Kyllä. Hyvä luoja, kyllä.
Avengers: Endgame
Taustaa: Vuonna 1961, Jack Kirby ja Stan Lee loivat Marvel- universumin. Kapteeni Amerikka. Rautamies. Thor. Hulk. Musta Leski. Haukansilmä. Musta Pantteri. Hämähäkkimies. Tohtori Outo. Kostajat. Sankarit seikkailemassa toistensa kanssa samassa universumissa, kantaen aitoja suruja ja murheita mukanaan hämmästyttäviin tarinoihin.
Elokuva: Hullu Titaani Thanos (Josh Brolin) teki sen. Hän tuhosi puolet elämästä galaksissa. Maan ja galaksien sankarit eivät pystyneet häntä pysäyttämään. Mutta jos he eivät voi pelastaa maailmaa, he voivat varmasti kostaa sen. Kostajat kokoon.
Monilla, kuten minulla, oli Infinity Warin jälkeen epäilyksiä siitä miten tämä kaikki saadaan kasaan, ja miten Infinity Warin hajanaiset teemat ja panokset saataisiin lunastettua Endgamessa. En ole koskaan aiemmin ollut näin positiivisesti ollut väärässä epäilyksieni suhteen. Endgame ei ole vain hyvä Marvel- leffa, vaan helposti koko projektin kärkituotteita; kunnianhimoinen, vanhaa kaava rikkova ja vahvasti Kostajien hahmoihin keskittyvä megaspektaakkeli, joka jättää Infinity Warin varjoonsa ja helposti. Ei ihme että alunperin tämän elokuvan nimi oli Infinity War part 2, sillä siltä se tuntuu- luonnolliselta jatkolta tarinalle, sekä termin Infinity War oikealta kantajalta. Joe ja Anthony Russo todellakin pääsevät loistamaan ohjaajina tässä, ja en oikein uskonut että Christopher Markusissa ja Stephen McFeelyssä oli tällainen skripti sisällään.
Jos kuitenkin toivot tai pelkäät että jokainen hahmo saisi yhtä paljon ruutuaikaa- pelko pois, Endgamen ratkaisu tähän on keskittyä pääasiallisesti alkuperäisiin Kostajiin, ja miten tämä kaikki on vaikuttanut heihin; Tony Stark (Robert Downey Jr, antamassa hahmon parhaan suorituksen) on katkeroitunut, ja vajonnut omanlaiseensa toivottomuuden tilaan. Steve Rogers (Chris Evans, ditto) pysyy yhä optimistisena sydämenä koko ryhmälle, joskin väsymys näkyy nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Koko MCU:n uudeksi salaiseksi aseeksi muodostunut Chris Hemsworthin Thor taasen kieltäytyy tuntemasta kipua kaikesta minkä on menettänyt, turruttaen itseään. Vaikka Hemsworth onkin aina hauska, oli välillä Thorin surun käsittely liian komedista omaan makuuni. Bruce Banner ja Hulk (Mark Ruffalo) ovat löytäneet jonkinlaisen sisäisen rauhan tästä kaikesta ja Natasha Romanoff ja Clint Barton (Scarlet Johanssen & Jeremy Renner) kamppailevat pysyäkseen mukana ja kärsivät menetysten painoa. Jokaisella on tilaisuutensa loistaa, jokaisella on tilaisuus tuntea ja erityisesti Stark ja Rogers saavuttavat omien tarinoidensa päätepisteet, niin teemojen kuin heidän omanlaatuisen surunsa kautta.
Tukipuolella Scott Lang (Paul Rudd) toimii hyvin uusien ideoiden tuojana, ja Rudd pääsee komiikan lisäksi myös venyttämään vakavempia lihaksiian todella hyvin. Olin myös hyvin yllättnyt kuinka paljon Nebula (Karen Gillan) sai tilaa loistaa; Nebulan siirtyminen pahiksesta neutraaliksi toimijaksi ja sitten sankariksi on todella mielenkiintoinen, ja sen symbolinen lopputulema tässä elokuvassa on tehty erittäin tyylikkäästi. Rocket (Bradley Cooper), Rhodey (Don Cheadle), Carol Danvers (Brie Larson) ja Okoye (Danai Gurira) toimivat näiden hahmojen tukijoina, joista varsinkin Rhodey ja Rocket saavat hienoja kohtauksia kontilleen. ´Kaikki eivät luonnollisesti saa loistaa parrasvaloissa, mutta tämä on alkuperäisten Kostajien aloittama tarina, ja he saavat sen myös päättää- ainakin tältä osalta.
Minun on oikeastaan aika vaikea puhua tästä, sillä jos kertoisin mitä uutta ja hienoa elokuvassa, tehdään, no, se olisi merkittävien juonipaljastusten antamista. Juoni miten Kostajat aikovat maailman pelastaa tuhosta on niin ihastuttavan monimutkaisen hauska että sen auki purkaminen olisi pikkumaista ja pointin missaamista; Endgame on sekä kulminaatio Ikuisuuskivien ja Thanoksen saagalle, alkuperäisten Kostajien matkalle sekä MCU:n ensimmäiselle kymmenelle vuodelle, toimien eräänlaisena paraatina oman pitkän historian juhlistamiselle. En ole faniservauksen ystävä, mutta näin se tehdään oikein; kiinnitettynä sekä hahmoihin, tarinaan että meidän katsojien muistoihin näistä asioista. Tätä seikkailua käytetään Kostajien kokeman surun ja kivun käsittelyyyn. Endgame on reflektio siihen, mitkä hetket ovat olleet merkittäviä ja mitä kaikkea nämä sankarit ovat menettäneet ja saaneet, miten kukin on kasvanut ja mitä on opittu- vai onko opittu mitään. Näin isossa elokuvassa jossa toimintaa riittää ja skaala on galaktinen voisi tällaisen idean luulla helposti hukkuvan, mutta toisin kävi.
Ja tähän taidankin päättää sanani tästä elokuvasta. Endgame oli sellainen elokuva jonka haluan varmasti nähdä toisen kerran teatterissa, sillä vaikka poimin huomattavan määrän viittauksia aikaisempiin elokuviin, 3D:n ja jatkuvan hengen haukkomisen välillä varmasti hukkasin jotain. Myöskään Russojen taipumus harmaan ja ruskean rakastamiseen taustoissa ei auttanut tässä. Tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan tästä, sekä koko MCU:n matkasta tähän pisteeseen, pitkän jutun, jossa voin avata tarkemmin näkemyksiäni ja syvempiä tarkoituksia juonipaljastusten kanssa. Endgame on päätös, mutta myös uuden alku. Tony Stark sanoo "osa matkasta on sen päättyminen". Monien näyttelijöiden tie näinä hahmoina päättyy tähän, mutta uudempien tuttavuuksien tarinat ovat vasta alussa. Endgame ei ole vain kymmenen vuoden rakennuksen lopputulos, vaan ihan oikeasti hyvin tehty, oivallisella käsikirjoituksella varustettu, hauska, jännittävä ja surullinen elokuva, varsinkin jos olet kasvanut näiden hahmojen kanssa ja ne ovat sinulle tärkeitä. Avengers: Endgame toimii, ja jokainen Marvel Cinematic Universen fani tulee varmasti olemaan enemmän kuin tyytyväinen. Minä ainakin itkin joten kai sekin kertoo jotakin.
Atte T
Ja koska minä olen minä, haluan nopeasti avautau IHAN HELVETIN SPOILERI JUTUISTA. Olet: varoitettu.
PS. Hei, se kohtaus Infinity Warissa Sielukiven kanssa Vormiirilla? Se missä meidän täytyi tuntea sääliä Thanosta kohtaan? Endgamen versio tästä on huomattavasti parempi, sillä ne kaksi jotka valinnan tekevät ovat hahmoja joista me välitämme. Ja oh my god, se toimii.
PPS. "Kostajat...kokoon." - > f u c k i n g d i e s
PPPS. Rehellisesti sanottuna, koko tuon viimeisen kolmanneksen taistelun- varsinkin kun muut liittyvät mukaan rientoon- minun oli vaikea hengittää hengenhaukkomisen ja itkemisen seassa. Se oli juuri niin siistiä kuin toivon and then some. Olen niin onnellinen. Purppuranoita vetämässä Thanosta pataan. Kaikki naissankarit vetämässä Thanoksen armeijaa pataan. Valkyrie ja Aragorn- pegasos, Korg, Ravagerit, Asgardilaiset, Wakanda, RESCUE, Kapteeni Amerikka/Mjölnir 7/7' split, Carol Danvers giving a ZERO fucks about Thanos ja-
PPPPS. Kiitos, Robert Downey Jr. ja Chris Evans. Oikeasti, kiitos. Ilman heitä tämä kaikki ei olisi välttämättä toiminut. Ja Rautamies ja Kapteeni Amerikka saivat juuri oikean lopun, LOGAN- tasoisen oikean lopun. Täydellisen lopun.
I am Iron Man.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti