New Gods- antifasismia supersankareilla

Tämän loppusuoralla olevan vuosikymmenen kantavimpiin vitsauksiin on kuulunut erilaiset "gate" suffeksia kantavat netti-ilmiöt, joita pääasiassa amerikkalainen äärioikeisto on ruokkinut. Gamergate on toki tuttu varmasti monille, mutta se alkaa olla jo menneen talven lumia. Huomattavasti tuoreempi tapaus oli comicsgate, jossa samoja lähtökohtia käyttävät öyhöttäjät alkoivat valittaa liiallisesta diversiteetistä, politiikasta ja ideologioista sarjakuvissa, eritoten Marvelin puolella. Yksi tämän misogyniaa ja transfobiaa harjoittavan liikkeen keulamiehistä on sarjakuvapiirtäjä Ethan Van Sciver, jonka tasapainoisiin harrastuksiin kuului muun muassa naissupersankarien lelujen mestauttaminen. Sciver myöskin on ollut isoon ääneen vastustamassa politiikkaa sarjakuvissa, sanoen sen olevan moderni lisäys sarjakuviin ja kuinka "vanhoina hyvinä aikoina" ei politiikkaa sarjakuvissa ollut. Voisin listata kymmenittäin esimerkkejä siitä miten hän on väärässä, mutta sen sijaan käytän tämän aasinsiltana puhuakseni yhden sarjakuva-alan suurimman legendan työstä ja miten politiikka näkyy siinä.

There came time when the old gods died..

SV: Fasismi, its*m*rha, masennus

1. Jack "King" Kirby- Brooklynista Omaha Beachille.

Jacob Kurtzberg eli Jack Kirby syntyi elokuussa 1918 New Yorkissa itävaltalais-juutalaiseen maahanmuuttajien perheeseen. Kirby etsi jo lapsena tapaa ilmaista itseään taiteen kautta, ja aloitti jo varhain sarjakuvapiirtäjän hommat. Hänen ensimmäinen työnsä sarjakuvien alalla oli Lincoln Newspaper Syndicatella vuonna 1936. Näinä vuosina Kirby kävi läpi lukuisia lehtiä ja lukuisia taitelijanimiä, kunnes lopulta päätyi Jack Kirbyyn vuonna 1940. Samana vuonna hän pääsi myös supersankarien maailmaan mukaan, kun hän kynäili Blue Beetle- sarjakuvalehden numeroita Fox Featuresille. Samana vuonna hän tapasi pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Joe Simonin, ja kun 1940 Jack ja Joe palkattiin Timely Comicsille (joka tulevaisuudessa tunnettaisiin nimellä Marvel Comics), loivat he yhdessä Kirbyn eittämättä kuuluisimman luomuksen: Kapteeni Amerikan.

Kapteeni Amerikkaa on helppo luulla pelkäksi propaganda-hahmoksi, ja sitä se on kyllä ollutkin, mutta sitä ei varsinaisesti sellaiseksi luotu. Kirby ja Simon loivat hahmon ennen kuin Yhdysvallat olivat sodassa kenenkään kanssa, vuonna 1940. Tuohon aikaan Yhdysvaltojen näkemys sodasta oli vielä etäisempi, ja esimerkiksi juutalaisiin pakolaisiin suhtauduttiin negatiivisemmin kuin muslimi-pakolaisiin tämän päivän Amerikassa. Natsijärjestöjä kuten German American Bund oli toiminnassa Yhdysvalloissa. Ja Kapteeni Amerikan ensiesiintyminen sai monet vihaiseksi. Lehden kansi pelkästään oli suora poliittinen kannanotto. Kirbyn elämänkerran kirjoittajan ja entinen avustajan Mark Evanierin mukaan Timely Comicsiin soitettiin puhelu, jossa Kirbya ja Simonia pyydettiin tulemaan aulaan "tapaamaan oikeita natseja ja näkemään mitä he tekevät Kapteeni Amerikalle." Kirby ei tosin vähästä hetkahtanut vaan kääri hihansa ja marssi aulaan, jossa ei ollut ketään- natsit ovat ja tulevat aina olemaan pelkureita. New Yorkin silloin pormestari Fiorelle H. La Guardia kuitenkin otti Kirbyn ja Simonin saamat uhkailut tosissaan, ja asetti poliisivartioita Timelyn toimiston aulaan. The Captain America Comics #1 myytiin loppuun parissa päivässä ja sen toista painosta otettiin miljoona kappaletta.

