservin aliupseeri, jonka pelko kutsunnoista häipyy taustalle sotatantereen siirtyessä oman yliopiston pihamaalle. Sandra taasen koittaa kaikin keinoin pysyä poissa tapahtumista, huolehtien vain opinnoistaan ja suunnitellen lähtöä pois Kentin osavaltionyliopistosta. Kaikki hahmot kirjassa tuntuvat eläviltä ihmisiltä, ei vain historiallisilta hahmoilta, ja Backderfin tekemää taustatyötä on kiittäminen tässä.
Teoksessa näkyy myös tästä taustatyöstä nouseva nyanssi. On todella helppoa kertoa tällaisia historiallisia tarinoita vain yhdestä näkökulmasta, mutta tässä tapauksessa se olisi asian monimutkaisuuden pettämistä. Backderf käy lävitse jokaisen faktan joka johti tähän, jokaisen henkilön jonka teot vaikuttivat ilmapiiriin ja näyttää myös miltä tilanne vaikutti kansalliskaartin ja poliisin puolella. Mitään "both sides" centrismiä tämä ei ole missään vaiheessa. On selvää että opiskelijat, jotka vastustavat sotaa, pakkovärväystä ja poliisivaltion fasistista voimankäyttöä ovat historian oikealla puolella, ja huhujen, presidentin vihanlietsonnan ja tuulesta temmattujen väitteiden pohjalta toimivat lainvalvojat ovat väärässä. Mutta on silti merkityksellistä nähdä, miten nämä sotilaat ajattelivat, tunsivat ja kokivat tämän tilanteen. Kaksi näistä näkökulmista nousee esiin yli muiden: Kentin poliisilaitokselle työskentelevä opiskelija ja wannabe-FBI agentti Terry Norman ja kansalliskaartissa palveleva opiskelija Frank Karlovic. Heidän perspektiivinsä opiskelijoina jotka ovat mielenosoitusten toisella puolella antavat osaltaan kuvan jakautuneesta valtiosta. Terry on sataprosenttinen nilkki, mahtaileva ja kunnianhimoinen nuori joka on valmis kuvaamaan opiskelijatovereitaan FBI:n ja paikallispoliisin puolesta vain saadaakseen jalkaansa viraston oven väliin. Frank on opinnoistaan huolehtiva nuori, jossa yhdistyy kokemattomuus oikeasta konfliktista, pelko omasta turvallisuudesta ja Yhdysvaltojen armeijan taipumus antaa aseita nuorille ja olettaa heidän käyttäytyvän niiden kanssa oikein. Frankin pelko näkyy myös monissa muissa sotilaissa, nuorissa miehissä täynnä tulta ja tulikiveä, alati etsimässä pelkonsa kohdetta aseen tuoman vallan tunteen hurmiossa. He eivät ole välttämättä "pahoja ihmisiä", vaan nuoria joita on laitettu tilanteeseen jota he eivät hallitse ja joita komentaa puolueelliset, kostonhimoiset ja pelkurilliset johtajat.
Backderfin taide on hieman karikatyyrista ja helposti tunnistettavaa, ja hänen hahmonsa elävät usein kahden ääripään välissä; tietynlaisen ilmeettömyyden ja suurten tunteiden. Tämä sopii erittäin hyvin kuvaamaan tunteita jotka olivat pinnassa tuona aikana, ja luo kontrastia mielenosoitusten ja poliisitoimien kaaoksen ja jännityneen opiskelijaelämän välille. Backderf pitää huolen siitä, että lukija tietää mitä taphtuu missä ja milloinkin karttojen ja selvitysten avulla, ja kun kaikki kulminoituu tuon Toukokuun päivän tapahtumiin, on sitä sekasortoa helppo seurata. Samalla päähenkilöiden aiemmin hillityt tunteet nousevat pintaan, ja teoksen tunnelma muuttuu jännittävästä odotuksesta painajaisemaiseksi hetkessä. Backderf ei myöskään piilottele lainkaan väkivallan määrää ja tekoja, joita tapahtui. Vähemmän taitavan taiteilijan käsissä olisi tämä voinut muuttua mässäilyksi helposti, mutta Backderfin käsissä ote on autenttisempi ja siten vaikuttavampi. "Luoti meni tuosta sisään, teki tätä ja lopputulos oli tämä" - omistautuminen asian kokonaisvaltaiselle läpikäynnille näkyy myös taiteessa, ja muu olisi historian ja näiden viattomien uhrien muiston vääristämistä. Ainoa kritiikkini taidetta kohtaan on ihmisten ulkonäössä; osa ihmisistä näyttää todella samannäköisiltä, eikä Backderfin hillitty ulosanti aina auta tässä. Välillä en ollut aivan varma kuka oli mukana ja missä. Onneksi Backderf kuitenkin nimeää ja esittelee avainhenkilöt varhaisessa vaiheessa selkeästi, joka auttoi muistuttamaan kuka kukin oli silloin, kun taide ei siinä auttanut.
Aina välillä Backderf pysähtyy, ja kertoo jostain aikakaudellisesta ilmiöstä, tahosta tai henkilöstä joka vaikutti tapahtumiin: Säämiehet, Richard Nixonin julkiset mielenilmaisut poliittisesta tilanteesta, ROTC (The Reserve Officers Training Corps) - toiminta, Ohion rautakourainen kuvernööri Jim Rhodes ja monet muut tekijät vaikuttivat Kentin tapahtumien eskaloitumiseen, ja mikään asia ei johdu vain yhdestä asiasta. Hieman kuten toinen tämän vuoden käännetyistä mestariteoksista, Wil Eisnerin Dropsie Avenue, Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa lähestyy tapahtumia laajalla katsantakannalla, antaen kuvan aikakauden Yhdysvalloista ja sen jännitteestä. Tämä on samalla kuitenkin Allisonin, Jeffreyn, Sandran ja Billin tarina, ja heidän kokemuksensa ovat aivan yhtä tärkeitä kuin suuret, kansalliset muutokset. Lopputulos on, kuten alussa jo totesin, mestariteos. Luin sarjakuvan yhdeltä istumalta, joka on teoksen paksuuden huomioon ottaen (280 sivua) aikamoinen urakka, mutta Backderf ei päästänyt minua otteestaan kertaakaan. En osannut odottaa kuinka vahvasti tunteeni heräsivät kirjaa lukiessa, sen slow burn -tunnelman kairautuessa suoraan sydämeeni kunnes lopussa olin raunioina. Tiesin mitä tapahtuu, tämä on historiallinen fakta josta olin tietoinen, mutta kun aluksi kirja tutustuttaa sinut yli 200 sivun ajan näihin hahmoihin, heidän maailmaansa ja mielentilaansa, on yksi ja sama kuinka tiedät miten asiat tulevat päättymään. Lopussa en voinut muuta kuin surra niitä, joiden elämä tuhoutui kerta heitolla vain siksi, että he puolustivat omia oikeuksiaan ja vapauttaan kotonaan. Teosta on kuvattu ajankohtaiseksi, ja tätä on vaikea olla näkemättä teemojen käsitellessä kansalaisoikeuksia, puolueellisuutta hallinnossa ja valtiovallan voimankäyttöä. Ennen kaikkea se on kuitenkin ajaton. Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa on tämän vuoden* paras sarjakuvajulkaisu, ja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Aasa T
* = tiedän, teos julkaistiin alunperin 2020 Yhdysvalloissa syksyllä (alunperin sen piti tulla Toukokuussa verilöylyn muistopäivänä, mutta korona pilasi tämän suunnitelman) mutta se julkaistiin nyt suomeksi joten se on tänä vuonna julkaistu minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti