Rip 2021: Hyvää uutta vuotta 2022!

Ah, muita selviytyjiä, tervetuloa. Istukaa tuleni ääreen niin kerron tarinani.

Vuosi 2021 oli...outo. Rankka. Pitkä kuin nälkävuosi. Yksi jatkuva vuoristorata, jossa oli hämmentävän monta alamäkeä suhteessa ylämäkien määrään. Viime vuonna puhuin siitä, miten koko vuosi tuntui yhdeltä tahmealta kokonaisuudelta, josta oli vaikea nostaa esiin mitään yksityiskohtia. Tämä vuosi tuntuu monellakin tapaa poikkeukselta tuohon, sillä tuntuu että on tapahtunut ihan liikaa kaikkea ja en millään pysy enään mukana kaikessa. Tammi-Helmikuu 2021 tuntuu niin kaukaiselta ajalta, toiselta vuodelta koska eihän sen dramaattiset tapahtumat voineet tapahtua samana vuonna kuin omat kokemukseni kesältä? Olen tänä vuonna ollut mallina, hankin kynäruiskun maalaamista varten ja maalasin 350 figua tänä vuonna, toimin extempore-vaaliavustajana, sain graduni valmiiksi, olen käynyt treffeillä, toimin Oikeus Olla -kampanjassa, vietin juhannusta Kirkkonummella, kävin kirjamessuilla (kahdessa eri kaupungissa) ja sarjismessuilla, sain nimenmuutokseni lävitse, aloitin transpolilla käymisen, pelasin neljässä eri D&D kampanjassa - unohdan varmasti jotain, mutta koko vuosi on ollut täynnä kaikenlaista erilaista, mutta kaikkea sitä varjostaa pandemian toinen vuosi, uupumus, ahdistus ja yleinen väsyminen kaiken tämän aiheuttamaan yksinäisyyteen. 

Ja tämä on näkynyt myös täällä blogin puolella. Aluksi elokuvateatterit olivat kiinni koko alkuvuoden, sitten gradun kirjoitus vei kirjoitusenergiaani, ei ollut rahaa käydä elokuvissa kovinkaan usein ja loppuvuoden päätteeksi teatterit laitettiin taas kiinni, minkä johdosta en ehtinyt käydä katsomassa Matrix: Resurrectionsia tai Nicolas Cagen uutusleffa Pigiä. Monta projektia on mennyt jäihin, monta arviota tein toisille julkaisuille rahan ja näkyvyyden toivossa (ja osaa ei olla vieläkään julkaistu, ja esimerkiksi Raya and the Last Dragon -arvioni jäi julkaisematta kokonaan). Kirjoitin myös englanniksi tekstejä Mediumin puolelle, jonne aion heittää kaikki tulevat Warhammeria käsittelevät tekstit suosiolla. Samalla olen katsonut, kuinka lukijamäärät jutuissa ovat pudonneet turhauttavan pieniksi. Ainoa mikä tuntuu keräävän vanhan standardin mukaisia lukijamääriä ovat arviota supersankarielokuvista, mutta tässäkin on näkynyt laskua. Arvioni West Side Storysta, yhdestä tämän vuoden ehdottomasti parhaimmista elokuvista, on yksi vuoden vähiten luetuista jutuista. Olen sanonut ennenkin, että en tee tätä maineen ja kunnian vuoksi, mutta tippuvat lukijamäärät eivät motivoi kirjoittamaan ainakaan enempää. Ensi vuonna on juhlavuosi blogin täyttäessä 10 vuotta, ja minulla on teoriassa kaikenlaisia suunnitelmia sen varalle, mutta katsotaan mitä niistä tulee. Nyt on aika kuitenkin katsoa taaksepäin tulevaisuuden sijaan, ja sulkea tämä vuosi blogin osalta kasaan.   

Tämän vuoden luetuimmat jutut:

5. Top 10 Sarjakuvahetket Part 2: The Sequel - Vanha kikka: kun et keksi mitään muuta kirjoitettavaa, tee kymmenen asian lista. Tämä oli jatko-osa viime vuonna tekemääni listaan hienoista sarjakuvahetkistä, ja vaikkei tämä aivan yhtä isoa lukijamäärää saanut kuin se, niin oli silti hauska muistella hyviä sarjakuvia tekstimuodossa. 

4. Lohikäärmeitä ja Lippukassoja. Fantasiaelokuvat ennen ja nyt - Ah, Aasa höpöttää fantasiasta, ikivihreä klassikko tässä blogissa. Tämä taitaa kuitenkin olla kaikista näistä julkaisuista suosituin, mikä on hyvä koska olen itsekin siitä aika ylpeä. Teksti kasaa myös omalla tavallaan kasaan kaikki aiemmat fantasia-aiheiset tekstini ja tässä on sentään oikea nimikin. 

3. Aasa Arvostaa: Dropsie Avenue - Katu Bronxissa - Yksi vuoden sarjakuvatapauksista oli hieno joukkorahoituksella toteutettu käännöstyö Will Eisnerin merkkiteoksesta Dropsie Avenue - Katu Bronxissa. Teos sai paljon huomiota sen ilmestyessä, ja monet tahot tekivät siitä kattavia arvioita, ja omani sattui hyvää saumaan!

2. X-Men- elokuvasarjan hidas nousu ja tuho - Tämä on varmaan nro 1:en kanssa isoin teksti jonka tein tänä vuonna, ja taustatyö tätä varten oli varmasti pisin -katsoin kaikki 13 elokuvaa viikon sisään, luin paljon muiden tekstejä aiheesta ja luin muutaman sarjakuvankin uusiksi virkistääkseni muistiani. Tämä on lopullinen sanani näistä elokuvista, ja nyt minun ei tarvitse ikinä enään mainita niitä. 

1. 500. Blogiteksti! Aasa Arvostaa: Zack Snyder's Justice League - Piti siitä tai ei, Zack Snyder's Justice League tai Snyder Cut oli alkuvuoden isoin elokuvatapaus, ehkä koko vuoden? Tämä sattui näppärästi yksiin 500. juhlatekstin kanssa, ja tavallisen arvion sijaan valoitin myös taustaa, ohjaajan kontekstia, kulttuurillista asemaa ja elokuvasarjan fandomia arviossa, joka oli työlästä mutta ehdottomasti sen arvoista. Snyder Cut on yksi vuoden surkeimmista elokuvista, ja toivon mukaan sain sanottua selvästi miksi en pitänyt siitä. Zack Snyder, en pitänyt siitä Zack Snyderin takia.

Minun suosikkini kuluneen vuoden bloggauksista:  

Okei, normaalisti näitäkin olisi viisi mutta en kirjoittanut niin montaa juttua, en halua toistaa itseäni joten nostan esiin yhden joka on ehdottomasti suosikkini tämän vuoden jutuista:

Valokeilassa, osa 13 - Ette tiedäkkään kuinka paljon nautin tämän tekstin kirjoittamisesta. En ollut hetkeen tehnyt tällaista syväsukellusta vanhojen sarjakuvien hupsuun maailmaan, olen aina pitänyt Kang Valloittajasta hahmona paljon ja sain samalla linkitettyä sen silloin pinnalla olleeseen Loki- sarjaan hyvin. Ehkä ensi vuonna teen lisää Valokeilassa- tekstejä, kunhan oikea hahmo ja inspiraatio iskee. 

Top 5 Elokuvat:

Jep, tänä vuonna nämä ovat täällä, entistä lyhyemmässä muodossa. Uupumus on välillä tällaista. 

5. The Mitchells vs. The Machines (O: Mike Rianda) - Netflixin animaatioleffa The Mitchells vs The Machines oli vuoden paras animaatioelokuva, ja yksi vuoden ilahduttavimmista elokuvista noin muutenkin. Mitchellien dysfunktionaalinen perhe joutuu kasaamaan itsensä robottiapokalypsin alkaessa, ja avain selviytymiseen on perheen isän Rickin (Danny McBride) ja collegeen menevän tyttären Katien (Abbi Jacobson) käsissä. Elokuvan animaatio nojaa Sonyn aikaisempaan menestykseen Spider-Man: Into the Spider-Verseen, ja samoja tekijöitä onkin myös The Mitchells vs The Machinesin takana. Kuten aina sanon: älä ikinä lyö Phil Lordia ja Chris Milleriä vastaan vetoa, häviät kuitenkin. 

4. The Suicide Squad (O: James Gunn)- James Gunn löi pöytään vuoden parhaimman supersankarielokuvan, ja samalla DC:n parhaimman supersankarielokuvan sitten Aquamanin. The Suicide Squad on väkivaltainen, ronski, eksploitatiivinen ylistyslaulu yhteiskunnan hylkiöille - eli siis James Gunn- elokuva. Gunn teki samalla Polka-Dot Manista, King Sharkista ja Rotanpyytäjästä kansainvälisiä kuuluisuuksia, ja sai minut itkemään elokuvateatterissa Rotanpyytäjän takia. Rotanpyytäjän. 

3. Dune (O: Denis Villeneuve) - Toinen tämän vuoden isoista elokuvatapauksista. Villeneuven Dune on massiviinen elokuva, ja massiivinen onnistuminen mahdottomassa tehtävässä. Lähes kolmetuntinen eeppos kaukaisen tulevaisuuden poliittisista skismoista jättiläismatojen asuttamalla mausteplaneetalla ei tuntunut hetkeäkään hitaalta, tylsältä tai itsetärkeältä, ja odotan innolla miten kauan Villeneuven annettaan tehdä Dyyni- elokuvia ja miten outoihin sfääreihin hän uskaltaa ne viedä.

2. The Green Knight (O: David Lowery) - The Green Knightin olisi pitänyt olla samanlainen menestys kuin Dune tai No Way Home. The Green Knight on upean uniikki fantasiaelokuva joka pohjustaa vanhoihin Arthurilaisiin myytteihin, pyhimystarinoihin ja pakanallisiin uskomuksiin. Nuoren ritari Gawainin (Dev Patel) matka on pitkä ja täynnä vaaroja, mutta suurin vaara Gawainille on hänen sisällään. En malta nähdä, mitä Lowery tekee seuraavaksi. 

1. West Side Story (O: Steven Spielberg) - Vuoden paras elokuva tulee yhdeltä parhaimmista elokuvaohjaajista kautta aikojen. Spielbergin West Side Story on melkein vaivattoman oloinen mestariteos, joka pistää kaikki musikaalit viimeiseltä 20 vuodelta häpeään. Klassikkomusikaali nuorten kielletystä suhteesta 50-luvun New Yorkissa on ajaton tarina, joka sopii hyvin yhteen Spielbergin viime vuosien Capra-henkiseen tuotantoon. Musiikki on kaunista, näyttelijät loistavia, tanssi ja lavastus ja kuvaus - kaikki soljuu yhteen uskomattoman kauniiksi kokonaisuudeksi. 

Top 5 Sarjakuvat:

5. Kill Six Billion Demons - Book 5: Breaker of Infinities (Tom Parkinson-Morgan) - Tällä kertaa verkkosarjakuva pääsi viiden vuoden parhaimman sarjakuvan joukkoon, ja tämä on hieman huijausta kun tuo tarina on vielä keskeneräinenkin. Breaker of Infinities -kirja on kuitenkin ollut yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista, Parkinson-Morganin viedessä Allisonin tarinaa yhä dramaattisempiin sfääreihin ja käsitellen samalla isoja teemoja värikkäiden hahmojensa kautta. 

4. Huojuva Torni (Tessa Astre, Aapo Kukko, Niko-Petter Niva) - Kotimainen Huojuva Torni oli aikamoinen yllätys, sillä menin teokseen käytännössä sokkona sisään. Tarina oululaisista punkkareista kahdella eri vuosikymmenellä oli hyvin ajankohtainen, ja samalla se käsitteli trans-teemoja mielenkiintoisella tavalla. Samalla se oli myös harvinen näytelmään perustuva kotimainen sarjakuva, ja adaptaatio sarjismuotoon oli hyvin onnistunut. 

3. Die 4: Bleed (Kieron Gillen, Stephanie Hans ) - Yksi parhaimmista jatkuvista Imagen sarjakuvista sai päätöksensä tänä vuonna, ja Die loppui juuri niin hyvin kuin se alkoikin. Fantasiaroolipeliin jumittuneet traumatisoituneet aikuiset koittavat löytää tiensä ulos pelimaailman syvyyksistä, ja samalla peli tekee sen mitä parhaimmat pelit tekevät: paljastavat jotain uutta pelaajista. Die on ollu yhtä iloa lukea, ja tulen palaamaan näiden pariin tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan. 

2. Dropsie Avenue - Katu Bronxissa (Will Eisner) - Onko huijausta laittaa monta kymmentä vuotta vanha sarjakuva vuoden parhaimmaksi? Ei, jos se on julkaistu tänä vuonna suomeksi! Dropsie Avenue on upea teos, joka kertoo Bronxissa sijaitsevan kadun elämästä lähemmäksi vuosisadan verran, miten elämä on muuttunut ihmisten mukana. Dropsie Avenue on ehdottomasti vuoden parhaimpia lukukokemuksia, joka oli Joulukuuhun asti suosikkini vuoden julkaisuista. 

1. Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa (Derf Backderf) - Tämä teos iski kuin sata volttia. Derf Backderfin (Ystäväni Dahmer) toinen mestariteos kertoo Kent Staten verilöylyyn johtaneista tapahtumista yksityiskohtaisesti, huolellisesti ja tahdikkaasti, lopputuloksen ollessa vuoden vaikuttavin lukukokemus. Kent State - Neljä kuollutta Ohiossa ajaton tarina kansalaisoikeuksista, valtion väkivallasta ja mielipiteiden jakamasta kansasta. 

Top 5 TV-Sarjat

5. Häräntappoase - Anna-Leena Härkösen klassikoromaanin uusintaversio oli kesällä hieno yllätys, jonka katsoin yhdeltä istumalta, lopettaen katsomisen vasta yömyöhään. Petra Lumioksan ohjaama ja Oskari Sipolan ja Oona Haapaniemen käsikirjoittama sarja muutti protagonistin sukupuolen, ja samalla koko tarinan kontekstia ja lopputuloksena oli kaunis ja moderni queer -romanssi kotimaisissa maisemissa. 

4. WandaVision - Tänä vuonna on DisneyPlus -suoratoistokanavalla tullut neljä uutta MCU- tv-sarjaa, ja niiden taso on ollut kovin vaihteleva. Putki alkoi kuitenkin oikein vahvasti WandaVisionilla, joka on yhä suosikkini noista sarjoista; outo, hauska, ahdistava ja surullinen sarja Wanda Maximoffin (Elizabeth Olsen) yrityksestä pärjätä yksin traumojensa kanssa. Tämä on juuri sellaista tarinankerrontaa, jota haluaisin nähdä enemmän MCU:lta tulevaisuudessa. 

3. Dopesick - Vuoden paras pahanmielen sarja. Dopesick kertoo Yhdysvaltojen opiaattikriisistä 2000-luvun alussa monesta eri näkökulmasta: Purdue Pharma- lääkefirman johtoportaan häikäilemätön ahneus, Appalakeilla sijaitsevan kaivoskylän lääkäri Finnixin (Michael Keaton) tietämättömästä osuudesta vaarallisen lääkkeen jakelussa, lääkeviraston agentti Bridgetin (Rosario Dawson) yrityksestä saada Purdueta kiinni valehtelusta ja kahden osavaltionsyyttäjän hiljaisesta työstä oikeusjutun rakentamisessa lääkefirmoja vastaan. Dopesick on ahdistava, turhauttava ja surullinen juuri parhaimmalla tavalla, ja vaikka aihe onkin todella raskas, suosittelen sen katsomista kaikille.    

2. The Witcher (Kausi 2) - Parasta fantasahömppää! The Witcher on yhtä iloa, ja sarjan pariin palaaminen kahden vuoden odottamisen jälkeen oli sen arvoista. Geralt Rivialaisen (Henry "nörttikunkku" Cavill) seikkailut siirtyivät uusiin muotteihin, uusia hahmoja tuli tähän suureen konfliktiin mukaan ja uusia puolia paljastui vanhoista hahmoista. Toivottavasti kolmatta kautta ei tarvitse odottaa yhtä kauaa!

1. Ted Lasso (Kausi 2) - Ted Lasso oli minulle tänä kesänä suuri lohtusarja, ja se on noin muutenkin yksi parhaiten toteutetuista televisiosarjoista joita olen nähnyt vuosiin. Ted Lasso on antiteesi toksiselle maskuliinisuudelle, Jason Sudeikisin optimistisen Lasson ollessa omanlaisensa paragon-sankari englantilaisen jalkapallokulttuurin myrkyttämille nuorukaisille. Samalla se käsittelee kuitenkin myös Lasson omia ongelmia, traumoja ja miten pelkkä hymy ja hyvä asenne ei todellakaan riitä auttamaan kaikkia. Toinen kausi nosti panoksia, oli kunnianhimoisempi ja rohkeampi ja kaikin puolin parastas televisiota tältä vuodelta.  

Paras häppening

Vaikka kävin tänä vuonna tapahtumissa jotka teknisesti sopisivat tähän paremmin, on siistein juttu jossa olin mukana tänä vuonna Trans Ry:n valokuvaprojekti Trans Saints, johon osallistuin mallin roolissa. Tämä oli upea kokemus, oli hienoa päästä käyttämään luovuutta uudella tavalla oman ikonografian suunnittelussa ja lopputulos mielestäni puhuu puolestaan: 

Siinäpä se. En nähnyt puoliakaan niistä elokuvista teatterissa jotka olisin halunnut, en lukenut niin paljoa uusia sarjakuvia kuin toivoin ja katsoin enemmän televisiota kuin ehkä koskaan ennen. Ensi vuonna on vuorossa Suomi-Rivendell-Asgardin 10. juhlavuosi, ja joitain ideoita on jo tätä varten olemassa. Tarkoitus olisi palata vanhojen tekstien pariin ja kirjoittaa osa niistä uusiksi, katsoa miten mielipiteeni ovat muuttuneet ja inspiroitua niistä kirjoittamaan uusia tekstejä. Käyn vuoden mittaan jokaisen blogin vuoden lävitse, valiten aina jonkun tekstin käsiteltäväksi ja viralliset syntymäpäivät ovat vuoden kuluttua 17.12.2022, ja sitä varten pitää keksiä jotain hauskaa. 

Hyvää uutta vuotta 2022. Olkoot se parempi kuin edellinen. Ennen kaikkea, pysykää turvassa, olkaa kilttejä itsellenne ja toisille. Palataan asiaan Tammikuussa. 

Aasa T