Kirby ja Simon kuitenkin värvättiin vuonna 1943 (ennen tätä Kirby ja Simon tekivät vuoden verosta sarjakuvia, ettei heidän työnsä julkaisutahti hidastuisi. There is a reason why he is called KING.) ja Kirby saapui Omaha Beachille kymmenen päivää maihinnoususta. Hänen piirrustustaitonsa huomioitiin nopeasti, ja hänelle annettiin vaarallinen tehtävä; Kirby toimisi tiedustelijana, piirtäen karttoja ja yksityiskohtia kentällä vihollisten ampuessa ympärillä. Kirbyn sotilasura tuli päätökseen Bastognessa, jossa paleltumat olivat viedä hänen jalkansa. II.maailmansota vahvisti Kirbyn sodanvastaisuutta, ja tämä näkyy monissa hänen myöhemmissa tuotoksissaan. Sodan jälkeen kun supersankarisarjakuvien bisnes alkoi hiipua, Jack ja Joe hyppivät kustantamolta toiselle- yksi merkittävimmistä välietapeista oli Atlas Comics vuonna 1954, jonka patrioottinen supersankari Fighting American päätyi heidän käsiinsä. Fighting American tunnettiin anti-kommunistisena sankarina; Kirby ja Simon tekivät hänestä supersankari-satiirihahmon jolla piruiltiin Joseph McCarthyn puna-paniikille.

Jack Kirby palasi Timelyyn 1960-luvulla, tosin nyt kustantamon nimi oli Marvel Comics. Yhdessä Stan Leen kanssa hän alkoi luomaan hahmoja ja tarinoita sarjatulena; Ihmeneloset vuonna 1961, Muurahaismies vuonna 1962, Kostajat ja Ryhmä-X 1963, niiden rivijäsenten kuten Rautamiehen, Hulkin ja Thorin tullessa tätä edeltävänä vuotena, Black Panther vuonna 1966 sekä kaikki näitä sankareita vastustavat pahikset; Doctor Doom, Galactus, Magneto, Loki, Mandariini, Kuvotus, Ego- lista jatkuu. Kirbyn ura Marvelilla ei kuitenkaan ollut täysin onnellinen, sillä hän koki ettei hän saanut työstään arvostusta ja että Lee vei usein krediitit hänen työstään. 1970 Kirby erosi, siirtyen kilpailijana tunnetun DC Comicsin puolelle. Sielä hän loi tetralogian, ja vihdoin pääsemme itse asiaan:

2. Neljäs Maailma

Kirjoittaessaan Thor-sarjakuvia Marvelilla, Kirby sai idean kehittää koko jumala-mythosta eteenpäin. Hän kehitteli ideaa rangarökista, joka tappaisi kaikki vanhat jumalhahmot Marvelin pantheonista, ja niiden tilalle tulisi "Uudet Jumalat". Kirby ei saanut Marvelilta vihreää valoa, mutta DC antoi hänelle 1971 käytännössä vapaat kädet, joten hän ryhtyi luomaan Uusia Jumalia heille. Lopputuloksena oli tarinakokonaisuus-mini-universumi nimeltä Neljäs Maailma (The Fourth World) joka kattoi joukon lehtiä, jotka referoivat toisiaan mutta harvemmin huomioivat laajempaa DC:n maailmaa. Neljäs Maailma koostui sopivasti neljästä lehdestä; Mister Miracle, The New Gods, Forever People ja Superman's Pal Jimmy Olsen. Jokainen lehti kertoi yhdestä tämän tarinamaailman hahmosta ja universumin osasta, mutta kaikki sitoutui lopulta saman alkuasetelman ympärille; Vanhat Jumalat kuolivat, ja heidän tilalleen tulivat Uudet Jumalat; Genesiksen rauhaa rakastavat jumalat joita johti Highfather, sekä pahuuden ja sodan jumalat Apokolipsilta, johtajanaan despootti Darkseid. Taistelu Genesiksen ja Apokolipsin välillä on muuttunut täysimittaisesta sodasta välirauhaan, kun jumalten johtajat rauhan merkiksi vaihtoivat lapsensa keskenään; Highfather otti Darkseidin pojan Orionin, ja Darkseid puolestaan kasvatti tämän perillisen, jonka nimeksi tuli Scott Free. Niin alkoi ideologinen kamppailu sielun herruudesta.

The New Gods kertoo Orionista, joka saapuu maahan estääkseen Darkseidin suunnitelmat orjuuttaa ihmiskunta. Apunaan hänellä on toinen jumala Lightray sekä Forager-niminen työläinen. Orion on innokas taistelija ja rohkea soturi, mutta joka pelkää myös itseään, sillä hänessä virtaa Darkseidin veri. Mister Miracle kertoo kahlekuningas Scott Freesta, joka joutuu alati Apokolipsin jumalten vangitsemaksi, samalla muistaen oman menneisyytensä tällä helvetillisellä planeetalla. Forever Peoplen pääosassa on nuorista hippi-jumalista koostuva ryhmä, jotka koittavat estää vihan ja pelon leviämistä Darkseidin kätyrien toimesta. Superman's Pal Jimmy Olsen oli kokoelma satunnaisia Jimmy Olsen- seikkailuja, mutta tässä lehdessä Kirby esitteli varhaisia ideoita universuminsa suhteen, kuten Apokolipsin rahoittaman rikollisjengin Intergangin. Kuten monet Kirbyn sarjakuvista, Neljäs Maailma oli värikäs, mahtipontinen, elämää isompia tunteita ja toimintaa sisältävä avaruusooppera, jossa riitti poliittisia alatekstejä ja ideoita. Siinä näkyi Kirbyn omat kokemukset sodasta, fasismista ja sen salakavalasta leviämisestä, yhdistetynä trikoisiin ja hullunhauskoihin titteleihin.

3. Apokolips ja New Genesis

Ei vaadi kummoistakaan medialukutaitoa nähdä Uusien Jumalten planeettoja New Genesistä ja Apokolipsia metaforana Taivaasta ja Helvetistä. New Genesis on vehreä, hedelmällinen ja kirkas paratiisi, jossa Uudet Jumalat elävät taivaalla leijuvassa Supertownissa. Apokolips taasen on helvetillinen pätsi, jossa valtavat tulipilarit valaisevat taivaan, ja kaupungit ovat valtavia orjaleirien ja tehdaskeskittymien muodostamia labyrintteja, joissa Darkseidin parademoni- joukot pitävät kuria. Tämä "hyvien jumalien" ja "pahojen jumalien" selkeä erottelu tuntuu kieltämättä hieman vanhanaikaiselta, mutta ihan niin mustavalkoista kaikki ei ole. Apokolipsin jumalat eivät ole pahoja syntyjään, sillä onhan Orion, New Genesiksen suuri sankari, Darkseidin poika ja Scott Freen elämän suuri rakkaus Big Barda Apokolipsin eliittisotilaita. Darkseidin- sekä häntä edeltävien hallitsijoiden kuten kenraali Steppenwolfin- vaikutus ja ylläpitämä järjestelmä tekee Apokolipsin jumalista kieroja, julmia ja vihan täyttämiä olentoja.

Tätä vihaa voi kuitenkin vastustaa, ja Kirby näyttääkin kuinka kaikki ei alistu Apokolipsin ikeen alle ja muutu katkeraksi ja julmaksi. Scott Free kasvaa Darkseidin kätryin Granny Goodnessin "kauhujen orpokodissa", joutuen alituisen kidutuksen ja väkivallan kohteeksi. Scott ei kuitenkaan murru, ja alkaa vastustamaan Apokolipsin totalitaristista maailmaa parhaansa mukaan. Scottin tarina on oman paikan löytämistä ja erilaisten systeemien kahleista vapautuimista, varsinkin Apokolipsilla. Himon, Apokolipsissa toimiva kapinallisjohtaja, auttaa Scottia ja muita itsenäisiä löytämään joko tien ulos fyysisesti motherbox- nimisten koneiden avulla tai henkisesti, antaen paikan jossa heidän ei tarvitse alituisesti elää Apokolipsin kauhujen kanssa. Sen yksiulotteisesta ulkonäöstä huolimatta, ei Apokolips ole geneerinen Mordor-maa, vaan suora paraabeli totalitaristiin diktatuureihin, joista vapautuminen on alituista kamppailua.

Samaan tapaan New Genesis ei kaikessa paratiisimaisuudessaan ole ihan täydellinen. Tämä ei kuitenkaan ikinä mene "both sides" argumentoinnin pariin, sillä New Genesis on valmis kehittymään ja korjaamaan virheensä. Pääasiallisesti kyse on "Bugseista", Genesiksen pinnan alla asuvasta kuhnurirodusta joita Uudet Jumalat pitävät alempiarvoisina. Kirbyn tarinat jäivät valitettavan kesken, mutta yksi bugsien kansasta, Forager, oli nousemassa eräänlaiseen messias-asemaan kansansa keskuudessa, ollen yhteyshenkilä kuhnurien ja Uusien Jumalten välillä. Foragerin vastakappale on Mantis, jollekka Darkseid antoi yli-inhimilliset voimat ja joka ohjastaa kuhnureita palvelemaan Darkseidia ja kapinoimaan Uusia Jumalia vastaan. New Genesiksessä näkyy Kirbyn anti-sota mentaliteetti, jossa sotaa ei pidetä ratkaisuna kuin vain äärimmäisessä pakkotilanteessa, jolloin se esitetään enemmän tragediana kuin sankarillisena valintana. Apokolipsilla sota on kaikista tavoitteista tärkein ja sodankäynnin elementit- oli kyse sitten sotateollisuudesta, armeijan hierarkiasta tai totaalisen sodan politiikasta- ovat ihannoitavia asioita.

4. Anti-Elämä oikeuttaa vihasi! 

loneliness+alienation+fear+despair+self-worth ½ mockery ½ condemnation ½ misunderstandind x guilt x shame x failure x judgement n=y where y=hope and n=folly, love=lies, life=death, self= dark-side

Yksi uniikeimmista ideoista joita Jack Kirby esitteli Neljännen Maailman tarinoissa oli Darkseidin lopputavoite, enigmaattisen Anti-Elämän Yhtälön löytäminen. Anti-Elämän Yhtälö on, noh, yhtälö, jonka on ratkaisu totaaliseen tietoisten olentojen hallintaan. Darkseid haluaa sitä enemmän kuin mitään muuta, sillä sen avulla hän voi hallita koko universumia. Anti-Elämän olemassaolo ja sijainti on vaihdellut eri kirjoittajien käsissä- osan mielestä se on ollut New Genesiksellä, osan mielestä taas mystisen "Lähdemuurin" (source wall) takana, mistä kukaan ei palaa. Kirby oli paljon suorempi, ja juuri Anti-Elämän kohdalla Neljännen Maailman poliittinen ideologia tulee selkeiten näkyviin; Anti-Elämän Yhtälö on piilossa ihmiskunnan alitajunnassa.

Anti-Elämä on isosti esillä juurikin Forever Peoplen tarinoissa, eritoten Forever People #3:ssa, jossa Darkseidin sanansaattaja Glorious Godfrey pitää saarnaansa. Kirbyn mukaan Godfreyn innottajana toimi amerikkalainen saarnaaja Billy Graham ja radiomies Arthur Godfrey- toisen kapeaa katsantoa saarnoihin Kirby kutsui "raamatulliseksi fasismiksi" ja toisen karismaa ja vaikutusvaltaa vaaralliseksi. Glorious Godfrey saapuu maahan ja alkaa saarnaamaan Anti-Elämän tuomista iloista valkoiselle yleisölleen (joka tässä kohtaa Kirbyn uraa oli tietoinen valinta, sillä Kirby piirsi usein diversiteetiltään rikkaampia väkijöukkoja). Godfreyn mukaan "elämä on täynnä niitä jotka uhkaavat meitä! Anti-Elämä antaa oikeuden tuhota heidät! Kosminen metsästyslupa! Oikeus osoittaa sormella ja aseella! Kuka voi seistä meitä vastaan? Ei ainakaan ne toiset! Heidät voi tunnistaa, mutta ei meitä!"

Kuva kertoo enemmän kuin sanat:

Judge others! Enslave others! Kill others! ANTI-LIFE will give you the right!

Anti-Life, ihmisen alitajunnassa piileksivä yhtälö vapauden riistämiseen, on Kirbyn scifi- metafora fasismille, jota värikkäät puhujat ja "vahvat johtajat" koittavat iskostaa ihmisiin toiseuttamalla muita ja lupaamalla onnea ja autuutta. Godfreyn jalkasotilaat, kasvottomat "oikeuttajat" (justifiers) ovat saaneet näiltä tahoilta oikeutuksen kaikkeen; vihaan, orjuuttamiseen, murhaan ja väkivaltaan. He käyttävät yhtenäisiä päähineitä, jotka tekevät heistä kasvottomia, antaen Godfreyn heihin puhkuvan vihan päästä ilmiliekkeihin anonymiteetin suojissa. Aseiden kanssa he raahavat "toiset" (Kirby ei ikinä kerro ketkä he vievät, mutta he ovat tavallisia kansalaisia) Happylandiin, jossa he kärsivät vankeudessa ihmisten silmien alla, jotka ovat kykenemättömiä näkemään heitä ihmisinä joita he ovat. Forever Peoplen nuoret sankarit joutuvat vangeiksi ja pakenevat, Godfreyn kadotessa hiljaa taustalle; hän on pahuuden agitaattori, mutta Darkseid ja Anti-Elämän Yhtälö ovat pahan alku ja juuri.

Kirby on luonut monia pahuuden äänitorvia; Kapteeni Amerikan perivihollinen Punakallo on pesunkestävä, hirviömäinen natsi, Doctor Doom on totalitaarinen diktaattori joka verhoaa itsensä sieluttomaan rauta-haarniskaan ja Darkseid itse on saanut innoitteensa vahvasti Adolf Hitleriltä. Punakallo, Vihankylväjä, Paroni Zemo, Darkseid, Desaad ja muut hirviömäiset fasistit toimivat sinänsä hyvin, luoden kuvan epäinhimillisistä olennoista jotka eivät ole ihmiskunnan puolella. Toisaalta se myös eristää heitä oikeista hirmutöiden tekijöistä. Glorious Godfrey ja Oikeuttajat ovat kuitenkin Kirbyn luomuksista pelottavimpia, sillä ne tuntuvat aidoimmilta; Godfrey on komea, charmikas ja hyvin pukeutuva kaveri, joka piilottaa vihaa tihkuvan retooriikkansa puheiden taakse, joissa korostetaan "yhteisyyttä" ja "voiman takaisin ottamista" sekä toiseuttamisen politiikkaa. Godfreyn kaltaisia on olemassa oikeasti, ja Oikeuttajien käytös tuntuu....liiankin tutulta. Kirby näki nuorena miehenä miten valkoinen fasismi toimii, miten se saa valtaa ja voimaa ihmisistä ja millä sitä ruokitaan, ja hänen pelkonsa sen leviämisestä näkyy yhä Forever Peoplen sivuilla.

Lopuksi: Darkseid on. 

Jack Kirby joutui lopettamaan Neljännen Maailman tarinat ennen kun hän sai niitä valmiiksi, ja niinpä tarinalla ei varsinaisesti ole loppua. Darkseid ei saa Anti-Elämän Yhtälöä, Orion ei päihitä Darkseidia, Scott Free ei ole ikinä täysin vapaa. Jack Kirby kuoli helmikuussa 1994, jättäen maailmalle perintönä uskomattoman suuren katalogin sankareita ja roistoja. Muut kirjoittajat ovat ottaneet myöhemmin koppia Neljännen Maailman tarinoista vaihtelevalla menestyksellä. On eriäviä mielipiteitä Anti-Elämän merkityksestä, siitä ovatko Uudet Jumalat "jumalia" vai "jumalia kuin Thor", kuinka kiinteä osa tämä koko systeemi on DC:n muita tarinoita ja niin pois päin. Mister Miracle ja Big Barda liittyivät Oikeuden Puolustajiin 1980-luvulla, ja Orion liittyi mukaan Grant Morrisonin kirjoittaessa Oikeuden Puolustajia vuonna 1995. Yksi merkittävimmistä tarinoista Anti-Elämän Yhtälön ja Uusien Jumalten ympärillä oli Morrisonin Final Crisis, jokseenkin hemmetin sekava metatarina tarinoista jossa Darkseid onnistuu saamaan Anti-Elämän Yhtälön ja orjuuttamaan maapallon (it got better). Kaikki versiot ovat jakaneet mielipiteitä paljon.

Yksi kunnianhimoisimmista Kirbyn kuoleman jälkeisistä Neljäs Maailma- tarinoista on Tom Kingin ja Mitch Gerardsin Mister Miracle (2017-2018), modernin sarjakuvan tuoreimpia mestariteoksia, joka pitää parhaiten tämän alkuperäisen teoksen ideologisen taistelun idean mukana, sekoittaen sekaan masennukseen liittyviä teemoja. Darkseidin edustama pahuus- fasismin pahuus- on kaikkialla. Darkseid on Maassa. Darkseid on sarjakuvan ruutukaavassa. Darkseid on huoneessasi. Darkseid on. Ja Scott Free on todella, todella väsynyt taistelemaan, ajautuen itsemurhayritykseen "viimeisenä pakokeinona". Mutta yhdessä vaimonsa Big Bardan kanssa hän nousee aina ylös, koittaen muistaa miksi hän lähti pois Apokolipselta; Darkseid on, mutta rakkaus on vahvempaa. Kingin Mister Miracle on loistosarjis jonka lukemisesta saa tosin paljon enemmän irti jos Kirbyn alkuperäisteokset ovat tuttuja. 

Aina välillä vastaan tulee sama vanha argumentti; supersankarit ovat totalitaristista fantasiaa. Alan Moore on tehnyt kokonaisen sarjakuvan tästä, joka on yksi väärin ymmärretyimmistä dekonstruktioista ikinä. Tämä tuntuu hyvin pinnalliselta katsaukselta, joka perustuu vain elokuvista tai lapsuuden muistoista kehnojen kirjoittajien kynäilemistä tarinoista. Tottakai supersankaritarinat voivat olla totalitaristisa fantasioita, monet ovatkin- Tuomari ja Batman ovat pahimmillaan juuri tätä, rankaistessaan rikollisia väkivaltaisesti välittämättä mistään. Mutta Jack Kirbyn luomien sankarien niputtaminen tähän kategoriaan tuntuu melkein taidevandalismilta. Kirby on koko elämänsä luonut sankareita, jotka ovat sankareita siksi että se on oikein; Kapteeni Amerikkaa ei purrut ötökkä, hän ei joutunut onnettomuuteen eikä hän syntynyt voimiensa kanssa; hän on vapaaehtoinen sankari. Monet Kirbyn omista sankareista ovat valinneet sankaruuden, valinneet taistelun vihaa ja orjuuttajia vastaan. Neljäs Maailma on täynnä tällaisia sankareita; Mister Miracle ja Big Barda, Orion, Forager ja monet muute nousevat taisteluun vihollista vastaan, joka uhkaa itseään elämää. 1971- 1973 Jack Kirby loi yhden kekseliämmistä, värikkäimmistä, viihdyttävimmistä ja (lähes 50 vuoden jälkeen) yhä pelottavan ajankohtaisimmista sarjakuvasarjoista. Neljäs Maailma- tetralogia on sarjakuvien kuninkaan magnum opus; antifasistinen supersankari-avaruusooppera.

"Supersankarit ovat nykyään poliittisia" bitch ne on aina olleet

Atte T  

PS. Kyllä, Uusista Jumalista ollaan tekemässä elokuvaa. Sen jälkeen kun Justice League sössi totaalisesti Uusien Jumalien ja Neljännen Maailman mythoksen esittelyn, palkattiin huippu-ohjaaja Ava DuVernay ohjaamaan virallisesti The New Gods- adaptaatio. Tulossa joskus ja jouluna.