lauantai 5. maaliskuuta 2016

Batman v Superman: Elokuvat, Ystävyys ja Ongelmat

Alle kuukauden päästä ensimmäisen kerran ikinä Batman ja Teräsmies kohtaavat valkokankaalla. Batman v Superman: Dawn of Justice on toinen osa DC:n ikiomassa jaetussa elokuvauniversumissa, kiistanalaisen Man of Steelin ollessa ensimmäinen osa. Monet sarjisfanit olivat tästä elokuvasta hyvin innoissaan, sillä kuten alussa sanoinkin- tämä on ensimmäinen kerta kun kaksi maailman tunnetuinta supersankaria on yhteisessä elokuvassa. Teräsmies on toivon ja totuuden perikuva, värikäs ja positiivinen hahmo. Batman on synkempi hahmo, joka edustaa oikeutta ja kostoa rikollisuutta ja kaaosta vastaan. Eroistaan huolimatta Teräsmies ja Batman ovat molemmat sankareita, jotka seisovat oikeuden ja hyvyyden puolella, ovat Oikeuden Puolustajien pääjäsenet vuosien ajan ja jonka ystävyys on sarjakuvissa murtumaton ja vahva.



Miksi he sitten tappelevat? Miksi nämä kaksi maailman suosituinta ja tunnetuinta sankaria ottavat kehässä mittaa toisistaan niinkin paljon että koko elokuva on nimetty sen mukaan?  Onhan supersankarit tapelleet aikaisemminkin keskenään, mutta ne ovat olleet nopeita ja pieniä osia elokuvassa, ei koko elokuvan kantava teema. Tällä kertaa käsittelemme näiden kahden hahmon suhdetta, miksi heidän ensimmäinen elokuvansa on kaksintaistelu kahden sankarin välillä ja mitenkä Batmania ja Teräsmiestä on käsitelty tähän mennessä elokuvissa.

Donner ja Burton

Kun puhutaan supersankarielokuvista, yleensä ensimmäisenä mainitaan Richard Donnerin 1978 ohjaama Superman, sillä juuri se on omalta osaltaan aloittanut supersankarielokuvien aikakauden. Tätä ennen oli toki ollut joitain supersankarielokuvia, mutta ne olivat mustavalkoisia sarjafilmejä elokuvien alkuajoilta. Donner teki elokuvassaan jotain mikä ei aikaisemmin ollut mahdollista: Hän onnistui vakuuttamaan katsojat ja kriitikot siitä, että "mies voi lentää" kuten elokuvaa mainostettiin. Tämä ei tarkoita pelkästään erikoisefektiä jolla Teräsmiehen lentäminen saatin (aikanaan) näyttämään realistiselta ja ennen näkemättömältä, vaan myöskin Christopher Reeveä Teräsmiehen roolissa. Reeve oli täydellinen roolissa. Hän onnistui muodonmuutoksessa nöyrästä ja hiljaisesta Clark Kentistä uljaaksi Teräsmieheksi vain muuttamalla ryhtiään ja puhetyyliään hetkessä. Reeve sai yleisön uskomaan että Teräsmies on olemassa. Lainatakseni ohjaaja Donneria:
"He wasn't there to be actor. He was Superman." Reeve otti roolin tosissaan ja todisti että todellinen näyttelijälahjakkuus voi esiintyä supersankari-tieteiselokuvassa ja ihmiset tulevat rakastavat häntä siinä roolissa ja elokuvassa. Hän on syy miksi näyttelijät kuten Michael Keaton, Robert Downey Jr ja Christian Bale ovat luoneet uran supersankarin roolissa. Superman asetti perusasetelman monille tuleville supersankarielokuville: Hahmon syntytarina, esittele pahis ja ensimmäinen konflikti. Supermanin yleinen asetelma oli toivokas ja lämmin, ja sen uhat tuntuivat oikeilta ja pelottavilta- tässä tapauksessa Lex Luthorin (Gene Hackman) tavoite oli tuhota koko USA:n länsi-rannikko rahan vuoksi. Donnerin ensimmäinen ja ainoa kokonaan hänen tekemänsä Superman on yhä lämpimästi muisteltu klassikko. Miksi sanoin "kokonaan ohjaama?" Koska Superman II ei ole 100% hänen luomuksensa. Donner ajautui ongelmiin tuottaja Ilya Salkindin kanssa, sillä (kuulemma) Donner halusi pitää Supermanin enemmän vakavana ja aitona kun taas Salkind halusi enemmän campimmän ja iloisen elokuvan. Loppujen lopuksi Donner erotettiin ja elokuvan lopun ohjasi Richard Lester- mies joka ei ollut kuunaan lukenut yhtään Teräsmies-sarjista. Tästä huolimatta Superman II on mielestäni hyvä elokuva, joskin ei ensimmäisen veroinen tunnelmassa ja puhtaassa "Teräsmiehisyydessään"" vaikkakin Terrence Stampin Kenraali Zod on suosikkejani elokuvien superkonnien joukossa ja on ikuistanut itsensä popkulttuuriin kolmella sanalla: Kneel Before Zod. Valitettavasti Superman II jäi viimeiseksi Donnerin ja hänen väkensä elokuvaksi, ja sitä seuranneet Superman III ja Superman IV: Quest for Peace ovat aivan liian camppeja, naurettavan kevyitä ja edustavat aikalailla kaikkea mikä supersankarielokuvissa voi tehdä väärin. Mutta kaksi ensimmäistä Donnerin ja Reeven Teräsmies-elokuvaa ovat edelleen ajan hampaan kestäviä Amerikkalaisia elokuvaklassikoita. 



Jos Superman aloitti supersankarielokuvien aikakauden, Burtonin Batman-elokuvat muokkasivat niiden ja monien muiden elokuvien ulkonäköä pitkään.

1986 Tim Burton nimitettiin ohjaajaksi tulevaan Batman-elokuvaan, joka kuitenkaan ei saanut varmistusta ennen kuin Burton todisti kyntensä ohjaajana Beetlejuice-elokuvan muodossa. Mielenkiintoisesti Beetlejuice osoittautui tärkeäksi Batmanin kannalta, sillä sieltä saatiin tähti elokuvaan joka oli käynyt pitkän listan näyttelijöitä nimikkorooliin: Michael Keaton. Nykypäivänä Keatonia pidetään yhä parhaimpana Batmanina mitä elokuvissa on nähty, mutta näin ei ajateltu vielä 1988. Michael Keaton oli kuitenkin koomikko, ei vakava näyttelijä Bruce Waynen rooliin. Mutta kuten kaikki jotka ovat nähneet elokuvan Batman (1989) tietävät että Keaton oli kuin luotu tähän rooliin. Batman oli synkkä, goottilainen elokuva täynnä mahtavia ja ikonisia kohtauksia ja Jack Nicholson Jokerina oli automaattinen onnistuminen. Jos Christopher Nolanin elokuvissa katsoja tiesi aikalailla kaiken Bruce Waynesta ja ei mitään Jokerista, täällä asia oli toisinpäin. Jokerin tausta ja aika ennen hulluutta esitellään, mutta Bruce Waynen elämästä vanhempien kuoleman ja Batman-uran väliltä emme tiedä mitään. Päähenkilö ja hänen motiivinsa ovat katsojille mysteeri, ja tämän takia hän on paljon kiehtovampi. Hahmon seuraaminen on kuin arvoituksen ratkaisua samaan aikaan. Tim Burton tunnettaan hyvin omanlaisesta tyylistään, ja vaikka sen elementit ovat näkyvissä on Batman kaikista Burtonin elokuvista hillityin ulkonäöltään. Se voitti Oscarin lavastuksestaan ja ansaitusti, sillä Gotham City on samaan aikaan asuttu, elävä kaupunki mutta myöskin sarjakuvista tutun oloinen art deco-rakennuksineen ja sumuisine katuineen. Paljon enemmän Burton-henkinen elokuva oli 1992 ilmestynyt jatko-osa Batman Returns. Goottilaiset aspektit ja Burtonmaiset elementit nostivat päätään Burtonin toimiessa myös tuottajana tällä kertaa. Sen päävihollinen ei ole enään pelkästään hullu rikollinen, vaan hullu, hylätty yhteiskunnan hylkiö ja rikollinen. Pingviinillä on enemmän yhteistä Saksikäsi-Edwardin kanssa kuin Jokerin kanssa hänen ollessa syntyjään oudon näköinen ja tämän muovatessa hänen olemassaoloaan. Max Schreck ja Selina Kyle ovat myöskin hyvin Burtonmaisia hahmoja, oli kyse sitten ulkonäöstä tai motiiveista ja luonteesta. Batman Returns oli mielenkiintoinen yhdistelmä synkempää suuntaa ja kevyempää. Vitsejä on paljon enemmän kaikilta hahmoilta, sen musiikki ja ulkonäkö heijastavat Beetlejuicessa nähtyä ja kuultua "Tim Burton" teemaa, mutta samaan aikaan se on paljon seksuaalisempi, sen varjot ovat vielä synkempiä ja syvempiä ja Pingviinin tavoite on lasten tappaminen. Ei siis liene ihmekkään että katsojat eivät ihan tienneet mitä ajatella tästä elokuvasta. Itse pidän sitä jopa parempana kuin edeltäjäänsä koska nautin Danny DeViton Pingviinistä paljon ja sen synkän humoristinen ilmapiiri on mieleeni. Mutta kuten Teräsmies-elokuvien kanssa kävi vuosikymmen aikaisemmin, mies joka mahdollisti menestyksen, tässä tapauksessa Burton ja Keaton, kävelivät ulos elokuvasarjasta ja työ jätettiin vähäisemmille miehille. Burton oli mukana tuottamassa Batman Foreveria mutta sen ohjaaja Joel Schumacher toi paljon omaa näkemystään elokuvaan. Batman Foreveria seurasi surullisen kuuluisa Batman & Robin, ja yhdessä nämä kaksi pistivät tämänkin supersankarisarjan jäihin.



Nolan ja Znyder

Lähes kymmenen vuotta Batman & Robinin jälkeen ensi-iltansa sai Batman Begins (2005), ja Batman-elokuvat saivat nähdä uuden päivänvalon. Ohjaaja Christopher Nolan ja käsikirjoittaja David S. Goyerilla oli iso työ edessään: Heidän piti tuoda elokuvasarja joka oli teknisesti kuollut takaisin ja saada sekä sarjakuvafanit että kasuaali leffayleisö teattereihin katsomaan Batmania. Ja he onnistuivat tässä, sillä he, kuten Donner aikoinaan, saivat ajatuksen Batmanista, Jokerista ja muista tuntumaan aidolta ja mahdolliselta. Batman Begins esittelee osa osalta mitenkä Batmanin puku rakennettaan, mitenkä hän sai koulutksena, mitenkä hänen aseensa ja työkalunsa toimivat- näin luotiin pohja realistiselle supersankarille. Antagonisti ei ollut rahanahne bisnespamppu tai sarjakuvien klassinen superrikollinen. Antagonisti oli juuri sellainen minkä 9/11 jälkeinen yleisö ottaisi tosissaan: terroristi. R'as Al Ghul ja Varjojen Liiga on ulkomainen uhka, jotka soluttautujien ja kemiallisten aseiden avulla aikovat tuhota "länsimaisen sivistyksen ja korruption" merkin- Gotham Cityn, maan suurimman kaupungin (vink vink.) Näin elokuvan uhka tuntuu aidolta ja Batmanin pelastaessa päivän tuntuu voitto sitäkin suuremmalta. Batman Begins sai jatkoa, mutta tällä kertaa lähes kukaan ei ollut eri mieltä laadusta: Dark Knight (2008) on yhä yksiä supersankariviihteen merkkiteoksia, ja tähän päivään mennessä ainoa josta näyttelijä on saanut Oscar-palkinnon. Dark Knightissa tarina on paljon henkilökohtaisempi ja persoonallisempi- se on tarina korruptiosta ja lankeamisesta. Heath Ledgerin Jokerista tuli hetkessä pop-kulttuurin ikoni, ja hän onkin moottori mikä pitää elokuvan elossa. Jokeri, kuten edellisen elokuvan antagonistit, edustaa taas terrorismia joskin eri näkökulmasta. Jokeri on anarkia ja urbaani terrorismi yhdessä paketissa. Me emme tiedä mistä hän tuli ja hänen motiivinsa vaihtelee elokuvan aikana Batmanin tappamisesta Gothamin rikollisten surmaamiseen ja lopulta koko kaupungin ajamiseen anarkiaan ja hulluuteen. Tärisevät videot muistuttavat terroristien videoita ja tuovat pelottavaa realismia Jokerin tekoihin. Mutta mielestäni Harveyn korruptio ja ajautuminen hulluuteen Jokerin tähden on elokuvan toinen voimakkain virranlähde. Harvey esitellään varhain vankkana ja puhtaana yleisenä syyttäjänä, joka ei murru paineen alla. Hän on älykäs, korkean moraalin mies joka tosin omaa synkän puolen joka stressin myötä nousee pintaan. Ja kun Jokeri lopulta ajaa tämän miehen järjiltään ja sitten uhkaa tehdä saman koko kaupungille, on Jokerin uhkaus paljon voimakkaampi. Paras meistä on langennut, seuraammeko me perässä? Onko meillä toivoa? Tämä on voimakas tapa kertoa tarinaa ja tehdä antagonistista paljon uhkaavampi. Elokuvasarja sai päätöksensä Dark Knight Risesin muodossa 2012. Dark Knight Rises jatkoi samalla tiellä kuin muut Nolanin ja Goyerin elokuvat- terroristeja ja nykyaikaisia uhkia joita vastaan Batmanin täytyy löytää uusi keino taistella. Tällä kertaa palataan jonkin verran takaisin kahteen aikaisempaan Batman-elokuvaan. Bane ja hänen joukkonsa ovat ulkomailta tuleva uhka, mutta heidän tapansa taistella on paljon nykyaikaisempi ja sulavampi (ainakin aluksi) kuin R'as Al Ghulin tapa. He iskevät pörssiin ja soluttautuvat kaupungin insfraktuuriin liittoutuneen bisnesmiehen avulla. Tähän yhdistetään myöhemmin Varjojen Liigan tavoite tuhota Gotham pommilla joka ei ole ihan niin ovela tai originaali idea. Ja kun Bane, paljon mainostettu ja rakennettu pääpahis on vain alainen paljon vähemmän tyylikkäälle ja tyhjästä tulleelle Talia al Ghulille ei vastaanotto ollut läheskään yhtä hyvä kuin edellisillä leffoilla. Kaikesta huolimatta Nolanin  Batman-trilogia on kokonaisuutena onnistunut nykyaikaistettu versio Batmanista ja se on vaikuttanut muihin genrensä elokuviin voimakkaasti ja ne ovat vaikuttaneet Batmanin kehitykseen hahmona paljon.


Begins. Falls. Rises.

Ennen kuin voin alkaa puhua Zack Snyderin urasta Teräsmiehen parissa, on minun huomioitava Superman Returns. 2006 ilmestynyt Bryan Singerin (tyyppi X-Men leffojen takaa) ohjasi Superman Returns-elokuvan, joka miestä itseään lainaten oli "homage-jatko-osa" Donnerin elokuville. Superman Returns oli hatunnosto vanhoille Teräsmies-elokuville ja käytti niiden jatkumoa omanaan. Superman Returns sai lämpimän vastaanoton, mutta sen tuotannon hinnan ja keskiarvoisten lipputulojen takia jatkoa Superman Returns ei koskaan saanut. Superman Returns on teknisesti osa Donnerin aloittamaa elokuvasarjaa, mutta on sitemmin jäänyt unohduksiin kahden elokuvasarjan väliin.

Christopher Nolanin Batman-elokuvien menestyksen innoittamina halusi Warner Bros. Pictures saada Nolanin ja Goyerin hoitamaan muitakin DC-elokuvia nykyaikaiseen kuntoon. Nolania ei kuitenkaan ohjaaminen napannut, ja hän tyytyi tuottamaan elokuvan. Ohjaajan pallille nousi Zack Snyder, mies joka tunnettiin hyvin tyylitellyistä sarjakuva-leffoistaan kuten 300 ja Watchmen sekä Dawn of the Dead-uudelleenfilmatisoinnista. Snyder toi mukanaan oman haaleanvärisen kuvausmaailmansa. Man of Steel oli suurmenestys. Se oli vuoden katsotuimpia elokuvia ja takasi näin varman jatko-osan. Teräsmies oltiin tuotu nykyaikaan, lähestyen ideaa muukalaisesta joka adoptoitiin realistisesta ja vähemmän idealistisesta näkökulmasta. Teräsmiehen taistelut Kenraali Zodin ja tämän armeijan kanssa oli upean näköistä ja se teki selväksi kuinka vahva Teräsmies oikeasti on ja minkälaista tuhoa kahden Kryptonilaisen taistelu voi jättää jälkeensä. Henry Cavill on syntynyt Teräsmiehen rooliin seistessään ylväänä puvussaan tankkien ja armeijoiden keskellä. Mutta elokuvan ison ongelman voi juontaa yhteen asiaan. Henry Cavill oli hyvä Teräsmies, mutta hän ei hoitanut rooliaan Clark Kenttinä läheskään yhtä hyvin. Clark Kent tekee Teräsmiehestä mielenkiintoisen hahmon, ja jos Clark Kent-puoli ei toimi katoaa hahmolta sielu. Eivätkä muutkaan hahmot päässeet kovin pitkälle hahmokehityksen saralla. Man of Steel oli enemmän kiinnostunut puhumaan Teräsmiehestä kuin esittämään sitä. Ja vaikka kahden Kryptonilaisen yhteenotto oltiin tehty vakuuttavasti, ei Metropoliksen muuttaminen "nollapisteeksi" ollut välttämättä tapa tehdä se. On vaikea olla näkemättä 9/11-vaikutuksia suurten rakennusten murtuessa Kryptonilaisen avaruusaluksen räjähtäessä niitä vasten ja tuhkan ja tomun peittämien ihmisten kaivautuessa esiin rakennusten alta. Man of Steel jakaa jokseenkin paljon mielipiteitä yhä tähän päivään asti ja nyt kun Nolan on jättänyt tuottajan penkin taaksensa ja tulevat Teräsmies-elokuvat nojaavat Znyderiin ja Goyeriin on ihmisten huolenaiheet Teräsmiehen ja DC:n suhteen aitoja.



Ja nyt, 38 vuotta ensimmäisestä Terämies-elokuvasta ja 27 vuotta Burtonin Batman-elokuvista, 2016 Teräsmies ja Batman kohtaavat ensimmäisen kerran elokuvissa.

Kahden sankarin ystävyys

Batman ja Teräsmies ovat yksiä maailman vanhimpia supersankareita, molempien debutoidessa jo ennen II maailmansotaa. Ensimmäisen kerran he tapasivat 1941 All-Star Comicsin numerossa #7 yhdessä Salaman kanssa, jolloin he lahjoittivat hyväntekeväisyyteen rahaa. Mutta tämä oli yhden ruudun yhteinen esiitnyminen. Virallinen Teräsmiehen ja Batmanin ensiesiintyminen yhdessä oli 11 vuotta myöhemmin Superman-lehden numerossa #76, jossa he törmäävät yrittäessään pelastaa vitaonta rikoksen uhria yhdessä. He viettävät aikaa yhdessä myös siviilissä tajuamatta toistensa todellista identiteettiä kunnes kutsu toimintaan kuuluu taas, ja pikainen vaatteiden vaihto on paikallaan.

Tämän haluan nähdä elokuvassa!


Yleisesti Teräsmiehen ja Batmanin ystävyys ei aina ole ollut täysin nuhteetonta, mutta kaikesta huolimatta Batman ja Teräsmies eivät ole vain ystäviä. He ovattoinen toisensa parhaat kaverit. Heidän välillään on loputon kunnioitus toisiaan kohtaan, ja vaikka he eivät aina näe asiaa samalla lailla tai eivät ole yhtä mieltä, heidän välillään oleva luottamus ja rakkaus on vahva. Batman on sanonut että hän toivoisi joskus olevansa yhtä hyvä ja puhdas kuin Teräsmies, mutta Gotham ja hänen omat valintasa eivät anna hänelle mahdollisuutta siihen. Batman on usein toiminut Teräsmiehen apuna taktisena neuvonantajana ja on auttanut tätä kun tarvitaan hieman erilaisia metodeja, ja Teräsmies toimii usein Batmanin moraalisena kompassina. Kun Jokeri surmasi Jason Toddin, oli Batman valmis tappamaan Jokerin mutta Teräsmiehen onnistui hillitä Batmania ja puhui tälle järkeä. Tuomiopäivän tappaessa Teräsmiehen, piti Batman itseään syyllisenä sillä hän oli jättänyt Oikeuden Puolustajat taaksensa ja näin heikentänyt sitä. Kun Darkseid surmasi Batmanin, kantoi Teräsmies hänen ruumiinsa tämän valtaistuinsalista ja hänen raivonsa oli vailla vertaa. He ovat ystäviä vailla vertaa.

No miksi he sitten tappelevat? Miksi niin usein nämä kaksi ikonia ovat vastakkaisilla puolilla ja ihmiset väittelevät kuollaksensa miksi toinen voittaa toisen?

Koska Frank Miller kirjoitti Dark Knight Returnsin.


 Puhutaan suoraan: Minä pidän Dark Knight Returnista. Se on fiksu, synkkä ja upean näköinen Batman-tarina joka osaltaan vakiinnutti Yön Ritarin aseman synkkänä sankarina ja tämän maineen periksiantamattomana kavanaamana. Mutta se ei ole täydellinen tarina. On selvää että Frank Miller ei pahemmin perusta Teräsmiehestä. Hän näkee Teräsmiehen vain pelkkänä kilttinä partiopoikana, joka tottelee jokaista auktoriteettiä ja viranomaista ja joka ei tiedä mitään "oikeasta maailmasta" ja ei ole "Mies". Millerille Teräsmies on kyvytön idiootti ja vertauskuva sokealle valtiovallalle ja totalitarismille. Ja kun Miller teki jatkoa tarinalleen surkuhupaisassa Dark Knight Strikes Backissa, nämä elementit nostettiin kattoon. Teräsmies oli Lex Luthorin ja Brainiacin kiristämä orja, joka huolehtii siitä että muut supersankarit eivät tee mitään. Kuka on voisi vastustaa häntä, kuka voisikaan olla niin fiksu ja aina oikeassa ja "puhdas sankari" päinvastoin kuin Teris? No Batman tietysti. Frank Miller jatkoi tätä teemaa vielä pahemmassa All-Star Batman & Robinissa jossa "Batman" (käytän heittomerkkejä, sillä tarinan nimikkohahmo on juuri ja juuri tunnistettavissa Batmaniksi) jossa Teräsmies ja Vihreä Lyhty esitetään tyhminä, näkemyksettöminä valtiovaltojen kumartelijoina ja kuinka heidän olisi vain parempi totella Batmania ja kuinka paljon parempi Batman olisi Vihreänä Lyhtynä ja plää plää plää. Millerin inho Teräsmiestä kohtaa on sitemmin levinnyt, ja nämä kaksi sankaria ovat ottaneet yhteen juurikin tämän inspiroimana. Ja Batman v Superman: Dawn of Justice ottaa suoraa vaikutteensa Milleriltä.



Välihuomio: Aina kun tästä taistelusta puhutaan, nousee esiin kysymys: Mitä mahdollisuuksia Batmanilla muka on Teräsmiestä vastaan? Teräsmies on teknisesti sanoen jumala. Hän lentää äänen nopeudella, hänen nahkaansa ei läpäise mikään, hänen katseensa on tulta, henkäyksensä arktinen myrsky ja hän murskaa vuoria käsillään. Batman on ihminen, jolla on paljon hienoja leluja ja on kamppailulajien mestari. Voittajan pitäisi olla ilmiselvä.Vaikka Miller usein tekeekin Batmanista liiankin taitavan, täytyy Batmanille kuitenkin antaa tämä: hän on hyvin älykäs ja taktinen nero. Paljon paremmassa Batman-tarinassa, Jeph Loebin ja Jim Leen Hushissa, Batman käyttää ympäristöä ja kryptoniitti-sormustaan huumattua Teräsmiestä vastaan. Kuten Batman itse sanoi: "Superman is the best at what he does. Not the best at what I do." Vaikka Teris olisi kuinka huumattu, sisimmissään hän on hyvä, kiltti mies Smallvillestä. Hän ei halua satuttaa saatikka sitten tappaa ketään. Batman on kovemman elmänä kasvatti, ja on valmis satuttamaan ja tekemään uhrauksia saavuttaakseen oikeuden ja tavoitteensa. Sisimmissään Batman ei ole kovin hyvä mies.Ja kun nämä kaksi kohtaavat näiden vuosien aikaina hioutuneiden sääntöjen vallitessa, on kaikki mahdollista.



Batman v Superman: Oikeuden Aamunkoi

 

Mihinkä tämä kaikki sitten johtaa? Batman v Superman: Dawn of Justicen koko perusta on alusta lähtien ollut näiden kahden ikonin kohtaaminen ja välienselvittely. Trailerit ovat kertoneet meille paljon kiistan syistä: Bruce Wayne ei näe Teräsmiestä sankarina tämän pelastettua maailman Zodilta, vaan vaarallisena muukalaisena joka tuhosi ison osan Metropolista ja jonka takia ihmisiä on kuollut. Ja hän kokee tämän pysäyttämisen velvollisuutenaan. Teräsmies taasen näkee uudelleen kuvioihin mukaan tulleen Batmanin vaarallisena omankäden oikeuden jakajana joka polkee ihmisoikeuksia jalkoihinsa ja toimii virkavaltaa vastaan. He eivät tunne toisiaan eivätkä siis ymmärrä toisiaan. Tämä ei ole pohjana elokuvalle huono, päinvastoin: molemmat nostavat hyviä pointteja toisiaan vastaan, molemmilla on hyvä motivaatio toimia toisiaan vastaan ja heidän näkemyksensä eivät eroa niin paljoa etteivätkö he voisi löytää yhteistä säveltä ja toimia yhdessä isompaa uhkaa vastaan. Mikä ihmisiä sitten hiertää tässä kuviossa? Miksi innostus ei ole ollut niin isoa ja universaalia kuin voisi luulla? Mikä ei toimi?

u mad bro?

Otetaan vertailukohdaksi toinen tänä keväänä ilmestyvä supersankarien keskinäisestä konfliktista juonensa ottava elokuva: Captain America: Civil War. Tässä kiista Rautamiehen ja Kapteeni Amerikan välillä nousee myöskin näkemyseroista. Rautamies kokee olevansa vastuussa Ultronin aiheuttamista katastrofeista ja on yhteistyössä hallituksen kanssa tehdäkseen Kostajista ja muista sankareista vastuullisia toimijoita eri hallituksille, sen sijaan että nämä toimisivat omin päin ilman mitään vastuuta kenellekkään. Kapteeni Amerikka taasen ei enään luota vallitseviiin järjestyksiin, kiitos Winter Soldierin tapahtumien, ja ei halua poistaa Kostajien itsenäisyyttä. Samalla ongelmia aiheuttaa Talvisotilas, joka on takaa-ajettu rikollinen jonka Kapu haluaa pelastaa ja Rautamies pidättää. Tässäkin on pohjaa hyvälle elokuvalle, molemmilla puolilla on hyvät argumentit (toivon mukaan Rautamiestä ei ajeta sivuraiteille tässä) jotta kiistasta on vaikea löytää yhtä oikeaa puolta ja se pysyy mielenkiintoisena. Mikä tässä on erilaista Batmanin ja Teräsmiehen kiistaan? Miksi tästä elokuvasta ollaan lähes universaalisti innoissaan ja miksi ihmiset ovat nyt jo henkisesti riekaleina nähdessään nämä sankarit eri puolilla?

Koska Civil War on 9. elokuva jossa nämä hahmot ovat. Rautamies ja Kapteeni Amerikka ovat useiden elokuvien aikana luoneet vahvan pohjan hahmoilleen ja suhteilleen toisiinsa ja mitenkä heidän ajatusmaailmansa eroavat. Myös kaikki sivuhahmot ovat olleet esillä jo kauan tai omaavat ainakin yhden elokuvan jossa heidän voimiaan ja luonnettaan on esitelty, poikkeuksena ollessa Musta Pantteri ja cameo-roolissa oleva Hämähäkkimies. Winter Soldier loi pohjan Kapteeni Amerikan ja Talvisotilaan väliselle suhteelle ja Kapun epäuskolle nykyaikaiseen kriisinhallintaan ja valvovaan yhteiskuntaan. Age of Ultronissa Tony ei ainoastaan jättänyt Kostajia, vaan myöskin antoi kuvan Tonyn tarpeesta hoitaa ongelmat ennen kuin ne syntyvät ja tarpeen löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Ystävyyssuhteet, kilpailusuhteet ja epäluottamukset hahmojen välillä on luotu ennen Civil Waria.

"Stop fighting!"


Batman v Supermanin perimmäinen ongelma on siinä että se on toinen elokuva DC:n elokuvasarjassa. Me hädin tuskin tunnemme Teräsmiestä ja Lois Lanea, ja nyt tässä elokuvassa täytyy esitellä seuraavat hahmot ja heidän väliset suhteensa: Batman, Alfred, Lex Luthor, Ihmenainen, Vesimies, Senaattori Finch ja Tuomiopäivä. Ja kun Man of Steelin pohjimmainen ongelma oli hahmoissa ja heidän luonteidensa ja suhteidensa esittelyn puutteessa, kuinka Batman v Superman aikoo tehdä sen nyt ja sen lisäksi esitellä kaikki nämä hahmot. Myös Civil Warin veroinen tunnelataus uupuu. Me välitämme Rautamiehen ja Kapteeni Amerikan taistelusta koska me tiedämme heidän historiansa yhdessä ja minkälaisia he ovat. Batman ei ole saanut vielä omaa elokuvaansa Man of Steelin jatkumossa, ja nyt hänet heitetään taistelemaan juuri ja juuri luonteen omaavaa Teräsmiestä vastaan. Miksi välittäisin samalla tasolla tästä taistelusta kuin välitän Tonyn ja Steven taistelusta? Mikä on Luthorin suhde yhtään kehenkään? Trailerit ovat näyttäneet meille jo että he eivät tule tappelemaan koko aikaa toisiaan vastaan, vaan Ihmenaisen kanssa taistelevat Tuomiopäivää vastaan. Eli he tulevat siis sopimaan kiistansa. Missä on jännite? Missä on syy investoida itsensä heidän taisteluunsa?

Elokuvan nimi on ei ole pelkästään Batman v Superman. se on myöskin Oikeuden Aamunkoi, viitaten DC:n supersankariryhmään Oikeuden Puolustajiin. Batman v Superman ei ole niin kiinnostunut luomaan jännitettä kahden ikonisen sankarin konfliktin välille vaan luomaan pohjan heidän vastaukselleen Marvelin Avengers-elokuvalle eli Justice League-elokuvalle joka on tulossa 2017. Elokuvan tarkoitus on esitellä Batman, Ihmenainen, Kyborgi, Vesimies ja Salama ennen kuin he kohtaavat yhdessä Oikeuden Puolustajina minkä vihollisen käsikirjoittaja Goyer keksiikään heittää heitä vastaan. DC:llä on niin kiire kilpailla Marvelin menestyksen kanssa, että he eivät anna näille hahmoille omia elokuvia ennen yhteistä rymistelyä niin kuin Marvel teki fiksusti aikanaan, vaan luottaa siihen että homma toimii yhden elokuvan perusteella jossa suurin osa näistä hahmoista ei ole kuin pikaisessa cameo-roolissa. Batman v Superman on yhtä aikaa Teräsmiehen toinen elokuva, Batmanin ja Teräsmiehen taistelu, Lex Luthorin ja Teräsmiehen vihollisuuksien synty, Ihmenaisen esitteylelokuva ja pohjustus tulevalle elokuvalle joka vaatii usean uuden hahmon esittelyn. Ongelmat on helppo nähdä.


Thanks for helping with Doomsday bro!

Mutta kaikesta tästä huolimatta..olen hyvin innoissani! Tämä on kahden DC:n suurimman ja mahtavimman sankarin yhteinen elokuva! Kuka ei muka innostuisi nähdessään nämä kaksi titaania vastakkain ottamassa yhteen hyvän toimintaelokuva-ohjaajan huomassa. Ja viidakkorumpu on kertonut Ihmenaisen olevan elokuvan kohokohtia; ilouutinen ottaen huomioon kuinka kauan kolmas osa DC:n triumviria on ollut elokuvakankaalta poissa. Mutta innostukseni ei tarkoita ettenkö voisi lähestyä koko hommaa kriittisestä näkökulmasta ja voisi analysoida koko hommaa elokuvafanin ja sarjislukijan näkökulmasta. Avengers oli aikoinaan aikamoinen uhkapeli: Toimiiko kaikki nämä oman hahmot yhdessä elokuvassa ja voiko se olla viihdyttävä kokemus? Batman v Superman: Dawn of Justice on samanlainen uhkapeli mutta verrattuna Marvelin työhön tämä on kuin pelaisi venäläistä rulettia. On olemassa enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen kuin onnistumiseen, mutta jos uhkapeli on sen arvoista, voi lopputulos kenties olla elokuva jollaista emme ole nähneet aikaisemmin.

Maaliskuun loppu lähestyy.

"Red capes are coming!" 

Atte T



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti