Muistelin tuossa Batman v Superman: Dawn of Justice-elokuvaa erään loistavan youtube-videon muodossa, ja se muistutti minua taas siitä faktasta, että Batman-pahis KGBeast on adaptoitu nyt kahdesti live-action muotoon. Te jotka ette tiedä mikä tai kuka KGBeast on, hän näyttää tältä:
KGBeast eli "Peto", oikea nimi Anatoli Knyazev, on KGB:n kouluttama supersotilas- taistelutaitojen mestari, kyberneettisesti vahvistettu ja toisen käden tilalla konepistooli. KGB:n supersotilasjaosto "Vasara" usutti Pedon 10 Yhdysvaltain virkamiehen perään, jotta liennytyspolitiikka Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä kuolisi. Viimeinen kohde olisi itse Ronald Reagan. Pedon pysäyttäminen vaati Batmanilta paljon, ja tämä ehti silti tappaa yli puolet kohteistaan. Tämä tarina oli nimeltään "Pedon Kymmenen Yötä", ja on mielestäni 80-luvun Batman-tarinana varsin toimiva.
Hän näytti tältä Batman v Supermanissa. Callan Mulvayn näyttelemän hahmo ei muistuta hahmoa millään tavalla. Hänellä on elokuvassa arviolta noin viisi vuorosanaa, mitään viittausta hahmon mielenkiintoisiin puoliin (hän on neuvostoliittolainen kyborgi-meksikolaispainija) ei tehdä, ja hän kuolee lopussa hyvin ärsyttävällä tavalla. Peto tuli myös CW:n Arrow-sarjassa, jossa tämä on sarjan Venäjän mafian Bratvan johtaja, ja Oliverin tuttu tämän ylimonimutkaisesta menneisyydestä. Hän ei muistuta vieläkään sarjakuvahahmoa lainkaan.
Miksi? Miksi KGBeastia on käytetty nyt kahdesti, mutta molempina kertoina on häneltä otettu vain nimi, ja muu on jätetty romukoppaan? Anatoli Knyazev on esimerkki siitä, kun kirjoittaja ei vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä hahmolla. Batman v Supermanissa on tästä toinenkin esimerkki; Jimmy Olsen, joka ammutaan elokuvan alussa ilman mitään pointtia tai syytä. Knyazev ja Olsen otettiin mukaan, koska fanipojat tunnistavat heidät nimeltä, ja kuten kaiken onton faniservauksen tapauksessa, se ei palvele mitään tarkoitusta elokuvassa. BvS:än Anatolin olisi voinut vaihtaa kymmeneen eri muuhun superkonnaan Batmanin tai Teräsmiehen mythoksesta (Metallo, Codename: Assassin, Lockup, Barrage ja Bloodsport näin esimerkiksi). Fiksu ja etukäteen miettivä tekijätiimi olisi ottanut rooliin Deadshotin, pitänyt hänet elossa ja käyttänyt sitten Suicide Squadissa!
Superkonnat, jotka eivät ole isoja, suosittuja tai keskeisiä sankarin mytologiassa, ovat hankalia toteuttaa. Tämä näkyy sarjakuvissa, mutta myös elokuvissa. Tämän tähden useimmat supersankarielokuvat käyttävät yhä uudelleen samoja pahiksia. Kolme Jokeria, kolme Tohtori Doom-yritystä, kaksi Magnetoa, kolme Lex Luthoria, kaksi Vihreää Menninkäistä ja niin edelleen. Sama syy miksi Jokerista tuli viime vuosien aikana ylikäytetyin Batman-pahis sarjakuvissa; muilla on paikkansa, mutta Jokeriin pitää aina lopulta palata. Ja tähän on syynsä; usein näiden pienempien pahisten keskeiset ideat eivät ole kovinkaan syvällisiä ja ne usein perustuvat pariin temppuun tai visuaaliseen viittaukseen. Vaikka pidänkin paljon Kapteeni Bumerangista, voin myöntää heti että tämän hahmossa ei vain ole niin paljon sisältöä että se pitäisi pystyssä yksin kokonaista tarinakokonaisuutta, jossa superkonna on mielenkiintoinen ja kiinteä osa.
 |
| Sori, Digger. |
Mutta tämä ei ole oikea ongelma, ei oikeasti. Fiksut kirjoittajat ovat muokanneet ja kehitelleet b-ja c-luokan pahiksista salonkikelpoisia vuosikausien ajan. Arvuuttaja hahmona ei luultavasti muistuttaisi nykyversiotaan lainkaan, ellei Frank Gorshin ja Batman-tv-sarjan kirjoittajat olisivat tehneet hahmosta keskeistä osaa Batmanin vihollisia. Marvel Cinematic Universe on tässä tehnyt varsin hyvää työtä: vuosikausia animaatioissa ja sarjiksissakin vitsihahmoksi luokiteltu Batroc toteutettiin kunnioitettavasti Captain America: Winter Soldier- elokuvassa. Batroc osasi asiansa, antoi Kapulle vastuksen, kantoi hahmonsa värejä ja kiitos Georges ST-Pierren, oli Batrocin potkuihin perustuva taistelutyyli autenttisen oloinen. Ensi Helmikuussa Black Panther tuo M'Bakun valkokankaalle muodossa, joka tuo mieleen alkuperäisen hahmon, mutta on samalla irroitettu hahmon ongelmallisesta "Apinamies" tittelistä.
Ja sarjakuvissa tämä on ollut kuuminta muotia viime aikoina. Vanhoja superkonnia on alettu kaivamaan ylös naftaliinista ja sitten niitä on hieman viritelty 2010-luvun tyyliin sopiviksi, sekä Marvelin tapauksessa katsomaan voisiko tätä hahmoa käyttää elokuvissa. Tätä voi verrata kulttuuritutkimuksen termiin suunniteltu henkiinherättäminen, jolla vanhoja kulttuurituotteita herätetään uudelleen ajan kuluessa eri markkinoille. En usko että tätä on suunniteltu näin tarkasti kuitenkaan; osa suunniteltua henkiinherättämistä on se, että se on suunniteltu jaksottaiseksi alusta lähtien. Mutta sama tehokeino siitä välittyy; (SPOILEREITA BATMAN ETERNAL-minisarjasta) Batman-pahis Vihjemestaria ei oltu nähty vuosiin pieniä cameoita lukuunottamatta, ja sitten hän onkin yhtäkkiä ison Batman Eternal- tarinakokonaisuuden iso paha, joka manipuloi sekä Batmania että kymmeniä merkittävämpiä Batman-pahiksia varjoista. Reaktio tähän oli huomattava, ja tämä on muuten köykäisen tarinan parhain hetki.
Mutta oma suosikkiesimerkkini tästä on Kalenterimiehen kehitys pahiksena. Julian Day alias Kalenterimies syntyi hahmona 1958, jolloin tämän puku ja rikokset olivat jotenkin linkitetty aina vuodenaikoihin. Kalenterimiehen "kevätpuku" on lähes surullisen kuuluisa. Myöhemmin Julia Day palasi hieman vähemmän hassussa puvussa, ja tällöin tämän rikokset tapahtuivat aina pyhäpäivinä ja liittyivät jotenkin myös aina niihin. Ensimmäinen "vakava" ote hahmoon syntyi Long Halloween-tarinassa, jossa Julian Day oltiin intertekstualisoitu muistuttamaan Hannibal Lecteriä niin ulkonäöltään kuin funktioltaan "konsulttina". Tämä versio hahmosta siirtyi 2011 Arkham City-pelin maailmaan, jossa hänet voi löytää vankilasta puhumassa kryptisiä eri pyhäpäivinä; tämä versio on sarjamurhaaja joka iskee aina pyhäpäivisin. Ja viimeisin merkittävä, uusi versio hahmosta tuli 2016, jolloin Tom King uudelleenkuvitteli Kalenterimiehen täysin uudelleen. Nyt Julian Dayn keho vanhenee vuodenaikojen mukaan- hän on vahvimmillaan kesällä, alkaa vanheta syksynä ja lopulta talven koittaessa kuolee, luo nahkansa ja syntyy keväällä uudestaan; todellinen Kalenterimies. Koukkuna tässä on se, että joka kerta kun hän syntyy uudelleen on hän eri mies, mutta pitää silti kaikki muistonsa, kehittyen vuosi vuodelta vaarallisemmaksi. Kalenterimies on kehittynyt hahmona 58 vuotta, ja nyt hän on valmis siirtymään Batmanin vihollisten eturiviin.
 |
| I'd watch that in a Batman movie. Someone call Reeves. |
Superkonnat vaativat työtä. Parhaimmat uudelleenkuvittelut ja adaptaatiot ovat lähteneet liikkelle hahmojen juurista, miettineet mikä tässä on mielenkiintoista ja työstäneet sitä kunnolla. Lokin suosio perustuu tämän arvaamattomaan luonteeseen, mutta myös tämän kaipuuseen saada kunnioitusta niin isältään kuin veljeltäänkin. Korppikotka rakennettiin kokonaan uudestaan duunari-superkonnaksi, joka sopi hyvin Spider-Man: Homecomingin maailmaan ja jukstapositioksi Tony Starkin osaan elokuvassa. Ja pienet pahikset, ne jotka ryöstävät pankkeja tai ovat älykkö-pahiksen lihaksia, ansaitsevat tämän saman ajatustyön taaksensa. Batroc, Skurge, Taserface, ja Tärisyttäjä ovat tämän työn lopputuloksia. Kirjoittajan ei pidä pelätä purkaa, tutkia ja uudelleenrakentaa hahmoja. Se voi olla työlästä, ja tämä työ voi tuntua turhalta sivuhahmon kohdalla, mutta kunnolla mietitty sivuhahmo jolla on oma selkeä juttunsa tuo paljon elokuvaan, varsinkin jos hyvä hahmonäyttelijä ottaa roolin omaksensa. Ja jos alun esimerkissä käyttämäni KGBeast tuntuu silti liian törpön näköiseltä pahikselta DCEU:n itsetärkeään maailmaan tuossa muodossa, kannattaa huomioida että KGBeast näyttää nykyään sarjakuvissa tältä:
Tuon olisin halunnut kyllä nähdä tappelemassa Batmania vastaan viisi minuuttia.
Atte T
Ps. Mietin kerran tarinakokonaisuuden, jossa 90-luvun Batman-tarina Knightfall käytäisiin läpi, mutta geneerisen Venom-kopion sijaan pääpahis ja "mies joka rikkoisi Lepakon" olisi KGBeast- pahis jolla on oikeasti historiaa Batmanin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti