Ultimate Crossover Marvel Movie

Olen huomannut nyt jo jonkin aikaa uudestaan nousseen idean ja toiveen siitä, että Marvel Cinematic Universen menestyksen vuoksi Fox-studiot seuraisi Sonyn esimerkkiä ja jakaisi tai suoraa myisi oikeutensa Marvelin lukuisiin hahmoihin takaisin menestyneelle Marvel Studiosille. Näin saataisiin Ryhmä-X, Ihmeneloset ja loput MCU:hun mukaan, ja näin Wolverine voisi tapella Hulkin kanssa mikä tuntuu olevan yleisin pyyntö tästä puhuessa. Osa vastustaa Foxin Ryhmä-X elokuvia, ia haluaa nähdä rakkaat hahmonsa osaavissa käsissä, ja tähän on helppo samaistua. Itse toivoin ja rukoilen että Ihmenelosten oikeudet myytäisiin takaisin Marvelille ja saisin toivomani loistavan Ihmeneloset-elokuvan. Mutta Ihmenelosilla on takanaan liuta epäonnistuneita projekteja. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Ryhmä-X:än oikeudet pysykööt Foxilla. He ovat tehneet enemmän tai vähemmän hyvää työtä hahmojen kanssa, ja tulevat projektit kuten Legion tv-sarja kuulostavat hyvältä. Suurin ongelma Ryhmä-X:än siirtämisessä MCU:hun on oikeastaan se, että MCU:llä on jo omat "mutanttinsa", epäinhimilliset. Agents of S.H.I.E.L.D:issa esitellyt epäinhimilliset ovat ottaneet mutanttien paikan "evoluution seuraavana asteena" ja monet juonikuviot ja ideat ottavat paljon vaikutteita Ryhmä-X:än ongelmista. Mutta tuntuisi oudolta, että maailmassa jossa Thor, Hulk, Purppuranoita ja Vision ovat julkisia sankareita ja eivät ole julkisen vihan kohteita (ainakaan vielä, paitsi ehkä Hulk). Samaan tapaan kuin sarjakuvissa, on outoa että toisia sankareita kunnioitetaan ja rakastetaan kun taas maailman kymmeniä kertoja pelastaneita Ryhmä-X:än mutantteja vihataan ja pelätään. Tämän vihan, pelon ja epäluottamuksen ja sen mitä se edustaa poisottaminen veisi pois yhden Ryhmä-X:än tärkeimmistä elementeistä. Fox pitäkööt mutanttinsa, MCU hoitakoon omat hommansa.

Mutta jos universumit halutaan välttämättä yhdistää, edes hetkeksi, on minulla pyyntö:

Tehkää elokuva-adaptaatio Marvel 1985-sarjiksesta.

Ne teistä jotka ovat seuranneet minua alusta lähtien muistavat arvosteluni tästä kyseisestä sarjiksesta, mutta siitä on aikaa joten esittelenpä sitä uudestaan. Mark Millerin kynäilemä ja Tommy Lee Edwardsin kuvittama Marvel 1985 on Marvelin (duh) julkaisema graafinen novelli, joka ei varsinaisesti tapahdu missään Marvelin monista eri jatkumoista, vaan se tapahtuu meidän maailmassamme, jossa hahmot kuten Hämähäkkimies tai Kapteeni Amerikka ovat vain sarjakuvahahmoja. Toby Goodman on nuori lapsi hajonneesta perheestä. Hänen isältään Jerryltä Toby on omaksunut rakkauden Marvelin sarjakuviin. Toby on avioeronneiden vanhempiensa, koulun ja mahdollisen muuton välillä hajallaan, ja hän upottautuu sarjakuviin...kunnes sarjakuvat tulevat maan päälle. Näkikö hän Punakallon ikkunassa? Oliko uutisten pukuhörhö Korppikotka? Kun hän menee metsässä olevalle talolle tutkimaan asiaa, tajuaa Toby että jostain syystä Marvelin superkonnat ovat ilmestyneet hänen kotikonnuilleen: Hulk, Juggernaut, Myyrämies ja Tohtori Doom monien muiden lisäksi ovat täällä.

Tietenkään kukaan ei aluksi usko häntä, mutta tämä muuttuu pian kuin superkonnat aloittavat kaupungin asukkaiden systemaattisen teurastuksen. Poliisi, armeija ja hänen isänsä ovat voimattomia näiden edessä, mutta Toby tietää ketkä voivat auttaa: supersankarit.

A W E S O M E ! ! !

Mark Millar ei ole kirjoissani mikään kova nimi. Toki hän on kuuluisa ja tehnyt paljon huippusuosittua materiaalia, kuten Kick-Assin, Marvelin Civil Warin, Ylivertaiset ja joukon aika hemmetin hyviä Teräsmies-tarinoita. Mutta mielestäni Civil War ei ole niin hyvä kuin kaikki jaksavat vauhkota, Ylivertaiset on masentava ja kukaan sankareista ei ole miellyttävä hahmo ja Kick-Ass...ei, ei mitään sanottavaa Kick-Assista.  Mutta kuka tahansa voi luoda mestariteoksen, ja mielestäni Marvel 1985 on Millarin paras teos. Se on hatunnosto faneille, pronssi-ajan sarjakuville ja ei ole parodia tai satiiri- se arvostaa sen hahmoja ja lukijoita. Sarjakuvafanit lapsena usein ajattelevat että kuinka hienoa olisi jos tarinat sarjakuvissa olisivat totta ja Ihmeneloset ja Kostajat olisivat olemassa. Idea on sama, mutta siinä on twistinsä: kuinka hirveää olisi jos superrikolliset olisivat aitoja, ja supervahvat tappajat kuten Vihreä Menninkäinen ja Kuvotus olisivat olemassa. Kuinka kauhea olisi lenätävä kyborgi-pää joka voi sanomatta sanaakaan pakottaa ihmiset hukuttamaan itsensä? Mitä voisit tehdä jos suunnaton avaruusolento alkaisi rakentamaan laitetta jolla tuhota koko planeetan?  Edwardsin taide tukee tätä vielä entisestään, ja koko sarjakuva näyttää upealta. Ja kun sankarit tulevat apuun, on upeaa nähdä värikkäät sankarit rivissä seisomassa superrikollisten ja siviilien välissä. Ja sitten on vielä tarinan mielenkiintoinen twisti, jota rakennetaan koko sarjiksen ajan, joka kulminoituu mielenkiintoiseen ja odottamattomaan lopetukseen. Marvel 1985 on hyvä tarina joka kuuluu jokaisen Marvel-fanin lukulistalle.

Lienee aika selvää tuon jälkeen miksi tämä olisi elokuvaversiona hauska idea. Kuvitelkaa: MCU:n Kostajat, Foxin Ryhmä-X:än mutantit ja Ihmeneloset, kaikki samalla ruudulla ilman että täytyy pohtia mitenkä ne saadaan samaan universumiin ja kuinka hahmot reagoivat toisiinsa- kaikki tämä voidaan jättää taakse sillä sankarit eivät ole pääosassa, Toby on. Supersankarit pelastavat päivän, ja näyttävät upealta yhdessä. Tarinaa voi vaikka päivittää, ja sen sijaan että Toby olisi pelkästään sarjisfani voisi hän olla elokuvien fani. Hän on kasvanut Robert Downey Jr:in Rautamiehen, Hugh Jackmanin Wolverinen ja Ian McKellenin Magneton kanssa, ja sen takia apuun haettavat sankarit ovat elokuvaversioita eikä uusia näyttelijöitä tarvitse hakea niin paljoa. Alfred Molinan Tohtori Mustekala repimässä poliisiautoja kappaleiksi, Days of Future Pastin Vartijat lentämässä taivaalla ja James Spaderin Ultron tappamassa ihmisiä liukuhihnatyönä olisi helppo myydä yleisölle sillä nämä hahmot ovat tuttuja kaikille. Tämä vähentäisi hahmogallerian määrää hieman mikä olisi helpompaa suurelle yleisölle ja studioille. Toki olisi hienoa nähdä valkokankaalla vielä näkymättömissä olleita hahmoja kuten Myyrämies tai Monica Rambeau, mutta tämä olisi realistisempi tapa tehdä se. Parhaimmillaan tämä voisi jopa olla studioille testialusta uusille hahmoille ja heidän nykyaikaistetuille versioille. Tämä olisi viihdettä yleisölle ja hyvää markkinointia ja hahmosuunnittelua studioille.

Come, let's talk business.

Idea kaikkien Marvelin sankarien siirtämisestä takaisin MCU:n lipun alle on jotain mitä en itse tue. Tilanne on Ihmenelosia lukuunottamatta hyvä. En todellakaan kaipaa Deadpoolia rikkomaan neljättä seinää minnekkään muualle kuin omaan elokuvaansa, minua ei niinkään innosta idea Wolverinesta taistelemassa Hulkin kanssa tai muutenkaan nähdä mutantteja Kostajien maailmassa. Minun unelmani on nähdä nuori sarjakuvafani kokemassa supersankarien ja superkonnien potentiaaliset mahtavuudet ja kauhut oikeassa, realistisessa ympäristössä jossa nämä menestyselokuvat ovat olleet osa hänen lapsuuttaan ja nykyhetkeään. Marvel 1985 on jotain minkä nostan esille kun haluan puhua omasta rakkaudestani näihin fiktiivisiin hahmoihin ja miksi nuorena rakastuin niihin alunperin. Se on synkkä tarina jossa ketään ei säästellä, mutta sisimmissään se on perhedynamiikkaa, tarina nuoren pojan elämästä tämän perheen hajotessa ja kuinka hänen ainoa lohtunsa on näissä pian-ei-niin fiktiivisissä hahmoissa. Tämä vaatisi hieman enemmän sopimuksia ja voisi maksaa omaisuuksia tehdä, mutta sen lopputulos voisi olla kaikkien toivoma kohtaaminen rakastettujen leffahahmojen kesken, rakkauskirje meille kaikille faneille jotka ostavat lippunsa kolmea viikkoa ennakkoon ja pukeutuvat supersankareiksi ensi-iltaan mennesä uuden elokuvan tullessa ja ennen kaikkea hyvä tarina täynnä suuria sankareita, hirveitä tekoja, ovelaa tarinankerrontaa, miellyttäviä hahmoja ja tapa saada hahmot samaan leffaan ilman että kaikki mitä vuosien aikana on rakennettu elokuvissa ei menisi hukkaan.


Atte T

Ohhoh, tänään onkin syntymäpäiväni. Yay for me! Tässä oma lahjani teille: Suosittelu hyvästä sarjakuvasta jossa on Wolverine ja Deadpool sekä liuta muita hahmoja, hyvää ja eeppistä tarinankerrontaa, hyytävää väkivaltaa ja aikuisia teemoja sekä huumoria. Jos X-Force elokuva halutaan tehdä muunakin kuin jatkovitsinä Deadpoolille, tässä on hyvä pohja sille. Tämänpäiväinen sarjis on parhaimmistoa mitä Ryhmä-X on meille tarjonnut viime vuosien aikana.

Uncanny X-Force (Rick Remender, Jerome Opena)

Wolverine on aina ollut Ryhmä-X:än moraalisesti arveluttavin jäsen. Hän on paras siinä mitä hän tekee, mutta se mitä hän tekee ei ole kovin kivaa. Maailma on myöskin täynnä uhkia, jotka mahdollisesti voivat aiheuttaa tuhansien viattomien kuoleman. Logan uskoo että ennakoiva isku on paras ase heitä vastaan. Ninja-telepaatti Tajunta, siivekäs miljonääri Arkkienkeli, mestarivaras Fantomex ja Arkkienkelin alaisuudessa toimiva palkkasoturi Deadpool ja Wolverine ovat uusi X-Force, salainen iskujoukko Tuhoa ja Akkaban tuomiopäivän kultteja ja Deathlokeja vastaan. Mikään ei ole pyhää, kaikki on sallittua.

Rick Remender on alansa huippuja ja se näkyy parhaiten tässä sarjassa. X-Force on alunperin kirjoittaja/"piirtäjä" Rob Liefeldin luomus ja idea enemmän militaristisemmasta Ryhmä-X:stä. Idea oli ihan ookoo, mutta vasta 2000-luvulla ideasta on otettu kaikki irti. Tämä ryhmä ei vain toimi kuin kommandoryhmä, mutta myöskin heidä tappolukunsa vastaavat sitä. Tärkeintä ei ole metodit, vin lopputuloksilla on väliä. Mutta hahmot eivät ole vain aivottomia tappajia. Kun heidän eteensä annetaan mahdollisuus estää Tuhon tuleminen tappamalla hänet jo lapsena, ei ryhmä yhtäkkiä olekkaan samaa mieltä metodeista. Jopa Deadpool, "saastainen palkkatappaja" kuten Logan häntä kutsuu, on jälkikäteen hajalla koko asiasta. Heidän maailmassaan ei ole yksinkertaisia ratkaisuja tai moraalisesti helppoja tilanteita. Heidän ratkaisunsa eivät ole samaistuttavia, mutta lukija voi ymmärtää kun näkee mihinkä maailma voisi mennä jos he eivät toimisi. Jerome Openan taide on upeaa kaikissa kohdissa, se on lämmintä ja realistista ja kun väkivaltaa pitää kuvata saa hän jokaisen miekaniskun ja nääntymisen tuntumaan pahalta vatsanpohjassa- mutta hyvällä tavalla. Tämä on myöskin oma suosikkini kaikista Deadpool-tarinoista. Hän ei ole koko ajan esillä, vaan hän on ryhmän soluttautuja ja vakooja. Toki hän vitsailee yhtenään- onhan hän Deadpool- mutta se on fiksua huumoria, se ei riko neljättä seinää tai ryöstä huomiota tarinasta vaan on tarvitttava kevennys muuten synkässä sarjassa. Hän ei myöskään ole voittamaton kuten hän on omissa sarjakuvissaan ja on näin paljon mielenkiintoisempi. Uncanny X-Force on viime vuosikymmenien parhaimpia Ryhmä-X tarinoita, sitä on helppo seurata ja vaikka se on väkivaltainen ja porukkaa menee lakoon sadoittain, on se myös hyvin kirjoitettu, fiksu, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen näkökanta salaisiin tappo-operaatioihin ja sen moraalisiin dilemmoihin.

Noniin, siitä luettavaa! Palataan asiaan piakoin, luvassa lisää pohdiskelua sarjakuvien muuttuvasta maailmasta.

Atte T