Logan
Elokuva: Tulevaisuudessa, mutantit ovat lähes kuolleet sukupuuttoon. Vanha Logan (Hugh Jackman) piilottelee Meksikon puolella yhdessä Xavierin (Patrick Stewart) kanssa, jonka mahtava mieli on kuolemassa. Heidän luoksensa saapuu Laura (Dafne Keen), yksinäinen lapsi joka omaa samat voimat kuin Wolverine. Loganin oma elämä on sidottu nyt Lauraan, ja voimat jotka ovat tämän perässä saattavat koitua heidän kaikkien kuolemaksi.
Logania ei voi kutsua supersankarielokuvaksi muuten kuin sen alkuperän vuoksi. Se ei seuraa mitään supersankarielokuvien perinteistä kaavaa eikä sen päähenkilö ole supersankari. Logan on post-apokalyptinen western, raadollinen ja tunteikas ja heittämällä paras elokuva mitä Fox on tehnyt supersankarien parissa. James Mangold pääsee nyt kertomaan sen synkän, väkivaltaisen ja mietiskelevämmän tarinansa mitä neljän vuoden takainen Wolverine yritti olla. Logan on täysin uniikki elokuva tässä ajassa ja paikassa, eikä kukaan muu näyttelijä tai studio voi tehdä samanlaista elokuvaa tällä hetkellä, tai ei ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Ja tähän syynä on tietysti sen kahdessa näyttelijässä.
Tässä kohtaa kukaan ei kyseenalaista Hugh Jackmania tai Patrick Stewartia näissä rooleissa. He ovat lähes 20 vuoden aikana tehneet Loganista ja Xavierista omansa, ja heistä on tullut lähtemätön osa popkulttuuria. Juuri tämä tekee heidän roolisuorituksistaan Loganissa niin huikeat. Sinä uskot Loganin väsymykseen, sillä olet seuranut hänen elämäänsä katsojana. On erittäin raskasta seurata Wolverinen, lyömättömän Wolverinen, olevan romuna jokaisen taistelun ja kamppailun jälkeen. Jackman ottaa kaiken irti tästä viimeisestä roolisuorituksestaan ja löytää juuri ne Wolverinen mythoksen tärkeät osat oikeissa kohdissa. Patrick Stewartin muodonmuutos on myös huikea. Poissa on Xavierin varmuus, vakaus ja hiljainen voima, tilalla on vanhuus, epätoivo ja suunnaton suru joka on hyvin raskasta seurata.
Mutta elokuvan melkein varastaa heidän altaan Dafne Keen, josta tuli Loganin myötä elokuvatähti hetkessä. Laura ei ole helppo rooli hallita. Samaan aikaan pitää olla eläimellinen supersotilas, ymmärtämätön yhteiskunnan tavoista toimia ja kaivata kuitenkin elämää tappamisen tuolla puolen. Dafne Keen onnistuu tässä kaikessa ilman dialogia ja dialogin kanssa. Joka kerta kun Logan haluaa muistuttaa katsojaa toivosta ja sen olemassaolosta, keskittyy se Lauraan. Mutta kohdat jolloin Keen varastaa shown on taisteluissa, sillä hyvä luoja hän upea repiessään kynsillään sotilaiden kurkkuja auki. Hän muuttuu taistelussa eläimeksi, jonka tavoite on aina tappaa. Dafne Keen onnistuu yhden elokuvan aikana muistuttamaan sarjakuvien Wolverinea enemmän kuin Jackman ikinä. Toivon että Fox tajuaa mitä heillä on käsissään ja että Dafne Keen voi olla Wolverine tulevalle sukupolvelle samaan tapaan kuin Jackman oli minulle.
Ja kyllä, on erittäin upeaa ja tunteellisesti vapauttavaa nähdä Wolverinen kynsien niittävän veristä satoaan ensimmäisen kerran elokuvassa. Elokuva alkaa juuri tällaisella myllytyksellä, antaen katsojalle saman tien kuvan millaisesta elokuvasta on kyse. Veri roiskuu, raajat irtoavat ja parissa tapauksessa porukka muuttuu veriseksi mössöksi joko moottoriajoneuvon tai mutantin takia. Mutta elokuva on raaka ja aikuinen muillakin tavoilla. Hyvin raskas kidutuskohtaus ilman väkivaltaa, ahdistavia videoita sairaalakokeista ja hajoavan mielenterveyden raskaat arvet tuntuvat yhtä rankoilta kuin suolenpätkät ja irtopäät. Ja jopa nämä taistelukohtaukset on kuvattu ja esitetty sillä tavalla että katsoja melkein toivoo niiden loppuvan, jotta hahmot selviäisivät hetken pidempään. Logan ja Laura eivät ole immuuneja vahingolle, ja teki pahaa katsoa kun 11-vuotias tyttö saa harpuunasta kylkeensä ja se näytetään kaikessa raakuudessaan. On myös mainittava että Logan on hyvin aikakaudellisesti osuvan temaattinen elokuva. Meksikon rajan yli päästäkseen pitää ajaa muurin lävitse, etelässä riehakkaat nuoret huutavat U-S-A:ta muurilla ja Laura on meksikolainen, joka koittaa päästä Kanadaan turvaan amerikkalaisilta sotilailta ja hyväksikäyttäjiltä.
Loganin keskeinen teema on epäonnistumisessa ja pettymyksissä. Kukaan ei ole sitä mitä he lopulta toivoivat olevansa. Tämä pätee jopa yleisöön, sillä kenekään loppu ei ole sellainen, jollaiseksi olit sen kuvitellut. Wolverinen suurin vihollinen ei ole Sapelihammas, Daken, Omega Red, William Stryker eikä Hopeasamurai. Hänen suurin vihollisensa on oma itsensä ja synkät puolet hänen sisällään. Logan tajuaa tämän, ja tämän vuoksi Loganin loppu on lähes täydellinen sen synkkyydessä ja tyhjyydessä. Ja tämä loppu on myös raskas, tunteikas ja juuri oikeanlainen loppu sekä elokuvalle, hahmolle että Jackmanin uralle tämän hahmon parissa. Wolverine on aina ollut ronin, kunniansa menettänyt soturi joka koittaa saavuttaa anteeksiantoa teoillaan. Tämä teema näkyy mielestäni Loganin lopussa. Kun tähän lisätään 17 vuoden taival mikä hänen kanssaan on kuljettu, on vaikea pitää itseään kasassa lopun lopulta koitettua. Logan on loistava elokuva ja mahtava avaus tämän vuoden supersankarileffojen tarjontaan. Se on raskas, raadollinen mutta myös hauska ja sydäntälämmittävä elokuva Loganista, Laurasta ja viimeisestä taistelusta. Lopussa, kun kaikki on ohitse, todistaa Logan olevansa todellakin Wolverine.
Kiitos, Hugh Jackman.
Atte T
Ps. Fox, odottakaa 3-4 vuotta, antakaa Dafnelle aikaa kasvaa ja sitten pamauttakaa uusi Wolverine leffateatterihin tämän johdolla ja antakaa rahan valua syliinne. I guarantee that.
Pps. Hei, toinen elokuva joka perustuu Mark Millarin kyseenalaiseen alkuperäisteokseen, joka on hypetetty taivaan tuuliin mutta ei kestä minkäänlaista kriittistä katsantaa, mutta muuttuu elokuvana klassikoksi. Funny world we live in. Kumpa tämä toimisi Frank Millerilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti